Pitäisikö potea huonoa omaa tuntoa?
Hei!
Olin aamulla rakenneultrassa, ja siellä näkyi selvästi että meille on tulossa pieni poikavauva.
Kaikki oli vauvalla hyvin joka onkin tärkein asia, mutta silti koin melko vahvan "pettymyksen" tunteen kun olen jostain syystä ajatellut koko raskauden ajan että odotan tyttöä ja myönnän että toivoin myös tyttöä. Mies ei ymmärrä fiiliksiäni, eikä varmasti kaveritkaan kun vauva on ihana asia oli se kumpi vain... onko kenelläkään muulla ollut samoja tuntoja?
Vauva on perheeseemme ehdottoman tervetullut ja toivottu, ja varmasti tulee olemaan yhtä rakastettu kuin esikoistyttömmekin. Minulla ei vaan ole samanlaisia tunteita masu-asukkia kohtaan kuin pari vuotta sitten oli kun odotin tyttöäni. Luulen että vie aikaa että totun poika-ajatukseen, mutta minulla on huono omatunto kun en mielestäni tunne vauvaa kohtaan niinkuin ehkä pitäisi...
Ehkä rakkauden tunne tulee myöhemmin kun totun ajatukseen vai voiko olla edes mahdollista ettei tule?
Kommentit (25)
Meilläkin on tyttö, ja ultrassa paljastui että masussa on poika.
Olin tosi yllättynyt siitä että en ollutkaan niin iloinen mitä luulin että olisin. Aloin ajattelemaan että pitää kaikki tytön vaatteet laittaa pois, että tyttö ei saakaan siskoa pienellä ikäerolla mitä itse kaipasin yms.
Tämä oli mulle yllätys koska ennen ultraa olin ajatellut etten erityisesti toivo kumpaakaan.
Mutta ei siinä mennyt kuin päivä pari, niin mulle tuli tosi vahva tunne että näin tän kuuluu mennäkin että poikahan siellä on! Ja tuli tunne että jos meidän lapsiluku jää kahteen niin on se kuitenkin kiva että saa kokea molemmat.
Sen jälkeen ei tuntunut enää yhtään pahalta laittaa tytön pieniä mekkoja yms. pois, vaan nyt odotetaan innolla poikaa ja tuntuu juuri oikealta ja hyvältä.
Luulen että samat tunteet olisin käyny läpi vaikka olisi ollu tyttö tulossa :)
Meillä miehen suku toivoi esikoisesta tosi paljon poikaa, ja se kyllä satutti kun tyttö tuli ja heillä ei ollutkaan enää mielenkiintoa ekaa lapsenlasta kohtaan. Muutenki minusta on tosi outoa että vielä ajatellaan että kyllä se mies sen Pojan haluaa, ja oletetaan että olemme nyt onnemme kukkuloilla kun saamme Pojan (kuten toki olemmekin, mutta emme sukupuolen takia..) Ihan kuin mies ei esikoisesta olisi iloinnut ihan samalla lailla kuin tästä toisestakin.
Eniten tulee paha olo esikoisen puolesta, että toivottavasti hänen ei tarvi koskaan kuulla appivanhempien kommentteja tai luulla että ME oltaisiin hänestä toivottu enemmän poikaa.
Meilläkin on tyttö, ja ultrassa paljastui että masussa on poika.
Olin tosi yllättynyt siitä että en ollutkaan niin iloinen mitä luulin että olisin. Aloin ajattelemaan että pitää kaikki tytön vaatteet laittaa pois, että tyttö ei saakaan siskoa pienellä ikäerolla mitä itse kaipasin yms.
Tämä oli mulle yllätys koska ennen ultraa olin ajatellut etten erityisesti toivo kumpaakaan.
Mutta ei siinä mennyt kuin päivä pari, niin mulle tuli tosi vahva tunne että näin tän kuuluu mennäkin että poikahan siellä on! Ja tuli tunne että jos meidän lapsiluku jää kahteen niin on se kuitenkin kiva että saa kokea molemmat.
Sen jälkeen ei tuntunut enää yhtään pahalta laittaa tytön pieniä mekkoja yms. pois, vaan nyt odotetaan innolla poikaa ja tuntuu juuri oikealta ja hyvältä.
Luulen että samat tunteet olisin käyny läpi vaikka olisi ollu tyttö tulossa :)
Meillä miehen suku toivoi esikoisesta tosi paljon poikaa, ja se kyllä satutti kun tyttö tuli ja heillä ei ollutkaan enää mielenkiintoa ekaa lapsenlasta kohtaan. Muutenki minusta on tosi outoa että vielä ajatellaan että kyllä se mies sen Pojan haluaa, ja oletetaan että olemme nyt onnemme kukkuloilla kun saamme Pojan (kuten toki olemmekin, mutta emme sukupuolen takia..) Ihan kuin mies ei esikoisesta olisi iloinnut ihan samalla lailla kuin tästä toisestakin.
Eniten tulee paha olo esikoisen puolesta, että toivottavasti hänen ei tarvi koskaan kuulla appivanhempien kommentteja tai luulla että ME oltaisiin hänestä toivottu enemmän poikaa.
...ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, enkä halua mitenkään teilata tunteitasi, mutta haluan kommentoida muutamaa kohtaa koskien 'poikien äitejä'. Sinulla tuntuu olevan käsitys, että paitsi ympäristö myös monet pienten poikien äidit pitäisivät poikaa tyttöä parempana.
