Lapsen hidas kehitys

Itselläni ei ole oikeastaan kokemusta, mutta meidän 3kk poikamme joutuu käymään 2kertaa viikossa jumppaa, koska hänellä on oikeapuoli löysempi kuin vasen. Fysioterapeutin mukaan, pään kannattaminen on myös hieman "löysempää" . Mitä sukulaisilta ja kavereilta olen kuunnellut ja myös täältä lukenut, niin voi olla ihan normaalia että tyttösi ei vielä istu eikä ryömi. Kuten tiedämme, jokainen lapsi on yksilöllinen ja kehittyvät erinlailla :) Jotkut lapset voivat jopa jättää ryömimisen tai konttaamisen kokonaan välistä. Paha näin mennä sanomaan, että onko vakavaa, mutta eiköhän tyttönne siitä pikkuhiljaa opi. Jos huolestuttaa, kannattaisi ottaa yhteittä neuvolaan tai lastenlääkäriin ? Tsemppiä sinne ! :)

Oli iso poika jo 5kk iässä painoi 10 kiloa. Liikkeelle lähtö oli hidasta. Kymmenkuisena ryhtyi peppukiitäjäksi sitä ennen hiukan taisi ryömiä. Kun makasi selällään lattialla huusi vain eikä yrittänytkään kääntyä siis vaikka jo peppukiitäjänä pyyhki lattioilla. 15kk iässä lähti kävelemään. Nyt on yhä isokokoinen poika mutta muutoin reipas nelivuotias.



On hyvä, että ajoissa kiinnitetään huomiota lapsen liikkumiseen. Meidänkin olisi pitänyt esikoisen kanssa päästä fysioterapeutille aiemmin päästiin vasta vuoden iässä. Yksilöllistä liikkeelle lähtö ja nämä taidot on harvoin syynä luultavasti joku sairaus. Kuopuksemme onkin jo erilainen menijä.

sanottiin aikoinaan, että isokokoisuus saattaa hidastaa motorista kehitystä, koska kehon hallinta on vaikeampaa.



Vauvat kehittyvät niin yksilöllisesti, että ei pitäisi vertailla muihin vauvoihin -mutta niinhän sitä tulee vaan tehtyä.



Käyttekö siis neuvolan tms. suosituksesta jumpparilla? Me kävimme ja saimme hyviä vinkkejä miten jumppailimme leikin varjolla kotona. Kyllähän se veti välillä mielen matalaksi ja olin todella huolissaan, mutta yritin vaan aina muistaa että jokainen on yksilö.

Meillä 9 kk ikäinen tyttö ja liikkeelle lähtö ollut hidasta. Ollaan nyt käyty n. kuukausi fysioterapiassa ja hyviä vinkkejä saatu liikkeelle lähdön kannalta. Mut ei tytsy vielä siis ryömi, ei istu jne. Kääntyy kellonviisarina aktiivisesti ja jumpan myötä kädet on vahvistuneet ja viihtyy nyt mahallaan paremmin kuin ennen. Jalat vaan vielä pitäisi saada ryömisliikkeeseen mukaan, käsillä yrittää jo kovasti vetää eteenpäin. Vielä en ole ollut huolissani, vaikka kyllähän sitä kieltämättä tulee välillä vertailtua ikätovereihin, joista osa jo seistä tapittaa tukea vasten jne. Mut kyllä luotan siihen, että neitikin vielä liikkelle lähtee ja sit sitä ei mikään pidättele!

Meidän tyttö on ikäisekseen siro ja pienikokoinen, joten ei päde se ainakaan, että isokokoiset hitaampia liikkumispuuhissa..

Parin viikon päästä seuraava jumppa ja sit neuvola, katotaan mitä edistystä siihen mennessä tulee vai jatketaanko vielä fysioterapiaa.

Esimerkiksi sinulle: meillä esikoinen lähti ryömimään viikkoa vaille 10 kk, siitä kolme viikkoa eteenpäin tuli konttaus. Vasta tämän jälkeen poika oppi nostamaan itsensä itse istumaan. Seisominen ja tukea vasten kävely tuli aikas tasan 1 v iässä, kävelemään lähti 1 v 3 kk. Ensiaskel kyllä nähtiin 1 v 2 kk, mutta siitä ottaa vielä aikansa tuo kävely.



Eli esikoinen oppi ehkä keskivertoa myöhemmin, mutta ihan normaalissa tahdissa kuitenkin. Sitähän sanotaan, että kävelyn useimmat oppivat 9 kk - 1 v 3 kk välissä. Kaksi pienempää sisarusta molemmat lähtivät ryömimään n. 8 kk iässä, mutta kävely heilläkin tuli vasta 1 v 3 kk.

Liikkeelle lähtö myös hidasta täällä. 1 vuoden rajapyykki ohitettu eikä tietoakaan kävelystä. Ehkä lähempänä 11kk oppi ite istumaan ja nyt sujuvasti menee istumaan ja mahalleen. Meillä ei oo kontattu eikä oikeen ryömittykään eikä peppukiidetty vaan vähän kaikkea. Ensin ketkutti itteänsä puolelta toiselle ja tämän nähtyään ja tytön itsepäisyyden huomattuaan fysioterapeutti laittoi vielä näkemistä 1v 3kk kohdilla jos ei ite ota askeleita. Ja voin kertoa ettei todennäkösemmin ota, mutta nyt on intoutunu ite nostamaan itteänsä seisomaan tukea vasten, joten kyllä meilläkin joskus vielä kävellään ja juostaan.



Mutta alusta asti oon huomannu että tyttö on enemmän tarkkailija ja istuskelija. Tykkäs olla sitterissä ja katella. Ja muuten ei tarvitse epäillä mitään sairautta, luonnetta löytyy ja sorminäppäryyttä.



Ja välillä saan muistuttaa itseäni ettei saa vertailla. Pikkuhiljaa alkaa mennä hokema perille.



Tsemppiä!