Lue keskustelun säännöt.
Venlafaxin raskauden aikana
03.11.2010 |
Hei! onkohan kukaan vielä kysynyt venlafaxiinin käytöstä raskauden aikana? Olen itse saanut selville, että keskenmenon riski olisi joidenkin tutkimusten mukaan hieman suurempi mutta epämuodostumien riskiä ei olisi. jonkun seurantatutkimuksen löysin myös, siinä ei havaittu eroja verrokkiryhmään vrt fyysisessä kehityksessä tai äo-tuloksissa. Joten uskaltanen näiltä osin jatkaa lääkitystäni raskaudenkin aikana.
Olen pohtinut kovasti, voiko tällaisella serotoniinin ja noradrenaliinin buustaajalla olla jotain vaikutusta lapsen omaan ser. ja na-aineenvaihduntaan, onkohan sitä tutkittu.
Minulla on taustalla kaksi raskautta ja synnytystä, mol aikana alavireyttä ja synn jälk lievää/keskivaikeaa masennusta mutta venlan avulla (3v käytössä)olen tullut ns normaalisti toimivaksi äidiksi ja iloiseksi itsekseni ja muutaman kerran lopetellessani lääkitystä oireet palaavat. Mutta kun, mutta kun (lainatakseni 4-vuotiastamme), haluaisimme vielä kolmannen lapsen ja tämä venlan jatkaminen/lopettaminen askarruttaa.
terveisin haukimuori
Kommentit (4)
Jos vaikka ap näkisi ja tulis kertomaan oman kokemuksen. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venlafaxinesta ei ole tarpeeksi tutkimuksia sen käyttämiseksi raskauden aikana. Sertralinesta on ja sitä käytetään. Suositus mielestäni on kuitenkin hoitaa omat ongelmat ensin alta pois ennen kuin hankkii lasta, niin ei tarvitse syntymättömän vauvan olla mielialalääkkeillä. Lisäksi lapsi on kuin pesusieni ja kyllä imee itseensä kaiken tekemämme ja ajattelutapamme ja kopioi ongelmamme myös. Varmistin itse, että olin täysin toipunut ongelmistani ennen raskautta.
No olipas ajattelematon kommentti. Ihan niinkuin ihmiset, joilla on jonkunlaisia ongelmia olisi lapsen teko kielletty. Satun olemaan masennukseen taipuvainen, koska olen herkkä ihminen ja otan kaiken maailman asiat harteilleni. Se ei tee minusta huonoa äitiä. Olen äitinä mitä ihanin, rakastavin ja kärsivällisin.
Itse kyllä lopetin lääkkeen, kun aloin suunnitella raskautta. Halusin lapselleni turvallisen alun ja terveen äidin. Tulinkin pian raskaaksi, mutta alkuraskaudesta varmasti osittain voimakkaan pahoinvoinnin takia masennus palasi erittäin voimakkaana. Sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa etteikö raskaus olisi ollut toivottu. Aloin käyttää lääkettä uudelleen. Se oli minun ja vauvan kannalta aivan välttämätöntä, koska muuten en olisi jaksanut elää.
Lääkkeet alkoivat vaikuttaa kunnolla vasta, kun pahoinvointi/oksentelu loppui. Selvisin sillä, että sain jäädä sairaslomalle ja mies oli kotona tukenani. Myös kontakti mielisairaalaan edesauttoi toipumista.
Lääke oli tarkoitus lopettaa ennen synnytystä, mutta vauva syntyi etuajassa, enkä ehtinyt sitä lopettaa. Synnytyksen jälkeen vauvalla ei ollut mitään vieroitusoireita, mutta annostus oli vain 37,5mg.
Nyt olen 10kk pojan onnellinen äiti ja olen lopettamassa lääkettä. Imetän edelleen ja koko ajan ollut venlafaxin käytössä tuolla pienellä annostuksella. Synnytyksen jälkeen ei ole ollut masennuksesta tietoakaan, mutta raskaiden yövalvomisten takia lääkettä ei ole lopetettu aiemmin. Traumaattisen raskauden takia en ole olisi ollut siihen muutenkaan valmis aiemmin.
Toivon että elämä ilman masennuslääkkeitä on vielä mahdollista ja voin ehkä hankkia tulevaisuudessa toisen lapsen. Lääkkeiden kanssa en siihen ryhdy, vaikka kokemukset ovatkin olleet ihan positiivisia. Aina siihen kuitenkin liittyy riskinsä ja muiden arvostelut tuntuvat loukkaavilta.
en tullut katsoneeksi että tässähän oli aikaraja ;D onko teillä muilla kokemuksia tai tietoa asiasta?
t. sama