### Suurperheelliset vk 21 ###

Höntälle ja koko perheelle pikkuprinsessasta! ...välillä tuntuu kyllä jo että haluttaisi tämä oma syliin täältä..mutta jospa antais sen rauhassa vielä kasvaa ja kehittyä! ja edellisen vauvanki keretä vähän isommaksi...kesäkuun alussa kun vasta vuoden täyttää!



Olin rentouttavalla lomalla viikonlopun, äitin ja systereitten kanssa mökkeilemässä:) mutta silti väsy painaa...oisko hemoglobini pudonnut yhtäkkiä... ainaki silloin väsyttää jos ei tee mitään...eilinen oli kerrassaan sellainen päivä etten paljon jaksanut, mutta tänään oon riuhtonut tuossa takametsikössä joka on meidän tonttia, nuita risuja perkannut pois että ois vähä siistimmän näköinen! Aurinkokin kun jopa paistelee!!



Masussa polskitaan oikeen kunnolla eikä tarvi miettiä enää että...onkohan se hengissä... sitä kun aina huolehtii niin kovasti, tanni kyllä se sinunkin pieni vielä vipeltää niin että haluttais sanoa että rauhotuppa jo ;)) -toivotaan niin !



Ihanaa...kaksviikkoa tässä viel ja sit mieskin jää kuukauden kesälomalle! ei varmaan paras aika kesästä...mut jospa saataisi terassit ja pihaa tehtyä vähän pidemmälle!



mukavaaa viikon jatkoa suurmammat ;)



Tuutski ja pikkuruinen tasan 23

Ja tietty koko perhettä pikku prinsessan johdosta. Ihania uutisia kun kerrankin sain taas nää sivut toimimaan-pari päivää on taas takkuillut meikäläiselle.



Ihan kuin oisin jonkinlaisia liikkeitä taas aistivinani-uskon että kaikki kunnossa-torstaina pääsee paremmin kurkkaamaan. Harmi vaan kun mies ei to pääse mukaan kun on ulkomailla asti työmatkoilla.



Kävin tänään hemmottelemassa itseäni-oikein kampaajalla. Leikattiin ja laitettiin väri. Nyt on ihan uudistunut olo. Nyt pitäs lähteä syömään, kerrankin mies laittoi ruokaa! Kuudelta on kahden pienemmän päiväkodin kevätjuhla.



Mukavaa viikkoa kaikille!

tanni

Viikonloppuna otimme miehen kanssa projektiksi ilmoittaa isovanhemmille uudesta masuvauvasta. Mikä pettymys!!! Miehen äiti suhtautui ihan ok, ei siinä mitään. Mutta omat vanhempani: voi jösses sentään! Äitini eka kommentti oli, että mies ei sitten käynytkään vasektomiassa O-: Kehtaakin. Ollaan joskus puhuttu siitä, kuinka tuo operaatio on helpompi tehdä miehelle ja mieheni sanoi, että hänkin voisi sitten aikaa myöten käydä vasektomiassa, mutta todella tökerö ja asiaton kommentti.



Muutenkin olen pitkään ollut erittäin pettynyt vanhempieni suhtautumiseen. Kun tyttäremme sairastui reilu vuosi sitten diabetekseen, laitoin viestiä kaikille tutuille, että olemme saattaneet hänet tänään tehohoitoon. Äidiltä tuli TEKSTIVIESTI myöhään, myöhään illalla, että en ole ehtinyt soittaa koska OLEMME PELANNEET KORTTIA YSTÄVIEN KANSSA.



Että se siitä tuesta. Tätä olen nyt sitten tässä surenut ja itkeksinyt. Mieli olisi tehnyt sanoa, että EI SUN TARVI SITÄ HOITAA., mutta osaltani lopetin puhelun ihan kohteliaasti mutta tietysti aika lyhyeen kun en järkytykseltäni keksinyt enää muuta juteltavaa. Nyt ei kyllä tee mieli soittaa porukoille vähään aikaan... Harmittaa, etteivät voi iloita meidän kanssa. olen kuitenkin pitänyt heitä ikään kuin perheeseen kuuluvina. Enpä pidä enää...



Muutoin kaikki ok, aika oireetonta ollut. Ekan ultra-ajan ja neuvolan olen varannut ja isoille sisruksille kerron vauvasta, kunhan kesäloma alkaa ettei heti koko kylä kuule uutisia kun eivät kuitenkaan osaa iloltaan pitää salaisuutta (-:



Mutta eteenpäin. Pahoilla mielin, mutta kuitenkin.



