**LOKAMASUT MAANANTAINA**

Taas kävi niin, että simahdin illalla ennen kymmentä, mutta vessareissun jälkeen ei enää uni tullutkaan. Tänään klo 13.20 on se sydänkontrolliultra ja mulla alko jännittämään se ihan hirveesti. Onneksi mies tulee mukaan. Vaikka todennäkösesti kaikki on hyvin, mutta kuitenki on se toinenki mahdollisuus olemassa.. Hui. Lisäksi vauva melskaa mahassa ja pitää minua hereillä :S



Maha on kasvanu ihan valtavaksi. Sf mitta oli tosiaan viimeviikolla neuvolassa 22 eli siitäki voi jotain päätellä :) Ahdistaa ajatellaki, millanen se on sitten lokakuussa, auts. Eilen iskias ylty taas pahaksi, kun istuin autossa n. 200km ja välillä sitten kävelin kuopus sylissä semmosta jyrkkää mäkeä ylös. Käytiin nääs kattomassa appiukon mökkiä, joka on _todella_ korvessa. Tosi ihana paikka ois mennä joskus vaikka ukon kans kaksin sinne tai ottaa poikaki mukaan, mutta tyttöjen kans siellä ei kauaa jaksas olla; pieni mökki ja TOSI vaarallinen rantatöyräs.



Mutta, minä yritän vielä saada unenpäästä kiinni tai ainaki köllöttelen sängyssä aamuun :) Kirjoitelkaahan kovasti kuulumisia, minä palaan ultraraportin kans joskus iltapäivällä :D



Mianni 23+2

Ompas Mianni aikaisin hereilla;-) Tsemppia sinne ultraan!



Toivottavasti kaikilla oli mukava juhannus!



Juhannus on sitten taallakin vietetty, hieman perinteista poiketen tosin. Yleensa juhannukset on menneet mokilla ja kavereiden kanssa, mutta nyt ollaan altaalla makoiltu ja kavelylla kayty, syoty hyvin jne. Saat on olleet mahtavat, mutta niin kaiketi ovat olleet Suomessakin...?



Mies lahti taas reissuun, talla kertaa Englantiin. Johan tuo olikin kokonaiset 6 paivaa kotona... No nyt on onneksi vaan ensi perjantaihin saakka ja sitten onkin enaa viikko toita ja miehellakin alkaa loma. Ja Hawaii haamottaa...=)



Laakarissa kaytiin torstaina ja eipa siella mitaan ihmeellista. Kallista on ainakin ( luojan kiitos tuosta firman vakuutuksesta!!!), hoitaja mittaa paineet, painot, stixaa pissan, ym jutut ja laakari sitten kavaisee 5 min ja kyselee voinnit ja kuuntelee sydanaanet ja tama on sitten 700 dollaria, kiitos. Kertaakaan ei ole edes kurkannut tuonne " alakertaan" . Olinhan tosin ultrassa siella spesialistilla pari viikkoa sitten ja katsoivat silloin kun tarkistivat tuon istukan sijainnin. Ei edes torstaina ehditty/kehdattu kysya, etta vielako pitaa jalat ristissa olla kun silloin ultrassa sanoivat seksin olevan kielletty " for few weeks" . Synnytyksesta sentaan ehdittin puhua hetki ja laakari sanoi, etta saat ihan itse valita haluatko alatiesynnytyksen vai sektion. Taalla kuulemma valitaan sektio aika helposti jos vahankaan pelottaa synnyttaminen. Olen nyt kahden vaiheilla, etta mita ajattelen... Onko sektiosta toipuminen niin kamalaa kuin sanotaan? Aidillani oli olleet ihan kamalat synnytykset ja kummallikin kerralla paadyttiin sektioon yli vuorokauden alakautta yrittamisen jalkeen kun paikat vaan eivat auenneet. Itseanikin pelottaa ( kun on tullut ratsastettua 2-5 hevosta lahes paivittain viimeiset 15 vuotta eli aika hyvassa kunnossa on vatsa- ja lantionpohjan lihakset ) etta antavatko lihakset " periksi" . No jos istukka ei nouse, niin sittenhan valinta on helppo eli sektio se on sitten ihan vakisinkin. Mutta kertokaahan kokemuksia sektio vs. alatiesynnytys jos tiedatte!



