Kertokaa Sectiosta...

mita siina tehtiin, kipulaakityksesta, oliko kipuja, miten kavi kun paasitte kotiin.

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, kun kohdunsuu jämähti 4 cm:iin. Leikkaus tehtiin epiduraalipuudutuksessa. Sairaalassa olin 5 päivää, ja voi että oli haavanseutu ja koko keskivartalo kipeä, piikkiä pyllyyn piti pyytää kun ei yöllä päässyt edes sängyssä kääntymään. Kotonakin olin pitkään kipeä ja tosi varovasti sai hipsiä eikä todellakaan nostella mitään painavaa.



Kuopus syntyi myös kiireellisellä sektiolla, ei laskeutunut synnytyskanavassa. Leikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa ja isä pääsi mukaan. Vauva syntyi aamuyöllä klo 0.20, aamulla nousin ylös ja menin suihkuun, hoitajaa tarvitsin sen verran että hän irrotti katetrit ja tipat sun muut. Haavaan tietty sattui hieman, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin esikoisen syntymän jälkeen. Mitään kipulääkkeitä en tarvinnut. Kotiin päästiin kun vauva oli 2½ vrk vanha. Kotona ei ollut mitään ongelmia. Olin varmuuden vuoksi kuukauden verran nostelematta mitään painavampaa, esim. kauppakasseja.

mulla on ihan hyvä kokemus sektiosta joka jouduttiin tekemään kun vauvan sydänäänet heikkeni. leikkaussaliin mut vietiin tasan 7.00 ja heräämössä heräteltiin ennen 8.00, vauva oli syntynyt 7.13 eli ei siinä kauaa mennyt. haavassa oli n.10 tikkiä ja päivän makasin paikallani, katetri oli ja tippa kädessä mutta niidenkin laitot ja poistot sujui ihan hyvin. ainoa huono asia oli se, ettei päässyt kotiin niin äkkiä kun alakautta synnyttäneet, mutta saipa levätä ja parantua rauhassa. tikkien poisto meni myös hyvin, hoitaja vetäisi teipin haavan päältä johon tikit jäivät, olis tehnyt mieli raapia kun kutitti kamalasti..kivulianta oli se, kun vatsaa paineltiin toimituksenjälkeisinä päivinä, että saatiin hyytynyttä verta ym.tulemaan pois, vatsa oli TODELLA arka. tsemppiä vaan, hienosti kaikki sujuu!!!

Joo, siis mulle on tehty kaks keisarinleikkausta. Tosi kumpikaan ei ollut suunniteltu, vaan ponnistusvaiheessa on lähetty leikkaamaan.



Ensimmäisen kohdalla, minulle annettiin spinaalipuudutus.(Onks toi oikee kirjotettu?) Toinen syntyi maailmaan hätäsektiolla, eli minut nukutettiin.



Kipulääkettä sain sairaalassa piikkinä niin paljon kuin kehtasin pyytää. Sitten, kun kivut helpottivat parasetamoli riitti, eli silloin, kun tulin kotiin. Sairaalassa para-tabs meni säännöllisesti ja kipupiikit päälle.



Ensimmäsien kanssa pääsin kotiin oltuani yhden ylimääräisen päivän sairaalassa (synnytyksestä neljäs päivä), toisen kanssa pääsin kotiin ihan normaaliin aikaan.



Nejään viikkoon en saanut nostaa mitään lasta painavampaa.



Vinkkinä annan sen, että nouse sängystä HETI, kun mahdollista. Mitä enemmän pysyt liikkeellä kipu helpottaa, ei kannata jäädä sänkyyn makaamaan.

Kaikki meni ok. Seuraavana päivänä olin jalkeilla, kipulääkitystä sain, kolme päivää olin sairaalassa. Kivut oli pieniä sen jälkeen kun kotiuduin.

Mulle tehtiin sektio su 1.1.2006, vauvan perätilan vuoksi. (leikkaus aika oli varattuna ti 3.1.2006) leikattiin siis päivystyksenä, mutta ei kuitenkaan ollut kiireellinen/hätä. spinaali+epiduraalin yhdistelmä puudutuksessa tehtiin leikkaus ja mies pääsi saliin mukaan. Kipupumppu oli ma-yömyöhään asti (vauva syntyi su aamupvllä) ja tiistaina pääsin omatoimisesti liikkumaan kun sain tuon kipupumpun ja ketetrin pois, maanantaina ävin hoitajan avustuksella wc:ssä pikkupesuilla. Olen kuitenkin kuullut että jossain autetaan ylös jo aiemmin. Leikkauksesta olen toipunut erittäin hyvin, pelkäsin myös etukäteen hirveästi. Hyvä maku kuitenkin jäi. Nyt leikkauksesta on kohta 3 viikkoa ja haavaa ei juurikaan tunne, jos jotain äkkiliikkeitä tekee niin saattaa vihlaista.



Toivottavasti vastasin edes jollain tasolla sinua askarruttaviin kysymyksiin!!



