Ongelmia arvojen kanssa
Hei,
minulle on aina nuoresta pitäen opetettu, että tummaihoisuus on sairaus. Tämä oppi on selvinnyt tähänkin päivään asti ja miehenikin on saanut samanlaista opetusta kotona nuoruudessaan. Tummaihoisen tullessa kadulla vastaan saan paljon ennakkoluuloja ja yritän kiertää kaukaa, sillä ei koskaan tiedä, mitä he voisivat tehdä.
Lapsen synnytyksessä kuitenkin tuli esille jotain uskomatonta. Kun vihdoin olin saanut tuon körilään puskettua ulos, niin näin, että lapseni ei ollutkaan ihan vaaleaihoinen. Hän oli tumma. Pelästyin ja uskoin näkeväni unta. Olin kuitenkin erittäin iloinen, että sain vihdoin oman lapsen.
Arvoni kuitenkin ovat tätä tilannetta vastaan ja minulla ja miehelläni on nyt hieman ongelmia sopeutua tilanteeseen. Mitä olette te täällä keskustelufoorumilla asiasta mieltä? Koen vaikeaksi lähestyä lastani hänen ihonvärinsä takia.
Minulla on myös ollut hedelmällisyysongelmia, voisiko sillä olla jotain tekemistä lapsen ihonvärin kanssa? Minä ja mieheni olemme molemmat vaaleita. Luin netistä, että kaksi valkoista voi saada tummaihoisen lapsen, mutta se on erittäin harvinaista. Miten näin oikein pääsi käymään?
Uh, onpas tuuria! :o
Alkuun, en halua kommentoida arvojuttuja yleensä, vaan sitä oman lapsen ihonväriin suhtautumista.
Ja en mä kyllä osaa sitäkään kommentoida.. :o Kunhan siis jaarittelen. Mutta siis jos itse olisin tuossa tilanteessa, niin hankkisin ammattiapua koska haluaisin olla läheinen lapseni kanssa, niinkun varmasti jokaikinen vanhempi haluaa. Enkä ammattiavulla tarkoita suinkaan kallonkutistajaa joka tekee teistä kaikinpuolin suvaitsevia, vaan sellaista ihmistä joka saa teidät oikeesti, sieltä pienimmistäkin aivon sopukoista ymmärtämään että vaikka mussulla on tummempi pikmentti ihossa, ei se tarkoita sitä että hän olisi jotenkin huonompi ja että vaaleampipikmenttinen vauva olisi jotenkin parempi ja helpommin rakastettavissa.
En mä osaa nyt kyllä muuta sanoa. :/ Toivotaan että asiat lutviutuu parhaalla tavalla ja pystytte olemaan sinut pikmentin kanssa. :)