¤¤¤ELOkuisten lauantai¤¤¤

eli Kaakkois-Suomen auringosta. Mies ja tyttö lähtivät pihalle ja mulla on ihanaa omaa rauhaa tässä koneella. Mähän oli tosi kovassa flunssassa koko alkuviikon ja kun siitä päästiin, oli pari stressaavaa työpäivää (eilen kotiudun vasta yhdeksän jälkeen illalla). Nyt on mukavan leppoisa viikonloppu sitten edessä!



ALATIESYNNYTYS: mä luulen, että mun eka synnytys menee luokkaan " helppo" , eli epiduraalin ansiosta se oli suht kivuton (toki kärsin avaavista suppareista ennen sitä about 10 tuntia...). Toisekseen selvisin vähillä repeämillä (ei epparia) ja toivuin muutenkin nopeasti. Muistan synnärillä katselleeni viereisessä pedissä ollutta sektioäitiä ja aika tuskaiselta sen pelkkä kävelykin vaikutti (kun ensin pääsi ylös sängystä). Ja onhan sitä kuullut varoiteltavan sektion vaaroista verrattuna alatiesynnytykseen, joten hieman kauhulla minäkin odotan, mihin asentoon Onni asettuu (perätilasynnytystä en kyllä uskaltaisi kokeilla, kun pää edelläkin sai ponnistaa ihan urakalla).



SYNNYTYKSEN KÄYNNISTYMINEN: esikoinen syntyi rv39+3, mutta jotenkin olen varautunut nyt siihen, että yli voi mennä eli Onni syntyisi vasta syyskuun puolella. En tiedä, ennakoiko eka synnytys yleensä muita, ainakin teillä monella muulla synnytykset ovat olleet suht samoilla viikoilla.



KAKSOSTEN odottajille tsemppiä isojen masujen kanssa - te saatatte olla seuraavia synnyttäjiä, vai missähän vaiheessa synnytykset yleensä käynnistetään? Itse olen kaksonen ja me viihdyttiin veljeni kanssa masussa 8 päivää yliajalle - nykypäivänä sellaista tilannetta ei päästettäisi edes tapahtumaan. Oltiinkin sitten molemmant yli kolmekiloisia, joten on siinä ollut äidillä (n. 155 cm) taapertamista viimeisillä viikoilla :) Eipä sillä, lueskelin yhdestä sunnuntaihesarista kastettuja ja yksi vauva oli ollut jotain 5,7 kiloa ja 58 senttiä syntyessään - aikamoinen tapaus etten sanoisi!



Aurinkoista viikonloppua kaikille ja ottakaahan iisisti!

Kerttukasperi ja Onni rv 28+5

Aamukahville koneen ääreen.. Meillä on taas miehen kanssa kinaa, joten en viitsinyt mennä sen kainaloonkaan. Sitä kaipaa niin hirveesti huomiota näköjään.. Mä ainakin. Tuntuu, että mun mies ei muista ollenkaan huomioida mua niin paljon ku tarvis. Eilen illallakin itkua tuhersin, ja tietysti piti sanoa taas ne väärät sanat ja riitahan siitä syntyi. =( Loppus jo tää raskaus, niin sais pään selväksi näistä hormoonimyrskyistä! =) Vaikka muuten ei kyllä valittamista, varsinkin kun lukee teidän muiden tekstejä. Mulla ei lievää pahoinvointia lukuunottamatta oo mitään vaivoja, ja lenkkeilläkin jaksaa valllan mainiosti. Liekkö ekan raskauden etuja.



Kyllä menee päivät hurjaa vauhtia, ja varmaan kesäkuu menee yhdessä vilauksessa, kun oon sen töissä. Sitten onkin jo h-hetki lähellä. Vaikka muakin hirvittää alatiesynnytys, niin toivoisin ettei sektioon tarvis päätyä. En oo mitenkään leikkauskammonen, vaan pelottaa muutenkin se synnytyksen jälkeinen elämä, että miten siitä toipuu, kun sitähän sais mielellään olla täydessä iskussa. Ja kaikenlisäksi mulla pyörähtää melkein heti siinä ne pari kurssia koulussa käyntiin, että synnytysmasennukseen ei olis paljon varaa =) Tietty mulle tulee oikein paha masennus, kun lataan itselleni kamalat paineet jo ennakkoon. Mitenkäs muilla, onko ollut pahoja masennuskausia synnytyksen jälkeen ja onko jotakin keinoja, miten sen vois välttää kokonaan... Vaikka se lienee yksilöllistä, ja jos sitä on hurjan kipeänä synnytyksen jälkeen, ni mä luulen, että fiilikset menee kyllä het niin alas, vaikka kuin yrittäis tsempata. No onneks mun mies pitää kaks viikkoo vapaata sit ku me kotiudutaan.



