Vauvan painoarvio iso, miten synnytys meni? Entä lapsiveden määrä, sokeriarvot?

..painoarvio oli rv 21 niin iso, että otettiin sokerirasitusarvot, jotka oli normaalit. Rv 35+5 painoarvio edelleen iso, 3800g. Esikoinen oli 4,1kg ja otettiin imukupilla, joten koon takia nyt käynnistettiin rv 39+3. Sain itse päättää, että käynnistetäänkö vai odotetaanko vielä. Halusin siis käynnistyksen (Taysissa). Vauva syntyi helposti, synnytys oli ihana, ponnistusvaihe 3 minuuttia eikä siis imukuppia tarvittu. Vauva painoi 4250g (edellisen päivän ultrassa kone arvioi 4,2kg). Mun mielestä parasta kaikessa oli se, että sain itse sanoa, haluanko käynnistyksen vai en! Muuten olisin voinut odottaa (esikoinen syntyi rv41+5), mutta imukupilla rihtominen pelotti, vaikka lantiokuvien mukaan isokin vauva olisi mahtunut. Ekalla kerralla kuulemma imukuppia tarvittiin, koska mun supistukset heikkeni, ei niinkään koon takia. Tuo lantiokuvaus tehtiin mun pyynnöstä nyt toisessa raskaudessa rv 38:n äitipolikäynnillä. Lapsivettä oli normaalisti, tuota runsasta lapsivettä en osaa kommentoida mitenkään... Tsemppiä sulle loppuraskauteen ja synnytykseen! Isokin vauva voi syntyä helposti, vaikkeivat aiemmat ole helposti syntyneet. Muista vaatia, että sun mielepiteitä kuunnellaan!

Olin esikoisen synnytyksen jälkeen tosi pelokas uuteen synnytykseen ja loppuraskaudessa rv 36 epäiltiin vauvaa isoksi, niin vaadin lantioröntgeniiin koska esikoinen ei päässyt laskeutumaan aikanaan, vaan päädyttiin kiireelliseen sektioon koska minun kohtu repes ponnistusvaiheessa. Kuitenkin kätilöt ja lääkärit epäilivät vauvan laskeutumattomuuden syyksi väärää tarjontaa (otsatarjonta).



No, lantioröntgen paljasti sen että lantioni on todella ahdas ja se oli syynä siihen että vauva kääntyi väärään tarjontaan ponnistusvaiheessa. Toisen painoarvioksi arveltiin 4.3kg ja koska esikoinenkaan ei mahtunut ulos ja painoi vain 3.7kg vaadin saada sektion. Ja lääkäri suostuikin siihen vaikka vielä yritti saada minut yrittämään kuitenkin alatie synnytystä. Sektioaika määrättiin vasta 40+1, joka oli mun mielestä outoa, mutta lopuksi neiti syntyi sektiolla sovittuna päivänä!



En tiedä auttoiko tämä nyt varsinaisesti sua, mutta siis minä ainakin sain itse vaikuttaa lopuksi synnytystapaan mutta kyllä se vaati hieman vastaanpanemista...

Tässä stoorini:

Kohdunpohjankorkeus oli reippaasti käyrän yläpuolella koko raskauden aikana. Tehtiin sokerirasitustestit ja tulokset olivat OK. Ihmettelin, että syönkö minä liikaa vai..noh, äiti kertoi että olin 4 kiloinen ja velini 4,5! Olin vielä rauhallinen ja ajattelin parasta. Tosiaan olin ensisynnyttäjä joten ei ollut minkäänlaista kokemusta! Neuvola-täti oli kuitenkin vähän huolissaan koosta ja lähetti minut lisätutkimuksiin kättärille. Siellä tehtiin painoarvio ja tulos oli pelottava..siinä 4,5 ja 5 kilon välillä lääkäri ilmoitti (kohdunpohjankorkeus oli 41cm!). Päätettiin lääkärin kanssa käynnistää synnytysta pe. 25.2.05, jolloin olisin jo 40 vkoa täyttänyt. Pelkona oli, että vauva kasvaa lisää jos annetaan tulla ajallaan. No...kävi lopulta niin, että poika syntyi 24.2.05 klo 5.48 alakautta. Synnytys ei kestänyt kauan n. 7t 39 min. Verenhukka oli 1,5 l, joka on 3 kertaa enemmän kun normaalisynnytyksessä; tämä osittain johtuu siitä, että minut avattiin n. 6 cm kun poika ei vaan mahtunut tulemaan. Lopulta kuiteskin tuli IHANA ja syötävän SÖPÖ poika joka oli 4475g, 52cm, syntymäpäänympärys 39cm.

