¤¤¤heinämasut keskiviikkona¤¤¤

Onpa tää aika menny nopsaan. Aletaankin jo kaikki olla loppusuoralla!

Tsemppiä vaan kaikille ja jaksamista näihin helteisiin!

Ja onnea kaikille jo jakaantuneille!



Oma ( . ) supistelee jonkin verran ja välillä aika napakastikin, limatulppaa irronnut pienissä erissä, mut eiköhän silti jatketa tätä odotusta reilusti 40 + viikoille.... Eka syntyi rv 42 (käynnistettynä) ja toka 41+6 (kalvot puhkes yliaikakontrollin seurauksena), mut vielä pidän toivoa yllä et tää synnytys lähtis itsekseen ja hieman aikaisemmin käyntiin.

Kuopus (kohta) 1 v 2 kk sairasti rajun vatsataudin ja just siitä parantui niin jo taas kipeenä! :( Kuumetta ,yskää ja nuhaa raukalla, mut jospa oltais sit terveenä kun vauva syntyy. Itsellä vielä raskaampaa kun saa näillä helteillä pikkupotilasta kannella.



Toisaalta ehkäpä vauvalla paremmat oltavat tuolla masussa kuin sen ulkopuolella näillä helteillä.

Juhannusta vietetään oman perheen kesken kotona grillaten, pääsee helpoimmalla eikä oikein uskalla eikä jaksakaan enää kauemmaksi lähteä.



Olikos ketä muita heiniksiä tulossa Kysiin synnyttämään, tehdäänkö treffit?! :)



Netta ja Nöppönen 37+4

Sitruska:

Luin tuolta sun aloittaman keskustelun käynnistämisestä ja pelkopolista.

Mä olen ens maanantaina menossa sairaalaan juttelemaan kätilön kanssa, kun pelottaa tuo synnytys ihan kauheana. (mulla siis jättivauvat ennestään) Jutellaan pelosta, käynnistämisestä ja kivunlievityksistä.

Sit se mittaa vauvan koon.

Hän sanoi puhelimessa, että synnytys voidaan käynnistää jo aikaisemmin pelkästään pelon takia, ettei vauva kerkeä kasvaa hirveän suureksi.

Mutta olen nyt viikon pyöritellyt sitäkin mielessä, että en haluakaan käynnistystä, koska just olen lukenut kokemuksista, että käynnistys rajumpaa tms.

Mä en tiedä mitä tässä tekisi??? En halua käynnistystä, mut en halua synnyttää isoa lastakaan (itseasiassa vaikka olisi 3-kiloinen, pelottaa ihan hirveästi) Musta tuntuu että olen puun ja kuoren välissä, paniikki alkaa jo tosiaan nostamaan päätään!



Maryanne: (jos muistan nikin oikein?)

Mulla sf-mitta oli viime viikolla jo 35cm, eikä silti mitään sokerirasituksia...

Tässä siis eilen kirjoitettu, kopioin:

" Kun mua vähän kummastuttaa, nyt olen siis rv34+5. Edelliset vauvat painoivat 4810g ja 4855g, kummallakin sokerit tosi alhaalla synnyttyään.

Painoa mulle tullut tämän raskauden aikana 22kg. Viimeksi viikkopainonousu oli melkein 1,5kg!

Mut pissa siis ok, eikä terkka edes maininnut mitään sokerirasituksesta.

Kävin kyllä siis rv 28 siinä ja arvot olivat 4,1-10-8,1. "



Siis miten voi olla näin kuuma! Täällä sataa tällä hetkellä vettä, ja lämmintä silti +25, sisällä vielä kuumempi!



Ras-mam rv 34+6

Sokeriasiat näyttäisi mietityttävän. Mulla on sf-mitta kulkenut koko ajan yläkäyrillä ja hyppäsi sinne tosi ylöskin (39:ään), painoa on tullut 25kg eikä kukaan ole maininnut mitään sokerirasituksesta. Pissa on ollut puhdas koko ajan.

Nyt 38-viikolla painoarvio oli 3500 eli sekin keskiarvoa suurempi, en haluaisi synnyttää alakautta yli 4kg koska mulla on vanha häntäluunmurtuma ja luu osoittaa koukkumaisesti suoraan synnytyskanavaan. En osaa täysin luottaa lääkäriin joka sanoi että mahtuu tulemaan. Ainakaan jos menee yli.

Käynnistys on poissuljettu tässä tilanteessa ainakin toistaiseksi koska kanava on vielä täysin epäkypsä ja takana on yksi sektio eli kohtua on leikelty. Mulle jäi kyllä naikkarin käynnistä tasan sellainen kuva että äitiä ei kuulla lainkaan. Olen ihan totta todella väsynyt, joka päivä itken tuntikaupalla tätä ankeaa oloani. Eli ei ole kysymys vaan siitä että olisi kiva kun vauva syntyisi (enemmän haluan päästä eroon tästä tilasta keinolla millä hyvänsä, vauvakuumetta ei kyllä ole). Tiedän että tämä tulee olemaan tasan tarkkaan viimeinen raskaus, kävi miten kävi.



