Kysymys ratsastajille!

Eli yleisintä näyttää olevan se, että jonnekkin 4 kuulle rasastellaan ja sitten suunnilleen NP-ultraan lopetellaan. Osa köpöttelee loppuun saakka lähinnä omilla hevosilla ja osa ripustaa suitset saman tien naulaan.



Itse kuulun näihin ensimmäisen kolmanneksen ratsastaviin, eli hyppäsin esteitä ja menin koulua, molempia vierailla hevosilla (en siis omalla) tuonne NP-ultraan asti.



Lopullinen päätös on tietysti sun tehtävä itse, kun kerran vastuunkin asiasta kannat.

Eli ratsastin Venezuelassa 1 kk ennen laskettu aika ja jopa laukkasin, hevonenhan oli aika varma. En toki pystynyt istumaan alas ravissa ja laukassa vain seisoin. Kannattaa olla varma satulassa koska hevonen voi säikähtää kuten varmaan tiedät. Tää oli aika pikkupolle.



Kaikki mitä tuntuu hyvin on mun mielestä ok, jos on huono olo tai epävarma tunne niin jätä se heti:)

minä lopetin ratsastamisen plussatestiin, meillä on omat hevoset ja talli ja sen hetkinen tilanne oli se että ratsastus oli jonkin verran vaarallista kun koulutus nuorella hevosella oli meneillään. toinen ratsastettavista hevosista jäi mammalomalle myös niihin aikoihin, joten satulaan en ole kiivennyt mutta muuten kyllä olen kaikki tallihommat tehnyt ihan normaalisti.



tämä lapsi on sen verran odotettu etten alkanut riskeeraamaan vaikkakin joudun puolestaan käsittelemään varsoja, no, hevoset kyllä meillä elävät kovassa kurissa ja järjestyksessä.



hyvä ystäväni sen sijaan ratsasti vielä rv 26, mutta joutui sitten lopettamaan supistelujen vuoksi.



ei ole mitään nyrkkisääntöä kuinka kauan voi ratsastaa, jokainen ratsii oman tuntemuksensa mukaan, ja kyllä sen sitten huomaa kun alkaa epämukavalta tuntua. harjoitusravia ei vissiin suositella, mutta muuten voi ravata kun keventelee. sittenhän sanotaan niin että kun vatsa alkaa näkyä, jätetään " rankemmat" urheilut väliin.



mutta käypäs tuolla hevostalli.netin puolella, siellä sitä keskustelua asiasta on ja paljon.

Vielä olisin varmaan muutaman viikon mennyt, mutta sain hevoselleni ylläpitovuokraajan. Sain kyllä luvan mennä vielä ratsastamaan, mutta pian ei ratsastaminen enää tuntunut hyvältä ajatukselta. Siihen asti kuitenkin olin ratsastanut normaalisti. Joskus tuntui, että ei tehnyt mieli istua harjoitusraviin, jolloin sitten vain keventelin ja menin käyntiä, mutta seuraavalla kerralla saattoi mennä ihan normaalisti rankankin treenin. Kisoihinkin olisin vielä halunnut mennä, mutta siihen aikaan ei lähistöllä järjestetty.



Turhia riskejä en kuitenkaan ottanut (hevoseni on vähän säpsy, mutta ei tee ilkeyksiä). En antanut täysin pitkiä ohjia ja yleensä tein alku ja loppukävelyt maastakäsin. Menin aina selkään maneesissa enkä ratsatanut tallille. (suurin osa tippumisista tapahtuu pitkinohjin). Kun ratsastin niin ratsastin aina tehokkaasti, niin että hevosella oli muuta ajateltavaa. Paljon aivojumppaa ja tarkkuutta vaativia tehtäviä itselle ja hevoselle (siirtymisiä, käyntityöskentelyä temponvaihteluita jne.) MInimoin riskit myös sillä että ratsastin mieluummin silloin kuin maneesissa oli kavereitakin, jolloin hevonen oli rauhallisempi.



Ystäväni osallistui vielä koulukisoihin rv 17 tienoilla, jonka jälkeen yhtäkkiä tuli vain stoppi ratsastamiseen. SAnoi että vauva menee jotenkin hankalaan asentoon satulassa (varmaan kun lantio aukeaa). Terve vauva syntyi sitten yliaikaisena. Vielä kuukautta ennen la:ta ratsasti jonkun verran silloin tällöin.

viikolle 32 asti. Loppuaikoina tosin vain käyntiä, mutta aika pitkälle kyllä ihan täysipainoisesti. Minulla myös oma hevonen, ja sen liikutus oli hoidettava jollain lailla joka tapauksessa.



