Pitäisikö potea huonoa omaa tuntoa?

Kerkiät kyllä tottua ajatukseen loppuraskauden myötä. Onhan se outoa kun tulee tytön jälkeen poika. Itse ainakin mietin, että osaisiko sitä edes hoitaa poikaa... Sitä varmaan odottaa, että kaikki menee niin kuin esikoisen aikaan, sukupuolta myöten.



Meille pitäisi olla toinen tyttö tulossa parin viikon sisään, mutta eipä sitä varmaksi tiedä. Jos sieltä poika tupsahtaa, niin varmasti olen hämilläni.



Ihan varmasti jo muutamien viikkojen sisällä totut poika-ajatukseen ja lämpimät tunteet putkahtavat pintaan.



Tytteli-83 rv 37+4

Meillä kaksi ihanaa tyttöä, enkä ollut edes tajunnut odottavani tai toivovani jompaa kumpaa sukupuolta enemmän kuin toista. Päätettiin nyt kolmannen kohdalla kysyä kumpi olisi tulossa. Tytöltähän tuo rakenneultrassa näytti. Olin itse ihan hämmästynyt kun tuntui pettyneeltä. Huono omatunto ja pettymys vaivasivat muutaman päivän. Nyt olen jo ihan täysillä odottamassa kolmatta tyttöä. Saattaisi jopa olla että olisin hieman pettynyt jos vauva olisikin poika, olen niin valmistautunut tyttöön.



Uskon kyllä että kiintymys syntyy heti kun totut ajatukseen. Ja luulen että vaikka asia selviäisi vasta synnytyksessä, alku"järkytyksen" jälkeen sitä olisi kuitenkin tosi onnellinen.



Tipy rv 26+1

Ite on yrittänyt totutella tuohon ajatukseen nyt jo sen melkein kymmenen viikkoa ja vieläkin välillä ottaa päähän että pippeliveikko siellä tosiaan taitaa olla... Yritän vakuuttaa itseäni siitä että kunhan se syntyy, sen tietää omaksi lapsekseen ja sitä rakastaa aivan sanoinkuvaamattoman paljon, mutta nähtäväksihän se jää.



Mulla yksi syy tähän varmaan on se ylenmääräinen hehkutus, jota pienten lasten peniksiin tunnutaan liitettävän. Kun esimerkiksi totean jollekin että isäni on tosi innostunut lapsen tulosta että jo jouluna osti ensimmäisen pehmolelun pikkuiselle, niin vastaus on lähes poikkeuksetta että juu, vaareille on niin tärkeää että syntyy poikia. Vaikka tuossa vaiheessa itseasiassa vielä kaikki oltiin sitä mieltä että tyttö sieltä on tulossa. Ihan älykkään oloisetkin naiset tuntuvat menevän sekaisin ja kihertelevät "meidän ukosta" tai "äijästä" (6kk) ja määrittelevät identiteetikseen "pojan äidin", pukevat taaperonsa kauluspaitoihin ja liiveihin ja tekevät niistä minimiehiä.



Tietenkin vaikuttamassa on myös oma epävarmuus, kun noin 90% maailman miehistä on typeriä, itsekeskeisiä, itsetehostajia, sovinistisia, väkivaltaisia tai muuten vaan pörhistelijöitä niin miten ihmeessä mä voin kuvitella kasvattajana tekeväni parempaa työtä kuin näiden kaikkien muiden äidit. Tyttöä olisi hirveän paljon helpompi rohkaista itsenäisyyteen ja sellaiseen reippaaseen "peppi-meininkiin" - pojan kanssa samalla otteella taas jatketaan sukupuolvien ketjua ja kasvatetaan niitä "pojat on poikia"-torvia.



No joo. Tästä voisin jatkaa valitusta vaikka miten pitkään mutta täytyy toivoa että todellisuudessa sitten se pentu joka sieltä on tullakseen onkin maailman ihanin ja rakkain ja minun lapseni värkeistään huolimatta :p

Olen itse koko ikäni halunnut tytön ja kuvittelin tämän tulokkaankin olevan tyttö. Sitten rakenneultrassa kätilö sanoi, että tuo on varma poika. Olin pettynyt ensin ja tunsin kauheasti syyllisyyttä asiasta, olihan lapsi toivottu ja haluttu.