Sitruska taisi kanssa haaveilla sairaalan vaihtamisesta viime hetkillä, sama on mullakin mielessä. Haluaisin sittenkin Jorviin jossa sain viimeksi tosi asiallista hoitoa. Mutta vauvan takia olen menossa naikkarille (lastenklinikka on vieressä jos vauva sattuisi tarvitsemaan kiireellistä hoitoa). Sinänsä mulla on naikkarista opiskeluajoilta erittäin negatiiviset kokemukset ja edelleen on sellainen tunne että käyn polilla vain pakon edessä. Olen kyllä nyt saanut ihan hyvää kohtelua siellä, mutta pelottaa että synnytyksessä joudun konfliktiin kätilön kanssa ja homma tyssää siihen vaarantaen sekä oman että vauvan hengen. Pelkään synnytystä ihan kamalasti, vaikka toisaalta se kiehtoo (olen menossa synnyttämään alateitse, edellinen oli pelkosektio). Enkä ikinä käydessäni saa sanottua mitä todella ajattelen ja miten paljon pelottaa.



Mutta näyttää muutkin painivan samojen tuntemusten kanssa. Ei kai tässä muu auta kuin odottaa, todella olen itse ihan kädetön kun naikkarilla ei kuunnella enkä osaa tarpeeksi painokkaasti sanoa.



t. Pöppis 38+3. Ei syntymisen merkkejä.

Aika menee kuin siivillä ja tuntuu ettei tännekään kerkeä mitään milloinkaan kirjoittaa. Väsyttää nämä huonosti nukutut yöt ja sitten vielä herään aikaisin kuuden jälkeen kuulostelemaan herääkö tuo 15v esikois poika töihin vaikkei yhtenäkään aamuna ole myöhästynyt, mutta minkäs teet kun on vaikea tottua siihenkin että joku voi jo pärjätä itsesksekseenkin.



Mulla on turvonnut ja kamala olo tuntuu kuin ikää olisi 63v eikä 33v kai ne on nämä helteet mitkä ahistaa. Täällä on ollu puhetta sokerista, minä jouduin ruokavaliohoidolle tuossa kuukauden päivät sitten mun arvot oli 5.0, 10.1 ja 6.1. En taaskan muista nimimerkkiä, jolla oli nämä iso kokoisena syntyneet lapset ja olit laittanut nuo arvot. Eikö sulle tosiaan sanottu mitään noista arvoista. Tuo paastoarvohan on tosi hyvä, mutta uusien määräysten mukaan tuo keskimmäinen arvo on koholla ja minusta tuo viimeinenkin arvo on aika isonlainen ja se on just se arvo joka ei saisi nousta. Mulla onneksi se just oli ok. Koetan jostain penkoa josko mulla olis nuo uudet arvot jossain, mun neuvolatäti oli meinaan just edellisellä viikolla ollut koulutuksessa jossa oli ollut puhetta näistä raskausajan sokeriarvoista ja niitä on kuulemma nyt tiukennettu, mullakaan ei olis ollu mitään niiden vanhojen arvojen mukaan. Nyt oli sf mittaa rv 33 32cm kun mulla oli sama mitta viikolla 40 tuolta viimeiseksi syntyneeltä tytöltä eikä sekään ollut mikään minivauva vaikka kaikki niin arveli syntyi 40+4 painoi 3500g joten täällä kans hieman mietityttää mihin kokoon tämä mahtaakaan kasvaa.



Onnea jo vauvansa saaneille ja tsemppiä niille joilla la kuun alussa minä kun olen noita perän pitäjiä



mikaido73 rv 34+6

Eli sokereista ja jättivauvoista on ollut puhetta. Mulla sokerirasituksessa ekat paastoarvot olleet koholla 26 viikolta asti, mutta muut arvot hyvät. Koskaan ei ole pissassa näkynyt mitään. Sokeri näkyy pissassa vasta jos on yli 10 sillä hetkellä (toki jokaisen munuaiset päästävät erilai läpi). Makrosomiseksi katsotaan vauva, joka syntyessään painaa yli 4500g. Esikoiseni painoi 4200g ja pidettiin ihan ok kokona. Kuitenkin uskon sokereiden vaikuttaneen siihen pyöreyteen:) Silloinkin olin dietillä kohonneiden paastoarvojen takia. Uskon henk koht, että jos vauva iso yli nelikiloinen, niin äidin ruokavaliolla ja sokereilla on siinä osansa. Siskoni on testannut tämän käytännössä, koska hänelle 5160g painavin ja sokerit muka ok. Seuraava kilon pienempi, kun piti diettiä. Suurin osa gynekologeista uskoo samoin kuin minä, osa ei. Summasummarum eli jos edellinen ollut iso, kannattaa pitää tarkkaa diettiä.



