***KESKIVIIKKOA ELOHIIRET***

Musta on kyllä tullu kauhee herkkis, ei voi mitään. Esikoisen aikana musta tuli ihan hirvee itkupilli ja nyt tää vaan pahenee :(. Tänään kun vein tytön hoitoon ei asiat taaskaan menny niin kuin ne mun maalaisjärjen mukaan pitäs mennä ja siellä sitten purin hammasta vaan yhteen etten ala tytön eessä itkemään kun sillä oli muutenkin niin surkea olo kun tiesi joutuvansa jäämään yksin sinne... no itku tulikin sitten autossa ja vielä nyttenkin on tippalinssissä kun mietin sitä aamusta (en jaksa selittää sen tarkemmin, mutta meillä ei tuo hoito oikein ota tytöllä sujuakseen, ehkä minä itse vaan pahennan tilannetta en tiedä....)....



Mulla ei ihmeemmin tuota väsymystä ole ollu, ehkä sitä ei ole niin aikaa ajatellakaan, muuten kyllä tuntuu tökkivän koulunkäynti ja tuo harjoittelu. Ei jaksa paneutua niihin toivomallaan tarmolla.



eipähän sitä nyt tähän hätään muuta rustattavaa.



hanneli rv 12++++

Nyt on välillä niin ettei edes muista odottavansa, no maha turvottaa uhkaavasti, joten taitaa olla tällaista vain hetken.



Olin eilen neuvollalääkärillä ja sieltä kuuluivat pienen sydänäänet, peräti 160 krt/minuutissa. Myöhemmin päivällä oli kehityskeskustelu pomon kanssa ja kerroipa sitten hänellekin jääväni kesällä (jos kaikki menee hyvin) äitiyslomalle. Aikaistahan tuo on vielä, mutta kun on oikeastaan aika olleellista kehityskeskustelun kannalta, niin päätin kertoa. Ovatko muut kertoneet töissä vielä näillä viikoilla, vai vasta myöhemmin?



Hyviä vointeja myös kaikille muille Elohiirille!!!

Täällä taas pakerretaan opinnäytetyön lomassa, ja aina välillä surffailen täälläkin :)



Mulla alkaa väsymys näin aamuisin onneksi helpottamaan, mutta iltaisin on ihan järkyttävä väsymys. Tälläistä ei kyllä ollut esikoisesta.



Niki: Mulla on myös ärsyyntyminen joskus todella herkässä. Voi johtua myös siitä, että on ollut ilman tupakkaa tammikuun. Onneksi pojalle en ole suuttunut vielä, mutta avokki saa aina välillä tunteä kylmiä katseita, ja välillä myös ihan suotta :( Toivottavasti helpottaisi kohta.



Hanneli: Olen myös todella herkkä. No olen kyllä sitä ilman raskauttakin, mutta nyt on taas kyynelkanavat herkässä. Viitaten tuohon edelliseen vastaukseen, niin itku tulee helposti sen jälkeen, kun on suuttunut jollekin. Lisäksi jossain ihan ihme asioissakin tulee nyyhkyteltyä.... esimerkiksi itkin, klun idolsin voittaja julkistettiin. (en tunne kumpaakaan henk.koht. enkä muutenkaan seurannut kyseistä sarjaa, mutta jotenkin myötäelin tilanteessa)



Eilen joku kyseli issias vaivoista.... En tiedä onko sitä, mutta iltaisin on selkä aina välillä todella kipeä ja käveleminen on todella hankalaa. Oireita pahentaa juuri tämä, kun istuu kahdeksan tuntia koneen ääressä...



Mutta täytyy jatkaa kirjoittamista taas paremmalla ajalla....



Anu rv 9+3

Joo väsymys vaivaa täälläkin. Ehkä se viimeistään sit alkaa helpottamaan kun kevät alkaa tekemään tuloaan :)



Eilisestä pinosta vielä:



Rempulle iso hali! Toivottavasti pääset pian taas iloitsemaan plussasta.