Ajattelin, että en IKINÄ hankkisi lisää lapsia mutta tässä sitä ollaan taas raskaana ;)

Toivon sinulle onnea synnytyksen kanssa...kyllä kivut unohtuu kun vauva on sylissäsi ja katselee sinua isoilla silmillään ;)

Painoindeksin takia jouduin sokerirasitukseen, tuloksena ruokavaliohoito. Lopulta otettiin käyttöön insuliini vkolla 34.

Painoarviot raskauden aikana:

rv31+1 1780g

rv33+2 2700g

rv35 3240g

rv37+5 3625g

rv39+5 3870g

rv40+5 4200g

rv40+6 4500g

syntymäpaino rv:llä 41+3 5160g



Eli hieman meni pieleen, tuo viimeinen arvo on kaikenlisäksi kätilön käsikopelolla.

Synnytys nyt ei mennyt kovin hyvin- kiireellinen sektio.

Ei johtunut silti ainoastaan vauvan isosta koosta, vaan väärä tarjonta (avonainen laki) ja kaikkea muuta.



Seuraava aijon joka tapauksessa yrittää alakautta. MUTTA vaadin mahdollista käynnistystä jo aikaisemin. Tai eihän tätä käynnistetty, koska kyllä 4.5kilonen tulee ulos ihan hyvin...

mulla isoja lapsia,,,isoin 4700g,,sokeriarvot norm.hyvin meni synnytys

Iso oli neiti, tasan 5 kg ja jumiin jäi hartioistaan. Sokerirasituksessa arvot ylitty ja dieetillä oltiin. Arvioitu paino 3,9-4,2 kg. Tytöllä erbin pareesi mistä selvisimme säikähdyksellä- vuoden verran seurannassa ja fys.terapiaa. Nyt toinen tulossa ja haluaisin uudelleen synnyttää- saapa nähdä mikä ensiviikolla on tilanne kun asiaa arvioidaan...

ja käynnistettiin .Illalla kun tyttö syntyi niin painoa oli 5090g/ 56cm .Solisluu murtui mutta parantui itsestään.

Synnytys oli helppo ja tikkejäkin tuli vain pari.

Tämä oli kolmas lapsi esikoinenn poika painoi 4200 /55cm ja pikkukakkonen tyttö oli 4170g/54cm.

Esikoisen odotusaikana sf-mitta huiteli yläkäyrällä tai sen yläpuolellakin välillä ja itselläni oli sellainen olo, että hän on iso. Onnekseni pääsin lopulta kokoarvioon Kättärille; sen ansiosta synnytystä ei pitkitetty yli kymmenen tunnin, kun tilanne jämähti moneksi tunniksi 4 senttiin. Eli lyhyesti: synnytys käynnistettiin rv 42+ (kokoravio tuolloin 4-4,2 kg), käynnistys onnistui hyvin, mutta kohdunsuu ei auennut eikä esikoinen laskeutunut kokonsa takia. Lopulta päädyttiinkin sektioon, mutta meillä kummallakaan ei missään vaiheessa ollut mitään hätää. Sen verran kovassa rääkissä kohtu kuitenkin oli, ettei se meinannut palautua. Siksi käynnistys toisessa synnytyksessä oli poissuljettu vaihtoehto. Painoa pojullamme oli syntyessään huimat 4720g! Eli ei ihme, ettei hän vähän ahtaaksi röntgenissä todetusta lantiostani mahtunut syntymään...



Sokereissa ei ollut esikoisella syntymän jälkeen mitattuna eikä minulla pissatestien perusteella hänen odotusaikanaan mitään vikaa, mutta nekin kontrolloitiin varmuuden vuoksi toisessa raskaudessa ~rv 28. Puhtaat tulokset tuli, suurikokoisuus ei siis johdu sokeriarvoista. Itse olen pieni, samoin mieheni, mutta toisaalta meidän syntymäpainot on olleet aika isoja. Lapsivettä on arveltu olevan normaalimäärä, mutta synnytyksen yhteydessä sitä todettiin molemmilla kerroilla olleen runsaasti. Myös istukka on ollut iso ja hyvin toimiva molemmilla kerroilla, siinä voi olla yksi syy suurikokoisuuteen.