Mietin asiaa tarkemmin ja ymmärsin, että pelkäsin, että pojan kanssa en saa rakennettua niin läheistä suhdetta, koska en ymmärrä poikien maailmaa. Sitten tajusin, että saan lapsen, jonka kanssa pystyn toivottavasti rakentamaan läheisen suhteen sukupuolesta huolimatta. Eihän kukaan takaa sitä, että tyttö olisi ollut kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Ja esimerkiksi minulla ja isälläni on aina ollut paljon puheenaiheita ja yhteisiä harrastuksia.



Ehdit varmasti tottua ajatukseen. Minulla ainakin on jo sellainen fiilis, että saatan olla vähän pettynyt, jos meille tuleekin tyttö. Toisaalta, ajattelen myös, että lasta halusin ja lapsen saan, oli se sitten kumpi tahansa.

Varsinkin toi tiuhtiaisen juttu meni niin yli ymmärryksen että huhhuh. Vai että 90% miehistä paskiaisia... Siis eihän kukaan voi päättää tekevänsä tyttöjä/poikia, vaan toivoa lasta ja tervettä lasta! Joku on kyllä vähän pielessä jos odotus on pilalla kun vauva onkin poika.



Minulla on 11kk ikäinen poika ja vatsassa kasvamassa seuraava toivottu lapsemme. Rakenneultran perusteella tulokas saattaisi olla tyttö, mutta arvaus oli epävarma. Odotamme siis syksyä innolla, nähdäksemme tuleeko meille pikkusisko vai veli. Olen ollut todella hämmästynyt ihanaa-prinsessa-kommenteista ja vastannut kaikille että aivan sama, ihanaa jos on terve!!



Mielestäni olisi mukavaa saada sekä tyttöjä että poikia, mutta jos meille siunaantuu pieni jalkapallojoukkueellinen poikia, olen varmasti yhtä onnellinen.



Ihmisillä on oikeitakin murheita!



Rouvaii

Kiitos ihanista ja rohkaisevista kommenteista! Tuntuu niin uskomattoman helpottavalta kuulla, etten ole ainoa tai yksin näiden tuntojen kanssa. Oloni on jo paljon helpottuneempi.



Rouvaii, kyse ei varmasti olekaan siitä että odotus olisi pilalla tms.

Lapsi on toivottu, mutta ymmärrän kyllä etteivät kaikki ihmiset ymmärrä miten jollain voi silti olla tällaisia epävarmoja tunteita. Eikäpä kaikkien tarvitsekaan ymmärtää.

On ylipäänsä aika mielenkiintoista, että tuollaisena "miesten vihaajana" olet onnistunut tulemaan raskaaksi, ja todella toivon, että saisit kuin saisitkin sen tytön. Poika-raukka, minkälaisen asenteellisen äidin itselleen saakaan! Puhut syntymättömästä lapsestasi jo nyt kovin halventavasti (esim. pentu). Olen aivan totaalisen pöyristynyt kommenteistasi!



Muuten ap:n tunteen ymmärrän kyllä. Pettymys vauvan sukupuolesta lienee tunne siinä missä muutkin, ja varmasti pettymys menee ohi, mutta rajansa kaikella!

omaatuntoa!!!!



Olin alusta asti itse toivonut/ ajatellut itseni tytön äitinä.

Kolaus oli tosi kova kun saatiin tietää että poika tulossa.



Olin pettynyt, masentunut ja itkin.



Mutta nyt tuo "pettymys" on 4v enkä vaihtaisi mihinkään!!!!



Sinulla on loppu raskaus aikaa tottua ajatukseen ja valmistautua!

Loppua kohden alkaa varmasti tuntumaan jo paremmalta.



Nyt odotan itse tyttöä ja olin pettynyt vähän :D Olisin jotenkin toivonut poikaa, kun esikoinenkin on :D Tyttöjen vaatteiden ostaminenkin tuntui ahdistavalta :)



Mutta nyt ajattelen jo ettei sukupuolella ole oikeasti väliä!

täällä ei ole sallittua olla huolissaan omista kyvyistään kasvattaa tasapainoisia ja onnellisia lapsia. Jos yrittää rehellisesti kuvata omia sekavia ja ahdistavia tunteitaan, saa lapiollisen paskaa niskaan. Ei, pitää pitää kulissit yllä ja leperrellä, niellä ympäristön kommentit jotka ylistämällä poikalapsen ihanuuden syntymää samalla halventavat omaa sukupuoltani ja antavat ymmärtää että minusta ei varmaan sitten ole odotusaikana oltu yhtä onnellisia.



