Kyllä se itseasiass kasvattaa

Kuritusväkivalta ei ole tehokasta, sillä lapsi ei aina ymmärrä tekojensa seurauksia, eikä sitä miksi häntä rankaistaan voimalla. Kurittaminen voi päinvastoin aiheuttaa lapsessa kapinointia. Lisäksi pelon ilmapiirissä eläminen hidastaa lapsen oppimista. Lapsi oppii nopeammin, kun häntä kasvatetaan ilman väkivaltaa.



Kuritusväkivallalla on monia negatiivisia vaikutuksia lapseen: tutkimusten mukaan lieväkin lapseen kohdistuva kuritusväkivalta lisää lapsen aggressiivisuutta, heikentää itseluottamusta ja vahingoittaa lapsen kasvua. Kuritusväkivallan seurauksena lapsen luottamus vanhempaan kärsii ja lapsi voi oppia pelkäämään vanhempaa.



Näissä keskusteluissa on jo tullut esiin hyviä vinkkejä vanhemmilta ja lisää mahtuu vielä, joten pistäkäähän tulemaan!

Uskon, että väkivallan (tai muu) uhka voi opettaa joitain lapsia toimimaan tietyllä tavalla.



Mutta onko se "kasvamista"?



Eikö tavoitteena pitäisi olla, että lapsi kasvaa itse ymmärtämään tekojensa seurauksia ja itse, sisälähtöisesti, hillitsemään itseään - kun on siihen valmis. Ulkoinen uhka motivaattorina ei lisää tätä ymmärrystä, itse asiassa se tekee ymmärtämisen tarpeettomaksi ja HUONONTAA lapsen omaa ajattelua.



Siksi sanon: ei kasvata!!

Kiitos sinulle, joka kirjoitit kommentin "Riipuu siitä, mitä sanotaan kasvatukseksi". Lapsi oppii käyttäytymismalleja ympäröiviltä aikuisilta. Tämä on todettu tutkimuksissakin - lapset, joita on itseään kuritettu väkivaltaisesti lapsena, toistavat usein samaa toimintamallia itse aikuisina. Jos taas aikuinen viestii omalla käyttäytymisellään, että tiukat tilanteet voidaan ratkaista ilman kuritusväkivaltaa myös keskustellen, välittyy tästä myös malli lapselle. Lapselle on myös mahdollista opettaa tunteiden hillintäkeinoja ja tapoja ratkaista ongelmatilanteita rakentavasti. Jotta lapsi sisäistäisi tämän, on myös aikuisen itse toimittava opettamiensa mallien mukaisesti.



Kuritusväkivalta ei ole tehokasta, sillä lapsi ei aina ymmärrä tekojensa seurauksia, eikä sitä miksi häntä rankaistaan voimalla. Kurittaminen voi päinvastoin aiheuttaa lapsessa kapinointia. Lisäksi pelon ilmapiirissä eläminen hidastaa lapsen oppimista. Lapsi oppii nopeammin, kun häntä kasvatetaan ilman väkivaltaa.



Kuritusväkivallalla on monia negatiivisia vaikutuksia lapseen: tutkimusten mukaan lieväkin lapseen kohdistuva kuritusväkivalta lisää lapsen aggressiivisuutta, heikentää itseluottamusta ja vahingoittaa lapsen kasvua. Kuritusväkivallan seurauksena lapsen luottamus vanhempaan kärsii ja lapsi voi oppia pelkäämään vanhempaa.



Näissä keskusteluissa on jo tullut esiin hyviä vinkkejä vanhemmilta ja lisää mahtuu vielä, joten pistäkäähän tulemaan!

Minua on kasvatettu kurittamalla. Ei millään selkäsaunoilla, vaan ihan semmoisella tavallisella 70-luvun lopun tukkapöllyllä ja luunapeilla. Muuten koti oli hyvä ja rakastava, ja pidin kuritusta aikuiseksi asti oikeutettuna, jopa tarpeellisena.