Raskauteni oli myös kaikin puolin normaali, enkä katsonut ratsastusta sen suuremmaksi riskiksi kuin autolla ajoa.



Mutta kukin tavallaan. Jos olisi ollut jotain erikoista raskaudessa, en olisi jatkanut niin pitkään. Mutta kun tuntui hyvältä, eikä neuvolassakaan asiaan puututtu, niin jatkoin.

täysin terve lapsi syntyi, ja reippaasti yliaikaisena!

ratsastin ratsastuskouluhevosilla himpun alle 20 vkolle. En pelkää, että lapsi tulisi ravisteltaessa ulos, vaan uskon, että terve sikiö pysyy matkassa niin kauan kuin on tarkoituskin.



Kolmas raskaus nyt meneillään eikä ratsastusta. Ystäväni, jolla on oma hevonen, teki saman valinnan ja se hätkäytti hieman. Hän on erittäin kokenut mutta ei halunnut riskeerata varmallakaan hevosella, koska ei uskonut voivansa tietää riittävästi hevosen mielenliikkeitä. Minäkään en tällä kerralla ratsasta, koska vakuutuin sattuman mahdollisuudesta. En halua katua, jos tipun selästä ja vauvalle käy jotain.



Kumma kyllä raskaus saa aina hirveän hevostelukuumeen aikaiseksi. Onneksi odottavan aika ei ole pitkä kun on nuo kaksi lasta jo ennestään keksimässä äidilleen tehtävää...



Kukkuu

Kiva kuulla, että muutkin pohtivat samaa asiaa. Itselläni on oma hevonen, jonka liikuttaminen kuuluu vastuulleni ainakin muutamana päivänä viikossa. Nyt on viikkoja takana 10 eikä ole vielä tuntunut pahalta missään vaiheessa. Ajattelin siihen saakka ratsastella normaalisti kun hyvältä tuntuu, ehkäpä vielä ainakin kuukauden verran.



Olen ollut varovainen: ratsastan vain maneesissa, en laukkaile kauheasti enkä hyppää esteitä.



Jokainen valitsee itse, mitä riskejä ottaa. Jos muuten kaikki sujuu normaalisti eikä ole ongelmia, en nää mitään syytä, miksi jättäisin harrastukseni jo tässä vaiheessa. Vaikka ei olisi omaa hepoa, kävisin luultavasti tunneilla. Tosiaan autoilunhan voi myös samalla lopettaa...

jo rv 9 tai 10. Taustalla useampi km, joten se varmaan vaikutti tähän " ylivarovaisuuteen" . Lääkäri sanoi että saa ratsastaa kunhan ei tipu. Enpä voinut mennä takuuseen etten tipu, vaikka tapana ei ole ollutkaan. Hevosistahan ei koskaan tiedä. Tuntuihan se aluksi oudolta kun rakkain harrastus jäi, mutta kun syy oli mitä tärkein, niin ei tämä tauko ole pidemmän päälle haitannut yhtään :)



joanna

Taitaa olla aika yksilökohtaista tuon ratsastuksen kanssa. Itse kysyin asiaa neuvolasta jo viikolla 6, takana kun oli useampi vuosi lapsettomuutta, hormonihoitoja ja keskenmeno. Sieltä neuvoivat lopettamaan kaikenlaisen pomputtelevan liikunnan, mm. ratsastuksen ainakin ensimmäisten kolmen kuukauden ajaksi, jotta annetaan parhaat mahdollisuudet raskauden alkamiselle. Ihan hyvä, että lopetinkin, koska jo viikolla 8 alkoi hematoomasta johtuva vuoto jonka takia olin sairaslomalla neljä viikkoa. Olen itse tyytyväinen neuvolan ohjeisiin, tuntuu että meillä on tässä niin paljon pelissä. Nyt on onneksi jo viikkoja 27+5 ja masussa kasvaa kaksoset!

Toisaalta tunnen paljon muita ratsastajia jotka ovat jatkaneet harrastusta varsin pitkällekin raskauden aikana. Takaisin satulaan toivon pääseväni ensi syksynä, kun kaksoset malttaa jo jättää iskän kanssa siksi aikaa :)

Piiki