Pumpuli:Tuosta nukkumisesta, onko teillä pojat niin herkkäunisia että heräävät jos tyhjennät astianpesukonetta? Meillä voi vaikka imuroida kun lapset nukkuu niin mitään ei tapahdu. Esikoinen on tästä kyllä poikkeus joka on herkkäuninen. Nukkumisen suhteen meillä ei muutenkaan tarvitse tehdä mitään uusia järjestelyjä, nuorin nukkuu jo samassa huoneessa veljen kanssa ja menee helposti nukkumaan. Onkin kaikkein " helpoin" lapsi näistä kolmesta ;) Uuden vauvan tulon myötä ei tarvi montaa hankintaakaan tehdä kun kaikki on ennestään. Kaksi hankintaa on ja ne kyllä sit onkin jo vähän isompia. Isompi auto jo hommattiin että mahdutaan kaikki loppukesästä kyytiin ja sit pitäis vielä tuplarattaat hommata...



Kukahan kyseli siitä istukan nousemisesta kohdun suulta? No kuitenkin, mulla oli kans jossain ultrassa (en muista oliko np- vai rakenneultra) viime raskaudessa istukan reuna kohdun suulla. Siitä oli sit kontrolli joskus 28? viikoilla ja hyvin oli noussut kohdunsuulta. Mut ei siis alunperinkään ollu paljoa siinä päällä ja ultrannu kätilö sanoikin että varmasti nousee vielä pois. Jos istukka peittäisi loppuraskaudessakin kohdun suun seuraisi siitä sectio.



Täällä tänään ihan ok päivä. Kunhan jaksais raahautua vielä ulos niin eiköhän se tästä ;)



Peeveli ja masu

luotan kyllä siihen et se nousee siitä edestä pois, mutta eihän sitä koskaan tiedä....

Tänään taas jaksaa väsyttää. Juuri eilen kehuin, kuinka jaksan kyllä hyvät yöunet nukuttua nykyään nousta pirteämpänä, mutta tänään ei kyllä meinannut millään silmät aueta. Illalla pitäis mennä kolmeksi tunniksi töihin ja motivaatio on tällä hetkellä -18. No, ehkä noista muutamasta tunnista selviää. Huomenna onkin sitten töitä koko päivä, kokonaiset 9 tuntia...Ja aamulla on vielä pakko mennä hoitamaan verikoe pois alta.



Mitäs juttuja täällä olikaan? Ärtymyksestä, juu tuttua täälläkin. Varsinkin väsyneenä joku pikkuasia saa aivan hirveän kiukkupuuskan aikaan. Herkkyyttäkin on havaittavissa. Ihan joka ilta, kun vielä ennen nukkumaan menoa käyn kattomassa nukkuvia poikia, tulee vedet silmiin. Ihania poikasia meillä! Jouluna kun tuli se joulupukin ohjelma, johon lapset sai soittaa, niin aina kun joku lapsi siellä lauloi niin meikäläinen veti sellaset itkut, että mies jo kieltäytyi lähtemästä mun kanssa ihmistenilmoille.



Projekteista kyselin. Tsempiä kaikille väikkäreitä ja opinnäytetöitä tekeville!Meilläolis kans projektina saada mies valmistumaan vihdoin ja viimein. Yksi vaivainen ovari puuttuu, inssityö jne on valmiina. Töiden ja lasten ohessa valmistuminen on lykkäntynyt, mutta nyt se on tehtävä tänä keväänä ennen kolmannen syntymää.



Peeveli kyseli meidän poikien herkkäunisuudesta. Pojat ovat aivan erilaisia nukkujia. Esikoinen on kova nukkumaan, eikä ole ikinä tinkinyt unistaan. Edelleen, 2v3kk vanhana, vaatii 3-4h päikkäreitä. Jotkut ikätoverit ovat jo lopettaneet päikkärit kokonaan. Kysyin asiasta 2v-neuvolassa, mutta terkkari käski vaan olla onnellinen, että pojalla on niin hyvät unenlahjat. Kuopus taas on herkkäuninen, mutta joustaakin unien suhteen. Hänellä ei ole mitään vakiounimäärää, kuten esikoisella. Sen sijaan ruoan suhteen kuopus ei jousta. jos ruoka ei ole nälän tultua heti tarjolla, alkaa hurja " raivoaminen" . Esikoinen ei taas ole niin tarkka ruoan suhteen.