Mitä opin kurittamalla? Sen että aikuisille ei kannata kertoa kaikkea ja valehtelu kannattaa. Todellinen yhteys vanhempiini katkesi siis jo nuorena, vaikka ulkoisesti kaikki näytti olevan hyvin. Opin myös että minun kehoni ei ole niin arvokas että sitä pitäisi suojella. Tämmöinen kehoon liittyvä rajattomuus ja alemmuus näkyi esim. seksuaalikäyttäytymisessäni nuorena. Samoin opin että vihan ja raivon tunteita saa ilmaista toisia vahingoittaen, ja näistä hallitsemattomista raivonpurkauksista onkin ollut aikuisena iso työ opetella eroon!

Hei!



Kuten keskusteluissa aiemmin mainittiin, niin moni nykyvanhempi on elänyt tässä pelonilmapiirissä. Näin myös siirretään opittuja malleja eteenpäin ja käytetään samoja opittuja käyttäytymismalleja omiin lapsiin.



Olen itse oppinut tämän saman "tukistamis"-kasvatuksen ja siitä on vaikea oppia pois. Kaipaisin käytännönvinkkejä arjesta selvitymiseen sekä siihen, miten näistä voi oppia pois?

Hei! Kuten keskusteluissa aiemmin mainittiin, niin moni nykyvanhempi on elänyt tässä pelonilmapiirissä. Näin myös siirretään opittuja malleja eteenpäin ja käytetään samoja opittuja käyttäytymismalleja omiin lapsiin. Olen itse oppinut tämän saman "tukistamis"-kasvatuksen ja siitä on vaikea oppia pois. Kaipaisin käytännönvinkkejä arjesta selvitymiseen sekä siihen, miten näistä voi oppia pois?

Kiitos tärkeästä viestistäsi! Mielestäni on hienoa, että tiedostat että oman lapsuutesi kokemukset vaikuttavat vanhemmuuuteesi, sillä kun asian tiedostaa, on sille helpompi lähteä tekemään jotain.

Oletko jo tutustunut Vauva-lehden asiantuntijat vastaavat -viestiketjuun (löytyy tästä samasta osoitteesta)? Keskustelussa tuli esiin hyviä vinkkejä, joten kehotan sinua lukemaan ketjun läpi. Haluan nostaa ketjusta Väestöliiton psykologin Anna Salmen seuraavan sitaatin:

"Tutkimuksissa on havaittu, että kuritusväkivaltaa käyttävät ne vanhemmat, jotka ovat itse lapsuudessaan kokeneet väkivaltaa. Minusta on tärkeää kohdata itsessään se lapsi jota on lyöty. Tämä on kivuliasta ja vaikeaa, mutta auttaa päästämään irti sukupolvien kierteestä. Yleensä tähän prosessiin tarvitsee jonkun kanssakulkijan."

Onko sinulla mahdollista käydä läpi omia kokemuksiasi jonkun kanssa? Jos omasta tuttavapiiristä ei löydy sopivaa henkilöä voisit ottaa yhteyttä esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimeen (puh: 0600 12277) ja yrittää löytää ratkaisuja juttelemalla jonkun kanssa. MLL:n vanhempainnetissä on myös paljon hyvää kasvatukseen liittyvää materiaalia, kannattaa tutustua (http://www.mll.fi/vanhempainnetti/).

Vanhemmille, jotka ovat ylittäneet rajan tai ovat riskissä ylittää ne, Anna Salmi vinkkasi Väestöliiton nettivastaanottoajoista seuraavasti: "Sinulle vanhempi joka huomaat, että olet ylittänyt rajat tai olet riskissä ylittää ne. Olet ehkä väsynyt, hämmentynyt ja tunnet syyllisyyttä omasta toiminnastasi.

