Tammikuisten kuulumiset pinoon
Mikäli jossakin vielä on muita tammivauvan odottajia yhtenä kappaleena... Viime yönä kuvittelin pääseväni lähdölle... Jälleen ;)
Eilen supisteli pitkin päivää, oltiin vanhempieni luona käymässä ja arvelin, että nyt se lähtö tulee, kun mennään tuplamatkan kauemmas sairaalasta. Tullessa illalla supisteli ihan mukavasti, mutta ei sen enempää ja yöllä kolmen aikaan heräsin hikimärkänä. Vatsaan sattui, menin vessaan ripulikakalle ja arvelin saaneeni ruokamyrkytyksen iltapalaksi haetusta pitsasta. Olo oli ällöttävä, palelin ja tärisin ja hikoilin ja vatsa oli kipeä, välillä aivan kivikova.
Soitin sairaalaan, kun en ollut varma supisteleeko vai ei, nyt olen alkanut pelätä että vauva syntyy sänkyyn tai tippuu pönttöön, kun kohdunsuun tilanne on mikä on ja suppareita, sekä kivuttomia, että " oikeita" , tulee ja tulee. Kätilö kehotti laskemaan supistuksia, mutta just kun en saanut selvää mikä oli supistusta ja mikä suolistokipua, vaikka painelin ja hieroin vatsaa ja tuijotin kännykän näyttöä minuutteja laskien. Naurettava tilanne, kolmannen odottaja eikä osaa supistuksia laskea...
Aamuyöstä nukuin taas, mies lähti töihin ja melkein jo suutuin et senkun menet, jos joudun aamulla lähteä, en takuulla soita siitä sinulle!! Tässä sitä siis ollaan ja odotellaan.
Millä mielellä olette lähdössä synnyttämään? Onko teillä olemassa jonkinlainen synnytyssuunnitelma ja jos on, mitä siihen kuuluu? Pistetään pientä galluppia pystyyn...
sagolika 39+6
Kommentit (12)
Mullaki alkoi eilen illalla alaseläs kivut ja jotka myös mahaan vastas... kesti muutaman tunnin ja loppui. Huono olo oli ja tääl mä kämppää kävelin ympäri ja ähisin :) Luulin jo et lähtö tulee mut ei tietenkään :( Ensimmäistä ku odotan ni vähän pelottaa ku ei tiedä mitä on tulos...
Synnytystä en oo pahemmin suunnitellu. Odotan vaan kovasti et pääsen synnyttään niinku varmasti meistä jokainen :) Sellainen tunne on et tälle viikolle viimeistään syntyy...
Huomenna ois aamulla se aika polille painoarvioon ja samalla tarkastavat tilannetta. Toivottavasti se " ronkkiminen" laittaa vähän vauhtia tähän...
Marika 40+3
Että tuli pirteä otsikko ;)
Olo onkin vähemmän aurinkoinen.
Eilen iltasella alkoi taas pitkästä aikaa suppailemaan ja kun äkäsin et supistelee, niin seurattuani niitä tuli 4-5 tunnissa.
Ajattelinki ja toivoin niin hartaasti et yöllä tulis lähtö.
Pistin normaalisti nukkumaan ja yöllä pissalla käydessä vielä äkäsin supistelua, mutta nyt aamu ollut vain tukalaa ja vielä tukalampaa.
maha jotenki himskatin kipeä tuosta vasemmalta ja kiristää minkä kerkikää.
Mitään limatulppaa en ole pongannut, kuten en kahdelta aikaisemmaltakaan, paitsi kakkoselta 3h ennen syntymää. Ainut " oire" taitaa olla voimakas valkovuoto.
Pikkukakkosen hoitohommat loppuivat perjantaihin ja nyt mummo touhuaa lapsen kanssa, niin saan levätä.
Toki nyt pitää ottaa(kun vain osais) kaikki irti hetkistä joita saa vain olla, niin sitten jaksaa hyvin vauvelin kanssa.
Tuossa aikaisemmin joku kyseli synnytyssuunnitelmista.
Mulla samoin hiukan sekavat ajatukset tulevasta.
