***KESKIVIIKKOA ELOHIIRET***

Hohoo olen ihan poikki tänään, loma lähestyy loppuaan ja stressi duuneista alkaa painaa. Työpaikka kutsuu ja ei huvita yhtään. Olo on ihan ok nyt on ollut pari Tuntuu, että pää on ihan puurona kun väsyttää. Nuorimmainen tuolla tujjottaa lastneohjelmia,telkkari toimii lapsen vahtina aina välillä. Ulkoiltu on tänään oikein urakalla sekin varmasti väsyttää.

Pitäisi alkaa tekemään jotain evästä ei ole mitään ruokaa valmiina, mua ei yhtään kiinnosta minkään lainen ruuvan valmistaminen päin vastoin ällöttää ajatuskin kokkaamisesta.



Muuten oletteko huomanneet, että näette unia normaalia enemmän? Musta tuntuu, että kaikkki yöt menee kuin elokuvissa olisi. Unia unien perään.



Mut kaippa mä siirryn tonne köökkiin jotain vääntämään. Jakselkaa

Domi +13.3rv

Eipä tuota jaksa juuri mitään tehdä:( Väsyttää ja oksettaa ihan sairaasti. Keveesti menee tunti poikineen tuolla vessassa pönttöä halaillen kun sille päälle sattuu. Taas on oksetus 24/7...



Oon ihan varma että kaikki ei oo hyvin. Koko ajan on semmonen tunne... Sillon kun ootin tyttöä niin suurimman osan ajasta olin semmonen olo että kaikki menee ja on hyvin. Nyt ei ollenkaan vaikka pikkunen vauvan alku on pari viikkoa sitten siellä nähty.



Neuvolassa kävin viime pe. eikä edes kokeiltu kuunnella ääniä. Mulla kuulu viimeksikin viikolla 14+3 (tasan 14 ei terkka saanu kuulumaan...läskiä mahassa ja kohtu taaksepäin...lääkärikin kuuli vasta kun jotenkin väänti ja munklasi mahaa). Nyt on jotenkin semmonen ihmeellinen olo. Varmaan siksi kun tää oksentelu on pahempaa kuin tytöstä ja samanlaista kuin silloin kun tuli keskenmeno. En tiiä, muutenkin on mieli vähän maassa niin saattaa sekin tehdä tai sitten se on vaan vaisto joka sanoo!?



Sillon kun pystyn nukkumaan niin nään joko aivan ihania unia (että odotin kaksostyttöjä (ihan alussa näin että kaksospoikia) tai jotain muuta ihanaa vauvaunta) tai sitten aivan sairaan kamalia joista herään itkien. Viime viikolla unessa joku pisteli puukolla mun pikkutyttöä enkä itse kyennyt tekemään mitään (olin jossain kiinni tai joku piteli mua) eli siis aivan hirveetä:/



Jos kaikki menee hyvin ja tää vauva saa syntyä niin tää on meidän viimenen (ellen sitten vanhoilla päivillä vielä intoudu kokeilemaan että tärppääkö) koska nää raskaudet on mulle niin rankkoja fyysisesti. Ensin alusta oksennan viikkotolkulla ja sitten lopusta olen vuodelevossa sairaalassa/kotona ja todennäköisesti synnytän etuajassa.



Harmi kun täällä ei ole np-ultraa muuten kuin yksityisellä. Sinne en nyt raskis lähtä kun rahatilanne on muutenkin tiukka tilapäisesti. Neuvolalääkäri on 6.2.



Sain ekan äitipoliajankin...vasta maaliskuussa 20pv.



Joo, mut jos lopettas tän narinan ja koittas alkaa tytön kanssa jotain puuhamaan. Olen mä sentään tänään saanu lasagnen tehtyä ja tyttökin sanoi " hillllmu hyvvvväää" =) vaikka viime aikoina usein sanonut " ei syö mittään"



Delfine, tyttö 2003 ja rv 10+4

No niin sainpas pienet nokoset otettua, toivottavasti ei yöunet sitten menneet, mutta jospa sitä jaksas käydä vähän ulkonakin.

Mami: Minä oon menossa yksityiselle np-ultraan kun täällä ei sitä tsrjota ja joudun pulittaan siitä melkein 100 erkkiä!!! Tosi tyyristä, mutta kannatta varmaan kysellä eri paikoista hintoja. Minä otin tuon kun se on työpaikan vieressä niin voi päivällä kävästä siellä töitten välissä.