Menen Jorviin synnyttämään, joku kyseli sitä... Eli käynnistävät vauvan ison koon vuoksi 39+3 viikolla, jos paikat kypsät. Mua pelottaa käynnistäminen, koska esikoiseltakin jouduttiin siihen, mutta olen alkanut kallistumaan sille kannalle, että haluan tän lapsen ulos ja mielummin 39 kuin 42 viikolla. Dietin pitäminen on ollut mulle vaikeaa jo pari viikkoa, joten pelkään kasvattavani jättiläistä vielä kolme pitkää viikkoa...



Jotain mun piti vielä kommentoida, mutta empähän muista aihetta:) Kohta olis neuvola, luultavasti viimeinen tämän raskauden aikana:))) Olen tyytyväinen.



t.mm ja pikkunen 38+3

Joo, vauvojen koosta ja sokereista on ollut puhetta. Itsellä ainakin tilanne on se, että vauva vaikuttaa (vielä) keskikokoiselta, mutta sokerit ovat olleet lievästi poikkeavat joka raskaudessa. Eka oli normaalikokoinen (=tiukka dieetti), toinen suurehko 4300g (= en jaksanut enää lopussa pitää dieettiä kovin hyvin, mutta viimeisiin viikkoihin asti tunnollisesti) ja nyt siis alkaa itsestä tuntua, että tämäkin lapsi kasvaa lopussa.. En tiedä mikä siinä on, että ihan lopussa into dieettiin jotenkin menee. Ehkä lopussa väsyy koko olotilaan tai jotain. Viisasta olisi varmaan juuri lopussa yrittää olla tarkkana vauvankin sokeritasapainoa ajatellen (siis syntymän jälkeistä!), mutta kun ihminen on inhimillinen. Yritän kuitenkin. Ainakaan omalta osaltani ei ole tiedon puutteesta kyse.. Mutta nyt lopetan itsesyyttelyni ;) ja totean, että hyvin olen silti jaksanut. Näkyy se vauvan tämänhetkisessä koossa ja omassa pienessä painonnousussa. Käynnistäminen saattaa osua minunkin kohdalleni ja samasta syystä kuin Murmelimammalle. Itse en sitä millään haluaisi, kun pelkään repeämistä tai muita komplikaatioita ja ihan rehellistä kovaa kipuakin. Tietenkin, jos ei laskettuun aikaan mennessä mitään kuulu, on asia toinen. Omalta osalta asiaa mutkistaa vielä aiempi sektio (=kohdun repeämisen pelko) ja pienehkö lantio. Kunpa synnytys käynnistyisi ajoissa ja vauvalla kaikki olisi hyvin! Joka tapauksessa kuukauden sisällä tämä lapsi pitäisi olla syntynyt ja todennäköisesti jo kotonakin.



Jaksellaan ja toivotaan kaikille hyvää ja turvallista synnytystä sekä mukavaa juhannusta :)!

Voin olla jopa päiviä itkemättä nykyään, jee :)

Miehen kanssa mennään päivä kerrallaan. Hän siis 3 viikkoa sitten petti minut ensimmäisen (toivottavasti viimeisen) kerran.

Kännipano, tuntematon. Tunnusti heti aamulla.



Mulla on tämä viikko enää töitä, sitten äitiyslomalle. Vähän jännittää jäädä kotiin jos alkaa ajatukset pyöriä liikaa tuossa asiassa, mutta senhän näkee sitten... Käyn yksin perheasiainneuvonnassa, se varmasti auttaa myös.



SUVIANDE! Saiskos udella, miten teillä nykyään siellä menee? Luin vanhoja ketjuja joissa kerroit miehesi tempauksista.

Sulla on jo kuukausia jutusta aikaa, onko helpottanu huomattavasti jo?

Onko mies käyny edelleen ulkona, tekeekö tiukkaa luottaa?



No, jotain hyvää tässä mielentilassa: vaaka näytti vain vähemmän kuin edellisellä kerralla. Olin siis " laihtunut" :)



Tilasin muuten jo H&M:stä vaatteita. Normaaleja vaatteita.

Ihanaa, että kohta saa taas pukeutua omiin vaatteisiin..!





Kaikille heinämasuille jaksamista näillä ilmoilla!

Pitkästä aikaa jaksan kirjoittaa, välillä olen käynyt lueskelemassa.



Oikein kovasti onnea kaikille, jotka jo ovat vauvelin saaneet! Oman vauvan syntyminen ihan oikeasti tuntuu ihan epärealistiselta...



Ja kovasti voimia sinulle, jonka mies petti, se on niin epäreilua ja väärin varsinkin raskausaikana :(



Olen ollut älyttömän väsynyt edelleen, kun en saa nukuttua oikein öisin. Kyljen kääntäminen on hankalaa ja on kuuma. Toisaalta on ihanaa kun on kesä ja lämmin, eikä tarvitse lapsille pukea juuri mitään päälle.



Kovasti olen pohtinut vauvan vaatekassia sairaalaan, mutta en saa aikaiseksi sen pakkaamista. Muuten varusteet alkavat olla kasassa, turvakaukalo vielä pitäisi ostaa.