Perjantaina kysyin neuvolassa vesienmenosta, älyänkö sit jos ne menee? Osaanko lähteä ajoissa, kun paikat aivan valmiina synnytykseen, kuulemma sen tuntee.
Pöljiä ajatuksia ja tosiaanki kolmas tulossa ;)
Itse sairaalaa ajatellen, kirjoitin lappuseen vain et tarvittaessa jotain kipulääkettä jos tarvis.
Ainut mitä haluan ehdottomasti ovat agua-rakkulat selkään, mikäli supparit tuntuu siellä. Se niiden laittohan käy kipeää, mutta mulla aikaisemmin auttaneet tosi kivasti.
Ponnistusasentoa en ole sen kummemmin miettinyt. Kaksi aikaisempaa olen ponnistanut perinteisestä puoli-istuvasta sängyllä ja se on ainaski ollut mulle hyvä asento, joten en taida vaihtaa.
Esikoiselta ponnistin 14min ja kakkosta 4min, joka tosin oli kokonaisaika mitä kerkesin salissa olla. Sen synnytys meni " hiukan" yllättäen. Jouduin illalla osastolle, et aamulla katotaan mitä tehään ja oltuani siellä 3h osaston kätilö äkkäsi et olen täysin auki ja vei juoksujalkaa saliin ponnistamaan. Asia joka jäi harmittamaan kakkosen syntymästä oli ettei mies kerinny mukaan, vaikka oli 15min ajon päässä synnäriltä.
oho.... tulipas hiukan muisteltua aikaisempaa kokemusta.
Mutta siinähän se tämä yliaikaisen aika menee...
Koetellaan vain jaksaa ja toivotaan et mahdollisimman moni meistä tammikuisista synnyttää tammikuussa, mutta ei olla pettyneitä helmikuuhunkaan.
Pikkuhiljaa kärsimätön Tiikuli ja vähemmän kärsimätön masukki 40+2
Synnytyssuunnitelmanani on, että mennään avoimin, pelottomin mielin ja otetaan vastaan mitä tuleman pitää. Ellen kestä kipua, luotan kätilön ehdotuksiin kivunlievityksen suhteen. Jos pärjään ilman, niin äkistään sitten niin. Asentoakaan en ole miettinyt, kun ymmärtääkseni sekin sitten " löytyy" kokeilemalla ja voi olla taas toisella synnytyskerralla mukavempi ihan toisessa asennossa.
Ensisynnyttäjänä olen vielä niin " vihreä" , että sekö lie minua asiassa suojelee?
Viime yönä supisteli läpi yön harvakseltaan ja epäsäännöllisesti. eipä tullut paljoa nukuttua. Ja helmivauva on ihan yhtä kiva, kuin tammikuinenkin! Joten odotellaan täälläkin vielä maltilla...
Tikru 39+6
Ei tästä kuulkaa naiset tuu mitää, näistä mun käynnistysyrityksistä nimittäin. Taitaa nyt vaan olla sellanen vauvapersoona kysees, joka syntyy sektiolla ihan siksi, ettei muulla konstilla sitä tuolta ulos saada;) Huomenna on viikon yli ja se on mun mielestä uskomatonta!!!
Mä olin jotenki siinä uskos, että syntyy muutaman päivän ennen ja kyllä odottavan aika onki pitkä!
Mulla ei oo synnytyksen suhteen mitään erikoisempia suunnitelmia, kunhan ny pääsis vain synnyttämään. Tilantees edetään sitte niinku parhaaks nähdään.Se mua pelottaa, että kasvaa hirmu suureksi, jos ei nyt heti ala syntymään. Ja kaikkihan meistä toivois helppoo synnytystä ja nopeeta toipumista. Ja sellanen toive mulla on, että alakautta sais vauva syntyä, sektiosta on jo kokemus, mutta normaalista ei loppuun asti.