Muumimamma75 rv 7+4

Ollan kuin ollankin oltu Höntän kanssa samaan aikaan Taysissa. Mie olin se joka laukkasi silmät punaisena lastenosastolla heti perjantaiaamusta lähtien... Onnea Hönttä nuppusen johdosta!



Mun synnytys ei sitten mennyt aivan putkeen, mutta palkinto oli sitäkin parempi. Eli silloin tiistaina 13. päivä mulla oli istukkakontrolli äitipolilla. Lapsivettä oli vähän eli käynnistelyyn mentiin synnytyssaliin oksitosiinitippaan. Kivut oli kovat, mutta edistystä ei tapahtunut. Osastolla olin yön yli ja keskiviikkona sytotec-käynnistelyllä jatkettiin. yöllä siirrytiin taas saliin kovien kipujen takia, vaikka tilanne suht kypsymätön. Lisävauhtia tuupattiin torstaiaamusta lähtien taas oksitosiinitipalla. Kolmen maissa saatiin peräti puhkaistua kalvot, mutta siihen synnytys sitten tyssäsi. Kivut oli aivan helvetilliset, mutta vauva vaan keikkui ylhäällä, eikä kolmea senttiä pidemmällä päästy. Epiduraali, petidiini ja parakervikaali kokeiltiin. Tämän rääkin päätteksi Taimi syntyi keisarillisin menoin 15.5. klo 21.11, panoi huikeat 4040g ja oli 52 cm pitkä. Veti meidän lapsista neljällä sentillä enarit!



Taimin verensokrut oli matalalla kun mie en olllut saanut suklaata sitten alkuviikon. Lastenosastolla ramppasin perjantaiaamusta lähtien ja venyin siellä puolille öin. Maanantaina sain Taimin vierihoitoon ja eilen iloitkien tultiin vihdoin kotiin. Koko perhe tuntuu tosi rakkaalta ja onnellisempi en voisi olla. Taas selvittiin lapsettomuushoidoista, keskenmenon oireista, menettämisen pelosta ja lopun huipennoksesta. Taimi on mitä suloisin hymykuoppineen. on vain nukkunut ja syönyt ja vähän seurustellut tyytyväisenä äitiliinille kovien alkupäivien jälkeen. En enää ikinä anna kenenkään pistää sitä neulalla!



Kaikkea hyvää teidän odotuksiinne,



Noora ja Taimi kohta 6 vrk

Noora, millä osastolla sie olit taysis? Mie olin eka 4 A:lla oottelemassa ja sit vauvan kanssa 2 B:llä. Aika rajua ollut sun synnytys, onneks se on nyt ohi ja olette onnellisesti kotona )))halaa((( Hassua ajatella, että ollaan saatettu jopa nähdäkin, mutta ei tietty tunnettu :)



Nyt kuuluu kutsu :)

"Oi Noora, ihanaa, vauvantuoksuista onnea koko perheelle!



Ihan pikana vaan onnittelen, on nimittäin himpun kiire, mies Norjassa ja miun pitäis syöttää perhe ja lähtee pojan jalisharrastuksen talkoisiin....

koko lapsikatraan voimalla, niitä nyt vielä on vain onneksi se 3 kpl. (Eilen illalla kun otin yhteen esimurkkuikäisemme kanssa, ajattelin että mihin soppaan sitä on lusikkansa pistänyt...)

Mut täytyy kiitää...Onnea vielä !!!!



Tanni 18+5"



Eli tuon kirjoitin siis eilen, olen ihan satavarma että laitoin sen suurperheellisten pinoon mutta menikin omaksi aloitukseksi. No joko sivut minulle jälleen pottuilee tai on pistettävä raskausajan dementian piikkiin. Mutta on kai lähdettävä herättelemään lapsia että ehdin töihin...

tanni 18+6

Oikein paljon onnea Nooralle pienestä nyytistä!!!



Eilen oli sitten neuvolalääkäri, paino oli tippunut 400g 6 viikossa, hemppakin oli laskenut 113:sta, joten sain rautatabut mukaan. Verenpaine, pissa ok. Sydänääniä kuunneltaessa jumpsutus kuului heti kun anturi laitettiin vatsan päälle, mutta hävisivät melkein samantien. SItten niitä etsittiinkin piiiiitkääään. Kerkesi tulla ajatus jos toinenkin mieleen, niitä etsittäessä. Näillä viikoillahan keskenmenneessä raskaudessa ääniä ei enää neuvolassa löytynytkään... Mutta sitten vihdoin ja viimein ne saatiinkin kuulumaan ihan vasemmasta "ylänurkasta", kun etsivät pitkään tuolta häpyluun tuntumasta.