Löysin Me&Maman sivuilta aivan ihanan fleece huovaan, kapalon, mikä lie se olikaan nimeltään. Mutta en tiiä raaskinko ostaa, kun hinta yli 50 ¿ postikuluineen. Tässä muutenkin rahat vähissä, kun ei hirveesti opiskelijalla tuloja oo.



Jep, mutta mä lähen nyt hampaiden pesulle ja imuroidakin varmaan pitäis.. siitä kai se päivä taas käynnistyy.



Mukavat ja aurinkoiset viikonloput kaikille!



Ikarus 28+4



p.s: ens viikolla keskiraskauden lääkäri.. mitä siellä oikein tehdään??

Ikävän harmaa ilma täälä Pirkanmaalla...! Kaverin ylioppilasjuhliin pitäisi tänään mennä, en vaan oikein meinaa keksiä mitä päälle pukis tän mahan kanssa! =) Minä kun en yksien juhlien takia raskinut mitään oikein erikoisia juhlavaatteita hankkia! No eiköhän tää kaveri sen ymmärrä! =)



IKARUS81: Täälä vähän sama ongelma ton huomion kanssa! Kyllähän tuo miekkonen huomioo osoittaa, mutta tuntuu vaan ettei mikään meinaa riittää! Tulee vaan paha mieli miehenkin puolesta, kun tulee hänelle sitten ns. turhaan tiuskittua! =( No onneks on ymmärtäväinen tapaus ja antaakin pääosin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! =) Vaikka on kyllä jo todennut, että vois tää pikkunen jo syntyä, niin mäkin palaisin taas ennalleni! ;) Vielä kun pari kuukautta mies kestää, niin eiköhän se siitä sit ala pikkuhiljaa taas tasaantuun! =)



Nyt täytyy mennä taas, niin ehkä saan itteni jossain vaiheessa laitettua juhlakuntoonkin! =) Palailen taas illemmalla, kun oon juhlista selvinny!



-Mömmeli06 rv31+1(jos nyt oikein " muistan" )-

tervehdys kaikille!

tulin kurkkaan vklopun ajaksi mitä tänne kuuluu,olen nykyään enemmän ensikkojen puolella kun tällä niin monella on jo ennestään lapsia ja jotenki tuntuu kuuluvansa enemmän sinne..mut ikarus oli ainaki ensikko=D siinä keskiraskauden lääkäris oli mun muistaakseni samat ku ensimmäises eli katsoo kohdunsuun tilanteen ja ne normaalit neuvolajutut..



olis se niin kivaa ku olis itsellä netti niin voisi kunnolla tuntea kuuluvansa tänne johonkin,mutta kun ei ole niin sit täytyy käydä silloin kun pääsee=( ja ku ei pääsekään niin usein..mut toivotan jo nyt valmiiksi kaikille hyvää kesää(aurinkoista mutta viileää;)),onnea synnytykseen ja sen jälkeiseen elämään!!

vaikka kyllä välillä tänne kurkkailen ja kirjoittelen=)

Sateista täällä eli näyttää vähän siltä, että saattaisi

vaikka koko päivän sataa.



Mukavasti aika tuntuu tosiaan täälläkin kuluvan ja nyt

alkoi sitten mun äitiyslomakin :) Eli nyt sitä ei enää

olla niinkuin mitenkään töissä kiinni eli ei tarvita

saikkua tai vuosilomia ollenkaan. Tosi hauskaa ajatella,

että eihän tässä nyt niin hirveän paljon aikaa ole

synnytykseenkään sitten...