Synnytyspeloista oli puhetta, meillä edelliset vauvat ovat olleet isoja ja käviin pelkopolilla juttelemassa kätilön kanssa, kun edellisen ponnistus oli niin kauhea. Minusta nkl:llä kuunnellaan ja hoidetaan kyllä hyvin, pitää vaan saada sanotuksi asiansa.



Kätilö lupaili käynnistystä, jos on menossa yliaikaiseksi, mutta en nyt sitten tiedä haluanko käynnistystä. Yhtä aikaisempaa raskautta käynnisteltiin, mutta se ei oikein meinannut käynnistyä. Kun se lopulta käynnistyi, niin puudutukset hoidettiin kyllä tosi hyvin, ja itse synnytyksestä sillä kerralla jäi hyvä muisto.



Mutta nyt, vaikka olen pelännyt että vauva kasvaa valtavaksi, olenkin alkanut miettiä, että ehkä on parempi, että syntyy sitten kun on valmis syntymään... katsotaan nyt kuinka käy.



Minua pelottaa nimenomaan ponnistusvaihe, mutta olen nyt yrittänyt psyykata itseäni siihen, että se loppujenlopuksi ei kestä kovin kauaa...toivottavasti...



Nyt helteillä ei tee mieli syödä mitään, enkä jaksaisi laittaa lapsillekaan ruokaa, kun heillekään ei oikein maistu. Mutta kaipa sitä täytyy jotain lounasta yrittää kohta mennä vääntämään. Vauvakin on ollut niin hissukseen, jospa se johtuu vähästä syömisestä???



Voikaa hyvin! t. kertturuut, rv 37 tai 38

Nukuin jo tunnin päiväunet tälle aamulle...heräsin kahdeksalta ja en tajua miten voin olla näin väsynyt!

Yhdeltä menen terkalle kuuntelemaan sydänäänet, vauva liikkunut TODELLA vähän puolentoista vrk:n ajan.



Mikaido73:

Itsekin ihmettelin noita arvoja silloin neuvolalääkärille, jolloin hän piti sellaisen saarnan että " Arvot OVAT normaalit" eikä niitä enää katsota.

Piti itkua pidätellä kun puhui kuin jollekin aivokääpiölle.

mut otanpa taasen asian puheeksi tänään neuvolassa.

Nyt tuli mies kotiin joten heippa!



Ras-mam ja poitsu rv 34+6

Sokereista ollu puhetta... Mulla on rv 20 asti ollu sokeria pissassa. Joka kerran on terkka mitannut sitten verestä, ja arvot ollu aina jotain 5-6. Sokerirasitusta ei ole tehty ollenkaan, sain itelle kotiin verensokerimittarin ja sillä on sitten pitänyt seurata noita arvoja. Viime raskaudessa tehtiin kaks rasitusta, jotka molemmat ok. Tyttö syntyi rv 40+2 ja painoi 3990g. Nyt sitten aamupalan jälkeinen arvo oli 7.0-7.5 ja sen takia piti pienentää aamupalaa niin paljon, että arvo ei enää nouse yli 7. Siis en nyt ollenkaan tiedä, onko mulla tuo raskausdiabetes... ilmeiseti on, ruokavaliohoidolla. Siis mulla ilmeisesti menee herkästi sokerit pissaan, vaikka veressä arvot normaalit. Omalla äidillä on insuliinihoitoinen diabetes.



Mitäs muuten. Ei ole turvotusta ja ihanaa, kun satoi yöllä vettä, oli helppo nukkua raikkaassa ilmassa, kun ikkuna oli auki. Vauvan painoarvio oli 37+0 3200g ja kasvaa sinne lähelle 4 kiloa, jos laskettuun aikaan menee. Toivoisin, että syntyis ennen, olis vähän pienempi synnyttää. :) Mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä ei kuitenkaan ole, ei supistele, ei mitään. No, kyllähän se joskus sieltä pois tulee.



Yritän keksiä mukavaa tekemistä itelle näiksi viimesiksi viikoiksi, jospa aika menis sillain nopeampaa. :) Tsemppiä muillekin ja varsinkin niille, joilla kipuja tai muita hankaluuksia.



Tiitti rv 38+0

pikaisesti taas linjoilla...tytön kanssa pitää lähteä fysioterapiaan ja kaikille muksuille pitää vaihtaa vielä vaatteet!



Kä' ynnistyksistä kun on ollu puhetta niin mulla on kaikki kolme käynnistetty ja toivon että saisin tälle myös käynnistyksen jo ensi viikolle,en halua odottaa lasketun ajan ylitte koska povasivat että tämäkin olisi laskettuna 3,8-4kg.



Olen kyllä mielestäni tehnyt nlaan ja polille selväksi että alakautta en toista yli 4kg synnytä.



Huomenna nla,yritän saada sen terkan laittamaan sen lähetteen jo huomenna,mutta jos ei soitan heti juhannuksen jälkeen ma itse polille jos se nlan sijainen ei sitten samana ma laita sitä lähetettä.