Olen itse aika ronskiotteinen kotitöissä, haluan nopeasti valmista ja päästä niistä eroon. Astianpesukonnen täytän ja tyhjennän rytinällä hetkessä. Ehkä siksi mielummin jätän tälläset hommat tekemättä, kun kuopus nukkuu sisällä, koska hän meteliin herää. Jos hän herää, ei esikoinenkaan saa kovin pitkään enää nukkua. Ja sitten tullaan tähän kynnysykysymykseen, eli jos esikoinen ei saa vaatimiaan unia (väh. 3h päikkäreitä), ei loppupäivästä ole kellään kivaa. Väsyneenä 2v uhmailee, ei jaksa leikkiä vaan rutisee koko ajan, mihinkään on turha kuvitella lähtevänsä sellaisen kiukkuisen kimalaisen kanssa. Jos hän taas heräillä rauhassa omalla rytmillä, on poika kiltii kuin mikä. Niin ollen en mieti montaakaan kertaa, annanko nukkumarauhan vai laitanko hurlumhei. Siksi nukutan esikkoakin mielellään edelleen ulkona, jossa nukkuu pitkään ja hartaasti mun mekkaloinnista huolimatta. Välillä joku mopon vingutus tai kirkkaat lasten leikkiäänet saattavat mennä unen läpi ja siksi niistä liikaa stressaan. Tuli pitkä selitys, mutta aattelin nyt tarkentaa, kun kysyit.



HANNELI, PIRITTA ja oliko vielä joku muu, jolla vuoden ikäinen kotona. Tuosta nukuttamisesta oli puhe eilen. Olen aika toiveikas kuopuksen suhteen, että oppii nukahtaan aikanaan omaan sänkyyn. Esikoinen nukahtaa itsekseen ja oppi siihen ilman taistelua. Mutta hän tosiaan rakastaa nukkumista. Tämä kuopus sitten vaatii läsnäoloa. Oon aatellu, että ostan jostain pilailukaupasta irtokäden korvaamaan omaani ;-) Tutista ei olla vielä aateltu luopua, mutta pikkuhiljaa yritetään vähentää käyttöä. Kun yölliset tutinlaitot loppuu/vähenee, siirretään pojat samaan huoneeseen nukkuun. Oon niin laiska, etten yöllä jaksa juosta toiseen huoneeseen sitä laittaan.



Pakko vielä kertoa rakenneultrasta. Soitin eilen vihdoin sitä varatakseni. Se tehdään kättärin sijaan täällä meidän kotikunnassa. Aattelin heti sen kuultuani, että osaakohan ne varmasti tehdä sen yhtä hyvin kuin kättärillä (kiva epäluulo...). No, soitin ja puhelimeen vastannut ihminen alkoi sinne taakse johonkin huutelemaan, että " tehtiinkös se rakenneultra viikoilla 16-18?" . Ei hiiskura, tuli vaan entistä epäilevämpi olo, kun toinen ei tiennyt edes oikeaa ajankohtaa. Sen lisäks kuvittelin olevani todella myöhässä soittoni kanssa, koska sain käskyn soittaa ajasta neuvolassa 5.1. eli monta vkoa sitten. Peläksin jo, että kaikki ajat oli varattu tai saisin jonkun todella huonon ajan. No, heillä ei sitten ollut aikoja lainkaan vielä niin pitkälle kuin helmi-maaliskuun vaihteeseen, joten pyysi soittamaan helmikuun puolivälissä viimestään. Että ei sitten ollutkaan kiire.



Nyt on taas palattava kotitöiden ääreen, pyykinlevitys odottaa. Arvatkaa vaan, aattelenko nyt joka koneen jälkeen, että " jos meillä olisi se kuivausrumpu, näitäkään ei tarttis alkaa levittämään" ...no, eilen meni taas auton huoltoon vajaa 300e tosta vaan, olis nekin rahat mun mielestä voinut laittaa siihen kuivausrumpuun tai johonkin muuhun kuin autoon, jotka nielee ihan hirveesti rahaa.