Tyty tuolla mahassa pitaa aika vilkasta elamaa, eilenkin illalla pari tuntia mellasti putkeen. Miehen kanssa sita sitten haltioutuneena ihmeteltiin. Vatsa on yha aika pieni, mutta makuullaan nakyy sellainen moykky joka poukkoilee...



Mukavaa alkavaa viikoa sinne, voikaahan hyvin!



T. Millian 23+2

Jussi meni tosi kivasti: oltiin siis miehen siskon luona. Heillä on neljä poikaa ja tosi ihania ovatkin! Nuorin on meidän tytön kanssa saman ikäinen ja oli mahtava katsella näitä kahta serkusta yhdessä touhuamassa :) Illalla lasten mentyä nukkumaan nautittiin hyvästä ruuasta ja pelailtiin ja muut nauttivat hieman alkoholiakin. Hauskaa oli, ja ei tosiaan tarvinnut hoivailla krapulaista miestä, niin kuin Lupiacaia arveli juhannuspinossa :) Meillä mies ei juurikaan juo itseään humalaan, ihan muutama olut tai viinilasi riittää, onneksi!



Millian kyseli sektio/alatiesynnytyksistä. Mulla ei ole kokemusta muuta kuin pitkästä alatiesynnytyksestä ja hyvä kokemus oli, mutta siis miehen sisko (jolla 2 lasta) on synnyttänyt sekä alateitse että sektiolla (perätilan vuoksi) ja hän kyllä kehui alatiesynnytystä paljon paremmaksi kokemukseksi juuri toipumisen kannalta ja toki myös itse syntymätilanteen takia. Tuntuu jotenkin vieraalta, että siellä jenkkilässä saa itse valita kumman tavan haluaa. Mutta molemmista lopputulos on varmasti yhtä hyvä!



Miannille onnentoivotuksia ultraan!



Nyt tämä mamma ryhtyy tekemään esseetä, jonka vimppa palautuspäivä on perjantaina. Mä teen kaikki aina viime tingassa...



S-I ja Lumikukka 25+6

Täälläkin " herätty" uuteen viikkoon. Töissä siis ollaan. Koko viime viikko menikin flunssaa potiessa kotona. Hirveä väsymys on seurana koko ajan - tätäkö se hehkeä keskiraskaus olikaan...



Nimistä on ollut puhetta. Meillä ei poitsulle ole vielä nimiä. Jos menee samoni kuin tyttärenkin kohdalla, niin päästään vikana mahdollisena päivänä yhteisymmärrykseen ;-). Viimeksi nimi löytyi nimikirjasta. On suomalainen, mutta silti tosi harvinainen. Jotain samanlaista varmaan nytkin.



hei, te pidemmillä viikoilla olijat? Milloin onkaan keskimäärin toinen lääkärinkäynti ? Viikolla noin 26 ??? Olen varaamassa aikaa omalle lekurilleni tänään ja en muista enää... neuvolasta ajan olisi saanut jonnekin viikolle 29 vasta.



Nyt pakko ryhtyä töihin. Masu on edelleen aika pieni. mutta sen kantaja voi paksusti :-)



Jolla 22+5

Mulla on kanssa tuo ISKIAS pahentunut :/ Selvästi ärtyy jo pienestäkin istumisesta. Jouduin nyt sanomaan yhdestä työhommasta että en pysty tätä tekemään ja kysymään voisiko yksi friikuista tehdä... on vaan taas sellanen homma, että jos hän ei tee niin minun on pakko se tehdä siltikin. Mutta perusajatus oli että välttäisin istumasta paikallani joka päivä 6h, voisin kokeilla että lähteekö liikkumalla vähän parempaan suuntaan.



SYNNYTYKSESTÄ: Mulla takana yksi alatiesynnytys. MILLIAN: Ehkä sikäli sua voi kiinnostaa, että itse olen syntynyt sektiolla äidin pitkän puserruksen jälkeen. Ei vaan synnytys edennyt niin leikkasivat. Mutta oma synnytykseni sujui aivan hyvin, kesti 20h mutta olin sairaalassa vain 6,5 h. Ponnistusvaihekin kesti vain 8 min. Olihan ne kivut jossain vaiheessa karmeat, mutta toisaalta olin heti, siis ihan heti synnytettyäni pelikunnossa! Pystyin istumaan heti, jaksoin puuhata vauvan kanssa ja niin edelleen. Nyt toivonkin, ettei sektioon tarvisi mennä (eli ei esim. perätilaa) juuri ton toipumisajan vuoksi.