Nyt ei oo taas supparin supparia tullu kai puoleen tuntiin ainakaa, kyllä luonto pitää meikäläistä ihan pilkkanaan. Lokakuulla jouduin saikulle, ettei baby vaan ennenaikojaan maailmaan putkahda, mutta nyt menee yli!!! Nyt vähä supisti. Mulla rupee keinot loppumaan, täytyy kai vaan odotella ja toivoo.
Supistelupäivää kaikille ja voikaahan hyvin!!
Tammikuuu lähenee loppuaan, mutta olisko helmikuu sen huonompi kuukausi lapselle syntyä!?
Täällä sitä ollaan vielä yös yhtenä kappaleena. Neuvolassa tuli käytyä: paineet ok, pissa ok, painoa oli tullut hieman liikaa (meni uudelle kymmenelle :( ), vauva ei oo laskeutunut (ehkä hieman), seuraava aika viikon päähän silloin viikkoja 41+2 ja terkka sano et jos on vielä yhtenä kappaleena 41+5 viikolla niin silloin vasta äippäpolille. Kyllä se on odottavan aika pitkä! Mä oon silti jo valmistautunu siihen ettei se omin avuin sieltä tule. Kaikki keinot on itse kokeiltu ja nyt en jaksa niistä enää stressata kun ei niistä näytä apua olevan. Tulee kun on tullakseen. Helmivaavi kelpaa vallan mainiosti meidän perheeseen.
Synnytystä en oo suunnitellu erikkoisemmin. Ekaa kun odotan niin alakautta haluan synnyttää ja aijon kuunnella kätilön ehdotuksia ja omia tuntemuksia synnytyksessä.
Hyvää odotusta kaikille vielä vaavia odottaville!!
Reitsu 40+2
ja kysyi olenko viel kotona, perjantaina neuvolassa lupasi udella kuulumiset, kun arveli, että viikonloppuna tulee mulle sairaalaan lähtö. Kuultuaan kipuilusta pyysi käymään sisätutkimuksessa, suuntaan sinne kunhan mies tulee töistä. Supistuksia tulee harvakseltaan, mutta kohdunsuu oli kuulemma jo perjantaina aika kypsä... Tietää lähteä ajoissa ajelemaan sairaalaan, jos tilanne tosiaan on edelleen edennyt...
Mukavaa, että näin pidetään huolta ;) Perjantaille olis äitipolille aika, en sit tiedä mitä ne siellä tekisivät, mikäli sinne asti menee... Mun siskolla olis tosiaan lauantaina häät, että vaavin olis parasta näyttää nokkaansa nyt pian tai lakata häiriköimästä ensi sunnuntaihin saakka.
Ensimmäinen synnytys oli helppo, toinen aivan järkyttävä, ja silloin ajattelin, että tänne mua ei enää saa kirveelläkään... Nyt on pelot matkan varrella karisseet, ja luulin olevani valmistautunut kaikkeen, mutta en tällaiseen häiriköintiin. Molemmat aiemmat synnytykset alkoi ilman sen kummempia " valmisteluja" , se oli heti menoa. Nyt olen ollut jo moneen kertaan lähdössä synnyttämään.
Että tällainen tilannekatsaus tällä kertaa... Jaksamista kaikille!
Ihana aurinkoinen päivä, tänään olisi hyvä syntyä:D mutta ei täällä ainakaan minkäänlaisia ennakkovaroituksia ole....ja laskettuaika onkin kyllä huomenna, mutta jos tulisi äitiinsä niin tulisi jo muutama tunti ennen eli illasta vois jännitellä enempi:) pitäisi myös lähteä lenkille niin tulee hyvä fiilis tulla taas kotiin odottelemaan.
Synnytystä odotellaan...ja lähdetään avoimin mielin. Kivunlievityksenä olen ajatellu pelkästään epiduraalia, mutta senhän näkee sitten ja puoli-istuvaa asentoa ajatellu, muut tuntuu minusta oudolta, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Nyt ihastelee ulos raitista ilmaa. Minusta tuntuu et tää meidän vaavi odottelee tuota Runebergin päivää ennen ku tupsahtaa maailmaan:) mutta jää nähtäväksi....
Iloista viikon alkua ja jaksamista odottamiseen kaikille!
