Onko kenestäkään haikeaa että kohta raskaus on ohi?
Siis kyllähän näitä vaivoja jo alkaa olla ja monesti miettii että olisipa vauva jo syntynyt....Toisaalta kuitenkin tuntuu kamalan haikealta että enää muutama viikko jäljellä raskautta.Raskaanaollessa huomaa miten ihmiset katsovat ensiksi mahaa ja sitten vasta kasvoja ja muutenkin olen kyllä ylpeä vatsastani sillä mielestäni se on kaunis:) Kun katselee joitain äitiysvaatemainoksia niin väkisin hiipii mieleen että onkohan tämä viimeinen kerta kun koen raskauden ja nämä pienet potkut sisälläni...Meillä kun nämä molemmat raskaudet ovat olleet työn takana eikä julkisella enää hoideta jos on jo kaksi lasta.Luomuna tuskin raskaudun joten hieman haikealta tuntuu vaikka toisaalta odotan jo vauvaa kovasti.Onko kohtalotovereita?
Kommentit (3)
Synnytin ihanan pienen pojan 31.12. Tuntuu toisaalta hieman haikealta
ja kummalta. Aluksi ei millään uskonut olevansa raskaana ja nyt on jotenkin vaikeaa ja haikeaa tajuta ettei enään ole raskaana. Synnytys oli melkein luomu ja kyllä välillä todella kirpaisi. Ja mikä kumma sitäkin asiaa on ikävä ja haikea miettiä ettei enään synnytä. Ikä tulee vastaan. No palkinto on ihana ja ehkä se korvaa tuon haikeuden. Toisaalta tekis mieli tehdä vielä yksi lapsi ja pian, mutta ehkä otan jären käteen ja annan asian olla.
nurse ja poika 20pv.
Meillä oli alusta asti tavoitteena neljä lasta ja kolmatta odottaessa mietin, että tämä on nyt sitten se toiseksi viimeinen. Tuntui hullulta että niin moni lähipiirissä raaski lopettaa toisen jälkeen. Nyt neljättä odottaessa toivon välillä että saisin nyytin suoraan syliin, en enää lainkaan haluaisi olla raskaana, niin rankkaa tämä on.
Selityksinä löytyy että kolmessa alle 5 vuotiaassa on hoitamista ilman raskauttakin ja toisaalta se etten ole riittävästi palautunut edellisistä raskauksista. Mutta ikä painaa päälle (36v) ja olen tietysti hyvin kiitollinen että nämä raskaudet ovat meillä näin suotu. Viidennen lapsenkin toivottaisin tervetulleeksi, mutta adoptoituna.
Elina ja 3 pientä sekä pienenpieni rv:llä 9
Mä olen kanssa vähän haikeana, kun tietää että raskaus pian päättyy. Mulla koko raskausaika on mennyt tosi hyvin, mitä nyt alkuun oli pahoinvoinnit ja muut, mutta nekin kesti, kun oli niin onnellinen vauvan odotuksesta! Henkisesti olen voinut koko raskauden ajan tosi hyvin ja tää aika on ollut superonnellista aikaa myös parisuhteen kannalta. Vaikka innolla ja jo malttamattomana odotankin vauvan syntymää, niin toisaalta pelottaa tämä siirtyminen helposta raskausajasta erilaiseen vauva-arkeen. Varsinkin, kun sitä ei yhtään tiedä, että kuinka se alkaa sujumaan; että millainen vauva sieltä oikein on tulossa, miten käy parisuhteen jne. Mutta koska laskettu aika tuli ja meni, niin jo innolla odotan vauvan syntymää, vaikka se tuokin tullessaan sen kaiken ilon ja onnen lisäksi varmasti myös rankkoja hetkiä.
Piippa79 (rv 40+1)