Kokemuksia arjesta kolmen pienen lapsen kanssa
Heippa!
Täällä vauvakuume nostaa päätänsä ja nyt olisi todella kiva kuulla kokemuksia niiltä äideiltä, jotka pyörittävät arkea kolmen pienen lapsen kanssa. Onko muutos iso verrattuna kahteen lapseen? Millaisilla ikäeroilla teidän lapsenne ovat syntyneet? Mitä haasteita olette kokeneet?
Meillä esikoinen ja kuopus syntyivät suht pienellä ikäerolla (1 1/2 vuotta) eli kokemusta kahden vaippaikäisen kanssa elelystä on nyt kertynyt. Jos oletetaan, että meillä tärppäisi alkuvuodesta 2011, lapsemme olisivat kolmannen syntymähetkellä noin 3v4kk ja 1v10kk. Oliskohan elämä sitten ihan hurlumheitä, kun se sitä on jo ajoittain nytkin ;)?
Olen ajatellut olla kotona nyt muutenkin pidempään näiden kahden lapsen kanssa, joten miksei tähän vielä kolmaskin mahtuisi...Jotenkin sitä on toiveiden ristitulessa. Toisaalta on ihanaa, kun vanhin lapsi alkaa selviytymään jo jostakin asioista yksin ja nukkuu yöt hyvin, mutta toisaalta kaipaan vielä yhtä pienokaista. Onko kohtalotovereita näiden pohdintojen kanssa?
Kommentit (4)
Kiitos Henrietta vastauksestasi. Ristiriitaisia tunteita näyttää olevan sinullakin. Arki kolmen kanssa on rankkaa, mutta myös antoisaa. Löytyisikö lisää kolmen lapsen kanssa eläjiä?
Kun nuorin syntyi, vanhin oli 4v2kk ja keskimmäinen 2v2kk. Vauva on nyt 5kk.
Itse olen ollut jopa yllättynyt, kuinka hyvin kaikki on mennyt. Kaikki lapset ovat kotona ja kerhoilemme sekä kyläilemme melko paljon. Lähtöhetkillä toisinaan revin hiuksia päästäni, jos en ole muistanut katsoa kaikkia ulkovaatteita yms. valmiiksi.
Isommat lapset leikkivät jo paljon keskenään ja tykkäävät kovasti vauvasta. Keskimmäinen on toki ollut hieman mustasukkainen, mutta ei mitenkään häiritsevän paljon. Suurin arjen ongelma on ollut minulle oppimaan jatkuvaa kaaosta kotona enkä edes ole mikään järjestelmällinen ihminen.
Pylläri
Meillä vieläkin isommat ikäerot. Lapset nyt 6v, 3v ja 1v. Silti musta arki on tosi raskasta. Paljon raskaampaa kuin kahden kanssa. Toki myös antoisampaa mutta mua vaivaa jatkuva riittämättömyyden tunne, kun kaikki tarttis niin erilaista huomiota ja omaa hetkenkään rauhaa ei ole. 3-vuotias, kun ei enää nuku päivisin ja mellä ei oo yhtään lastenhoitajia omasta takaa.
En tietenkään voi sanoa katuvani tehneeni 3 ihanaa lasta mutta huomaan, että pidemmästä pnnasta olisi todella apua ja meteliäkin olis hyvä oppia sietämään paremmin. Uskon, että osa naisista jaksaa rumban kolmen kanssa paremmnn kuin toiset. Kannattaa miettiä etukäteen, onko valms siihen, että arki menee vielä asteen haastavammaksi, kuin se kahden kanssa jo on. Monen 3 lapsen äidin kanssa juteltuani olen kuullut kommentin 2+1=paljon enemmän kuin 3
Kirjoituksesi olisi voinut olla omani noin vuosi sitten =) Nyt meillä on opeteltu arkea kuukauden verran kolmen pienen kanssa, isommat on 3v5kk ja 1v8kk ja vauva syntyi syyskuussa. Täytyy myöntää että arki on ollut ainakin tähän mennessä raskaampaa kuin etukäteen ajattelin, luulin että kun on tottunut jo kahteen pieneen niin kolmas ei enää muuttaisi asioita niin paljon, mutta kyllähän se muutti =) Tuntuu että isommat lapset on mustasukkaisempia nyt tästä vauvasta kuin esikoinen oli silloin kun keskimmäinen syntyi. Tosin nyt huomaan että isommat leikkivät enemmän keskenään kuin ennen vauvan syntymää, ehkä siksi ettei äidin aika menee niin paljon vauvan kanssa. Välillä tuntuu kyllä pahalta kun kaikki lapset haluaisivat samaan aikaan syliin eikä kaikki tietysti mahdu yhtäaikaa.
Isommat kyllä innokkaasti myös auttavat vauvan hoidossa, silittelevät ja suukottelevat =) Ja kunhan vauva vähän kasvaa niin lapsille on kyllä seuraa toisistaan varmasti tosi paljon. Itselle on välillä raskasta näin alussa kun vauva heräilee öisin niin ei pysty kumminkaan päivällä nukkumaan jos isommat ei enää nuku päiväunia, mutta kummasti sitä on jaksanut vähilläkin unilla ja ajatuksella että tämä on vain väliaikaista kun vauva valvottaa öisin näin paljon.
Lähteminen on tietysti nykyään hitaampaa mutta nyt tulee enemmän annettua esikoisen pukea itse kun ennen helposti vain puin hänetkin itse kun niin sujui nopeammin, nyt laitan vaatteet lattialle ja sillä välin kun puen pienemmät niin esikoinen saa pukea itse vaatteensa.
Vaikka välillä tuntuukin ettei aika riitä enää mihinkään niin olen tosi iloinen että saimme lapset pienellä ikäerolla ja heistä on sitten paljon seuraa toisilleen. Ja arkikin alkaa varmaan sujumaan paremmin kunhan vauva kasvaa ja hänellekin tulee päiviin enemmän rytmiä!
Mukavaa syksyn jatkoa teille!