Pumpuli 13 tasan

Mulla oli kanssa viime viikolla kehityskeskustelu, ja tuli pomolle kerrottua, kun kyllähän tää vuoden 2006 työtavoitteiden saavuttamiseen voi vähän vaikuttaa... Pomon ekat sanat oli sitten täsmälleen samat kuin miehenkin: " Voi ei!" . Mutta tokenihan se sitten onnittelemaan kuitenkin. :)



Lähden ekaan ultraan NYT.



Pätkätyöläinen Picapica, rv 12+, ihan pikkasen vaan jännittää, miltä meidän Peukaloinen näyttää ja onko sitä olemassakaan...

Täällä sataa tasaisesti lunta. Ulkona on kyllä häikäisevän valkoista. Olette jutustelleet väsymyksestä. Omasta tilanteestani voisin kertoa (ja lohduttaa?) sen verran, että väsymys näyttää väistyvän ainakin osittain jossakin vaiheessa. Mulla oli tosi tuskaista vielä kaksi viikkoa sitten, johtui varmaan myös kaikista tekemättömistä kouluhommista ja muista rästeistä, mutta nyt rv:lla 13 on jo vähän pirteämpi olo iltapäivisin. Olkkarin sohva on kyllä kutsuva, mutta siinä tulee nykyään enemmänkin istuskeltua ja hohhailtua enemmän kuin torkuttua. Oon siis siirtynyt jo sille asteelle, että suunnittelen, mitä minun pitäisi kotona tehdä.. :) Kaipa tää tästä, kun valo vähän lisääntyy.



Herkistelyistä... No joo... Eläinohjelmat on aina saaneet mut pillittämään, ainakin jos oon itsekseni, en sitten tiedä, olisiko tuo lisääntynyt nyt raskauden aikana. Yliällöt vauvanvaippamainokset on kyl alkaneet liikaakin puhuttelemaan :D Kyllä meidän mammojen kustannuksella pelataan isoja markkinoita. Nykyään minä kyllä äksyilen aika paljon. Töiden jälkeen kun tulee nälissään kotiin, on parempi, ettei mies näytä naamaansa ensimmäiseen viiteen minuuttiin. Tai jos näyttää, niin sitten minä kehittelen usein jonkun ihme kuvion päässäni, että varmasti hermostun tai pahoitan mieleni.



Koskakohan ja mistä sitä itselleen varaisi rakenneultran? Ei kai sitä välttämättä ihan vielä tarvitse miettiä. JOskus ennen 20. viikkoa..? Meillä ei tarjota kunnan puolesta kuin alkuraskauden ultra, joka oli ja meni. Olisi se ihan mukava käydä katsomassa sitä vauvelia vielä uudestaan rakenneultrassa ja tarkistamassa, näyttääkö siltä osin mahdollisimman normaalilta otukselta. Varsinkin mies olisi innoissaan menossa ultraan vielä.



Hyvää keskiviikon jatkoa elohiirulaiset



Mii- ja se yks jolle ei ole omaa nimeä vielä rv 12+5

Huh! Nyt vasta hokasin, että täytyyhän minunkin kertoa työnantajalle äitiyslomalle jäämisestä! Työasiat on kummasti unohtuneet, kun olen tässä vaan olla möllöttänyt hoitovapaalla... Onneksi tämä palsta on olemassa niin pysyy paremmin ajantasalla!

Saa nähdä mitä tykkäävät työpaikallani, kun en palaa töihin vielä ensi vuoden alussakaan! Alunperin minun piti mennä töihin jo tämän kuun alussa, mutta pojalle on allergioiden takia vaikea löytää hoitopaikkaa ja jäinkin kotiin.



Täälläkin mielialat heittelee todella paljon ja varsinkin mies saa kokea sen nahoissaan. Poikaa tulee lähinnä komenneltua vähän enemmän kuin ennen, mutta onhan hän siinä iässäkin, että kaikki kielletyt asiat pitää joka päivä testata uudelleen. Tunteet ovat myös pinnassa ja varsinkin luontofilmejä katsellessa tulee usein tippa silmään.



Väsymys on vähän helpottanut, mutta koska en useimmiten ehdi ottaa päiväunia, alkuillasta alkaa silmät luppaamaan. Juuri siihen aikaan, kun mies tulee töistä ja pitäisi jaksaa hänenkin kanssaan vielä seurustella... Ysiltä yritän yleensä käydä nukkumaan, mutta uni tulee vasta tunnin-parin päästä. Lisäksi poika heräilee muutaman kerran yössä. Eli unet jää nykyisin aika vähiin.