Oli mulla kai olevinaan muutakin asiaa, mutta en enää muista mitä. Palaan sit myöhemmin jos tarve :)



Coe rv 23+1

Olen itsekkin syntynyt sektiolla ja nyt aitini pelottelee kuinka kamalaa se alakautta pykaaminen oli. Siis yli vuorokauden oli yritetty ja sitten paadytty sektioon kuten sinunkin aidillasi. Nyt sitten aiti sanoo, etta ota ihmeessa sektio jos kerran valita saa, etten sitten ole tilanteessa, etta sektioon joudutaan loppujen lopuksi kuitenkin. Anoppikin hossottaa tuon sektion puolesta.

Itse olen ollut joskus opiskeluaikana kattarilla mukana synnytyksissa ja niista ajoista jai aika roisi kuva ja myonnan, etta vahan kammottaa alakautta synnyttaminen. Jotenkin tekisi mieli menna aidan matalimmasta kohdasta yli ja ottaa sektio, mutta kuitenkin tunnen morkkista jo valmiiksi jos en synnyta " ihan oikeasti" ...



Sen ainakin tiedan, etta taalla kipuja ei tarvitse karsia, synnytyksessa on mukana oma anestesialaakari joka laittaa epiduraalin tarvittaessa. Eikos Suomessa joskus jaa laittamatta kun anestesialaakari ei ole juuri silloin saatavilla kun hanta tarvittaisiin? On sentaan puolensa tassa " rahalla saa" -meinigissa vaikka kuinka epatasa-arvoista onkin kun kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia. Meilla on onneksi todella hyva vakuutus tyonantajn puolesta.



No, pitanee miettia ja katsoa milta tuntuu ja mihin mieli kallistuu. Minahan sen paatoksen teen eika aiti tai anoppi... Laitelkaa vaan kokemuksia, mielenkiintoista kuulla lisaa.



Millian ja pikkuneiti

Jonkun verran nuo pitkät synnytykset kyllä kulkevat suvussa. Oma synnytys tosiaan ei tuntunut pitkältä lainkaan, mutta kyllä se 20h kesti ensimmäisestä supistuksesta (eivät tauonneet missään vaiheessa). Äiti teki minua tosiaan vuorokauden verran ennen sektiota, pikkuveljeni sitten syntyikin keskosena suunnitellulla sektiolla pitkän raskausmyrkytyshoidon jälkeen. Äidin sisko taas oli sairaalassa kolme päivää synnyttämässä!!! Mutta jos jotain positiivista etsii, niin hän on aina sanonut että voi mennä synnyttämään uudelleen vaikka heti, jos joku toinen ottaa lapsen kasvattaakseen.... :)



Vaikea päätös sulla edessä, ehkä ihan hyvä ettei Suomessa anneta mahdollisuutta päättää :) Itse en ainakaan osaa arvostaa yhtä synnytystapaa toista paremmaksi.



Mulla muuten yksi ystävätär synnytti pari päivää sitten toisen lapsensa nyt vastaavassa tilanteessa. Eli esikoinen syntyi sektiolla, koska ultrissa oli arveltu että lapsi on yli viisikiloinen eikä ainuttakaan supistusta ollut tullut kun rv oli 42. Nyt sitten toista odottaessa hän kävi jonkinlaisessa synnytystapa-arviossa kun rv 40 täynnä, ja lääkäri esitti arvion että hänellä on ehkä joku kohdunkaulan yläreuna niin " tiukka" (tms) ettei lapsi sieltä mahdu tulemaan. Silloinkaan ei ollut supistuksia tullut eikä lapsi laskeutunut, vaikka painoarvio yli 4kg. Synnytys lähti kuitenkin spontaanisti käyntiin 41+3, klo 03 yöllä. Vuorokausi oli hänelläkin mennyt, kunnes supistukset alkoivat lopahtaa eikä auttanut tippa eikä mikään ja päätettiin leikata, kun vauva ei lähtenyt laskeutumaan. Eli ilmeisesti hänellä tosiaan oli joku tällainen kohdunkaulan tiukkuus tms, en ole vielä tarkemmin ehtinyt häneltä kyselemään.



Coe

Se on jussit sitte vietetty ja aurinkokin näköjään meni samoin tein. Täällä on tullut vettä ihan kaatamalla tänään ja auringosta ei kyl tietookaan.