Väestöliiton työntekijät ovat varanneet 45 minuutin nettivastaanottoaikoja, jotka ovat maksuttomia. Ota apua vastaan!http://www.vaestoliitto.fi/nettipalvelut/nettivastaanotto/pienten-laste…

Itse pienen lapsen äitinä olen käyttänyt kymmeneen laskemista kun pinna pettää. Joskus olen myös poistunut toiseen huoneeseen. Näissä toimintatavoissa olen kokenut hyväksi sen, että olen voinut niiden avulla ottaa aikalisän, jonka aikana olen yleensä pystynyt rauhoittumaan niin, että tilanne on voitu sen jälkeen käydä läpi lapsen kanssa keskustellen. Voisiko tällaisista keinoista olla apua sinulle?

Ei muuten kasvata. Minut poikkeuksellisen rankka ruumiillinen kuritus vei parikymppisenä masennuskierteeseen ja terapiaan. Siskoni oireili samoin ja viilteli itseään.



Täältä päästä katsottuna ruumiillinen kuritus pilaa lapsen ja joissain tapauksissa hänestä kehittyvän aikuisen.

Väkivalta ja ruumiillinen kuritus on asiat erikseen, ei nyt lasta tule piestä, mutta jos puhe ei mene perille, luunappi ja tukkapölly on tasan tarkkaan oikein! Miten on kaikki nämä vuosituhannet lapsia kasvatettu siihen asti kunnes nyt 2000 luvulla on joku villitys ettei saisi melkein ääntässäkään korottaa lapselle. Itse olen lapseton, kurrillisen kasvatuksen saanut nuori nainen. Jonkun olisi varmaan hyvä tehdä jokin tutkimus aiheesta, omassa tuttava piirissäni on osittain rikkollisillekkin teille eksyneitä henkilöitä, sekä suurin osa näitä "kilttejä ihmisiä". Olen mielenkiinnosta tehnyt kyselyitä lähipiirissä ja kaikki joilla on taipumusta väkivaltaan tai muuhun rötöstelyyn eivät ole saaneet kurillista kasvatusta, hyvistä perheistä kyllä, mutta kuritus on jäänyt jäähyjen ja puheiden tasolla. Sitä vastoin parhaimmin elämässään menestyneet, aloilleen asettuneet ja ystävälliset ihmiset ovat saaneet kurillisen kasvatuksen. Kaikki heistä eivät pidä silti kurillista kasvatusta hyvänä, eikä "vapaan"-kasvatuksen lapset taas pidä välttämättä kuritonta kasvatusta hyvänä. Mutta kyllä tämä pienimuotoinen katselmus omaan lähipiiriin kertoo paljon. Suosittelen jokaista suorittamaan omassa lähipiirissään vastaavan kyselyn ja arvioimaan tuleeko asiallisimmat ihmiset kurituksesta vai vapaasta kasvatuksesta. Huomaatte miten selkeä jaottelu tulee olemaan!

tarkoitin siis että jokin tutkimus olisi hyvä tehdä esim. vankilassa, väkivaltarikoksista tuomituille. Osalla varmasti taustalla lapsuus jossa vanhemmat ovat ollee alkoholisteja ja piesseet ihan tosissaan (tätä VÄKIVALTAA minäkään en hyväksyä, ainoastaan kurituksen= tukkapöllyt, luunapit ja pahimmassa tapauksessa koivuniemen herra), ja toinen puolisko sitten niitä vapaankasvatuksen helmiä. Ei varmasti montaa tukkapöllyn ja luunapein kasvatettua sieltä löydy, ne ovat niitä kunnon kansalaisia jotka ovat saaneet OIKEAN kasvatuksen

Vankilatutkimuksia on tehty ja niiden mukaan monien rikoksista tuomittujen kasvuympäristö on ollut väkivaltainen. Väkivaltaa kokeneet lapset ovat siis myös suuremmassa riskissä tulla itsekin väkivaltaisiksi aikuisiksi.