Jaksamista siis meille kaikille, varsinkin teille jotka puurratte vielä töissä/koulussa!



Piretta & Nipsu 11+3

Kylläpä teitä olikin jo ikävä :)



Ensinnä haluan sanoa rempulle pahoitteluni :( Ikävä uutinen pysäyttää aina kun sellaisen lukee.



Joukkoon oli tullut myös uusia Elohiiriä, kaikille oikein paljon tervetuloa.



Pumpuli: Veit sanat suustani kun kirjoittelit ulkona nukkumisesta :) Meillä poika on ollut aina hyvä nukkumaan ulkona ja harvemmin on herännyt mihinkään. Aina kun joku isompi ääni kuului itkuhälyttimestä niin multa pääsi ärräpäitä. Lentokoneet ja mopopojat ovat kamalia mutta listalta unohtui aura-auto joka kulki noin viiden metrin päästä :( no nyt on muutettu muutettu ja aura- autosta päästy mutta mopot ja lentokoneet vielä löytyy. Nykyään poika nukkuu sisällä mutta toivoisin kyllä että uusi tulokas viihtyisi vaunuissa ulkona.



Domi: Eiköhä me kaikki pysytä täällä Elohiirissä riippumatta miten ultrassa la:t tulevat muuttumaan. Ollaan jo niin tuttuja etten minä ainakaan osaa muualle siirtyä :)



Air: En halua peloitella (ja eihän asia tietenkään minulle kuulu) mutta mua on kannettu uneen lähemmäksi kahta ikävuotta. Voimat kun ehtyivät vanhemmilta niin päiväpeiton avulla heiluttelivat uneen. Tapa jäi vasta kun serkku oli tullut kylään ja mennyt nukuttamaan minua. Hän oli nostanut mut pinnikseen ja käynyt vanhempien sänkyyn maate. Olin kuulema kuikuillut pinniksestä hetken aikaa ja jotain yrittänyt sanoakin. Hetken ihmeteltyäni olin kuulema käynyt sitten nukkumaan. Ei voi muuta sanoa kuin että lapset ovat ovelia mutta kyllä hekin joskus kohtaavat voittajansa ;)



Hanneli: Nyt en muista onko tyttösi juuri aloittanut hoidon? Meillä poika meni hoitoon 1v1kk ikäisenä. Alku oli hankalaa hetken aikaa. Meillä pojalla on kyllä ihanat hoitajat. Heistä aina joku on vastassa poikaa. Sitten kun olen riisunut lapsen he jäävät yhdessä vilkuttamaan kun minä sanon hei hei ja menen. Hoitajat ovat tarkkoja että vanhemmat eivät saa " karata" vaan pitää sanoa kun lähtee (lapsen perusluottamus säilyy). Mutta lähtöä ei saa kuulemma pitkittää koska siitä tulee sekä lapselle että vanhemmalle pahamieli. Toivottavasti teilläkin pian helpottaa nuo hoitoaamut.



Omppupomppu: Mä olen kertonut töissä raskaudestani. Alkoivat puhumaan kesälomista niin silloin katsoin parhaakseni kertoa. Osa oli iloisia puolestani, osa taas mutisi että taas se aikoo olla kesän poissa. Hälläväliä mitä aattelevat. EVVK. Sitä raskautumista ei nyt vaan voi kellottaa niin tarkasti.



Jaksoikohan kukaan lukea sepustustani ;) Noh yritin kyllä tehdä kappalejakoa...

Päivänjatkoja kaikille

pubu ja Unski 10+5

Häämessuilla sai kokoajan olla pyyhkimässä silmäkulmia.. ja katselin vain hääkuvia... Silloin ajattelin, että ei oo todellista. Telkkarista ei voi katsoa mitään ilman kyyneleitä.. mies osaa jo tsekkaa milloin itku alkaa, kääntää katseen muhun automaattisesti, kun tulee herkkä kohta. Hupaisaa.