Sitten gallupista, että kuinka pian tärppäs: Meillä tärppäs heti eka kierrosta, joka oli kyllä aikamoinen shokki, kun oli varautunut oottamaan pitempäänkin ja alettiin just yrittään sillain että kun eihän sitä tiedä kuinka kauan menee ja onnistaako ollenkaan. Mutta onneksi tärppäs! Eli esikoinenhan tämä

PUBU (muistinkohan nikin oikein) Juu meil on tyttö vasta alottanu hoidon ja musta siinä on just ihmeellisintä se että a) siellä ei ole heti joku vastassa vaan joutuu välillä odottamaan b) kun joku tulee hakemaan lapsen niin se vaan otetaan ja viedään pois, siis oikeesti ei ehdi hei heitä sanomaan!!! Pitänee kommetoida tuota ja sanoa että haluaisin kyllä vilkuttaa lapselleni... Eräällä hoitajalla on tapana ottaa tyttö, mennä muiden pariin ja alkaa jutella muitten hoitajien kanssa, siis yksin saan sitten vilkutella kukaan ei vastaa, tuntuu siltä että äidille käännetään selkä eikä häntä sitten enää olekaan kuin vasta klo 16, silloinkin kun menee lasta hakemaan ollaan niin kuin ei oltaskaan.... :(



hanneli jonka pitäs mennä nukkuun että jaksaa huomenna herätä ennen kukon laulua....

Pubu: Tosiaan jo nyt on voimat vähissä tuon 13 kilon kantamisessa, mutta joulun jälkeen tuosta päästiin. Onneksi!!! Nyt on vaan ollut muutamana päivänä+iltana ihan ihma huuto ja itkukohtauksia, että ei oikein saa toista rauhoittumaan. Toivottavasti ohimenevää ja nukahataisi taas sänkyynsä. pois ei kyllä ole menemistä ennen nukahtamista tai taas tulee huuto...



Sitten galluppiin eli joulupoika 12/04 sai alkunsa parin vuoden yrityksen jälkeen ja tämä kakkonen sitten aika tasan vuoden päästä siitä. Nyt miehen mukaan lapsiluku olisi täynnä, kun kaksi kaverusta saataisiin maailmaan.



Sitten vielä synnytystavasta eli lääkäri, joka kursi minut kasan ekan synnytyksen jälkeen suositteli sektiota ja se sitten varmaan tule olemaan tuo vaikka kyllä oli kaikesta huolimatta helppo palautuminen tuon alatiesynnytyksen jälkeen ja sen olisin halunnut vielä toisen kerran.



unista sen verran että täälläkin mennään kuin elokuvissa. löytyy nin kauhua, jännitystä, romantiikkaa ja komediaakin. Ja tuntuu, että ne unetkin jotenkin väsyttää lisää, kun on niissä menossa koko ajan.



Huomenna taas lisää. Kivaa, että ootte täällä palstalla. On mukavaa vaihtaa ajatuksia ;)



Terkuin

Air+poika04/12+masu 8+3

Kerroit että ootte yrittäny noita erilaisia keinoja tytön nukkumaan saamiseksi. Kuinka pitkään yrititte aina yhtä keinoa? Poikkeus tietysti vahvistaa säännön, mut mä olen pitkälle sitä mieltä että määrätietoinen opettaminen siihen että nyt on ilta ja nyt nukutaan, toimii kun jaksaa vaan tarpeeks pitkään. Pari viikkoakin voi joillain mennä. Sori jos tulee nyt kertausta ja kaikki nää on kokeiltu mut jos vielä kokeilisitte ainakin sen kahden viikon ajan (kannattaa etukäteen suhtautua siihen niin että periksi ei anneta). Viette tytön nukkumaan, satujen luku tms. mitä rutiiniin kuulu. Sit peittely, hyvät yöt ja pois. Kun tyttö nousee höpisemään tms. mennään takas, määrätietosesti ja napakasti laitatte tytön takas makaamaan ja sanotte myös napakasti että nyt pää tynyyn ja nukkumaan tms. Jos alkaa huutamaan niin sitten vaan rauhotellaan vaikka silittämällä koko kämmenen alalla selästä, päästä peppuun pitkin ja voimakkain vedoin. Kun on rauhottunut niin hissukseen pois. Aluksi voi jäädä vaikka lähelle ovea ja kun tyttö yrittää taas nousta niin taas sanotaan samat jutut ja tarvittaessa mennään laittamaan makaamaan. Tätä samaa pitäisi jatkaa niin pitkään kunnes tyttö loppujen lopuks nukahtaa.. ja sitä pitäisi siis jaksaa joka ilta. Jos vähänkin antaa periksi niin peli on menetetty. Eli teidän pitää sun ja miehes kanssa päättää että nyt teette näin ja periks ei anneta. Nukuttamis tilanteessa on hyvä usein olla kumpikin vanhempi käytettävissä, varsinkin aluksi kun pinnassa on pitelemistä ja pitäisi itse pysyä määrätietoisena ja samalla rauhallisena. Meillä tämä on tepsiny kahteen nuorimpaan, esikoinen oli herkkäunisuudesta huolimatta helppo nukahtamaan pienenä. Tuon nuorimmaisen yöitkutkin väheni (vois melkein sanoa että poistui) kun oli oppinut nukahtamaan omaan sänkyynsä. Nyt se oikein odottaa iltavellin jälkeen sänkyyn pääsemistä. Sit vaan peitellään, silitetään pari kertaa ja sinne se jää :) Pari viikkoa senkin kanssa töitä tehtiin kun seisomaan oppimisen myötä alkoi nukahtaminen vaikeutua kun aina oli nousemassa ylös.