Vapaapäivää tässä viettelen, eilen oli kans vapaapäivä :)



Jussi meni ihan kivasti. Perjantaina tosiaan oltiin siskolla, pelailtiin ja syötiin niin että navat vinkuivat:) Lauantaina olin kuuteen asti töissä ja sitte meille tuli muutama kaveri;grillailtiin ja sitte ennen kahta lähdettiin ajelemaan kaupunkiin ja vietiin yks kaveri kotio. Siellä festarialueella käytiin ajelemassa ja kyllä oli porukkaa liikkeellä, huh huh! Puoli kolmelta sitte kerittiin nukkumaan.

Eilen käytiin ensin meijän porukoilla, sitten toisen siskon luona ja sitte vielä isännän serkun luona ja siellä emäntä rv39+1 eikä millään enää jaksais odotella pikkuisen maailmaantuloa varsinkin kun puolesta välistä on meinannut jo olla tulossa ja nyt ei sitte millään...



Masuun ei juurikaan uuutta. Innokas touhuilija siellä asustelee :) Eilen vähän nivusia aristeli ja vauva potkutteli jonnekin " arkaan" paikkaan.



Siellä kyseltiin noista LÄÄKÄRIAJOISTA niin tosiaan jokunen aika sitte oli näistä juttua ja käytäntö on paikkakuntakohtainen. Mulla nimittäin ei ole ollut _ensimmäistäkään_ lääkäriaikaa vielä, eka on rv:lla 29 eli 3 viikon päästä vasta!! Ja tämäkin lääkäriaika on vain ensisynnyttäjille, että näin täällä...



Työpäivät senkun vähenevät...enää...hmmm....YHDEKSÄN työpäivää ja sitten alkaa Piiiiiiiitkä LOMA :) Jippiii!!!



Miannille tsemppiä sinne ultraan!!! Kuulumisia odotellaan sitte iltapäivällä;)



Mukavaa maanantaita ja alkanutta viikkoa kaikille!!



Toivottelee: Je_Ni & Pikku-Isäntä 26+1

Se on sitte juhannus ohi ja arki alkanut. Mutta haitanneeko tuo ;) Onneksi on vähän vilposempaa kun on pilvistä. Sadettakin kai lupasi tälle päivälle.

Juhannus meni hienosti ja oli oikeenki mukavaa. Univelka vain tahto kasvaa vaikka kuinka yritti pitää kiinni siitä että menis ajoissa nukkumaan. Täytyy koittaa sitte tällä vkolla nukkua niitä pois, jos onnistaa.



Ne on sitte alennusmyynnitki alkanu, ja tekis mieli ryysiä heti sinne mutta en taida tänään vielä mennä. Luultavasti tänään eniten ihmisiä :) Vai lieneekö ne ollu jo eilen. Mutta jospa sitä sitte huomenna!



Masukuulumisia: edelleen on supistellu, ja tullu väliin menkkamaisia jomotuksia ja aaltoilua- varsinki autossa istuessa. Huomenna on lääkäri joten sielläpä se sitte selviää. Tuntuu aika oudolta ku joillekki ei oo vielä ollu yhtään lääkäriä- meillä niitä on vähintään se 3 raskauden aikana, oli ensisynnyttäjä tai ei. Luulis nyt kuitenki että ois hyvä aina tarkastaa mitä sinne alakertaan kuuluu?

Muuten masussa kaikki hyvin!



Tsemiä ultraan, kuka sinne olikaa menossa. Kuulumisia odotellaan :)

Mutta nyt hommiin, pyykkivuori kasvanu valtavaksi juhannuksena.



Jääsydän rv 21+6

Ihan ekaksi se tärkein; nyt näkyi vauvan sydämessä kaikki kammiot hyvin ja kaikki on siltä osin kunnossa. Ja muutenki lääkärin mukaan kaikki viittas siihen, että terve vauva on tulossa :))

Kysyin sitten lopuksi sitä sukupuolta niin vähän aikaa se lääkäri sitä anturia pyöritteli, mutta sanoi sitten ettei viitsi alkaa arvailemaan, kun ei varmaa näkyvyyttä kriittisiin paikkoihin saa. Siltä osin siis jännitys jatkuu..

Mutta, siinä aika alussa vauva kyllä pyllisti ruudulla ja minä en ainakaan siinä huomannu mitään poikaan viittavaa. Eli siinä mielessä se minun tyttötunne kyllä vahvistu entisestään!