Mua pelottaa sektio sekä alatiesynnytys oikeastaan ihan yhtä

paljon tai vähän kun ei kokemusta ole kummastakaan, mutta

sen olen päättänyt etten aio synnyttää perätilavauvaa alateitse

missään tapauksessa. Sektio tuntuisi melkein helpommalta

kun ei itse tarvitsisi tehdä mitään, mutta on sellainen

leikkaus aina tosi ikävä juttu tietenkin. Luonnollinen

reitti olisi toki kaikkein paras juttu. Mulle on tehty kaavinta

nukutuksessa kun kuollut vauva ei alkanut tulemaan itsestään

pois ja siitä ei ainakaan jäänyt mitään toimenpide kammoa ja

nukutuksessa ei ainakaan ollut ongelmia. Toki kaavinta on pientä

verrattuna tuollaiseen oikeaan leikkaukseen.



Ikarus:

Keskiraskauden lääkäri terveyskeskuksessa, jossa ei ole ultraa

oli ihan sellainen kohdunkaulan kokeilu, sydänäänten kokeilu

ja sf mitan mittaus ja vauvan asennon tarkistus ja kokeilee

kanssa ulkopuolelta tuntuuko olevan vettä ja miten liikkuu.

Ja sitten keskustellaan tietty yksilöllisistä

vaivoista, jos sellaisia sattuisi olemaan.



Hauskoja valmistujaiskemuja kaikille, joilla sellaisia on tiedossa!

Ikävä ilma on valmistujilla tänään ainakin etelä-suomessa.



Pia

En jaksanut eilen enää illalla mitään kommentoida, mutta käväisin pinon lukemassa kuitenkin.



ALATIESYNNYTYS: jos saisin valita, synnyttäisin mieluumin alakautta. Sektiossa en ole ollut, mutta muissa leikkauksissa kyllä ja paraneminen on aina ollut hidasta. Viime kerralla sain vielä komplikaatioita ja sairaalassa kului aikaa, sekä päälle vielä 6 viikon sairasloma. Mä saattaisin olla valmis jopa perätilasynnytykseen, riippuen tietenkin vauvan koosta, jos sellainen tilanne tulisi eteen. Sen verran leikkauskammoinen olen. Tai siis se paraneminen huolettaa, ei itse leikkaus. Mutta katsotaan mitä tässä se elokuu tuo tullessaan. Itse olen syntynyt perätilavauvana, täydellisessä jalkatarjonnassa ja vielä pari viikkoa yliaikaisena.



Koululainen on meillä sairaana. Jäi siis kevätjuhlat juhlimatta tällä erää. Naapurit veivät onneksi lahjan opelle, kun oli viimeinen yhteinen vuosi hänen kanssaan. Ensi vuonna sitten on tytöllä uusi luokanopettaja.



Mieskin on taas kaksi viikkoa pois kotoa. Sen sain tietää vasta perjantaina, vaikka silloin piti jo tulla kotiin. Nyt se on ollut jo niin kauan ja paljon pois, että lapset ei enää edes kaipaa sitä... Itse kyllä toivoisin, että olis enemmän kotona. Iltaisin töiden jälkeen turvottaa ja särkee jalat ja nivelet ja koira vaatii lenkkeilyä ja tuntuu että kotityöt kaatuu päälle. Enkä oikein töistäkään voi olla pois kun teen sijaisuutta. Pitää toivoa, että tyttö paranee maanantaiksi, tai ehkä menen sitten puoleksi päiväksi töihin jos näyttää siltä. Niin ja tenttikirjatkin odottaa lukijaansa.



Mun äiti on tulossa ensi viikolla käymään. Se aina valittaa jos ei ole tarpeeksi siistiä. Siitäkin siis olen jo ehtinyt stressaamaan. Pitäis imuroida ja pestä lattiat ja pyyhkiä pölyt. Iskias ei vaan oikein noista hommista tykkää. Helppo olisi jos vain jättäisin tekemättä, mutta en jaksa kuunnella sitä valitusta ja sitten jos sanon jotain vastaan niin tulee vaan riitaa. Yleensä mä siis peräännyn ja olen vaan hiljaa.



Menipähän valitukseksi. Raskastahan se on muillakin. Opemammalle myös jaksamista miehen kalareissujen kanssa. Sulla on iso katras siinä hoidettavana.