Terv. Ansu
Siellä tehtiin sisätutkimus, paikat oli ihan " hyvällä mallilla" . mitä sitten ikinä tarkoittaakaan, ei noista lääkäreistä ota selvää. Vauvaa myös ultrattiin, ja kokoarvioksi saatiin 3,8kg. Eli jospa sieltä nyt ei ihan jättiläistä kuitenkaan olisi tulossa. Olen niin pelännyt että vauva on kamalan iso enkä saa sitä synnytettyä. No, lääkäri oli sitä mieltä että kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen, kun olen niin pitkäkin (170cm).
Joten ei muuta kuin odottelemaan vaan, saan varata ensimmäisen yliaikaiskontrollin ensi viikon keskiviikolle jos on tarve. ja uskon vakaasti että sinne menen, koska ei tää täältä tule vapaaehtoisesti tulemaan. Ei oikeestaan mitään supisteluita, eikä lorahteluita eikä mitään :(
Olen niin kade, siinä odotushuoneessa oli joku odottava äiti, ja kätilö tuli sitten hakemaan sitä ja sanoi jotain: " No niin, sä pääset nyt sitten sinne synnärin puolelle...." ja lähti viemään äitiä sinne ... Höh:(
Eniten mua melkein ärsyttää tuttujen sanomiset ja ihmettelyt kun ei ole vielä syntynyt. Mä en jaksais selitellä jokaiselle että eipä tuo ole vielä tajunnut tulla! Ihmiset tuijottaa sitä laskettua päivää ihan sokeasti.
Mulla ei ole varsinaista synnytyssuunnitelmaa tehtynä. Ensimmäinen syntyi kiirreellisellä sektiolla, joten olen ihan tyytyväinen siihen jos vaan kykenisin jollain konstilla synnyttämään sen alakautta tällä kertaa, tyylistä viis. Kipulääkitykset käy kaikki mulle :)) Ilokaasu oli ihan hyvä viimeksi, epiduraalin laitto epäonnistui, joten sitä en tiedä olisiko toiminut hyvin. Sain myös kohdunkaulanpuudutteen, mutta olin niin sekaisin siinä vaiheessa että en osaa sanoa oliko siitä suurta apua. Että kaik käy mulle, mistä vaan on apua!
ronsu 40+1
Nyt rv 40+5 eikä merkkiäkään synnytyksestä... Ensimmäistä kun odotan, en oikein tiedä, mitä odottaa. Välillä (harvakseltaan) vatsa tuntuu kiristyvän, muttei kovin kipeästi, oisko ne nyt niitä kivuttomia supistuksia? Ja kaikenlaisia lyhytkestoisia kipuja ja vihlaisuja vatsassa ja häpyliitoksessa, mutta kaiken kaikkiaan olo niin hyvä, että ihan ihmetyttää, ollaanko tässä todella lähiaikoina lähdössä synnyttämään?
Kovasti kuitenkin toivon, että itsekseen syntyisi, tässä pari päivää sitten kyselin täällä tammikuisten pinossa käynnistyksestä ja joku lohdutti, että hänellä oli käynnistetty synnytys ollut itsestään alkanutta vähemmän kivulias, mutta silti vähän pelottaa...
Mitään konkreettisia suunnitelmia en ensisynnyttäjänä osaa tehdä, hartaasti vain toivon että vauva saatais elossa ja terveenä ulos, tätä meidän ensimmäistä on nimittäin odoteltu ja toivottu paljon kauemmin kuin nää 9 kk. Pahimmassa kauhuskenaariossa kuitenkin synnytys joudutaan käynnistämään, supistukset on siksi hirveitä, tarvitsen kaiken kipulääkityksen, mut sidotaan sänkyyn ja käyriin enkä voi helpottaa oloani liikkumalla, epiduraalin, komentelun ja paniikin takia menetän ponnistuskyvyn ja sitten joudutaankin turvautumaan hätäsektioon... En mä tällaisia kauhukuvia oo koko ajan päässä pyöritellyt, enimmäkseen oon suhtautunu ihan luottavaisesti synnytykseen, mutta nyt la:n mentyä, kun ei oo mitään merkkejä siitä, että synnytys joskus ylipäänsä alkais, on alkanut jotenkin huolestuttamaan ... Kellään samanlaisia tunnelmia?