Yritin viestissäni tuoda esiin sen, että vaikka epäilemättä rakastan omaa PENTUANI (joka hänen työnimensä on ollut jo siitä asti kun varmistui että täysiaikaisena hän syntyy leijonaksi -> oma pieni leijonanpentuni => rakastava ilmaisu johon liittyy se että nimitän itseäni vastaavasti emoksi ja mitä hittoa se sinulle Cisse kuuluu millä nimityksillä lastani hellittelen?!?!?) väkevästi ja koko sydämestäni, tämä yhteiskunta ei ole tasa-arvoinen eikä ajatus pojan kasvattamisesta ole minulle yhtä helppoa kuin tytön.



Me asumme pienellä paikkakunnalla ja olen "uutisen saatuani" katsellut sillä silmällä lähiympäristön teini-ikäisiä poikia. Vaikuttaa siltä ettei täällä kovin paljon ole mahdollisuuksia kasvaa sellaiseksi kuin itse haluaisi, mahdollisuudet toimia ja toteuttaa itseään menee siinä mopon rassaus - VPK - metsästysseura - traktorit - tietokoneet-akselilla. Tytöillä on paljon suuremmat sosiaaliset mahdollisuudet tehdä heitä kiinnostavia asioita, mutta pahoin pelkään että esimerkiksi tanssista, taitoluistelusta tai klassisesta musiikista kiinnostunut poika ottaa täällä pahoin turpiinsa.



Vaikka minusta on typerää että joudun puolustelemaan omasta ahdistuksestani, epävarmuudestani ja riittämättömyydestäni johtuvia pelkojani, yritän vielä kerran vääntää rautalangasta. *Minulle* olisi aivan sama vaikka lapsellani olisi luppakorvainen koira jalkojen välissä, se ei vaikuta *minun* rakkauteeni ja suhteeseeni lapseen. Ongelma on *ympäristön* suhtautumisessa lapseen ja hänen genitaaleihinsa. Välillä tuntuu kuin edelleen naisen arvo mitattaisi hänen kyvyssään synnyttää poikia. Ettei sitä suoraan sanota, mutta kun ollaan niin järjettömän iloisia poikalapsen tulosta, samalla annetaan ymmärtää että tyttö olisi ollut vähemmän hieno "saavutus".



Ja vielä viimeiseksi, Cisse, et ehkä ole seurannut viimeisten vuosikymmenten lääketieteellistä kehitystä, mutta nykyään ei enää itseasiassa tarvita miestä raskauden alkuun saattamiseen. Toisekseen se arvioimani 10% tolkkupäisiä, itseään ja naisia arvostavia, kohteliaita ja älykkäitä miehiä on aivan rittävä määrä jotta siitä voi löytää itselleen hyvän kumppanin tasa-arvoiseen ja molemminpuolisesti kunnioittavaan parisuhteeseen.

Ensinnäkin. En ole täällä kummastellut Nannan tai muidenkaan odottajien tuntemuksia tästä sukupuoliasiasta. On varmaankin niin, että suuri osa odottajista odottaa edes hitusen enemmän sitä toista sukupuolta, ja jos oma toive ei käykään toteen, tulee pettymyksen tunne. Tämä on mielestäni aivan luonnollista ja sen jo aiemmassa viestissäni totesin.



Kyse on pikemminkin asenteellisuudestasi poikia, miehiä ja poikien kasvatusta kohtaan. Ensimmäisessä viestissäsi kerrot toivovasi, että kun lapsi syntyy rakastat häntä yli kaiken, mutta toteat, että "nähtäväksihän jää". Jälkimmäisessä viestissäsi toitotat, että epäilemättä rakastat pentuaisi väkevästi ja koko sydämestäsi. Luultavasti niin teetkin, mutta onhan teksteissäsi mielestäni ristiriita..