Olikohan jotain muuta? Aika moni on saanut jo ä-pakkauksen. Se on aina niin ihanaa päästä hypistelemään niitä uusia vaatteita. Mä postitin hakemuksen vasta alkuviikosta, joten varmaan kestää ennen kuin päätös tulee. Pakkaustahan me ei tällä kertaa otettu. Saa nähdä milloin rahat tulee. Virallinen ä-loma pitäisi mun laskujen mukaan alkaa 8.7.



Jätänpä tilaa teille muillekin

Jamssa rv30!!!!!!!!!!!!! Jee, yksi rajapyykki ylitetty =D

On tässäkin yksi ensisynnyttäjä, että ei me niin harvinaisia ilmestyksiä tällä palstalla olla :)

En ole ehtinyt vähään aikaan palstailemaan enkä tiedä yhtään mistä on puhuttu. Ilmeisesti kuitenkin ainakin synnytyksistä (alatie/sektio/käynnistys)? Mulla eka käynnistettiin oksitosiinilla vuorokausi lapsivesien menosta. Se oli hurjaa kyytiä kun en ehtinyt saada puudutuksia loppui vielä ikävään repeämään, ommeltiin anestesiassa. Vessassakäynti muodostui aikamoiseksi seikkailuksi muutama kk siitä eteenpäin...



Kakkonen tuli sitten spontaanisti, ihan erilainen kokemus. Vähän kuin olisi elokuvissa käynyt verrattuna ykkösen synnytykseen.



Nyt kyllä jännittää tämä kolmas kerta vaikka edellisen perusteella pitäisi olla ihan positiivisen toiveikas =)



Eipä muuta, nyt lähden pikkukakkosen kakkoja vaihtamaan.



Mukavaa viikonloppua ja mukavia juhlia kaikille juhlijoille!



t.tuuli rv28 ja risat

Jamssalle onnittelut rajapyykin ylityksestä.. ja myös kaikille muille joilla tuo hetki on vast' ikään ollu tai tulee pian eteen... enää 10 viikkoa (+2 mahdollista... hurjaa vai mitä)



Mie oottelen että esikoinen herää ni päästään lähtemään mökille... ei kyllä mikään lämmin sää, mutta ompa jotain tekemistä..



Äsken väänsi jonkinlaista ruokalistaa tulevalle syksylle.. mie kun en koskaan jaksas miettii et mitä tänään syötäis, ni ajattelin et tehdään suoraan lista, noudatetaan sitä sitten taikka ei (eli ei)...



Eilen sain ommeltuu tytölle shortsit (jotka kyl onki aika pitkät) ja hihaton paita ois neppareita vaille valmis... Sit pitäs nuo kestovaippakankaat ommella imuiksi......... ja sitten pääsis sitä ihanaa vauvan kaukalopussia vääntää...... *sormet syyhyy*



juups, taidan lähtee vaniljakiisselin tekoon.... herkutellaan muksun kaa ku isi on vesisateessa pyöräilemässä :P



hanneli

Harmi keikille juhlijoille tämä sade. Meillä ei ikävä kyllä ole tänä vuonna yksiäkään lakkiaisia tai muita kevät juhlia...Onnea kaikille kuitenkin!



Meillä tänään alkoi tytön unitutti vieroitus. (ikää JO 2v.) mun on pitäny tehdä se jo kuukaisia sitten, mutta vasta tänään aamulla sain aikaiseksi leikata tuteista kärjet poikki. Ensi hämmennys oli melkoinen, orava kun oli käynyt nappasemassa palan...Nyt tilanne on se, että juuri tällä hetkellä tyttö nukkuu se risa tutti suussa! Täytyy leikata sitä lisää siis. (vaikka on nytkin jo melko iso pala pois) Ja aika kauan kesti nukuttaminen. Saa nähä miten sitten illalla....Onko kokemuksia/hyviä vinkkejä??



SYNNYTYS on mun mielessä kummitellut jonkin verran. Tai mulla ei se itse synnytys niinkään, vaan jälkeisvaihe. Olen siitä varmaan jo aiemmin maininnutkin, mutta se on oikea peikko mielessäni. Nyt seuraa " einiinkiva" kertomus jälkeinvaiheesta. Jollei siis joku halua lukea.....-

Istukan syntymiseen kun kului aikaa 2,5h! Ja se oli ihan yhtä helvettiä (anteeksi)!! Nimittäin silloin vasta sattuikin! Leikkuri oli kuulemma varattu, joten ei päästy sinne ajoissa. Kun istukka lopulta valtavan veren menetyksen myötä irtosi,tai siis saatiin irrotettua, tuli kaikille kiire leikkuriin ja ainakin se oli juuri silloin vapaa (ilmeisesti " ajoitus" osui nappiin). Eli kaavintaan jouduin kuitenkin. Vaikka aluksi lääkäri oli niiin sitä mieltä, että pakko yrittää käsin irrottaa, ovat kuulemma leikkurissa vihaisia(!), jos sinne mennään turhaan! Istukka irtosi niin rapaleisena, että sinnehän sitä sitten kuitenkin mentiin.