Ja niitä hemmetin painajaisia tulee nähtyä liian usein. Tänä aamuna olin ihan varma, että meidän esikoinen on kuollut -oltiin jossain sairaalassa tunnistamassa ruumista... voi luoja. Hyppäsin aika nopeesti sängystä tarkistamaan pojan hengityksen ja siellähän se pieni nukkui sikeästi kaikessa rauhassa. Kauheita tollaset.. siis mistä noita keksiikin. Saisivat loppua. kai sitä vaan on niin ylisuojeleva nyt ja kaikki huolestuttaa.



Joku päivä oli jotain puhetta jutuista mitä pitää saada tehtyä ennen vauvan tuloa.. meidän on ainakin pakko muuttaa isompaan asuntoon ja mielellään jo tässä kevään puolella, kesällä viimeistään, jotta esikoinen ehtii tottua omaan huoneeseen, eikä koe vauvan vievän hänen paikkaansa äidin ja isin makkarista. Kuivaksikin toivoisin tuon pojan oppivan ennen vauvan syntymää, ettei tarttis kahta vaippapeppua pestä.. saa nähdä onnistuuko.



Täällä työt luistaa ja mieli on korkeella. Vakinainen työpaikka varmistui ja suklaata pöytälaatikossa :D muuta en tarvitsekaan.



Työpaikalla en ole vielä julkistanut vauvauutisia, mutta varmaan tässä muutaman viikon sisällä.. tai sitten kun en enää pysty peittelemään. Tälläkin hetkellä farkkujen nappi auki, kun ei mene enää kiinni. Välillä olen vahingossa pongassut tuonne yleisiin tiloihin nappi auki... kun unohtuu. Onneksi pari duunikaveria tietää, joten voi käydä sitten jakamassa näitä kommelluksia heidän kanssaan!



-mulla muuten ihan sellanen fiilis, että poika tulee taas.. en tiedä miksi, mutta niin vaan on. Miehen suvun puolella pelkkiä poikia kaikilla. (ehkä sieltä iskostunut päähän...että kaikki ne on poikia aina)



AuroraM ja eppuheppu 13+2

Ennen vauvan tuloa:

# Terassi pitäisi saada rakennettua (luvat vielä hakematta, tuo rojekti on kyllä enemmän isännän hommia)

# Esikoisen pitäisi keväällä siirtyä nukkumaan lastensänkyyn jotta pinnis vapautuisi. (onko lastensängyillä eroa? onko jotain mitä pitäisi ottaa ostaessa huomioon?)

# Epävarmana mietin pitäisikö esikoisen siirtyä omaan huoneeseen ennen vauvan tuloa? (onko kellään kokemusta??)

# Marjapuskia olisi kiva saada istutettua jotta joskus niistä saisi sitten satoa.



eiköhän tämä lista kasva vielä...

Täällä sitä maailman onnellisimpana hymyillään vaan todellinen vauva massussa! Ultran täti oli ystävällinen ja päästiin jopa 15 min etuajassa sisälle, kun oltiin jo paikalla. Kaikki näytti olevan kunnossa ja lasketuksi ajaksi siirtyi 16.8.



Halit koko maailmalle lähettää

Picapica

(sekoilin rv:n kanssa äsken hermostuksissani, siis 11+ on tietenkin menossa eikä 12+)

Mietit esikon nukutusjuttuja. Me asuttiin kakkosen syntyessä vielä edellisessä kodissa ja nukuttiin kaikki 4 samassa makkarissa (molemmilla omat pinnikset, kun ikäero 1v2kk). Hyvä puoli jo se, että siinä oltiin kaikki lähekkäin ja turvallisesti, esikko oppi vauvan ääntelyihin jne. Ei onneksi itkenyt öisin, sillä huono puoli oli se, että koko ajan pelkäsin vauvan parkaisevan niin että esikko herää...



Me siirrettiin esikko omaan huoneeseen vasta tänne uuteen kotiin muutettua. Alusta asti meni hyvin. Iso sänky otettiin käyttöön vasta nyt syksyllä, eli melkein 2-vuotiaaksi nukkui pinniksessä syystä, että hänellä on tapana nousta istumaan kesken unien ja sitten kaatua siitä takas nukkumaan mihin tahansa suuntaan. Pinnat esti putoamisen, mutta pää saattoi aamulla olla mihin tahansa suuntaan. Joka tapauksessa kannattaa hyvissä ajoin siirtyä isoon sänkyyn, sillä ainakin meillä siihen tottuminen vei aikaa, eikä poika enää nukahtanut itsekseen kuten pinnikseen. Jokunen viikko meni totutteluun, mutta sitten alkoi taas nukahtamaan omia aikoijaan.



