Kuinka tukea monikulttuuristen lasten sopeutumista uuteen asuinmaahan?

Ymmärsin niin, että perheenne jäsenet ovat eläneet arkeaan monessa eri maassa. Sinulla on kokemus Suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisesta yhteiskunnasta, miehelläsi hänen lähtömaastaan ja kulttuuristaan. Mutta lapsillanne on koskeutus vain syntymämaahansa ja sen kulttuuriin sekä nykyiseen asuinmaahanne.



Et kerro lastenne ikää, etkä sitä, kuinka pitkään ehditte asua lasten syntymämaassa ja minkä ajan olette nyt ehtineet asua nykyisessa asuinmaassanne. Voi olla, että vastaukseni ei kohdennu ihan oikein, mutta koitan hahmottaa yleisesti lasten maahanmuuttoon liittyviä kokemuksia.



Pieni kotihoidossa oleva vauva/lapsi on riippuvainen vanhemmistaan ja omaksuu vanhempiensa tapoja, ilmeitä, eleitä, kielen ja kulttuuriset tottumukset. Vanhemmat ovat pikkulapselle tärkein "informaatiolähde".



Kun lapsi menee päivähoitoon tai viimeistään siinä vaiheessa kun hän saavuttaa kehityksessään yhteisleikin vaiheen (n. 3-5v) muodostuu leikkikavereista ja ystävistä vanhempien rinnalle tärkeitä "informaatiolähteitä". Lapsi omaksuu tässä vaiheessa paljon toimintakulttuuriin liittyvää informaatiota ikätovereiltaan.



Kouluikäiselle lapselle kaverisuhteet muodostuvat entistä tärkeämmiksi. Ja murrosikää lähestyttäessä ja murrosikäisenä kavereilla on jopa suurempi "informaatiovaikutus" kuin vanhemmilla.



Maahnmuuttotilanteessa lapsen iällä on todettu olevan merkitystä. Jos lapsi on ehtinyt muodostaa aktiivisia ystävyyssuhteita esim. naapurustossa tai jos hän on käynyt koulua, on uuteen maahan sopeutuminen vaikeampaa kuin pikkulapsivaiheessa. Kaverisuhteista luopuminen, tuttujen leikkiympäristöjen jättäminen ja koulun vaihtaminen on lapselle haasteellista.



Teidän lapsenne eivät hahmota maailmaan samalla lailla kuin me aikuiset. Syntymämaan vaarallisuus ei ehkä ole heidän arjessaan näyttäytynyt uhkaavana. Meillä aikuisilla on usein tapana suojella lapsia ikäviltä asioilta ja uutisilta. Kirjeesi perusteella oletan, että lapsenne indentifioivat itsensä syntymämaahansa ja kokevat olevansa syntymämaalaisia - eivät suomalaisia eivätkä identifioi itseään isänsä kulttuurin mukaan.



Perustele muuttoanne, mutta koita löytää positiivisia perusteita. Käännä puheesi siihen miten hyvin asiat ovat nyt, miten tärkeää teille vanhemmille on pitää huolta lapsista, heidän tulevaisuudestaan. Voit myös kertoa positiivisia asioita heidän syntymämaastaan, mutta samalla hyvin realistisesti kuvata tilannetta siellä ja todeta, että "tällä hetkellä/lähiaikoina emme voi ajatellakaan paluuta".



Aika toimii sinun hyväksesi. Lapset saattavat useita vuosia kaivata syntymämaataan, haluta sinne takaisin, mutta pikku hiljaa, kun uusia ystävyyssuhteita syntyy, kun lapset omaksuvat uuden ympäristön, voi ajatus paluusta alkaa tuntua vaikeammalta ja vaikeammalta. Olkaa vanhempian lastenna tukena, antakaa heidän surra menetystään ja auttakaa heitä löytämään uusia polkuja nykyisessä asuinmaassanne.



Voisitte myös harkita mahdollisuutta olla kontaktissa nykyisessä asuinmaassanne asuviin lasten syntymämaan edustajiin. Lapset saattaisivat tuntea olonsa turvalliseksi muiden syntymämaansa lasten seurassa.



Anita Novitsky

Väestöliitto, Monikulttuurisuuden asiantuntija

Erityisesti tuo idea kontaktin etsimisestä lasten syntymämaan edustajiin kuulostaa hyvältä. En tullut edes ajatelleeksi sellaista, koska oma energiani on mennyt lähinnä tämän uuden maan kulttuuriin ja ihmisiin totutellessa.



Lapset ehtivät siis jo olla päivähoidossa ja koulussa edellisessä kotimaassaan ja puhuvat sujuvasti kyseisen maan kieltä, joten heille vanhan kielen kuuleminen/puhuminen toisi varmasti turvallisuuden tunnetta.