Tulipa pitkä sepostus, mut toivottavasti sait jotain selvää.



Niistä sydänäänistä vielä, en olisi huolissani vaikkei lääkäri saanut niitä kuulumaan. Vauva on voinut olla semmoisessa asennossa ettei ääniä saatu kuulumaan ja vaatii kai kuuntelijaltakin aika paljon kokeusta näin varhaisessa vaiheessa että saa äänet kuulumaan. Kätilöthän niitä varmaan enemmän tekee kuin tk-lääkärit ;)



Peeveli rv ~10 ja lapset -94, -00 ja 1/05

nii-i on se kivaa et on joku paikka mihin voipi valittaa pahaaoloaan, tietäen että toiset ymmärtää ja tietää ettei tässä nyt vaan höpistä lämpimikseen saadakseen huomiota. Niin kuin eräs mies mulle tokaisi kun kerroin hänen tyttöystävälleen, että olen voinut TODELLA huonosti. Mies tuli siihen vierelle ja sanoi et; jotkut naiset ne käyttää tota raskautta hyväkseen, ja meinaavat että sen turvin voi maata sohvalla, ja miehen tulis vaan passata ja ymmärtää. Voi hyvä tavaton et olin kiukkunen....Aaarghh !



Tuosta uni asiasta oli juttua. Ja mä olen viime aikoina nähnyt huomattavan paljon unia kuolemasta...(karmivaa, ihan tuntemattomista läheisiin ) ) Ei ole tullut mieleen että se vois olla jotenkin riippuvainen tähän raskauteen. Toki näen niitä ihanampiakin, kun ollaan synnärillä vastasyntyneen kanssa ja sen sellaisia. Mut jos teitil muillakin on samankaltaisia kokemuksia ni sitten se voipi hyvinkin olla jotain äidinvaistoon liittyvää... vai, mitä ootte mieltä ?



Sitten oli puhetta nukutus puolelta. Meitin kuopus on nyt 1 1/2v ja vaatii, et häntä on pidettävä kädestä, kunnes nukahtaa, ja jos yrittää liian aikaisin irrottautua, niin samantien nousee pää tarkistamaan ettei äitee vaan yritä livahtaa. Nyt olen jonkun kerran saanut hivuutettua siihen kätöseen unilelun, ja kuinka ollakkaan se on kelvannut ! Sen nallukan hää sit vetäsee rintaas vasten ja nukahtaa !!!



Voimia sinulle joka elät keskenmenon pelossa. (en muista nimeäsi ) toivottavasti se pahoinvointi johtuupi hyvin kehittyvästä vaavasta. Toivotan aurinkoista mieltä ja helpotusta pahoinvointiin !



Voimia ja aurinkoa kaikille muillekin elohiirille !!!!!!!!!!!!!!!!!



Ieppa rv 11+2

Iso hali teille kaikille elohiirille! Kehityskeskusteluihinne voitte kommentoida, että kehitytte juuri parhaimpaanne! Mun musu todettin tänään juuri tuulimunaksi (la 8.8.06). Jaksakaa kaikki mitä vastaan tulee, se on sen arvoista! Työelämä kyllä odottaa ja saatte kannuksenne sieltä aikanaan. Lapsi on on sylissänne jo niin pian! Jaksakaa!