Kuritusväkivaltaa yleensäkin on tutkittu paljon. Yksi tärkeä tutkimuksista esiin tullut seikka on se, että kuritusväkivalta voi vaikuttaa kielteisesti lapsen ja vanhemman välisiin suhteisiin. Lapsi voi esimerkiksi kokea, ettei hän voi luottaa vanhempaan. Kuritusväkivallasta puhuttaessa täytyy myös muistaa, että kurittaminen satuttaa aina lasta ja sillä voi olla seuraamuksia pitkälle lapsen elämään.



Kuritusväkivalta ei ole vapaankasvatuksen vaihtoehto vaan välissä on parempia ja rakentavampia kasvatusmuotoja. Kasvatusvinkkejä täällä on jo jaettu mukavasti ja lisää löytyy esim. Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhempainnetistä, kannattaa käydä katsomassa http://www.mll.fi/vanhempainnetti/

Eli siis onko näissä vankilatutkimuksissa tutkittu onko väkivaltainen lapsuus vai kuritettu? Niinkuin mainitsin jo aiemmin, varmasti mieli järkkyy jos hakataan, mutta kuritus on tukkapölly+luunappi ja max. koivuniemen herra.



Lyömistä ja väkivaltaa ei voi hyväksyä, varmasti tulee epäselkoja yksilöitä tällaisen seurauksena!



Aino puhut kuritusväkivallasta, tarkentaisitko sisältääkö se jotain muutakin kuin tukkapöllyn ja luunapit?



Itse puhun kuirtuksesta joka on omien näkemysteni mukaan erittäin tehokas kasvatus keino, lasta ei tule lyödä mutta ilkeyksiä kun lapsi tekee ja jos puhe ei toimi niin luunapit ja tukkapölly on varsin tehokas ratkaisu. Ei minunkaan vanhempani suuna päänä ensimmäisenä ollut tukassa kiinni vaan ensin toruttiin, mutta kun aina ei toru mene perille ja tuppaa sanat unohtumaan niin ollaan vähän ajan kuluttua taas saman pahan teossa, sitten tule torumisen rinnalle niskavilloista nakkaaminen niin jo lapsikin tajuaa että tää oli nyt ihan oikeesti väärin ja enää ei saa noin tehdä.

Niinkuin mainitsin jo aiemmin, varmasti mieli järkkyy jos hakataan, mutta kuritus on tukkapölly+luunappi ja max. koivuniemen herra.

Lapsen oikeuksien asiantuntijamme Ika Hetemäki toteaa blogissaan osuvasti, että: "On huomattava, että fyysinen väkivalta on aina myös henkistä. Se loukkaa uhrin omanarvontuntoa. Etenkin silloin, kun auktoriteettiasemassa oleva vanhempi käyttää sitä pienempäänsä, lapseen, joka on vanhemmasta riippuvaisessa asemassa." (http://unicef.typepad.com/main/2011/11/kurilla-ja-kuritusv%C3%A4kivalla…)

Entä jos luunappi tai tukistaminen ei enää auta? Siirtyykö kurituksen raja kohti pahempaa satuttamista?

Kampanjallamme haluamme tuoda esiin sen näkökohdan, että väkivalta on aina väärin eikä se muutu oikeammaksi vaikka sitä kutsuisi kuritukseksi.

Vankilatutkimuksia on tehty ja niiden mukaan monien rikoksista tuomittujen kasvuympäristö on ollut väkivaltainen. Väkivaltaa kokeneet lapset ovat siis myös suuremmassa riskissä tulla itsekin väkivaltaisiksi aikuisiksi.

Yritätkö tässä Aino oikeasti sanoa että vankilassa olevat sällit on kasvaneet tukkapöllysissä ja luunapillissa ympäristöissä niinkuin muitta mutkitta annat ymmärtää :)

Eiköhän luunappi ja läpsy pyllylle kuitenkin eroa pikkasen remmistä, turpaan vetämisestä ja hakkaamisesta.