Lääkärissä sitten peruskyselyjen jälkeen, lääkäri otti puheeksi sterilisaation (oltiin siis jo ekassa neuvolassa puhuttu th:n kanssa asiasta) ja alkoi samantien täyttää papereita. Tuli vähän sellainen olo, että olenko valmis nyt ja tässä tekemään päätöksen näinkin isosta asiasta. Mutta allekirjoituksen laitoin kuitenkin. Nyt yhden yön jälkeen olen ihan tyytyväinen etten käynyt hannaamaan vaikka koko juttu tuli vähän puun takaa (en tiennyt että jo tässä vaiheessa paperit täytetään).



No sitten tutkimuspöydälle, paikat kiinteät ja kiinni. Mutta kohdun asentoa kokeillessa lääkäri kysyikin, että onko mulle aikaisemmin sanottu, että mulla on sisäänkääntynyt häntäluu. Eipä olla ei. Mietti sitten siinä, että on sen verran kääntynyt, että luulisi haittaavan synnytystä. Mutta takana kuitenkin 4 ok-synnytystä. Tutki sitten vielä mun vanhoja gynelausuntoja, että oisko siellä mainintaa asiasta, muttei löytynyt. Laittoi nyt sitten lähetteen gynepolille, jossa asiaa tutkitaan tarkemmin. Epäili, että olisi saattanut EHKÄ mennä edellisessä synnnytyksessä. Mutta katsotaan nyt sitten mitä tarkemmissa tutkimuksissa käy ilmi. Huoh, olinkin just pääsemässä yli synnytyspelosta, joka tuli edellisen synnytyksen nopeasta loppuvaiheesta, en ehtinyt saada puudutteita ja tuli pienoinen paniikki päälle. Nyt saa sitten pelätä mahtuuko syntymään vai jääkö häntäluustani jumiin :(



maria80 ja P-A rv 14+5

No lisään sen kuitenkin vielä tännekin. Kävi näköjään samoin kuin Tannille eilen.



Onnea Nooralle komian kokoisesta prinsessasta!



Harmittaa muumimamman puolesta tuollaiset kommentit omilta vanhemmiltasi! Yritä olla välittämättä...

Eipä meilläkään isovanhemmat enää onnesta tasajalkaa hyppineet, kun tästä neljännestä kuulivat. Suhtautuminen oli melko neutraalia.

Jos meille vielä viides joskus tulisi, niin varmasti saataisiin jo joku ehkäisyvalistus kuulla!



Minä olen ollut tiistaista asti kotosalla ja voipi olla, että sairasloma jatkuu äitiysloman alkuun asti. Ei minusta enää ole työtä tekemään... Selkä särkee ja liitoskivut vaivaavat. Toisaalta on huono omatunto asiasta, mutta enköhän minäkin vielä siellä töissä ehdi muutaman vuosikymmenen viettämään tämän raskauden ja äitiysloman jälkeen :D



Mitäs Sinuville kuuluu? Onko olotila minkälainen?



-Meriutu huomenna tasan rv 32

Just olin tänne tulossa kertomaan omia ajatuksia samasta aiheesta, josta muumimammakin oli jo kerinnyt kertomaan. Eli tuosta isovanhempien suhtautumisesta vauvauutisiin...

Mua pelottaa ihan hirveesti se asia, mä tiedän, ettei kukaan enää kuuna päivänä osais ajatella, että meille vieläkin lapsia lisää tulis. Varsinkaan näin pienehköllä ikäerolla. Eli mun on ihan turha kuvitella mitään onnitelluita saavani, en ole niitä edellisistäkään saanu (en edes ensimmäisestä...no toki sitten vauvan synnyttyä kyllä). Mutta kyllähän sitä silti varmaa tulee surku olo toisten suhtautumisesta, vaikka yrittäisin kuinka valmistautua.



Mulla oli kakkosen ja kolmosen välissä kolme keskenmenoa :( Äidilleni kerroin ekasta keskenmenosta ja ainut kommentti oli, että kauheeta, en mä ajatellut että te vieläkin lapsia haluaisitte. Ei siis mitään pahoittelua keskenmenosta. Kolmannesta keskenmenosta en hänelle enää jaksanut edes kertoakkaan.



Kolmosen odotus sitten eteni puoleen väliin asti ennenkuin mun pikkusisko oli mahaa katsellut ja mun äidille kertonut asiasta. Itse ei siis asiasta haluttu puhua ja tosi myöhään kaikki siitä sitten kuuli.