Olen tänään vienyt kilometreittäin palstatilaa, suokaa anteeksi...

On tämä vaan niin mukava keskustelupalsta kun saa aina omiin mietteisiin lohdutuksia ja kommentteja, varsinkin näin esikoista ootellessa meinaa olo välillä olla vähän niin kuin epätodellinen ja miettii kaikista että onkohan tämä nyt ihan normaalia... =)

Mulla myös tuo itkuilu vaivaa välillä, jopa jollekin jutulle täällä aloin nauraan niin veet tulee silmiin, niin on vähän hassu olo kun nauratta ja itkettää yhtäaikaa....

Meillä se vasta tuo asunnon tarve oiskin suuri, asutaan nimittäin kaksiossa, mutta aateltiin että kyllä me alku mahutaan tuossakin ja katotaan sitten kun sopivaa löytyy...

Nyt kotiin ja päikkäreille...



Niki

Minkälaisen sängyn te hankitte? Meillä poika on kanssa kova pyörimään ja tuntuu, että viime aikoina se on vaan lisääntynyt. En ole tutustunut tarjontaa mutta löytyykö sänkyjä joissa olisi esim. pieni laita jonka voisi sitten myöhemmin ottaa pois? Meillä poika on " metri-heikki" mutta vielä mahtuu nukkumaan hyvin pinniksessä. Ikää hänellä on lähes 1½v. En ajatellut että vielä kiirettä olisi vaihtaa mutta nyt keväällä kuitenkin. Siirryittekö kerralla lastensänkyyn vai nukkuiko teillä poika hetken " tilanteen mukaan" jommassa kummassa sängyssä?



Taidan olla uusavuton kun joudun tällaisia kyselemään ;) esikoista odottaessa oli ratas-vaihtoehdot ihmettelyn aiheena.. Mitäköhän sitä sitten ihmettelee jos joskus kolmatta odottaisi ;)

Täällä vaivaa mieletön väsymys! Luulin jo viikko sitten pahimman väsymyksen hellittäneen,mutta vielä mitä! Olin viime yönä töissä ja aamuyöllä alko nukuttaa kamalasti. Nukuin aamusta viis ja puol tuntia ja olo on edelleen niinku en ois nukkunu ollenkaan. Veto on ihan pois ja kaikki hermostuttaa. Lapset pääs onneks hetkeks kiukkusta äitiä karkuun syntymäpäiville. Kohta kuitenkin kotiutuvat,joten pitää yrittää pari tuntia tsempata. Onneks ukki tulee illalla meille ja mie saan reilun tunnin unet ennen ens yön valvomista. Mies on iltavuorossa. Pelottaa vaan,jos yövuorot alkaa olee noin hankalia..jatkossa meillä on noin kerran viikossa myös 10 tunnin päivävuoroja...voi ei!



Nyt sohvalle selälleen puoleks tunniks ennen lasten saapumista. Morjens!



Hipsuhiiri rv n.11+4

Hei.



Minä todella aikaisin aamuyöllä kirjoittelin tuonne eiliseen listaan tosi pitkän jutun, niin ensimmäisestä kun seuraavastakin ja olisin hurjan kiitollinen jos ne jotka on sen missanneet niin lukisivat ja jos osaisivat mua autella kun kovasti kyselin kaikenlaista, niin kirjoittaisivat :) veikkaan että kirjoitus ajankohdan takia se on suurimmalta osalta menny sivu suun.



Mulla oli siis eilen ultra, kaikki hyvin, la. 3.8 niinku ennustelinkin. Tänään oli sitten se eka lääkärikäynti terv.keskuksessa (miksi ihmeessä se edes on tarpeellinen, johan sinne eilen katseltiin!) ja kas, se lääkärinainen ei saanu sydänääniä kuuluviin. Pitäsköhän tässä nyt huolestua vai ei, eilen kaikki hyvin ja olo ihan yhtä kurja kun aiemminkin, ja istukkakin kohisi tuttuun tyyliinsä... varasin jokatapauksessa ensviikolla omalle terkkarille ajan kun se löysi sydänäänet jo 10 viikolla. Onko kellään muulla käyny näin että eka kuuluu ja sitte ei..?