En halua riidellä kenenkään kanssa, minulle tuli viestisi luettuani vain kovin paha mieli kaikkien pienten poikien (ja isojen miestenkin) puolesta ja siksi kommentoin kirjoitustasi. Olin pöyristynyt mielipiteistäsi ja olen sitä edelleenkin. Sinulla on oikeus omaan mielipiteeseesi, minulla lienee myös oikeus omaani?



Toivon sinulle kaikkea hyvää pentusi odotukseen ja kasvattamiseen!

vaikka se toisessa viestissä seehkä välittyykin paremmin kuin ensimmäisessä :)



Ymmärrän ajatusta vaikka itsellä onkin ajatukset menneet juuri toistepäin. Itse, kun asumme isolla paikkakunnalla, tuntuu, että tyttöjen kasvattaminen täysjärkisiksi on huomattavan vaikeaa. Kaikki ulkonäkö, paino, pukeutumis ja seksikkyys vaatimukset, joihin jo kovin pienet tässä maailmassa törmäävät. Sitä haluaisi säästää lapsensa näiltä ja kasvattaa lapsensa juuri sellaiseksi kuin hän itse haluaa olla.



Perimmäisenä ajatuksena siis, että ehkä meitä Tiuhtiaisen kanssa ahdistaa kaikki nämä normit, joiden mukaan pikkuihmisten pitäisi kasvaa? Itse kun ainakin haluan kasvattaa mahdollisimma terveen ja tyytyväisen aikuisen, joka ei joudu katumaan edes teini-iän myrskyisiä vuosia.

Muistakaa että täällä tappelee mielipiteet eivätkä ihmiset!

TIUHTIAINEN, täytyy sanoa, että tykkään kovasti tavastasi tuoda julki mielipide. Voin jopa liittyä tuohon mukaan jollain tavalla...

...oma isäni oli 11 vuotta sitten kiivetä katolle ja huutaa koko läänille, että vihdoin nämä tuhkamunat osaavat tehdä poikia!!! Siis minulle syntyi poika tyttären jälkeen ja omilla vanhemmillani on vain neljä ihanaa tyttöä, että isäni itsekin "tuhkamuna" :-)

Sitten oma katraani on kasvanut vielä kolmella tytöllä, joten tähän minun leijonalaumaan kuuluu yksi poika ja neljä tyttöä. Voitte uskoa että jo viimeistä odottaessa oli vanha laulu soimassa, että eiköhän sieltä nyt se poika taas... mutta etukäteen tiesin että tyttö tulee...

Nyt olen onnellisesti raskaana kuudetta kertaa ja täytyy sanoa, että vaikka mekkkojen kierrätys tenavalta toiselle onkin hauskaa niin silti voisin kyllä alkaa ostaa poikien vaatteita. Ei millään pahalla, mutta toivoahan aina saa ja rakenneultra kai sen sitten meille kertoo muutaman viikon päästä...ja muistakaa rouvat, että kuitenkin kaikki vauvat ovat tervetulleita, olivatpa sitten poikia tai tyttöjä!

Yhäkin hyvä veto TIUHTIAINEN. Sulla on mun luonne, sitä en vaihda.

En nyt ihan kaikkia kommentteja lukenut ja jotkin tuntui aika hurjiltakin, mutta tässä om tarinani.



Meidän suvussa on ihan selkeä tyttö voittoisuus ja toisaalta miehen suvussa on enemmän poikia. Olin itse aina tottunut pieniin tyttöihin ja kuvittelin myös itse odottavani tyttöä. Olin sitten aika ällistynyt, kun synnytin pienen pojan =o)

Aluksi ajattelin, että kuinka ihmeessä tätä edes hoidetaan. (en siis tiennyt sukupuolta aiemmin). Mutta nyt poika on elämäni ihanin asia, enkä vaihtaisi ikinä pois. Osotan toista lastani ja rakenne ultrassa kätilö veikkasi tyttöä. Nyt on sitten ihan outoa ajatella, että meille tyttö!!! Kuinka niitä hoidetaan? Nehän on kiukuttelevia diivoja ;o)



Eli kyllä ne mielipiteet muuttuu, eikä siinä mitään paha ole, jos toivoo jompaa kumpaa, kuitenkin luonto yleensä hoitaa niin, että pian vauvan syntymän jälkeen huomaat, kuinka naurettavia ajatuksesi raskausaikana olivatkaan.



