1v. lapsi lyö suuttuessaan päätä lattiaan, neuvoja?
Elikkäs meidän reilu vuoden ikäinen poika lyö suuttuessaan päätä lattiaan tai seinään ja välillä pureekin itseään. Onku muilla vastaavanlaisia tapauksia ja millä tämän voisi saada loppumaan? Huolestuttaa kun jo pari kertaa ollut mustelmakin pojalla päässä...
Kommentit (5)
Meilläesiintuu samaa ilmiötä.Lapseni alkaa kopsutella päätään lattiaan yms., jos jokin asia ei mene hänen mielensä mukaan. Meillä parhaiten on toiminut se, että käännään selkäni ja jätän moisenn toiminnan huomiotta. Seuraan kuitenkin sivusilmällä.Selvästi ei viitsi yksinään päätään kopsutella.
Toiminnan tavoitehan on saada huomiota ja reaktio ja jos kukaan ei ole "näkemässä", miksi kopsutella.
Tämä on auttanut meillä. Nyt kopsuttelu on alkanut taas, joten pitää itse tehdä taas "ryhtiliike". Muutaman kerran väsyneenä olen raegoinut hiukan kiukustumalla ja johan alkoi taas kopsuttelu.
Älä jätä lastasi kuitenkaan "oikeasti" ilman seurantaa.Neuvolasta voi myös kysyä neuvoa.
Kesti aika kauan, mustelmia ei tullut. Lyö myös itseään päähän, se alkoi ehkä 11kk->.
Mä olen tarjonnut lähinnä syliä, kun on kumminkin niin pienestä kyse. Nyt on 1v 2kk ja risat, alkanut enemmän rimpuilla, aiemmin hakkasi päätään mun mielestä silkasta pahasta mielestä ilman mitään "erityistä" protestia. Joskus kun rimpuilee, pidän silti sylissä ja hänet se rauhoittaa.
hei. meillä hieman samanlainen tilanne. aina kun seison lapsi sylissä jossain seinän vieressä hän hakkaa päätä seinään, samoin omassa sängyssään hakkaa päätä sängynpäätyyn tai käsiään pinnoihin. meillä syödään myös paljon hiekkaa (tai yritetään, kunnes äiti kieltää). puhuin tästä juuri 1v neuvolassa ja hän sanoi että joillain lapsilla on aistit "hukassa" näin ollen he sitten pistävät kaiken suuhunsa, kokeilevat kaikkea ja juuri hakkaavat päätään tms. ruumiin osia, jotta saavat aisti ärsykkeitä. en tiedä sitten liittyykö tämä korkeaan kipukynnykseen. meidän poika itkee vain silloin kun kaatuu suorilta jaloilta selälleen ja pää kopsahtaa, pienet kolhut ei ole mitään. sohvaltakin joskus ollaan kyljelleen tultu alas ja pää edellä niin ei ole itkenyt.
Luin aikoinani jonkin tutkimuksen, jossa kerrottiin, että lahjakkaat lapset tekevät tällaista! En suhtautunut siihen juuri mitenkään. Tuntui vain hullulta, kun poika katsoi vihaisesti minua ja paukutti päätään seinään istuallaan. Olihan se jotenkin aina estettävä, näytti niin pahalta.
Ja loppui itsestään kyllä.
Nyt on menestyvä muotoiluopiskelija, aika on kulunut...ja musikaalinen ja...
Tsemppiä, menee ohi kyllä...! Veikkaisin, että jokin vahva luonteenpiirre tähän liittyy.
ainakin meillä. Poika siis harrasti tuota samaa juuri reilun vuoden ikäisenä. Sekä suuttuessa että huomiota vailla alkoi pään hakkaaminen lattiaan tai esim. sohvapöytään. Muutamia kertoja tuli ihan kunnon mustelma ja patti otsaan kun meillä on keittiössä laattalattia. Mut eipä sille mitään voinut tehdä. Kiukustuessa jos yritti syliiin ottaa niin rimpuili ihan pirusti joten eipä siinä pystynyt pitämään. Varmaan puoli vuotta tuota harrastettiin ja sitten se jäi itsestään pois. Juuri siis se eka uhma 1,5v molemmin puolin. Kun lapsi tajuaa ettei tuollainen uhittelu tehoa mitenkään niin kyllä se loppuu! Ainakin toivottavasti :)