Ja silloin joku lääkäri sanoi, että mitä useampi kaavinta, sitä tiukempaan istukka kiinnittyy. Eli nyt takana kolme kaavintaa, joten pelkään todella. Mulla on onneksi viimeinen neuvola lääkäri synnärillä, joten pääsen asiasta keskustelemaan. Nyt kun sairaalakin vaihtuu. Toivon, että saisin lupauksen siitä, että leikkuriin lähdetään hetikohta, jollei istukka itse irtoa. Että näin meillä. Muuten olen valmis synnyttämään alateitse, itsekin pelkään tuota toipumista, etenkin kun on tuo 2 v. tyttö varmasti vailla erityishuomiota.



HUOMION puute vaivaa vähän täälläkin! Tuntuu, että mies ei kerta kaikkiaan ymmärrä mitä kaikkea nainen joutuu kokemaan/kestämään. Ja kun en viitsi koko ajan vaivojani valittaa, niin ilmeisesti tuo luulee, ettei niitä niin olekkaan. Pitäisi kyllä vaan sanoa, mutta tyhmää sekin mielestäni on, eihän raskaus kuitenkaan ole varsinainen sairaus. Eniten ehkä kaipaisin nyt omaa aikaa. Ihan sellaista " hyvällä omalla tunnolla vapaalla" aikaa. Tänäänkin kävin yksin kaupungilla, mutta jotenkin oli kiire kotiin, kun tiesin, että miehellä on menoa myös.... Ja se on kumma, että kun itse on kotona lapsen kanssa, niin ruoka valmistuu siinä sivussa, kuten myös pyykit jne. No, mieheni kyllä auttaaa monesti kotitöissä, mutta enemmän omaaloitteellisuutta kaipaisin.

Tulihan taas höpistyä.



Erian tarina kosketti myös minua. Onneksi kaikki on lopulta hyvin ja Taateli kasvaa ja voimistuu päivä päivältä!



Opemamma, kiitos kysymästä. Sokerirasitus-litku ei mielestäni ollut ollenkaan niin pahaa kuin etukäteen pelkäsin. Pystyin ihan hyvin juomaan sen. Sehän maistuukin vähän colalta. Hyvä, että sinunkaan arvoissa ei ollut valittamista. Saamme siis nauttia kesäherkuista hyvällä omallatunnolla.



Nyt tulee jo niin pitkä kirjotus, että on kait parempi lopettaa. Viikonlopun jatkoja kaikille' !



Katzu ja pikkupimu 31+2 (kauheen paljon jo)

Kiva juttu, että on viikonloppunakin kirjoittelua. VArmaan tuo kurja sää osaltaan vaikuttaa. Ainakin meillä on mennyt päivä ihan kotioloissa. Sen verran sade taukos, että mies lähti poikien kanssa puistoon käymään. Aamulla kävin koirien kanssa pitkällä aamulenkillä ja oli kyllä ihana kävellä vesisateessa kumpparit ja sadetakki päällä, ilma oli niin raikasta ;-)



Ronynille suurensuuret onnittelut jouluvauvasta! Mäkin tosiaan olin edellisessä raskaudessa joulumamma Hannelin ja Airin tapaan, joten aika hyvin muistaa, missä vaiheessa raskautta tällä hetkellä mentiin. Välillä meinaan edelleen klikata itseni joulukuisten listalle, vaikka nyt ollaan täällä elokuisissa, niin se vaan jää selkärankaan. Meidän jouluvauva tosin syntyi jo marraskuussa, mutta pysyin pinoissa edelleen joulukuisissa (jotka ovat jo 1 ½-vuotiaita!)