Mulla esikoinen käynnistettiin tipalla,toki sain vrk ennen jonku tapun suun kautta joka ei tehnyt yhtään mitään.Tipalla käynnistäminen ei tuntunut hyvältä ja oli kivulias.



Mutta kaksi nuorempaa on syntynyt eri sairaalassa ja käynnistetty sytotec murusilla kohdun suulle ja mun mielestä se on ollu oikein hyvä,ei mitään äkkiänäisiä kipuja. Vanhemman pojan synnytys oli aivan unelma,tosin sitä käynnistettiin kolme päivää mutta se oli myös lähes kivuton synnytys...Laitan muutaman sanan siittä:



kolmannen käynnistyspäivän iltana klo 21 puhuin kavereiden kanssa puhelimessa ja sanoin että ei tämä synny tänäänkään kun supistukset on aivan kivuttomia. Kaveritki harmitteli et ku se nyt noin kauan kestää... no puoli kymmeneltä mun mies oli lähdössä kotiin (olin siis prenalla) mutta sanoin että odota nyt sen verran että kätilö kattoo kohdun suun tilanteen... KÄTILÖN SANAT TAAS OLI ET KOHDUN SUU 5CM AUKI MENNÄÄN SALIIN. No mehän siirryttiin saliin ja sitte sain tipan voimistamaan supistuksia ja pyysin että tilaavat mulle spinaalin että saan sen sitte heti kun tarvin, no ei siihen kauan menny ...muutama supistus ja kätilö jo kysyi et haluisitko sen ja mä sitte et no mikä ettei... poika syntyi 23.11 ja se oli maailman helpoin synnytys...sanoinki et tekisin vaikka kymmenen kertaa uudestaan jos aina taattais et se olis noin helppoa. Mä oon tosta kyllä sitä mieltä että kun paikat ei ollu kypsät niin monen päivän käynnistys kypsensi niittä salaa mutta erittäin lempeästi.



Monet kaverit on sanonut että he eivät haluaisi käynnistystä mutta minä kun en luonnollisesta synnytyksen käynnistyksestä mitään tiedä niin se pelottaa paljon enemmän.



No mulla meni noi nikit eilen sitte ihan sekasin niin kysympä et mihin pöppiäinen on menossa synnyttään?



Ja sitte tuosta sf mitasta mulla on ollu 33+4 viikosta lähtien tuo mitta 35cm ja siinä se on pysyny. Sokerin rasituksissa oon joutunu ravaamaan kaikkien lasten aikana jopa kahta kertaa kun isä ja isänäiti on ins.diabeetikkoja ja äiti ja sen äitilläki on korkeet arvot joita ruokavaliolla hoidetaan ,ainakin vielä.

Mulla on ollu kaikkien aikana hyvät rasitus arvot ja dieetistä ei oo puhuttu kenenkään aikana vaikka vähiten painoa on tullu vanhemman pojan aikana 16kg.



Apua nyt me kohta myöhästytään tytön fyskasta...palaan taas.



pipsaliinu 38+3

Viime torstaina puolilta öin meni vedet ja poikkitilan vuoksi leikattiin aamuyöstä pieni poikani maailmaan. Leikkaus oli raju ja rankka niin äidille ja vauvalle. Kumpikin saatiin verta, jne. Poika pyörähti lastenklinikan kautta valvontaosastolle, sunnuntaina luokseni osastolle.

Esikoinen 4740 ja synnyttäisin joka päivä mielummin alakautta kuin että leikattaisiin. Päässä surisee ja olo on heikko. Laitettiin lisääntymiskielto 2v sekä alatiesynnytys-kielto loppu iäksi. Huoh!

Eilen kotiin. Vauva on syötävän suloinen! Onnea loppuodotukseen. Lähden huilimaan.



C. V ja poika synt. 36+1 2995g/49cm

Oikein paljon onnea kaikille nyyttinsä saaneille=)!!

Eilen oli lääkäri ja pissat ja hb: sun muut ok, MUTTA vauvan kasvu on pahasti jäljessä. Kasvua on seurattu jo jonkin aikaa ja näyttää siltä, että meille tulee oikein reippaasti normaalia pienempi vauva. Eikös näille pienipainoisille tule tuo SGA- diagnoosi?! No nyt sitten aletaan selvittää istukan toimivuutta yms.. Tähän mennessä ollaan kateltu rauhassa tota kasvua, mutta nyt lääkärikin jo huolestui ja luonnollisesti meikäläinen on nyt pelko persiissä.. Voi kun vaan vauvalla ois kaikki kunnossa! Kamala huoli päällä ja tuntuu, että ei jaksais millään odottaa seuraavaan kontrolliultraan.. Kovastihan tuo kuitenkin masussa jyllää, joten ainakin siitä saan mielenrauhaa:) Nyt vissiin saa alkaa syömään kaikkea lihottavaa oikein luvalla, että sais vauvan painoa nostettua;)

Eipä tässä oikein muuta kuulu.. Ajatukset pyörii nyt tässä vauvan hyvinvoinnissa..

wekku

..ja oikeen paljon jaksamista ja tsemppiä pikkuiselle ja äidille!!!