Nyt en tosiaankaan tiedä missä vaiheessa tästä tulevasta nelosesta uskaltaa kertoa. Tai milloin uskallan omille lapsille asiasta kertoa.

Keskenmeno-pelkokin on taas kova. Mutta helpottais kyllä arkea, kun ei tarvis mitään lapsilta salailla.



-Porkkana sekä lapset 6v. 4,5v, 1v2kk ja rv12+

Ihan ensiksi onnea Nooralle pikku- Taimin syntymästä! Voi kun pääsisin itsekin pian tästä taakasta. Josko tänään tulisi kutsu sinne Taysiin synnytystapa-arvioon.



Muumimamma ja Porkkana, ei kannata välittää siitä mitä muut sanovat perheenlisäyksestä. Oma äitini on ainakin niin kollo, etten enää välitä siitä, mitä hän suustaan milloinkin laukoo. Ainakaan vasten kasvoja ei ole kukaan tullut lapsilukuamme ihmettelemään, vaikka tiedän, että selän takana varmasti päivitellään. Ja sanoihan äitini jo tässä taannoin, että ei kai me enää viidettä yritetä...noh, eiköhän meille nämä neljä jo sitten riitä...mutta noista komenteista on kyllä rivien välistä tulkittavissa, että tämä meidän neljäs alkaa olla siinä kipurajalla kommenttien suhteen...



Yöt ovat ihan yhtä tuskaa tämän mahan kanssa. Sopivaa asentoa ei tahdo löytyä ja yöllä pitää rampata pissalla monen monta kertaa. Käveleminen sattuu, mitään ei huvita tehdä, ei vain energia riitä. Ensi viikolla olisi lasten kevätjuhlatkin koulussa (sinnekään ei ole mitään nättiä päällepantavaa, enkä kyllä aio viimeisilläni raskaana enää sellaisia kolttuja ostaakaan) ja ristiäisetkin heti samana viikonloppuna...viikon päästä siitä onkin jo laskettu aika. Nopeasti tämä 9kk on kulunut, sen puoleen ei ole valittamista ollut.



Nyt lopettelen ja menen ottamaan kaapista namia kun sain kuopuksen vihdosta viimein nukkumaan :)



Kanelisokeri 37+6

Tervetuloa porkkana mukaan! Ja onnittelut raskaudesta, toivottavasti kaikki menee hyvin. Itse olen kokenut 2 keskenmenoa juuri tätä raskautta yritettäessä, joten tiedän sen pelon tunteen, että otetaanko tämäkin pois. Mutta kuitenkin positiivista ajattelua kehiin:) niin jaksaa paremmin.



Nooralle ja perheelle paljon onnea Taimin syntymän johdosta!! Hyvän kokoinen tosiaan, harmi että oli niin pitkä ja tuskallinen syntymä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin:)



Kyllä täytyy sanoa että on kurjaa kun suku ei pysty pitämään negatiivisia kommenttejaan toisten lapsiluvusta itsellään. Raskaushormonit siihen päälle vielä, niin johan tuntuu pahalle saada kuulla tommosia kommentteja, ja vielä toinen pointti, että kun mieli ei aina unohda noita, vaikka aika kuluu...Ja kun kommentit tulee niinkin läheltä kuin omalta äidiltä, se koskee:(



Meriutu - kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. Yöt olen saanut nukkua hyvin, tyynyjä olen vuoteeseen lisännyt, ja on riittänyt kun kerran yössä vaan käy pissareissun..

Ja mies aamulla laittaa lapset koulutielle, niin tänäkin aamuna nukkuin puol yhdeksään kuopuksen kanssa. Ihanaa oli!



Kävin äsken kuopuksen kanssa 'reissussa' - ajattelin että ruokakaupassa, mutta sitten muutin mieleni, ajelinkin vähän kauempana olevaan kangaskauppaan, ja siellä myyjän kanssa suunniteltiin meidän olo/tv'n katseluhuoneeseen verhoja. sellaisia pelkkiä yläkappoja. Talven rempan jälkeen olen vaan ripustanut jotain tuolta kaapista ikkunoihin, mutta ehkäpä kannattaisi verhopuoli hoitaa loppuun ennen vauvan tuloa.. vaikki itte onkin tottunut siihen että on 3'n laista verhoa niin vieraalle se voi antaa hieman levottoman kuvan

:) myyjä sitten teki laskelman mitä koko homma tulis maksamaan, kun hän myös ompelis ne... pitää vielä itte ynnätä paprulle kaikki, että raskiiko laittaa. Mutta onhan ne pitkäikäiset kyllä, minä en vaihtele kovin usein verhoja, ehkä 2x vuodessa, joulun ajaksi toiset ja muuksi ajaksi toiset. Mutta kunhan nyt olis edes yhdet jees-verhot, niin hyvä.