Niin ja yks juttu vielä. Eihän se ole niin sanottu, että pojat on poikia ja tytöt tyttöjä. Mulla itselläni on tosi sydämellinen, haleista pitävä poika, kun taas kaverillani on niiiiin villi tyttö, että ei paremmasta väliä, hih!

Niin täällä tuntuu aina tulevan kun näistä sukupuoliasioista jutellaan. Ihimisillä on niin kauheen jyrkkiä ajatuksia suuntaan tai toiseen. Ite en ole halunnu ttietää tämän tulokkaan sukupuolta etukäteen, mutta kyllähän se mietityttää. Musta molemmissa versioissa on omat haasteensa, niinkuin täällä keskustelussa on tullutkin esiin. Vähän niinku että kasvattaako sitä seuraavaa jokelan surmaajaa vai jotain britney spearsia, kumpikin tuntuu aika surkealta vaihtoehdolta...



Älkää kuitenkaan mammat viittikö teilata yhtä kirjoittajaa. Onneksi edes osa on tajunnut mitä tuo tiuhtiais-raukka yritti sanoa ja multa ainakin tsemppaukset sulle samoin kuin ap:lle ja muillekin rohkeille - hyvä että näitä äitiyden kiellettyjä tunteita voi tuulettaa etukäteen että sitten voi olla mahdollisimman hyvänä vanhempana lapselleen eiks vaan? Että vertaistukea kehiin mieluummin kuin kiljumista ja sormella osoittelua.

Onhan se järkyttävää lukea, miten joku voi ajatella että miehistä 90% on mitä on, mikä ei ainakaan minun mielestä pidä paikkaansa. Mutta tosiaan, nämähän ovat mielipiteitä. Yleensä sanotaan, että sama se oli se tyttö tai poika pääasia on että lapsi on terve.



Ei taidakkaan nykyään enää olla näin. Itte olen jo kolmen pojan ja yhden tytön äiti, enkä voi sanoa että kertaakaan olisin pettynyt kuulessani lapsen sukupuolen.

Itseäni risoo se, kun useat ihmiset sanovat meille, että onneksi teillä on sentään yksi tyttö. Ja nyt tietysti sanotaan, että toivottavasti saatte tytön, ettekkä poikaa. Voi heranjumala sentään.



Joillain täällä sentään ihan asiallisia tuntemuksia, juu ja tiedetään että raskausaikana mieliala vaihtelee, ja tuntemukset ovat mitä ovat. Silti en pysty omassa päässäni ymmärtämään tuota tiuhtiaisen ajatusmaailmaa ja tapaa puhua pienestä vauvasta :( No, tästä tunteiden vuoristoradasta sekin varmaan johtuu, että saa mun silmään kyyneleen...miten joku voi ajatella niin omastaan.



Oukkei. Mielipiteitä on, joillain vähän liiankin suoria ja karuja. Ja totta asiat on suoraan sanottava. Mutta miksi ylipäätään hankkia lapsia, jos ei esim. poikaa halua. Koska ennen raskaaksi tulemista tietää, että se on 50% mahdollisuus saada joko tyttö tai poika.



Tässäpä mun karu mielipide. Ja onnea kuitenkin poikalapsienkin odotukseen, samanlaisia ne lapset vauvana ovat:)

Esikoista odottaessa oli itsestään selvä että meille syntyy poika. Miehen suku on hyvin poikavoittoista, vain kaksi biologista tyttöä löytyy suvusta.

Joten pidimme tosiaan itsestään selvänä että poika tulee meillekin.



Poikaa jopa odotettiin viimeiseen lääkärineuvola käyntiin saakka, jolloin saimme ultraavalta lääkäriltä kuulla että masussa majaileekin mitä todennäköisemmin tyttö.

Oli aika hankalaa suhtautua uutiseen koska niin pitkään oltiin odotettu poikaa.

Aika nopeasti kuitenkin "pettymys" meni ohi, koska olihan hän todella odotettu ja toivottu.



Synnytyksen aikoihin jo odotettiin innolla tyttöä syntyväksi.