Sain sokerirasituksen tulokset : 5.1, 8.3, 5.5 eli muut arvot ok paitsi tuo eka... Eli sen ekan kun pitäis olla alle tuon 5.1 :(

No terkka sano et ei muuta tehdä ku ollaan jo niin pitkällä, mut ruokaa vois vähän kattella mitä poskeensa pistää.. Hitto ku oon just tommonen herkkupeppu, et vaikeeta tulee olemaan. Vielä nää viimeset viikot ku tuntuu et muutenkin on niin raskasta.. No vauvan takia tietty teen minkä voin!! Miten tiukkoja ootte muut ollu? Tuntuu et kyllä jussina haluais pikkasen herkutella...



Kävin tänään ostamassa toisen pöytätuulettimen tänne kotiin, kun meillä tää yläkerta on niin julmettoman kuuma.. Saa sitten ilman vaihtumaan myös meidän makkarissa, edellinen on lastenhuoneessa, enkä viitti sitä meille varastaa.. Ettei vaavikaan tukehdu tänne kuumuuteen.



Eipä muuta, lähden taas tänään lasten kanssa mökille lepäämään, tullaan sitten omien tuntemuksien mukaan pois, viimeistään ens pe kun on neuvola. Jos jotakin tapahtuu ennen, niin meen vissiin Tammisaaren synnärille, sinne kun pääse nopeimmin möksältä.

Mutta enpä jaksa uskoa että tääkään kaveri kovin aikasessa on..



Oikeen paljon tsemppiä kaikille synnyttämään meneville, olkaahan reippaita!



maryanne + poika 37+2

Aivan ensimmäiseksi PALJON ONNEA conjugata_veralle ja pikkuiselle poikavauvalle!!!! Voimia sinulle ja koko perheelle!



No niin, itse kävin tänään neuvolassa 34+6 ja minusta oli aivan turha reissu kun siellä oli sellanen mummo sijaisena kun oma neuvolantäti lomalla...ei osannut kunnolla käyttää mitään laiteitta ym.. sai tuo mittoja otettua, mutta hb jäi ottamatta, mutta onneksi minulla on maanantaina äitipolikäynti. Oma painoni oli noussut (onneksi) kun lääkärit sanoi että sen pitäisi nousta hiukan, kun jonkun aikaa ollut laskusuunnassa pahoinvoinnin ym. vikojen takia, mutta sekin siis kunnossa. Sydänäänet kuului ja on kuulema laskeutunut alaspäin. No mitään uutta ei tullutkaan tuolla käynnillä.



Sokerit on olleet kova puheenaihe tänään, mutta minä olen kyllä onnellinen omasta puolestani kun kertaakaan niistä ei ole mainittu tai että en ole joutunut kokeisiin tässä raskaudessa, kun kuitenkin kahdesta edellisestä raskaudesta olen ne sokerirasituskokeet ym. käynyt läpi.



Huomenna pitäisi lähteä mummolaan katsomaan lapsia, ovat olleet nyt viikon lomalla :-) vietetään juhannus siellä ja tullaan kotio. Lapsilla on ollut onneksi mukavaa eivät ole ikävöineet. Minulla oli muutamana alkupäivinä tunnontuskia siitä kun menivät mummolaan, mutta hyvää tämä elo on tehnyt.



Toivotankin jaksamisia kaikille ja oikein mukavaa juhannusta mahakkaille ja maha-asukin saaneille!!!!!!!



Tupuhupuna+ eemeli

Ja oikein paljon onnea ainakin Heddastiinalle ja Conjugata_Veralle (ja olisiko ollut joku muukin, jota en ole vielä ehtinyt onnittelemaan!!



Mulla ei edelleenkään mitään synnytykseen viittaavaakaan. Tai no, kivuttomia supistuksia tulee usein ja viikonloppuna pari kivuliaampaakin. Eilen siis kävin taas näyttämässä, kun nyt käydään joka viikko. Kaikki oli muuten suht¿ samalla lailla, mutta vauvan sydän hakkasi 162, joka minusta on aika korkea. Tiedän, että sen kuuluukin heitellä (on ollut kaikkea 130-150), mutta nyt ekaa kertaa noin korkealla. Onko se ihan normaali vielä? En osannut kysyä, kun vasta kotona katsoin kortista, eikä ne mitään sanoneet. Mulla on sf-mitta 36 (rv 36). Mitään ei ole kasvusta sanottu, ja sokeritestit oli sillon joskus hyvät (täällä kaikki joutuu tekemään sen testin). En pidä mitään dieettiä, mutta iso vauva varmaan tulee.



Nukkumisen kanssa on välillä vähän niin ja näin, ja eilenkin heräsin jo viideltä. Kokeneempi synnyttäjä kehotti jo nyt nukkumaan niin paljon kuin pystyy ja ottamaan torkkuja päivisin. Mies on edelleen matkassa, ja tulee näillä näkymin ensi viikon puolessa välissä. Eli siis ei mitään kiirettä mullakaan synnyttämään. Haluaisin vielä viettää laatuaikaa kahdestaankin ennen kuin vauva syntyy.