Sitten käytiin puutarhalla, siellä oli niin paljon kaikkea ihanaa kesäkukkaa että, mutta niin vain kävi, että tämä viileä ilma ei innostanut tekemään hankintoja, jos sitten saa kuskata sisälle kylmiksi öiksi vielä. Eli ostelen ne sitten varmaan kesäkuun puolella..



Sitten käytiin leipomo-kahvilassa vielä, ja siellä jutusteltiin niitä näitä omistajan kanssa, ja ostelin kassillisen tuoretta leipää (ruis, kaura, patonkia, ranskanleipää) ja tämä omistaja kysyi että saako poika syödä pullaa, joten hän tarjos meidän vilpertille sen ittensä valitseman herkun, ja minä ostin ittelleni kaffin ja toisenlaisen pullan.. Eli varsinainen hauskanpito aamupäivä on ollut, Ja kun ajelin kotiin, mun seuralainen nukahti päiväunilleen... (no tein 10km pidemmän lenkin, jotta kamu ennätti nukahtaa.) JA niin vain ruokakauppaan jäi menemättä... ehkäpä mies sitten tullessaan käy:) viel on puolikas maitopurkki...eli pärjätään.



Mitäs muuta hölpöttelis, taidan nyt tähän lopetella, mutta omasta navasta sen verran, että on ihanaa kun vauva liikkuu reilusti masussa, niin se tuo luottamusta tähän hommaan.

Pitäis ostaa kärryt (tuplikset ) tässä kesän tullen, muuta en juuri olekaan tuumannut hankkia, apua turvakaukalo kun heitin vanhan (12v) pois, kun jotai oli jo siinä hapristunut. Sanokaa, ostanko ja törsäänkö siis hirveesti, uuden vai käytetyn?? Tahtoo uuden! Mies tyytyis käytettyyn..

Mutta kun tässä taannoin vihjasin miehelle, että liekö tämä viimeinen vai josko sitten vielä 5.vauva, niin muutama päivä se sitä sulatteli, eilen sitten totesi että olinko minä ihan tosissaan siitä. Hän on huolissaan että kuinka minä jaksan, kun en pääse urheilemaan ja tuulettamaan pääkoppaa kuin ennen, isompien lasten aikaan. Nii'in, fiksuja pohdintoja.



Mutta nyt sanon teille heippa, ja mielenkiinnolla odottelen mitä te vuorostanne kirjoittelette...



sinuvi 30+5 taas voi sanoa että JO!!!

Tulinpa kaupan kautta töistä kotiin, hain samalla nuorimmat päiväkodista ja kun avasin kotioven niin jo heti sain kamalan huutoryöpyn vastaani ...Eli taas "ihana" yhteenotto tuon meidän 10-vuotiaan kanssa. On tosi rasittavaa kun tietää ettei saisi hermostua mutta pinna ei vaan tässä tilassa kestä! Ja poika ei anna tuumaakaan periksi (keneenköhän on tullut.....)



Blääh.Lupasi sentään tulla kotiin ottamaan ruuan uunista (kun laitan sen ihan kohta uuniin ja lähden itse sinne ultraan.)



Töissä alkaa kiire helpottaa, sain tänään kaikki numerot annettua ja laitettua koneelle. Huomenna ollaan lähdössä pyöräretkelle 6km:n päähän naapurikoululle ja pelataan haasteottelu pesäpallossa. Meillä ei kummosempaa kevätretkeä olekaan. Ensi viikolla on tiedossa tavaroiden pakkailua koulussa, kun koulu menee remonttiin ja syksy alkaa parakeissa evakossa. Onneksi meikäläinen ei ole koko omaisuuttaan levittänyt kun tulin tähän taloon töihin vasta syksyllä.



Sinuvi mietti turvakaukalon ostoa...meilläkin on sama ongelma kun edellisen jälkeen on heitetty kaikki pois-vaatteita onneksi saan paljon veljeltä mutta nekin on luvattu jakaa pikkusiskon kesken kun hän odottaa samassa vaiheessa kuin minä myös. Pinnasänkykin olisi hommattava. Toisaalta kun tää on meillä minun terveyteni takia meidän viimeinen, on toisaalta hassua ostaa kaikki uutena. Mutta toisaalta taas ajattelee että kun tää on viimeinen niin miksi ei nauttisi koko rahan edestä...jos ymmärrätte mitä tarkoitan?