Kiitos kaikille synnytyskeskusteluun osallistuneille! Laittakaahan muutkin ajatuksianne. Moni muukin jakaa huolen, miten pystyy toimimaan isompien lasten kanssa, jos joutuu leikkaukseen. Ja vielä tosiaan jos eteen tulee Jamssan kuvaamia komplikaatioita yms. mitkä ovat leikkauksen yhteydessä mahdollisia. Minäkin olen Opemamman tavoin ollut molempien synnytysten jälkeen kunnossa ja jalkeilla sekä pystynyt istumaan, eli ihan toimintakykyinen. Olisi kurjaa ja hurjaa, jos kipeän haavan takia sängystä ylösnouseminenkin olisi työlästä. Yksi kaveri kertoi, että joutui 3vkoa herättämään yösyötöille myös miehensä, koska ei itse kipeän haavan kanssa pystynyt nousemaan sängystä omin neuvoin ja aloittaa syöttöä.



Niin, varmaan jos normaalin synnytyksen aikana ilmenisi jotain häikkää ja lähdettäisiin painavista syistä saliin, ottaisin asian ihan eri lailla (tohinaan kuuluvana yllätyksenä), mutta eikös perätilavauva aina leikata suunnitellulla sektiolla? Kylmiltään suoraan leikkaukseen, se tuntuu pelottavalta!



PIA, kun otit esille tuon helpolla pääsemisen sektiossa. Niin, onhan se synnyttäminen melkoinen urakka, mutta ainakin mulle se on ollut TODELLA tärkeä osa, paitsi vauvan tuloa niin ekan vauvan kohdalla äidiksi tuloa. En oikein osaa selittää, mutta kyllä se pakerrus ja sen tuoma tulos on vaivansa väärti! Olen jostain lukenutkin, että synnytys prosessina on henkisesti tärkeää äidiksi tulossa. Jos nyt ajattelee vaikka suunniteltua sektiota niin siinähän tosiaan mennään lääketieteelliseen toimenpiteeseen ilman supistuksen supistusta (eli merkkiä synnytyksestä) ja itse maataan passiivisesti pöydällä ja joku ottaa vauvan pois mahasta. Siinä sitten syntyy vauva ja esikoisen kohdalla leikattavasta tulee äiti. Kipuhan sektioonkin kuuluu, mutta jälkikäteen. Samoten vauvan kanssa ei heti pysty haavan takia olemaan " normaalisti" haavan rajoittaessa liikkumista ja nostelua. Eli mikä sitten on helpolla pääsemistä ja mikä ei.



Haluan vielä alleviivata, etten missään nimessä halua kenenkään loukkaantuvan minun tai kenenkään muunkaan ajatuksista synnytystä koskien, vaan toivon, että jokainen voi vapaasti kertoa omat ajatuksensa ja tunteensa. Ymmärrän tietysti, että kaikille ei ole mahdollista syystä tai toisesta synnyttää alakautta. Onneksi on olemassa sektio, jolla monet vauvat ja äidit on pelastettu hädän hetkellä. Mutta minua ajatus suunniteltuun sektioon joutumisesta kauhistuttaa ja olen sitä tämän vauvan pt:n takia joutunut nyt pohtimaan.



KATZU, mullakin supistukset lakkas ekassa synnytyksessä vauvan ulostuloon, mutta sain jonkun istukan irtoamista auttavan piikin. Se tuli ulos ihan yhtenä kappaleena. Hurjalta kuulosti tuo kokemuksesi, joten otahan se esiin keskustelussa! Oletko muuten tulossa tapaamiseen?



Tapaamisesta vois tosiaan tehdä uuden aloituksen, kun tuo päivämäärä lähenee jo kovaa vauhtia. Koettakaahan kaikki kynnelle kykenevät päästä paikalle, hauska saada tavata kaikki livenä (vaikka tosiaan aika jännittävääkin).



Mukavat viikonlopun jatkot!