Seuraava ja sitä myöten viimeinen ultra on mulla elokuussa, rv 32. Siinä katsotaan vauvan painoarvio ja lapsiveden määrä.



LÄÄKÄRIAJOISTA: Täällä on 3 lääkäriä raskauden aikana. Rv 12, 28 ja 37



SYNNYTYKSISTÄ: Minun suvun naisilla on ollut vaikeat synnytykset paitsi mulla ei :) Äitini on synnyttänyt minua melkeen 2 vrk ja sitten pahojen repeämien saattamana minut on alakautta saatu maailmaan. Vanhempi pikkuveli syntyi hätäsektiolla ja nuorempi pikkuveli suunnitellulla sektiolla. Myös tädeilläni on ollut vaikeat synnytykset.

Mutta, minulla siis takana 3 helppoa ja nopeaa synnytystä kaikki alakautta. Mun äiti ja yks sen sisko vannoo myös sektion nimeen, mutta itse olen aina toivonut saavani synnyttää alakautta. Mutta sektioon menisin mielelläni, jos minun tai vauvan tila sitä vaatis.



Mutta nyt päästän pojan koneelle, kun lupasin.



Helpottunut ja onnellinen Mianni, edelleen 23+2 (ultran mukaan 22+6)

Tuli sitten ylimääräinen äitiyspkl-käynti tälle päivälle! Alavatsa on ollut käsittämättömän kipeä jo yli vuorokauden, välillä vähän supistelee, mutta pääasiassa jotain muuta outoa kovaa kipua. Enää en jaksanut tilannetta mieteiskellä vaan painelin äitiyspkl:lle. Siellä sai sitten odotella puolitoista tuntia paahtavan kuumassa odotushuoneessa lääkärille pääsyä. Meinasi vetää olon pehmeäksi. No, lääkäriin lopulta pääsin ja mitään syytä kivuille ei saatu selville (näytteitäkin otettiin, niiden vastausten saaminen kestää kaksi päivää). Toisaalta hyvä niin, toisaalta taas vaivaa mieltä että mitäköhän tämä on. Toistaiseksi täytynee ajatella, että ehkä nämä ovat tavallista kovempia kasvukipuja tai kiinnikekipuja. Kohdussa vaikutti kaikki olevan hyvin, istukasta tosin sanottiin että siinä on jotain saarekkeita, mutta istukka ei tule kohdunsuun päälle. Sikiöllä oli kaikki kunnossa, painoa arvioitiin olevan 850 g.



Kesälomareissumme lähenee ja sais kyllä nyt pian nämä kivut helpottaa, tai muuten ei taida uskaltaa lähteä koko reissuun. Torstaina oltiin suunniteltu auto starttaavamme. Kyllä on iso pettymys jos täytyykin jäädä kotiin. Ei olla nähty sukulaisiakaan aikoihin, kummityttöä on kova ikävä.



SEKTIOSTA ja ALATIESYNNYTYKSESTÄ oli juttua. Minulla on kokemusta molemmista, ja kyllä koin alatiesynnytyksen helpompana. Sain hyvät kipulääkitykset ja oksitosiinin tuella synnytys eteni, kesti noin 14 tuntia ... ilman lääkitystä olisi venynyt varmaan tosi pitkäksi kun kohdunsuu avautui ennen oksitosiinia todella hitaasti. Viimeksi tehtiin sektio täysin etisen istukan takia, ja toipuminen siitä oli hidasta ... lähes kahden viikon ajan oli järkyttäviä kipuja joihin ei lääkkeet auttaneet. Ja nyt tässä raskaudessa mietin juuri sitä, aiheuttiko sektio paljonkin kiinnikkeitä jotka nyt sitten aiheuttavat kipuilua. Todella toivon, että tämä raskaus päättyisi alatiesynnytykseen. Lapsilukumme kun ei ole vielä määritelty täydeksi, eli jos nyt tulisikin sektio niin seuraavissa raskauksissa ei sitten taitaisi enää olla mahdollista synnyttää alakautta. Mutta turha murehtia niin pitkälle. Molempiin synnytystapoihin olen valmis, pääasiana on lapsen ja oman itsen terveys ja turvallisuus.



Tulipa nyt paljon omaa napaa, suokaa anteeksi. Hyviä vointeja kaikille hiostavasta helteestä huolimatta.