Mutta mutta tämmöistä tänne...Meen laittamaan sen kiusauksen uuniin. Mukavaa loppuviikkoa arvon sisaret!



tanni 18+6

Viimeksi tuli melkoisen omanapainen viesti, mutta jospa nyt yrittäisi kommentoida toistenkin juttuja.



tuutelituu oli päässyt mökkeilemään. Itsekin olisi ihana viettää vaikka viikko kesästä mökillä, mutta itse emme sellaista omista eikä kummankaan vanhemmillakaan sellaista ihanuutta ole, joten useampana kesänä sellaiset jää vain haaveeksi. Ollaan kyllä joskus mietitty, että josko ostaisi vaikka isommalla porukalla mökin jostain, niin ei tulisi kustannukset niin isoiksi, mutta omat hankaluudet sitten sellaisessakin olisi. Ja onnea vielä liikkeiden tuntemisesta, on se vaan NIIIN ihanaa joka kerta, vaikka olisi kuinka monta raskautta takana!



tanni pääsi kampaajalle, kummasti noinkin pieni asia saa mielen niin paljon paremmaksi ja hymyn huuliin. Pitäisiköhän itsekkin varata aika, viime käynnistä kampaajalla onkin jo hävettävän pitkä aika...



muumimamma, harmi ettei isovanhemmat tue teita paremmin. Voin vain kuvitella oloasi, kun lapsesi sairastui ja oman äiti tue :(... Meillä molempien vanhemmat ovat olleet ihan iloisia kaikista lapsista (tosin ekasta oli pieni järkytys aluksi, kun olin silloin vasta 16 v), mutta silloin kun kerroin km:sta ja eivät olleet edes tienneet raskaudesta (km:n jälkeen multa otettiin 8 kk.n ajan verikokeita eikä tänä aikana saanut raskautua ja koin ajan rankkana). Niin jonkun viikon jälkeen kertomisesta äitini mies sanoi mulle puhelimessa (jostain puhe kääntyi km:on) voi voi kun ÄITILLÄS on rankkaa. Teki kyllä mieli sanoa, "ai kun mulla on niin perhanan hauskaa". Mutta itkuhan siinä tuli ja taisin vaan lopettaa puhelun...



meriutu oli jäänyt sairaslomalle. Ihan turha kyllä potea huonoa omaatuntoa (paraskin puhumaan, itselläkin tosi huono omatunto jo siitä että joudun äitiyslomalle jäämään kesken sovitun määräaikaisen sopimuksen, vaikka enhän tätä raskautta edes suunnitellut). Mutta molempien teidän parhaaksihan tuo s.loma on, joten muista myös levätä, vaikka uskon kyllä, että mieli tekisi tehdä kaikenlaisia valmisteluja, kun kerran kotona on ;)..



Porkkanalle tervetuloa! Meidän lapsille vauvan tulo paljastui eilen, kun katselivat mahaani, kun pyykkiä ripustelin kuivumaan. Poika 10v ja tyttö 4v alkoivat taputella mahaani ja sanoivat meille tulee vauva, kaksi vauvaa. En sitten käynyt enää kieltämään, kun se olisi tuntunut valehtelulta. Ryntäsivät sitten _tietenkin_ heti ulko-ovelle huutamaan siskolle 9v pihalle, että "meille tulee 2 vauvaa, pete ja pate" eli nyt sitten koko kylä tietää...Mutta jos eivät olisi itse huomanneet, niin varmaan oltaisiin vielä useampi viikkoa tietoa pimitetty...



Kanelisokeri, meillä oli edellistä odottaessa n. viikko ennen laskettua aikaa tätini 50-kymppiset joita juhlittiin suuremmalla kaavalla. Itse olin sitä mieltä, että katson kaapistani jotkut siistit vaatteet (meillä melkein naapurissa lastetarvikekirppis, josta olin löytänyt PALJON kivoja äitiysvaatteita eli mulla jopa oikeasti oli siistejäkin äitiysvaatteita), mutta mummoni mielestä se ei käynyt vaan vei mut kauppaan ja osti mulle tätä yhtä päivää varten suorat housut ja topin. Mummoni jätti vielä kuititkin kauppaan ja vasta kotona mulle tuli mieleen, että jos olenkin jo silloin synnyttämässä, niin nyt niitä ei voinut edes palauttaa vaikka olisinkin jättänyt laput vielä roikkumaan (olisin kyllä kokeillut). Mutta juhliin kuitenkin vielä päästiin ja seuraavalla viikolla vauva sitten syntyi ;). Itse en kyllä missään nimessä olisi noin lopussa olisi enää uusia vaatteita ostanut yksien juhlien vuoksi...



sinuvi, meidänkin pitäisi kai hankkia tuplikset. Yhdet meillä on, mutta ne on kyllä jo NIIN hurjan näköiset, että ei niillä kehtaa tätä kylää pidemmälle lähtä. Tuossa tammi-helmikuussa puhuttiin että voitais myydä meidän kaikki vauvatavarat (turvakaukalot, yhdistelmävaunut yms) pois ja ostaa tilalle jotkut perusrattaat. No, onneksi ei ehditty. Lähes kaikki äitiysvaatteet ehdin kyllä jo hävittää :/...