Mä näin kans kamalaa painajaista toissayönä. Siinä olin miehen ja esikoisenkanssa kävelyllä, tyttö miehen hartioilla kyydissä. Nähtiin jonku ison järven, joka oli tienpintaa varmaan 4m alempana rinteen jälkeen, joku härän ja aasin sekotus. Ruskea iso painava otus. Mies tietysti meni uteliaisuuttaan lähelle ja se kamala hirviö ei päästänykkään miestä takaisin ylös rinnettä vaan nous takajaloilleen miehen selkää vasten ja mies tietysti painon alla vajos veden alle.. ja minä pomppaan sängystä ylös ihan kauhusta kankeana. Huh..vasta puhelinsoitto vakuutti mut että mies oli hengissä.



Tietääkö kukaan paljonko ultra maksaa yksityisellä?



/rv. 12+6 sekä tyttö 11/-03

Jos nyt sit rustailis muutaman rivin kun sain muksut syötettyä ja mies lähti viemään esikoista uimakuoluun. Muut katselevat lasten ohjelmia.



Mä oon kans tosi itku herkkä. Eilen tuli just se liberon mainos missä oma vauva ei itkenytkään vaan naapurin vauva niin johan mulla oli tippa linssissä. Kaikki elokuvat jossa onnellinen loppu poruttaa. Tai sitten jos lapsille/nuorille/eläimille tai kelle vaan on uutisissa käynyt huonosti niin poru tulee ja sit vielä pahemmin kun miettii miten hyvin itsellä on asiat.



Unista mä nään laidasta laitaan unia tuntuu että raskausaikana unet ovat todella mullistavia. Esikoista kun odotin niin muistan nähneeni unta että mentiin miehen kanssa naimisiin ja mies ammuttiin kirkon portaille. siinä sitten rupesin sissiksi ja esikoinen oli kantorinkassa selässä kun rymysin metsässä ja yritin tappaa kaikki mieheni tappaneet pahikset. Eli tosi utopistisia unia mutta niin toden tuntuisia.



Muuten rupee olo kohentumaan päivä päivältä. Väsymyskin rupee väistymään. Eilen jaksoin jopa leipoa sämpylöitä kalakeiton kanssa. Leipominen on mun lempi puuhaa mutta plussan jälkeen en oo oikein jaksanut sitäkään tehdä. Nykyään jaksaa jopa silitellä pyykit kun on kuivia eikä odottaa että on hirvee kasa sitten ei jaksa sitäkään vähää. Rupee saamaan vanhoista päivä rutiineista kiinni. Ruuanlaittokin on pitkästä aikaa mukavaa ei äklötä joka hetki kun tekee ruokaa.



puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 kirppu 11+4

Hohhoijaa pahaolo on väistynny mutta väsymys senkun jatkuu......



Joku kyseli töissä kertomisesta. Minä kerron vasta kun maha alkaa näkymään tai sitten kun on ihan pakko. Meillä on jäänyt nyt lähiaikoina niin paljon porukkaa pois töistä että tiedän pomon suhtautuvan tähän uutiseen todella huonosti! Jänskättää jo näin etukäteen se kertominen!



Pistetäänpäs pientä galluppii et kuinka pian teillä tärppäs tämä vauveli ja mitenkäs edelliset?



Meillä esikoista saatiin odottaa yli vuosi ja oltiin varauduttu että toista tehdään kansaa pitkään ja hartaasti ja yllätys olikin suuri kun testi näytti plussaa jo reilun kuukauden kuluttua!!



Onkos täällä muita jotka tietävät jo näin etukäteen millä tavalla synnyttää?? Minulla on edesssä sektio edellisen synnytyksen takia joka meni niin pipariks kuin synnytys voi mennä eli alakautta en voi enään synnyttää, vaikka itse mieluummin alakautta synnyttäisinkin!



miuku ja rv 11+3