En uskalla yrittää uutta raskautta
Keskenmenosta on siis vasta vähän reilu pari viikkoa. Fyysisesti tapahtuma on jo mennyttä, henkinen puoli on vielä " vaiheessa" . Keskenmeno tapahtui siis viikolla 7 ja oli ns. täydellinen eli kaavintaa tai lääkkeellistä tyhjennystä ei tarvittu sillä kohtu oli tyhjentynyt kokonaan itse. Vuotoa kesti 10 päivää, pari ensimmäistä oli runsasta ja kivuliasta.
Toisaalta olen onnellinen siitä että edes tulin raskaaksi, yritystä oli takana jo yli vuosi. Siitä johtuu myös tosi kovat pelot: Kestääkö raskaaksi tuleminen taas yhtä kauan? Ja jos tulee ylipäätään joskus vielä raskaaksi niin meneekö sekin kesken? Tästä johtuen seksin harrastaminen pelottaa. Toisaalta onhan pelko varmaan itsesuojelua...
En tiedä onko riski saada uudelleen km jos on jo yhden kokenut? Ja että kuinka suuri osa raskauksista päättyy keskenmenoon. Näitä suuria ajatuksia sitten pienessä päässäni pyörittelen...
Kommentit (4)
Tuntemuksesi ovat tuttuja ja oikeutettujakin. Itselläni keskenmenosta on jo aikaa, se tapahtui syyskuussa 2005 ja oli keskeytynyt. Sikiö oli kuollut jo viikolla 11+4, mutta olin täysin oireeton ja kuollut sikiö huomattiin vasta ultrassa viikolla 13+4. Jouduin siis kaavintaan. Minäkin toivuin fyysisesti melko nopeasti, kuukautiset alkoivat 7 viikon kuluttua kaavinnasta, aluksi kierto hieman heitteli, mutta nyt on jo tasaantumassa.
Kuvailit seksin harrastamiseen liittyvää pelkoasi. Muistan tuon tuntemuksen hyvin. Itse koin sen ainakin itsesuojeluksi. Mieheni olisi halunnut yrittää uutta raskautta heti, mutta minä pelkäsin. Pelkäsin raskaaksi tulemista ja uutta keskenmenoa ja välttelin näin myös seksiä. Aika on kuitenkin parantanut haavat melko hyvin. Kuukausi kuudaudelta huomaan ajattelevani uutta mahdollista raskautta yhä valoisammin ja tammikuussa jo oikein yritimme raskautua (laskimme siis ovulaatiota jne.) Nyt huomaan jo olevani vauvakuumeen kourissa ja toivon taas raskautuvani tästä kierrosta (kuukautiset juuri alkaneet).
Anna siis itsellesi aikaa toipua juuri niin paljon kuin tarvitset. Kun kroppasi ja mielesi vahvistuu huomaat taas ehkä ajattelevasi tulevaisuutta hieman valoisammin. Ei keskenmeno ainakaan minulta koskaan unohdu, mutta sen kanssa oppii elämään. Toki tiedän olevani hermoheikko mahdollisessa tulevassa raskaudessa ja pelkääväni taas keskenmenoa, mutta yritän ajatella positiivisesti.
Voimia sinulle, pidä huolta itsestäsi!
Terkuin Hattara
Ihan ensin, pahoitteluni keskenmenosta!
Oma tarinani on lohduton mutta sai silti onnellisen lopun... Sain km:n 05/01 (raskaaksi olin tullut ensimmäisestä pillerittömästä kierrosta). Toinen km seurasi 03/02 (raskaaksi tulin myös ensimmäisestä pillerittömästä kierrosta). Kohdunulkoinen 05/02, jolloin toinen munatorvi poistettiin. 12/02 geneettinen keskeytys rv 16 (vauvamme ei koskaan olisi voinut elää kohdun ulkopuolella). 2,5 vuoden lapsettomuusrumba, tutkimukset ja tulokseton IUI. IVF olisi ollut edessä v 2005 elokuussa, mutta yllättäen testasin luomuplussan vappuna -05. Pelossa elettiin koko raskausaika, mutta nyt sylissä tuhisee 6 vko vanha tyttövauva!
Keskenmenonkin jälkeen on siis todellakin mahdollisuuksia onnistua ja vaikka raskaaksi tuleminen olisi vienyt kauankin, niin toivoa on edelleen! Sure menetys ja kun koet olevasi valmis, niin uudelleen kyllä uskaltaa yrittää! Plussasäteitä!
Halauksin, Nekku
Omassa kaveripiirissä raskaudesta ei oltu vielä kerrottu joten keskenmenostakaan ei siis ole puhuttu. Kiitos teille jotka täällä olette " olkapäitä" , muiden kokemukset ovat paljon lohdullisempia kuin " yritätte uudelleen, kyllä se siitä..." .
Luin viestisi ja ajattelin vastata kun olen saman kokenut.Sen voin sanoa että tiedän tunteen joka sinulla nyt on.(halaus)Itselleni kävi vuonna 2003 sama juttu.Rv 6 sikiöllä ei ollut enään ultrassa sydänääniä joten sain valita kaavinta tai lääkkeellinen tyhjennys.Valitsin lääkkeellisen tyhjennyksen.Sikiö tuli ulos runsaan vuodon kera kotona.Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo.Olimme yrittäneet yli vuoden raskautta ja sitten todella toivottu raskaus päättyi niin.Olin epävarma uskallanko yrittää uutta pelkäen että kävisi samoin.Kuitenkin yritimme heti vuodon jälkeen uutta raskautta ja onnistuimmekin siinä.Kaksi viikkoa keskenmenosta tulin raskaaksi ja raskaus meni ilman mitään ongelmia.Päikkäreillä tällä hetkellä kohta 2v poika:) Olemme yrittäneet uutta raskautta pojan syntymästä lähtien mutta ei ole onnistunut kun nyt vasta tammikuussa 2006 joka olikin munatorviraskaus joten olin leikattavana loppukuusta.Ajatukseni silti ovat positiivisia koska tiedän olevani kunnossa toivottavasti tulevaa raskautta ajatellen.Jos todella olet epävarma uudesta yrityksestä niin anna ajan kulua ja kun tiedän olevasi valmis niin sitten yritykseen. Sen verran voin kokemukseni mukaan sanoa että jokainen raskaus on erilainen ja syitä keskenmenoon ei tiedetä.Se että olet saanut yhden keskenmenon ei tarkoita sitä että tuleva raskaus menisi kenken mutta kukaan ei voi sitä varmasti sanoa kuinka raskaus etenee.. olen pahoillani keskenmenosta ja toivon että saat vielä haluamasi käärön syliisi tuhisemaan :)