Tehdäänkö teillä muilla neuvolassa sisätutkimus, siis th? Mulla ei ole mitään sisätutkimusta ollut sitten viimeisen neuvolalääkärin (rv 36), joten ei ole mitään tietoa alapään tilanteesta. Yliaikaiskontrolliin on mennyt lähete, mutta ei mitään tietoa, koska tulee kutsu, voi vaikka viikko vielä mennä... Miten muilla? Te jotka olette jo olleet yliaikaiskontrollissa, milloin kutsuttiin, mitä tehtiin? Erityisesti olisi kiva kuulla kokemuksista TAYS:issa.
Kärsivällisyyttä meille kaikille, helmikuu on hyvä kuu, kunhan vain kaikki muuten menis hyvin!
Sini76 rv 40+5
pitää rehellisyyden nimissä lisätä, että tuo äsken kirjoittamani ei tietenkään ole mikään pahin kauhuskenaario, jos se vaan päättyy onnellisesti, lapsi saadaan ulos ja voi hyvin...
sini
Taidan vähän purnata....
Kylläpäs on outo olo. maha melkein kokoajan kovana ja väliin aika kipeähkökin. Tuntuu ettei vauva ole liikkunut koko päivänä kunnolla, mutta aina välillä jokin tönäisy tuntuu ja pieni masun liikahdus.
Mikään asento ei tunnu hyvältä. kun istuu, menee kovaksi. Liikkeelle lähtö tekee kipeää. Ei voi oikein maata kun vasen sivu mahasta aivan turtana ja kipeänä....
kauankohan tätä jaksaa... ai ai ai!
pää turtana, mutta paineet ei pahasti koholla (134/88), pissa puhdas, mutta turvotusta on on on.
Voi ku tämä alkais meneen " oikeiden" suppareiden puolelle.
Toisaaltaan mielessä että entäs jos tässä nämä pöljät tuntemukset ajaa synnytystä eteenpäin?!?
Otappa ja tiedä.
Mielikin jotenki niin herkkä, haluttais soittaa mies heti kotia töistä mua hoivaamaan....
jopas sain valivirttä aikaan, mutta koettakaa ymmärtää!
Tiikuli ja masukki 40+2
Jep jep, yli ollaan nyt sitten menty ja saa nähdä kuinka monta päivää vielä. Eilen oli la ja tossa aamusella olin jo aika toiveikas, että oiskohan noin, että ei menisikään kuin yhdellä päivällä yli. Mutta nyt on taas supistukset vähentyneet :( Kai tästä on lähdettävä ulos oikein pitkälle kävelylle... *huokaus*
Minä odotan jo tosi kärsimättömästi synnytystä... Ja ensimmäistä kun tässä odottaa niin ei oikein tiedä mitä on edessä ja ehkä siksi synnytys ei yhtään pelota. Olen järkeillyt, että jos kaikki muutkin siitä selviää niin miksen minäkin. Minulla ei myöskään ole mitään varsinaisia synnytyssuunnitelmia, kirjoittelin siihen ennakkotietolomakkeeseen vain, että tilanteen mukaan kokeillaan sitten eri kivunlievitysvaihtoehtoja ja ponnistusvaiheessa haluaisin (ainakin tällä hetkellä) kokeilla jotain muuta vaihtoehtoa kuin ns. perinteistä puoli-istuvaa... eli vaikka polvillaan sängyn päätyyn nojaten. Olen myös miettinyt ja koittanut sisäistää sen rentoutumisen supistusten välillä: aina kun helpottaa niin koitan muistaa rentoutua ja koitan muistaa antaa kropan ja tuntemusten viedä mukanaan. Saa nähdä miten toimin sitten tosi tilanteessa ;)
Mutta juu, täällä siis vielä ainakin toinen tammikuinen yhtenä kappaleena... Tsemppiä meille jäljellä oleville!!!
Henna rv 40+1