Oma (.); Ihan kuin olisin juuri äsken tuntenut pari hentoista potkua??? En kyllä vielä laittaisi päätäni pantiksi... Tuo häntäluu asia vieläkin huolettaa. Etsin juttuja asiaan liittyen netistä ja joillain synnytys oli mennyt ihan ok (joskin pitkittynyt ponnistusvaihe), mutta joillain taas oli tullut isojakin repeämiä :(. Vähän pelottaa, että jos häntäluu murtuu sitten siinä hötäkässä. Mulle kun on tarkoitus tehdä sterilisaatio synnytyksen jälkeen, joten siitä on jo tiedossa kipuja jonkin verran vatsanpuolelle ja sitten jos vielä persauskin on kipeä 2kk tai pahimmassa tapauksessa 10kk, niin ei kiva... Mutta onneksi asiaa tutkitaan vielä tarkemmin ja TOIVOTTAVASTI asiat sitä myöten sitten selkiytyvät...



maria80 rv 14+6

Maria - hvyä että sun häntäluun asento nyt sitten tutkitaan kunnolla, tuntuis että jos lääkäri epäilee että onnistuuko synnytys, ei kai sitä nyt väen vängällä alatietse tarvii yrittää. Sitten on puolirampa pitkän aikaa.. anteeksi pelotteluni...

Kiva että pikkasen rupee vauvan liikkeet tuntumaan. SE on ihanaa.



Miten meriutu päivät menee kotosalla saikulla? osaatko olla 'sairaslomalla'? tosin kotona olossa on se hyvä puoli että voipi puuhastella siihen saakka että tuntee tarpeen lepäämiseen - ja ei muuta kuin vaakatasoon...tekikö sulle lääkäri tutkimusta kohdunsuun tilanteesta?



Kanelisokeri miten menee? Saitko kutsun sinne äitipolille?



tanni - täällä on kohtalotoveri, musta tuntuu että päivät menee kättä vääntäessä tuon esikoisen 12v kanssa. Tosi kuluttavaa. Ja ikävä kyllä tuo 10v on alkanut oireilla myös,eli jippii jos tässä kohta on kaksi murkkua!! Kun yksi tosimurkku jo on!



Mun kuopus ennättää täyttää 2v5kk kun tämän masuvauvan olis määrä syntyä. Ja sitä ajatellen meillä ei kauaa tuplia tarvittais, mitä nyt pidemmillä reissuilla. Ja sen myötä olen miettinyt niitä phil&ted's tuplia, jotka saa yksösrattaiksi myös. Että ne olis siinä mielessä kätevät, että niitä voi muokata tarpeen mukaan, laittaa sisaristuin paikalleen, tai mennä pelkästään yhden lapsen rattaina. Ja sitten kun auto ongelma on myös, niin leveys niissä olis vain yksösrattaiden luokkaa. Eli ei veis autossa niin suurta tilaa. Mutta se hinta! Monet tilaa ulkomailta, pitäis olla tuota kielitaitoa enemmän kuin tällä hetkellä on, että uskaltais sieltä, varsinkin jos tulis takuuasiointia... Mutta olis muutama ystävä lähellä jotka hallitsee tuota kielipolitiikkaa- voisivat auttaa mielelläänkin.



Tämä on taas näitä päiviä - ei jaksais mitään. Mutta hassua, kun kuopuksella on samanlainen olo, nukuin kuitenkin yöni hyvin, ja samoin kuopus, heräs noin 8 aikoihin, käytiin aamupalan jälkeen ulkoile, ja minä vaan laahustin. Sitten mun poika rupes repimään auton ovea hokien vaan että autoon.. ja kello ei ollut kuin 10. Siis häntäkin nukutti. Vaikka aurinko paistoi ja kaiken olis pitänyt olla *hyvin*.