Nyt pikkukakkosta odotellessani olin rv 36+ synnytystapa-arviossa edellisen synnytyksen perusteella. Silloin varattiin aika suunniteltuun sektioon rv 40+, sitä ennen lääkäri arvioisi tilannetta erikseen. Tuolloin rv 36+ vauvan arveltiin olevan n. 3,4-3,5 kg. Pikkukakkosemme lähti syntymään jo rv 37+ lapsivesien mentyä täysin yllättäen. En tarvinnut oksitosiinia, supistukset oli niin hyviä ilmankin (onneksi, itse nimittäin kammoksuin ajatusta keinotekoisesta synnytyksen edistämisestä). Synnytys sai jatkua omalla painollaan, lääkäri vain kävi tunnin välein seuraamassa tilannetta sektion varalta. Hilkulle kyllä meni... kuulemma 3,5 kg on turvallinen raja alatiesynnytykselle mulla, tyttönen painoi 3680g. Onnekseni säästyin juuri ja juuri imukupilta kuitenkin, eikä edes tikkejä tarvittu. Mutta pienokainen reppana oli mustelmilla, niin ahdasta hänellä oli ollut :( Ponnistuttaminenkin alkoi neljä tuntia (!) ennen varsinaista ponnistusvaihetta juuri tuon ahtauden takia, mutta siitäkin selvittiin säikähdyksellä. Kuulemma hengityksen kannalta oli lopulta turvallisempaa tyttösellemmekin syntyä näin ennemmin kuin sektiolla, vaikka alkuun sitä vähän kyseenalaistin.



Mahdolliset seuraavat lapset syntyvät sektiolla. Itse olisin valmis kyllä edelleenkin alatiesynnytykseen, koska olen toipunut siitä nopeammin kuin sektiosta. Ja olihan se upea ja koskettava kokemuskin, vaikka vastustankin ajatusta extreme-kokemusten hankkimisesta synntyksen kautta ;) Riskejä en kuitenkaan haluaisi ottaa lapsen kannalta, eli uskon kätilön suositukseen. Toisaalta meille tuskin enempää lapsia tuleekaan, joten turhaan spekuloin - vaikka olen kyllä oppinut, että never say never :D



Sen opin, että niin tai näin, kaikki kääntyy parhainpäin. Molemmat synnytykset tuntuivat siinä hetkessä hyviltä, mikään ei ahdistanut ja kipukin oli positiivista ennemmin kuin sietämätöntä. Jälkikäteen vain olen pähkäillyt, mitä JOS sitä tai tätä olisikin käynyt. Mutta se on ihan turhaa, kaikki meni hyvin ja niin menee varmasti sinullakin.



Tsempaten,



MC Koppa (+ poju ~3,5v ja tyttönen tasan 1kk)

Esikoisen kohdalla 11/01 painoarvioksi rv 36+8 tehtiin 3,2-3,4kg... Syntyi 41+1 ja painoa 3680g. Sokereissa ei mitään, lapsiveden määrä normaali,joskin sit synnärissä vihertävä. (pienelle oli tullut kakkahätä...;) ). Toisen kohdalla 08/05 painoarvioksi tehtiin vkolla 37+4 2800-3100g jota kätilökin ihmetteli, kun otti huomioon isoveljen synt.painon. Sokerit 1.paastoarvossa koholla, kävin kahdesti lisää verikokeissa joissa ei sit mitään hätää. (painoindeksini oli 34..)Isukille jo tuumasin että taitaa olla tyttö tulossa, ja ennen aikaisena... Rv.41+3,poika ja painoa 3975g. Vettä vähän... Synnytyskätilökin ihmeteli noin suurta heittoa, meni arvio kuitenkin n.kilolla ohi...

Pituutta tiedettiinkin odottaa (kiitos isukin 185cm), eka 51 cm ja tää toinen 52,5 cm..

Että näin...:)

Mikähän siinä on, että noi painoarviot heittää aina vielä just alakanttiin, aika monelle teistäkin oli tehty arviot liian pieniksi??

Mulla meneillään nyt 38+2, painoarvio toissapäivänä 4200gr. Sovittu sektio lasketuksi päiväksi eli 22.2., vähän pelottaa, ettei sitä ennen tapahtuisi mitään. Mutta kiitos vastauksistanne, aikanaan sitten selviää tuolta helmikuisten synnytyskertomuspinosta, miten mulle kävi.



adalmiina

.. eli ei se vesimäärä sinänsä ole vaarallista.