Toinen lapsista oli poika, joka selvisi rakenne ultrassa. Viisastuneina odotettiin siihen asti vauvaa, sukupuoletonta vauvaa. Poika oli myös tervetullut, mutta niin olisi ollut tyttökin.



Nyt odotamme kolmatta, joka olisi tyttö rakenneultran perusteella. Kuvittelin että vauva olisi ollut poika, perustuen hedelmöitysajankohtaan joka olisi pitänyt ajoittua täsmälleen oviksen aikoihin, mutta niinpä ei käynytkään. En osaa olla pettynyt asiasta mitenkään, lapset on ihania on ne sitten kumpaa sukupuolta vaan.

Meilläkin on tyttö, ja ultrassa paljastui että masussa on poika.

Olin tosi yllättynyt siitä että en ollutkaan niin iloinen mitä luulin että olisin. Aloin ajattelemaan että pitää kaikki tytön vaatteet laittaa pois, että tyttö ei saakaan siskoa pienellä ikäerolla mitä itse kaipasin yms.

Tämä oli mulle yllätys koska ennen ultraa olin ajatellut etten erityisesti toivo kumpaakaan.

Mutta ei siinä mennyt kuin päivä pari, niin mulle tuli tosi vahva tunne että näin tän kuuluu mennäkin että poikahan siellä on! Ja tuli tunne että jos meidän lapsiluku jää kahteen niin on se kuitenkin kiva että saa kokea molemmat.

Sen jälkeen ei tuntunut enää yhtään pahalta laittaa tytön pieniä mekkoja yms. pois, vaan nyt odotetaan innolla poikaa ja tuntuu juuri oikealta ja hyvältä.

Luulen että samat tunteet olisin käyny läpi vaikka olisi ollu tyttö tulossa :)

Meillä miehen suku toivoi esikoisesta tosi paljon poikaa, ja se kyllä satutti kun tyttö tuli ja heillä ei ollutkaan enää mielenkiintoa ekaa lapsenlasta kohtaan. Muutenki minusta on tosi outoa että vielä ajatellaan että kyllä se mies sen Pojan haluaa, ja oletetaan että olemme nyt onnemme kukkuloilla kun saamme Pojan (kuten toki olemmekin, mutta emme sukupuolen takia..) Ihan kuin mies ei esikoisesta olisi iloinnut ihan samalla lailla kuin tästä toisestakin.

Eniten tulee paha olo esikoisen puolesta, että toivottavasti hänen ei tarvi koskaan kuulla appivanhempien kommentteja tai luulla että ME oltaisiin hänestä toivottu enemmän poikaa.

Meilläkin on tyttö, ja ultrassa paljastui että masussa on poika.

Olin tosi yllättynyt siitä että en ollutkaan niin iloinen mitä luulin että olisin. Aloin ajattelemaan että pitää kaikki tytön vaatteet laittaa pois, että tyttö ei saakaan siskoa pienellä ikäerolla mitä itse kaipasin yms.

Tämä oli mulle yllätys koska ennen ultraa olin ajatellut etten erityisesti toivo kumpaakaan.

Mutta ei siinä mennyt kuin päivä pari, niin mulle tuli tosi vahva tunne että näin tän kuuluu mennäkin että poikahan siellä on! Ja tuli tunne että jos meidän lapsiluku jää kahteen niin on se kuitenkin kiva että saa kokea molemmat.

Sen jälkeen ei tuntunut enää yhtään pahalta laittaa tytön pieniä mekkoja yms. pois, vaan nyt odotetaan innolla poikaa ja tuntuu juuri oikealta ja hyvältä.

Luulen että samat tunteet olisin käyny läpi vaikka olisi ollu tyttö tulossa :)

Meillä miehen suku toivoi esikoisesta tosi paljon poikaa, ja se kyllä satutti kun tyttö tuli ja heillä ei ollutkaan enää mielenkiintoa ekaa lapsenlasta kohtaan. Muutenki minusta on tosi outoa että vielä ajatellaan että kyllä se mies sen Pojan haluaa, ja oletetaan että olemme nyt onnemme kukkuloilla kun saamme Pojan (kuten toki olemmekin, mutta emme sukupuolen takia..) Ihan kuin mies ei esikoisesta olisi iloinnut ihan samalla lailla kuin tästä toisestakin.