Mukavaa päivää!

Buddy rv 36 tasan

niin ne toiset päättää syntyä ja toiset ei sitten millään....;) Onneksi olette pienen pojan kanssa kunnossa, vaikka sectioon jouduittekin.



Mulla on paha puoli tuossa käynnistysasiassa, kun vauva on ollut aika pieni tai ainakin ihan normaalinkokoinen koko raskauden ajan ja esikoinenkin syntyi 3,4-kiloisena...etten siis voi siihen vedota. Mutta kun en haluaisi yhtään isompaa, kun tuo 3,4kg, sillä sekin oli jäädä jo jumiin! Ja nyt vielä sitten, jos vaihdankin NKL:lta Kättärille, niin olen ihan sekaisin ja on varmaan sairaalan väkikin...pelkopolipaperit naikkarilla ja sitten ne ei tiedä kättärillä tästä asiasta mitään ja...



Ehken sitten kuitenkaan päädy siihen käynnistykseen vaan vaadin päästä lähempänä l.a:ta kokoarvioon. Aina parempi, jos syntyis nyt vaikka ens viikolla niin ei tarttis märehtiä näitten asioitten kanssa!



Mulla neuvolassa oli paineet vähän koholla, 140/89. maanantaina pitäs mennä uudestaan. On se kyllä aika hössöttäjä se terkka. Kun mulla on mittari kotonakin ja noi on ollut mulle ihan normaalipaineita, no ehkä vähän yläkanttiin...

Painoa oli tullut viikossa vaan 400g, vaikka sormet on ihan nakit ja nilkat kun tukit. Minneköhän se neste menee, kun ei näy vaa' alla? Tai sitten: multa onki lähtenyt läskiä!!:) Tuskimpa vaan. Eilenkin söin 2 isoa maxi-Tuplaa, aakkospussin ja ties mitä. ja toissapäivänä käytiin kiinalaisessa syömässä ja vedin ihan mielettömät satsit ähkyyn asti. Kumma, etten ole lihonut enempää. Nyt siis jotain 16kg yhteensä, ekasta neuvolasta tosin vasta 12kg...hyvä saavutus, koska esikoisesta alkoi 20kg jo häämöttää tässä vaiheessa...:)



Olo on silti MUHKEA. Sf-mitta 34cm. Olisin jo ihan valmis synnytyspuuhiin, vaikka se pelottaakin mua. Olispa jo ohi koko homma ja vauva sylissä tuhisemassa...oijoi...



Mulla ei noihin sokerijuttuihin ole kommenttia, kun mun arvot oli rasituksessa 3,8-4,2-4,0 :) Eli liiankin alhaiset. Sokeri ei vaikuttanut muhun juuri mitenkään- sitä on moni lääkärikin ihmetellyt.



wekkulle jaksamisiat ja zemppistä! Mullahan katottiin kanssa vauvan kokoa jossain vaiheessa tarkempaa, kun alko mennä alakäyrille. Nyt kyllä on ottanut spurttia ja on varmaan ihan ok-kokoinen. Toivottavasti teilläkin vaan ' väärä hälytys' .





sitruska rv 37+3

Minäkin täällä vielä yhtenä kappaleena! Voisin kyllä lähteä vaikka tältä istumalta synnärille ;) En haluaisi yli 4 kg vauvaa, niinkuin terkka jo povaili..Mutta niin se kyllä povaili viimeksikin väärin..synnärin lääkäri taas veikkasi melkein grammalleen oikein :) Esikoinen oli sitten sen 3950 g.



011003 (menikö oikein?!): Kyllä se tästä päivä kerrallaan! Onhan tuosta jo aikaa, mutta en mä siihen luota kyllä vieläkään..Jos se lähtee jossain käymään, niin kyllä mä monesti olen tsekannut sen kännykän aamuyöstä, kun nukkuu. Tiedän, että niin ei pitäisi edes tehdä, mutta haluan vain varmistuksen sen sanoille..Viikonloppuisin se ämmä soittelee tänne aina 3-4 aikaan (ei onneksi ihan joka ilta!) ja laittaa viestiä ym. Viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä se oli tulossa tänne kännipäissään itse ajaen, kun se niin kuulemma rakastaa tätä mun ukkoa ja silti tietää, ettei sitä koskaan tule saamaan! Oltaisiinpa tiedetty vain silloin yöllä jo, että itse ajaa niin olisin soittanut poliisit perään! Annoinkin nyt tuolle ukolle sunnuntaihin asti aikaa tehdä sille selväksi, että antaa olla! Ei saa soitella eikä laitella viestejä tms. vaikka ei tuo ukko sille vastaakaan! Kovasti se ainakin lupaili tekevänsä sen! Varoittelin sitä jälleen kerran siitä, että kuun vaihteessa vapautuu kämppiä.. Viikonloppuna ukko kysyi multa, että milloin me mennään naimisiin! Herramujesus, ei olla puhuttu siitä ainakaan vuoteen niin nyt sitten! Kaipa sitä oikeasti kalvaa tekemiset ja haluaa olla mun kanssa! Mutta näin meillä siis ja edelleen mennään päivä kerrallaan eteenpäin!