Pumpuli

tuota Katzun kirjoitusta.. Mulla kans vähän sama ongelma, et kun viettää rentoa vapaa-aikaa, niin tahtoo heti omatunto soimata et pitäis tehdä jotakin. Ja just toi oli osuvasti sanottu, että kun itse on kotosalla, niin ruoka valmistuu itsestään, mutku mies on, ja tekee ruuan, niin siitä tehään iso numero ja pitää vielä illallakin muistaa kehua. Just tänään ukko sanoi mulle, että hänen pitäis saada kehuja eikä napinaa siitä kun työnsä hoitaa (tarkotti tällä ulkohommia, kuten ruohonleikkausta) heitin perään, että eihän täällä muakaan kehuta, vaikka kaikki sisätyöt joudun hoitamaan. (ennen hän ehti auttaan sentää mua esim. siivouksessa, mut nyt ku oon raskaana, niin ironista kyllä, apua ei oo herunut)



No joo, piti saada vielä napista tännekin, anteeksi vaan vuodatukseni. Sitä pitää itekki aina olla niin lapsellinen, ku rupee tappeleen turhista asioista. Vaikka mulla on kyllä vieläkin se hali saamatta, ei edes itkusta ukko heltynyt =(



Ikarus

tosta synnytyksestä on pakko sanoa että missään nimessä sektio äidit ei ole yhtään huonompia kun tavallisesti synnyttäneet,monesti saa sellasen kuvan että meitä sektio äitejä pidetään huonoina/ei mukamas ole samanlaista läheistä suhdetta vaaviin kun alakautta tulleilla! mulla ainaskin on läheiset välit tyttööni ja jos nyt tää tulee sektiolla niin hänenkin kanssa,kaikki on ollu hyvin imetys rullannu jne..

joo,sektiolla pääsee " helpommalla" ,on siinäkin omat kipunsa ja sillai.

mulla esimerkiksi ei edes ehotettu että alkaisin punnaamaan perätila vauvaa alakautta jo mun pienen koon takia.

jos saan valita niin mä kallistun sektioon,ja todennäkösesti sen otankin.

mutta nää on niitä mielipiteitä ei siitä sen enempää..:)



masussa jyllätään taas aika lailla,oiskohan aika mennä lepäämään.

k.h.p ja tärppi 27+6

...niin arvasin jonkun älähtävän. Joten seuraa selitystä:



En mitenkään jaksa uskoa, että kukaan pitää sektioäitiä huonompana äitinä. Itse en ainakaan pidä, enkä halua tämän keskustelun tuloksena olevan mikään asetelmajako. Muutenhan voi yleistää vaikka että ilman kivunlievitystä synnyttäneet ovat hyviä äitejä tai alle 15 minsaa ponnistaneet ovat todella tehokkaita synnyttäjiä. Kuten viestissäni kirjoitin, toivon kaikkien esittävän ajatuksiaan ja tunteitaan tulevasta synnytyksestä. Kukaanhan meistä ei tiedä, miten oma tulee menemään, joten tarkoitus on vain antaa puheenvuoroa niille, jotka synnytystä nyt pohtivat.



Toistan nyt itseäni, mutta moni meistä oli huolissaan, miten vanhempien lasten kanssa pärjää leikkauksen jälkeen. On kuitenkin otettava huomioon toipuminen ja rajoitukset, kuten nostelu yms. Mun mielestä on ollut avartavaa saada jakaa tämäkin huolenaihe. Kun on lapsia ennestään, monet käytännön asiat mietityttävät synnytyksen lähestyessä: miten lasten hoito järjestyy ja miten he ottavat uuden vauvan vastaan.



Ja vielä helpolla pääsemisestä. Aiemman kirjoitukseni pointti olikin, ettei ainakaan minun mielestäni leikattu äiti pääse helpolla. Mulle olis ainakin vaikeaa olla kipeän haavan kanssa lepoasennossa ja katsella vierestä, kun isä kantelee vauvaa ja vaihtaa hoitopöydällä vaippoja. Lisäksi toisen apuun tukeutuminen esim. sängystä ylösnousemisessa tuntuisi ikävältä, kun onkin itse myös toisen hoidettavana sen sijaan että itse lopulta saisi täyspainoisesti hoitaa vauvaa. Nämä ovat vain leikkauksesta toipumiseen kuuluvia asioita eikävätkä ole tekemisissä sen seikan kanssa, kuka on hyvä äiti ja kuka ei.



Ja koska kello on jo paljon niin varmaan en tälläkään kertaa onnistunut täysin tuomaan ajatuksiani sanoiksi. Toivon vaan k.h.p, ettet ainakaan ole minun sektiopelkokeskustelusta tehnyt liiallisia johtopäätöksiä. Hyvät yöt kaikille!