No siitä sitten sisälle syömään ja mentiin sen jälkeen meidän parisänkyyn köllöttele ja parin pupukirjan jälkeen, ja toki pitkällisen mun mahan päällä möyrimisen jälkeen kaveri nukahti päiksyille. Huomattavasti aiemmin kuin tavallisena päivänä, eli oltiin kovin matalapaineisia molemmat. Nytkin tuntuu että voisin nukahtaa tähän.

Mulla on puolentoista tunnin päästä hierontaan aika, selkärangan sivusta toinen puoli siis lavan alus ynnä muut paikat on ihan jumissa. Jospa mä siellä torkkuisin myös:)

Masussa ei kummenpia, liikkeitä on hyvin, nyt hieman huolestuttaa kun poika makoili niin kauan siinä päällä, eikä aina niin hvyällekään tuntunut..että kuin se vauva siellä masussa kestää tuollaisen?



tässäpä vähän taas kuulumisia! hyviä vointeja ladyt! Ja anteeksi kovin omanapainen viesti---

sinuvi 30+6 :D

Ihana möyriä tuolla mullan kimpussa! Ja kun vihdoinkin saa laittaa omaa pihaa. Mies oli eilisen vapaalla niin laitettiin kasvimaa. Tänään oon sitten istuttanut lumipalloheiden ja norjanangervoja...



Eilen olin illasta ihan puhki kun tuli oltua kokopäivä pihalla... onkohan muilla ollut koskaan väsymyksestä johtuvaa...(luulisin sen johtuneen siitä), siis kun saunan jälkeen menin sänkyyn, niin ei millään unta vaikka olo oli ihan yliväsynyt, ja sit yhtäkkiä alkoi mahassa lurista, niin että luulin joutuvani oksentamaan, mut onneks ei tullu...ei kyllä tullut kummastakaan päästä,mutta olo oli NIIN KURJA. Nojailin käsiin pöntöllä ihan uuvuksissani ja tärisin vaan. Sitte vihdoin kippurassa nukahdin sänkyyn ja se paha olo oli tiessään kun heräsin aamuyöstä. Huh luulin jo saaneeni jokun taudin.



Maria80, kun mie menin ensimmäistä synnyttämään, siis käynnistykseen, niin käytiin ottaan lantiosta kuvat ja mulle selitettiin että häntäluu on koukkumainen, silleen eteenpäin kääntynyt....mut arvelivat vauvan mahtuvan tulemaan, en onneksi osannut sitä pelätä silloin ollenkaan! Mutta siis siinä synnytyksessä se sitten murtui....ainakin istuminen oli yhtä tuskaa ja hammasten kiristystä, vielä kun repeämään laitetiin muutama tikki. Synnytys itsessään oli melko pikainen 4,5h ja ponnistus 12min, niin ei kai se häntäluu hidasteena ollut, mutta tosiaan kun murtui...puolivuotta suunnilleen se aina välillä ilmoitteli itsestään kun istui kovemmalla penkillä, mut sitte toisen lapsen syntymän jälkeen pikkuisen vain välillä vihloi. nyt Ei oo enää vaivannut 4-vuoteen ja kaks synnytystä senkin jälkeen ollut, mulla kai se koukku lähti siitä edestä että sopii muutkin tulemaan :)

Sun jutun luettuani ajattelin että kun oot jo synnyttänyt, niin ei kai se voi haitata enää synnytyksissä?...kun mullakaan ei? mutta siis jos olet loukannut sen viime synnytyksen jälkeen, sitten kai on eriasia?



Nooralle onnentoivotukset pikkunyytistä!!! ...on ne niin sulosia!



Tuutski ja pikkulauma +pikkuruinen 23+2

Eilen kävin ja kaikki kunnossa. Siellä Taisto innokkaasti potki ja heilutteli päätään!

Tuli ihan tippa linssiin! Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä poikaa odotetaan, ultraaja oli näkevinään "killuttimet" jalkojen välissä.



Näin lyhyt viesti tällä kertaa, palaan joskus huomenna kommentoimaan muiden viestejä...



tanni 19+0

Sitähän lääkäri ihmetteli, kun mulle ei kukaan gyne ole aiemmin asiasta puhunut eikä papereissanikaan ole missään asiasta mainintaa. Yhdeksi vaihtoehdoksi lääkäri meinasi, että jos on sitten vääntynyt edellisessä synnytyksessä (toisaalta luulisi vääntyvän päinvastaiseen suuntaan...). Ainakaan en muista sitä synnytyksen jälkeen satuttaneeni...



maria80 rv 14+6 (jolla "liikkeitä" tuntuu nyt joka puolella vatsaa eli eipä taida niitä vielä olla...)