Ah, nyt voisi alkaa viettämään juhannusta! Matot on pestynä ja tupa siivottuna :) Mikä sen parempaa! Ainut, että ukon pitäisi tuoda se pinnasänky jo pikkuhiljaa tänne ;) Sanoinkin sille, että jos se ei kohta tuo sitä, niin se on vielä sittenkin anopin ja appiukon luona, kun me tullaan synnäriltä takaisin.. No, jospa se viimeistään huomenna toisi sen, nyt pitäisi saada rehunteko loppuun. Onneksi enää pari kuormaa ja sitten sekin ralli olisi taas hetkeksi ohi! Pitää lähteä hakemaan tyttö naapurista..meni sinne leikkimään ja on vieläkin siellä. Tai no, ne kulkee tuossa edestakaisin..Välillä ovat meidän altaalla uimassa ja sitten vastaavasti menevät niille. Tuossa vieressä kun asuvat ja kulkevat pyörillä tuota pikkutietä..Ei siis yleinen tie vaan tuollainen pisto meidän hallilta niiden pihaan..



Conjugata_vera: ONNEA kovasti pikkuisesta!



Taitaa lastenohjelmat alkaa ihan kohta, joten lähden hakemaan tytön kotiin..



~suviande ja öttiäinen 38+5~

Hyvä, että kaikki on nyt hyvin kuitenkin.



Mitenköhän kauan voi kestää kipeitä suppareita, jotka vaan loppuu aina? Esikoisesta kipeitä tuli 1,5 vuorokautta ennen tytön syntymää. Ne tuli tosin putkeen, mutta ennen sitä ei tullut yhtään kipeää. Nyt on tullut varmaan viikon ajan kipeitä joka päivä, mutta aina ne loppuu. Mitä jos olenkin koko ajan tässä auki jotain 5 cm ja sitten kun ne alkaa kunnolla en ymmärrä lähteä ajoissa ja synnytän kotiin?? No tuskin, mutta tilanne on vaan niin erilainen kun viimeksi!



Tänä aamunakin tuli kipeitä klo 5-11 ja sitten ne loppui. Iltapäivällä tuli muutama kipeä ja nyt ei taas mitään. Ihan hassua. " Turhaan" en taas viitsisi lähteä sairaalaan pyörähtämään. Matkaa meillä on onneksi sairaalaan vain kolme kilometriä. Lisäksi olen tytön kanssa kahdestaan enää huomisen, sitten mies on 2.7. asti kotona. Siihen mennessä saa syntyä!! Hassua kyllä jos menee paljonkin yli lasketun (29.6.), kun näin kauan on ollut jo kipeitä suppareita.



Onko teillä kaikilla siis jo nimi päätetty vauvalle? Meillä vasta vähän suuntaa... Nimen keksiminen on mun mielestä yli-ihanaa, mutta vaikeaa, miehen mielestä vain vaikeaa.



Mä tilasin just netistä yhden imetyspaidan (älyttömän kalliita siellä, löysin yhden alessa olevan mallin) ja ostin H&M:sta toisen halvan. Viime kerralla en edes tajunnut, ja raaskinut, ostaa sellaisia. Oli kamalaa imettää jonkun nähden (näitä tilanteita tuli koko ajan...) niin, että kamalat mahamakkarat ja rinta näkyi. Ei vaan voinut oikein kokeilla noita paitoja, mutta ostin tiukkoja, että kestävät kuosissaan. Pitäis huomenna ehtiä hakea postista se netistä tilattu. Sit tartten vielä yhdet imetysrintsikat, mutta ne ostan vasta kun näkee muuttuuko rintojen koko.



Mutta nyt tytön kanssa ulos. Voikaa hyvin!



Liinaharja 38+6

Noista nimistä oli myös kyselty..

Mä silloin laitoin siihen synnärin esitietolomakkeeseen ne nimet hätäkastetta varten. En muista ollenkaan olenko kertonut niitä tuolle ukollekaan, kun silloin oli just pahimmillaan kaikki päällä :( Täyttelin silloin niitä lappuja ja meinasin jo jättää kaikki ne isän tiedotkin tyhjiksi! Mutta nyt tuo on jo suunnitellut ristiäisiä ja nimeä, tosin vain tytölle, koska on satavarma että se on tyttö! Mä taas en välttämättä kauheasti tykkää sen " valitsemasta" nimestä, joten sanoinkin sille, että katotaan ensin " kenen" näköinen se on ja päätetään vasta sitten. No, mutta jos se onkin poika, niin sittenpä menee ukonkin nimimietinnät uusiksi ;) Mulla tosin on siihen se yksi ehdotus.. ;)



Kohta voisi mennä makoilemaan ja lukemaan lehtiä ellei telkkarista tule mitään. Olisihan siellä vissiin se C.S.I menossa.. Pitääkin lähteä heti ;)