Juhannuksen jälkeinen maanantai..sairaslomalla tässä edelleen lantiokipujen takia. Välillä tulee tosi inhottavan tuntuisia selkäkipuja ja lisäks nuo inhottavat liitoskivut nivusissa niin ei tää herkkua ole.

Keskiviikkona olis taas lääkäriaika, ilmeisesti tulee sairasloma jatkumaan tämän kuun loppuun (sinnehän asti on työsopimuskin).



Onko täällä lokamasuissa muita vaivalloisia??



Neuvolassa kävin äsken, painoo on tullut alusta 7 kg. Verenpaine ja pissa ok. Sydänäänet 140 ja sf-mitta 22 cm. Sitten otettiin verikoe, kun olen rh-negatiivinen.



Täällä on käytäntönä, et alku -ja loppuraskaudessa käydään lääkärillä.



Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista (unohdin jo nimimerkin..). Kiva, et pikkuisella on kaikki hyvin:))



Huomenna olis tuon nuorimmaisen synttärit, tulee 7 vuotta täyteen. Mihin se aika on mennyt?? Kun tällä hetkellä tuntuu, et nää tulevat kolmisen kuukautta matelee..



Mutta mä meen tekee pinaattikeittoo..

Hyvää ja toivottavasti lämmintä viikkoa!!



myttynen 25+3

Eipä ole taas pitkään aikaan tullut kirjoiteltua, kun ei jotenkin ole vaan ollut mitään uutta sanottavaa:)

Nyt sitten käytiin viikko sitten rakenneultrassa jossa kaikki oli hyvin ja sukupuolikin saatiin tietää.

Tänään oli neuvola. Muuten kaikki ihan ok, mutta sf-mitta huikeat 25cm (tiukasti mitattuna, kuulemma). Viikkoja siis 22+1. Tämä on neljäs raskaus ja aina sf-mitta on ollut yläkäyrällä tai himpun verran yläpuolella, mutta ei näin paljon kuin nyt. Edellisen kerran mitattiin kuukausi sitten (18+2) ja silloin mitta oli 20cm. Terkkari sanoi että lisätutkimuksia aiheeseen liittyen ei tarvi tehdä, koska viikko sitten ultrattu ja kaikki oli kunnossa. Luotan terkkariin, mutta haluaisin kuulla, onko jollain muulla kokemusta samanlaisesta asiasta? Aiheuttiko iso mitta jotain toimenpiteitä tms?

Jones ja pimupamu 22+1

Voi että kun pikkuinen piti haarovälinsä salassa...että jännitys jatkukoon vielä ;)



Jones: HUIKEA Sf-mitta sulla, kun viikkoja " vasta" 22+!! :) Itselläni rv 25 tuo mitta oli 22-23 ja yläkäyrillä mennään.



Mä olen ollut reipas ja tonkinut tuolla pihamaalla :) Revin rikkaruohoja ja äsken sitte vielä juoksin ruohonleikkurin perässä. Isäntä hääräilee vielä tallissa. Tänään herkuttelin Hesellä " vapaapäivän kunniaksi" ja hyvää oli pitkästä aikaa, nam:P Niin ja aamupäivällä jo siivosin koko talon ja hyvä niin, kun silloin satoi ja iltapäivästä alkoi aurinko paistaa ja tulikin tosi lämmin päivä lopulta:)



Poitsu on pitänyt tämän päivän taas sellasta elämää masussa, että oksat pois! Vääntelee ja kääntelee itteensä siellä potkujen ja iskujen kera*hih*



Jep, nyt ei muuta. Taidan mennä tekemään valun saunan pesään, jotta päästään vielä löylyyn tänään :) Ruokaakin tarvis vielä laittaa, taidanpas päätyä makaroniin, kun nyt on jo monta päivää vedetty uusia perunoita.



[b]Ale-80[/b] (mahtoiks mennä oikein...) Teillähän oli dallu myöskin??! Onko teijän koiruudella sellasta " ominaisuutta" että tassunpohjat hikoilevat ja ovat välillä ihan märät?! Meijän pojalla on ja varsinkin, jos hiukkakin hermostuu (siis pelottaa joku tai muuta) niin ne ovat ihan *lits läts* ja on kiva pitää lattiat puhtaina, kun toisen tassunjälkiä on jatkuvasti lattiat täynnä :( En tiiä onko rotukohtaista vaiko ihan joku meijän pojan oma juttu... :D



ILLANJATKOJA KAIKILLE!!!



Toivottelee: Je_Ni