Muutenkin noissa perusteluissa tuntuisi paljon olevan "ehkä", "mahdollisesti" ja "voi" sanoja. Kuitenkin johtopäätökset on aika suoria.

Löysin eilen illalla eräitä vankilatutkimuksia netin kautta (unicefin sivuilla oli puhetta tutkimuksia muttei linkkejä yhteenkään).



Tutkimuksissa oli tutki olivatko vangit lapsuudessaan kokenut väkivaltaa ja heitteillejättöä. Luunapeista ja tukkapöllyistä ei ollut puhetta.



En löytänyt mitä tarkalleen ottaen vangeilta oli kysytty, mutta jos vaihtoehtoiset kysymykset ovat olleet tyyliin "Oletko kokenut lapsuudessasi väkivaltaa vai saanut vapaan kasvatuksen?" ei tulokset silloin mielestäni liity millään tavoin kurittamiseen.



Väkivalta on lyömistä, potkimista, kuristamista, seksuaalista hyväksikäyttöä jne. Nämä ei varmasti ole yhdenkään tavallisen tallaajan -jotka kurillista kasvatusta kannattaa- kasvatusmetodeja!



Jos minulla olisi vain aikaa ja resursseja tekisin tutkimuksen jossa asia selvitettäisiin OIKEASTI. Vangeilta pitäisi kysyä millaisen kasvatuksen ovat saaneet, vaihtoehtoja voi olla kolme: Onko lapsuuteen kuulunut väkivaltaa, oletko saanut vapaankasvatuksen vai kolmas vaihtoehto, oletko saanut kurillisen kasvatuksen (sisältää luunapit ja tukkapöllyn, ei väkivaltaa).



Nyt on vain tutkittu väkivaltaisen ja vapaan kasvatuksen välisiä tuloksia, tottakai, jos lapsuuteen kuulu VÄKIVALTAA tai heiteille jättöä, seksuaalista hyväksikäyttöä, helpommin sellaista ympäristöstä kasvaa rikollisia, tottakai. Mutta jos verrataan kurillista kasvatusta luunapein ja tukkapöllyin vapaan kasvatuksen tuloksiin niin silloin alkaa varmasti olemaan tutkimustulokset jo eri kaartia!

niin kieroon!

UNICEF ei suinkaan kampanjoi vapaan kasvatuksen puolesta. On tärkeää, että lapselle asetetaan rajat.



Kuritusväkivallasta on tehty paljon tutkimuksia. Viimeisin, laaja tutkimus ruumiillisen kuritusväkivallan vaikutuksista lapsiin julkaistiin Pediatrics -lehdessä 2010. Tässä arvostetussa yhdysvaltalaistutkimuksessa oli haastateltu 2500 äitiä, ja havaittiin, että kolmevuotiaana säännöllisesti kuritetut lapset olivat puolet todennäköisemmin aggressiivisia viisivuotiaana kuin lapset, joiden vanhemmat eivät käyttäneet väkivaltaa lapsiinsa. Tutkimuksen johtopäätös oli, että lieväkin lapseen kohdistuva kuritusväkivalta lisää lapsen aggressiivisuutta.

Edelleen toitotan niistä vankilatutkimusta, ne kertoo mielestäni selkeimmin tulokset. Eli missä on nyt ne vankilatutkimukset missä on tutkittu vankejen lapsuus kasvatusta, onko siihen kuulunut väkivaltaa vai tukkapölly+luunappi vai pelkkää puhetta?



Olisin erittäin kiinnostunut tästä tutkimuksesta, mutten löydä kirveelläkään muita vankilatutkimuksia kuin ainoastaan sellaisia missä vertaillaan lapsuudessa koettua väkivaltaa (johon siis sisältyy muutakin kuin kuritus tukkapöllyä ja luunappeja) tähän "puhe kasvatukseen"...