Itse kun en ole kokenut asiaa niin. Olisiko suvulla, asuinpaikkakunnalla yms. tekemistä asian kanssa?
Niin, siis sitä vaan halusin sanoa, että kerron kyllä olevani ylpeä pienen pojan äiti, mutta ihan samalla tavalla voisin sanoa olevani ylpeä pienen tytön äiti, tai välillä sanon olevani ihanan 2 kk ikäisen vauvan äiti tms. Kyllä, hellittelen vauvaani lempinimillä 'pikku mies', 'juniori' yms., mutta ihan samoin kutsun ystäväni tyttöä 'pikku naiseksi', 'neidiksi' jne. Puen lapseni juhliin söpöön kauluspaitaan, mutta samoin pukisin tytön söpöön juhlamekkoon, pointtina siis pukea vauva juhlavasti. Arkisin käytetään monenvärisiä käytännöllisiä trikoovaatteita.
Tästä päästäisiin kätevästi keskusteluun siitä, miksi sukupuolta ylipäätään pitää korostaa... Sivuutan sen nyt; halusin vain kommentoida, että puheet 'pikku miehestä', pojan pukeminen kauluspaitaan jne. eivät ainakaan minun mielestäni tarkoita sitä, että olisin jotenkin erityisen ylpeä siitä, että vauvani on poika, ihan vastaavia juttuja tekisin tytön kanssa. Olen ylpeä vauvastani, joten haluan hellitellä häntä eri nimillä ja pukea hänet kauniisti. Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan tällä.
Ap:lle vielä sen verran, että itse ainakin totuin nopeasti ajatukseen pojasta, vaikka olinkin jostain syystä ajatellut etukäteen itseäni tytön äitinä. Ja hyvä kun uskallat puhua tunteistasi ääneen, eipä ne kieltämällä muutu. Kaikenlaisia tunteita saa olla, eri asia kuinka antaa niiden vaikuttaa käytäntöön. Ainakin minusta pientä vauvaa on helppo hoitaa samalla tavalla, olipa se tyttö tai poika. Ei sitä syliä kaipaavaa pikkuista nyyttiä osaa ajatella tulevana aikuisena miehenä, vaan äidin hoivaa tarvitsevana pikkuisena.
...ja muutkin!
Mielenkiintoinen keskustelu täällä! Ja osuu mulle ajnakohtaiseen aiheeseen, mutta toisinpäin: saatiin viime viikolla tietää, että tyttö todennäköisesti tulossa ja vaikka en ollut kumpaakaan sukupuolta odottanut tai toivonut (TERVETTÄ vain), niin jotenkin olin ekat pari päivää tosi hämmentynyt ja peloissani. Lähinnä siksi, että olen itse ollut todella vaikea ja hankala lapsi äidilleni, vauvasta murrosikään ja vasta aikuisuudessa suhteemme on jotenkin tasapainottunut. Pelkään, että oma tyttäreni olisi yhtä loukkaava ja koetteleva, kuin itse olin. Järjen tasolla tiedän, että tämä syntyvä tyttö on aivan oma persoonansa, enkä minäkään ole samanlainen kuin äitini, mutta tunnetason reaktio oli aluksi tämä hämmennys.
Toisaalta, jos olisin saanut tietää odottavani poikaa, olisi mielessäni varmasti toisenlaiset kysymykset...
Tällaista.
Saneline
Meilläkin on tyttö, ja ultrassa paljastui että masussa on poika.
Olin tosi yllättynyt siitä että en ollutkaan niin iloinen mitä luulin että olisin. Aloin ajattelemaan että pitää kaikki tytön vaatteet laittaa pois, että tyttö ei saakaan siskoa pienellä ikäerolla mitä itse kaipasin yms.
Tämä oli mulle yllätys koska ennen ultraa olin ajatellut etten erityisesti toivo kumpaakaan.
Mutta ei siinä mennyt kuin päivä pari, niin mulle tuli tosi vahva tunne että näin tän kuuluu mennäkin että poikahan siellä on! Ja tuli tunne että jos meidän lapsiluku jää kahteen niin on se kuitenkin kiva että saa kokea molemmat.
Sen jälkeen ei tuntunut enää yhtään pahalta laittaa tytön pieniä mekkoja yms. pois, vaan nyt odotetaan innolla poikaa ja tuntuu juuri oikealta ja hyvältä.
Luulen että samat tunteet olisin käyny läpi vaikka olisi ollu tyttö tulossa :)
Meillä miehen suku toivoi esikoisesta tosi paljon poikaa, ja se kyllä satutti kun tyttö tuli ja heillä ei ollutkaan enää mielenkiintoa ekaa lapsenlasta kohtaan. Muutenki minusta on tosi outoa että vielä ajatellaan että kyllä se mies sen Pojan haluaa, ja oletetaan että olemme nyt onnemme kukkuloilla kun saamme Pojan (kuten toki olemmekin, mutta emme sukupuolen takia..) Ihan kuin mies ei esikoisesta olisi iloinnut ihan samalla lailla kuin tästä toisestakin.
Eniten tulee paha olo esikoisen puolesta, että toivottavasti hänen ei tarvi koskaan kuulla appivanhempien kommentteja tai luulla että ME oltaisiin hänestä toivottu enemmän poikaa.