Eniten tulee paha olo esikoisen puolesta, että toivottavasti hänen ei tarvi koskaan kuulla appivanhempien kommentteja tai luulla että ME oltaisiin hänestä toivottu enemmän poikaa.

Meilläkin on tyttö, ja ultrassa paljastui että masussa on poika.

Olin tosi yllättynyt siitä että en ollutkaan niin iloinen mitä luulin että olisin. Aloin ajattelemaan että pitää kaikki tytön vaatteet laittaa pois, että tyttö ei saakaan siskoa pienellä ikäerolla mitä itse kaipasin yms.

Tämä oli mulle yllätys koska ennen ultraa olin ajatellut etten erityisesti toivo kumpaakaan.

Mutta ei siinä mennyt kuin päivä pari, niin mulle tuli tosi vahva tunne että näin tän kuuluu mennäkin että poikahan siellä on! Ja tuli tunne että jos meidän lapsiluku jää kahteen niin on se kuitenkin kiva että saa kokea molemmat.

Sen jälkeen ei tuntunut enää yhtään pahalta laittaa tytön pieniä mekkoja yms. pois, vaan nyt odotetaan innolla poikaa ja tuntuu juuri oikealta ja hyvältä.

Luulen että samat tunteet olisin käyny läpi vaikka olisi ollu tyttö tulossa :)

Meillä miehen suku toivoi esikoisesta tosi paljon poikaa, ja se kyllä satutti kun tyttö tuli ja heillä ei ollutkaan enää mielenkiintoa ekaa lapsenlasta kohtaan. Muutenki minusta on tosi outoa että vielä ajatellaan että kyllä se mies sen Pojan haluaa, ja oletetaan että olemme nyt onnemme kukkuloilla kun saamme Pojan (kuten toki olemmekin, mutta emme sukupuolen takia..) Ihan kuin mies ei esikoisesta olisi iloinnut ihan samalla lailla kuin tästä toisestakin.

Eniten tulee paha olo esikoisen puolesta, että toivottavasti hänen ei tarvi koskaan kuulla appivanhempien kommentteja tai luulla että ME oltaisiin hänestä toivottu enemmän poikaa.

Meilläkin on tyttö, ja ultrassa paljastui että masussa on poika.

Olin tosi yllättynyt siitä että en ollutkaan niin iloinen mitä luulin että olisin. Aloin ajattelemaan että pitää kaikki tytön vaatteet laittaa pois, että tyttö ei saakaan siskoa pienellä ikäerolla mitä itse kaipasin yms.

Tämä oli mulle yllätys koska ennen ultraa olin ajatellut etten erityisesti toivo kumpaakaan.

Mutta ei siinä mennyt kuin päivä pari, niin mulle tuli tosi vahva tunne että näin tän kuuluu mennäkin että poikahan siellä on! Ja tuli tunne että jos meidän lapsiluku jää kahteen niin on se kuitenkin kiva että saa kokea molemmat.

Sen jälkeen ei tuntunut enää yhtään pahalta laittaa tytön pieniä mekkoja yms. pois, vaan nyt odotetaan innolla poikaa ja tuntuu juuri oikealta ja hyvältä.

Luulen että samat tunteet olisin käyny läpi vaikka olisi ollu tyttö tulossa :)

Meillä miehen suku toivoi esikoisesta tosi paljon poikaa, ja se kyllä satutti kun tyttö tuli ja heillä ei ollutkaan enää mielenkiintoa ekaa lapsenlasta kohtaan. Muutenki minusta on tosi outoa että vielä ajatellaan että kyllä se mies sen Pojan haluaa, ja oletetaan että olemme nyt onnemme kukkuloilla kun saamme Pojan (kuten toki olemmekin, mutta emme sukupuolen takia..) Ihan kuin mies ei esikoisesta olisi iloinnut ihan samalla lailla kuin tästä toisestakin.

Eniten tulee paha olo esikoisen puolesta, että toivottavasti hänen ei tarvi koskaan kuulla appivanhempien kommentteja tai luulla että ME oltaisiin hänestä toivottu enemmän poikaa.