En tiedä miksi tuota "puhe kasvatusta" tulisi kutsua, siksi kutsun sitä vapaaksi kasvatukseksi...

Edelleen toitotan niistä vankilatutkimusta, ne kertoo mielestäni selkeimmin tulokset. Eli missä on nyt ne vankilatutkimukset missä on tutkittu vankejen lapsuus kasvatusta, onko siihen kuulunut väkivaltaa vai tukkapölly+luunappi vai pelkkää puhetta? Olisin erittäin kiinnostunut tästä tutkimuksesta, mutten löydä kirveelläkään muita vankilatutkimuksia kuin ainoastaan sellaisia missä vertaillaan lapsuudessa koettua väkivaltaa (johon siis sisältyy muutakin kuin kuritus tukkapöllyä ja luunappeja) tähän "puhe kasvatukseen"... En tiedä miksi tuota "puhe kasvatusta" tulisi kutsua, siksi kutsun sitä vapaaksi kasvatukseksi...

Hei,

Haluan vielä korostaa, että kasvatuksessa ei ole kysymys kahden ääripään valitsemisesta: vapaa kasvatus tai ankara kurittaminen. Lapsi tarvitsee kuria ja rajoja, mutta ei missään nimessä "tarvitse" väkivaltaa.

On siis olemassa kultainen keskitie, jossa jokainen voi luovia omien näkemystensä mukaan. Tämä on paras vaihtoehto lapselle ja vanhemmalle.

Kampanjamme tarkoitus on kannustaa vanhempia jakamaan kasvatusvinkkejä (eli miten pysyä kultaisella keskitiellä): miten selvitä tiukassa tilanteessa ilman kuritusväkivaltaa.

Lisäksi haluamme kertoa kuritusväkivallan vahingollisuudesta, sillä jokaisella vanhemmalla on oikeus tietää, että kuritusväkivallalla ei saavuteta niitä tavoitteita, joita halutaan: oppimistuloksia, harkintakykyä ja tottelevaisuutta. Lapsi oppii kyllä pelkäämään vanhempaa ja siten välttämään tiettyjä asioita, mutta pelolla on paljon muita haittoja.

Mikäli haluat tutustua juuri "vankilatutkimuksiin" niin tässä yksi hyvä tutkimus:

Haapasalo, J. Väkivallan perintö: Rikoksentekijöiden traumaattiset lapsuudenkokemukset [A Heritage of Violence: the Traumatic Childhood Experiences of Criminals]. Nuorisotutkimus, 2002. 20: p. 3–17.

Oletko itse lukenut tuon tutkimuksen. Ennenkuin tuhlaan aikaa sen lukemiseen niin haluaisin tietää vertaillaanko siinä juuri näitä kolmea lapsuuden kasvatusta, väkivaltaa, "puhe kasvatusta" ja kurillista kasvatusta?



Mikäli tämäkin teos on vain "puhe kasvatuksen" ja väkivaltaisen lapsuuden vertailua ei se tuo esille tuloksia jotka minua kiinnostaa.

Oletko itse lukenut tuon tutkimuksen. Ennenkuin tuhlaan aikaa sen lukemiseen niin haluaisin tietää vertaillaanko siinä juuri näitä kolmea lapsuuden kasvatusta, väkivaltaa, "puhe kasvatusta" ja kurillista kasvatusta?

Mikäli tämäkin teos on vain "puhe kasvatuksen" ja väkivaltaisen lapsuuden vertailua ei se tuo esille tuloksia jotka minua kiinnostaa.

Kiitos palautteesta!

Lisäsimme kampanjasivuille lisätietoa aiheesta tehdyistä tutkimuksista.

Löydät ne täältä: http://www.unicef.fi/kurituseikasvata otsikon "Miksi UNICEF kampanjoi kuritusväkivallasta?" alta.