Heidyliini

halusin sen koska lapsi oli minulle iso 4,5kg.. eli sunnuntaina menin sairaalaan sisälle, maanantai aamuna oli leikkaus. aamulla hoitaja toi minulle suolen tyhjennys ruiskeen (en oo ikinä kuullu että muut oisivat sen ite joutunut laittamaan),mutta minä jouduin, ilmeisesti hoitajaa ei kiinostanut alkaa ruutaamaan sitä takamukseeni, olihan se sitte homma saada ite laitettua heh, nyt kyllä naurattaa,mut sillon lähinnä itketti.. mun masun ympärys oli 120cm ja muutenkin kömpelö olo ja leikkaus pelotti.

laitoin osan kuitenkin, osa valui jalkoja pitkin =))))



sitten leikkaus salissa minut valmisteltiin leikkaukseen, annettiin puudutukset ja happiviikset, puudutusten jälkeen laitettiin se katetri, ei tuntunut ollenkaan (jotkuthan sanoo sen olevan kamala) varmaan jos se laitetaan ilman puudutusta.

sit eiku leikkaamaan, hetken aikaa pöydällä hytkyessäni, lääkäri huusi, nyt se syntyy,ponnista,ponnista... heh,mua nauratti ja itketti.. sitten kuului rääkäisy ja vauva nostettiin mun naaman eteen jotta sain silittää sitä, sitten se vietiin pesulle ja puettavaksi, tuore isi lähti tyttären mukaan, ( isä siis sai olla koko leikkauksen ajan mun vieressä,ja pitää mua kädestä) se oli ihanaa!!!

sillä aikaa kun mut sitten ommeltiin kasaan,niin isi sai jäätelö kahvit ja sai katsoa kun tyttö oli hetken lämpökaapisa.



sitten minut kärrättiin heräämöön,ja tyttö ja isikin tulivat sinne melkeen

heti perästä, siinä me sitten onnellinen perhe oltiin..

sattunut leikkauksessa ei mikään, ei tullut pahaa oloa,ei tärinää.. puudutteet olivat spinaali-epiduraali...

samana iltana minulta otettiin jo kipupumppu pois,mut se kannattaa pitää kauemmin, jouduin sitten koko yön hälyyttelemään hoitajaa antaan kipulääkettä. yritin ylöskin samana iltana leikkauksesta, pääsin jopa istumaan sängyn laidalle,mutta alkoi heti pyörryttämään,jotta aattelin sitte mennä takasin maate.

seuraavana päivänä leikkauksesta sit pakotin itteni ylös se sattui,mutta siitä se toipuminenlähtee,mitä nopiampaa lähtee liikkeelle. kävelin vessaan jossa katetri otettiin pois,joten sen jälkeen oli pakkokin kävellä aina vessan ite :)



mut nyt olo loistava, haava on sillontällön vähän tunnoton,riippuu jos on kovasti nostellut jotain painavaa... mutta ei yhtään kipeä..

aina tulen valitsemaan sektion uudelleen jos toinen timantti meille suodaan ;)



ja saathan sä sairaalasa yhdenhengen huoneenkin (luksusta) ja sulle tuodaan ruokakin sänkyyn... ja oma vauvakin on kainalossa.. EI PAREMPAA PALVELUA :)))



TZEMPPIÄ, HYVIN SE MENEE, älä turhaan jännitä. muista mitä jeo sanoi.





T.jeo ja jade vajaa3kk

Minulle tehtiin suunniteltu sektio elokuussa. Kaikki meni mainiosti.



Aamulla seitsemän aikaan menimme sairaalaan, jossa kätilö otti meidät vastaan ja alkoi samantien valmistella minua leikkaukseen (= antoi sairaalavaatteet, laittoi tipan, antoi lääkemitallisen jotain vatsaa suojaavaa liuosta). Sitten tuli toinen hoitaja, joka laittoi katetrin (ei sattunut). Siitä sitten toiselle sängylle ja kohti leikkaussalia.



Leikkaussalissa oli väkeä ottamassa vastaan. Heti tuli anestesiahoitaja ja laittoi puudutuksen (en tuntenut oikeastaan mitään). Puudutuksesta vain " hetki" , niin jo oli leikkaus käynnissä ja huiiii, hetken päästä poika putkahti sieltä esiin:). Isä sai olla koko operaation ajan mukana leikkaussalissa ja häntä (/meitä) opastettiin kädestä pitäen. Isä siitä sitten sitten lähti vauvaa pesemään, punnitsemaan ym. ja minua ommeltiin. Sen jälkeen minut siirrettiin heräämöön, jossa olin noin kolme varttia tarkkailussa ja lämpöpussissa. Vähän tuli horkkaa, mutta se meni nopeasti ohi. Kuulunee asiaan, kun aineiden vaikutus alkaa lakata.



Sitten siellä heräämössä vauva välillä kainaloon. Ja kohti huonetta. Oli upea fiilis!!



Leikkauksen jälkeen sain kipulääkettä niin paljon, kuin halusin. En tosin paljoa tarvinnut ja kipupiikkejäkin otin vain kaksi. Leikkaus tehtiin ti-aamuna ja ke-aamuna nousin ylös sängystä hoitaja seurana (= suihkuun, vessaan ym.). Olin upeassa sairaalassa aika pitkään. Ei hätistelty pois. Ihanaa!



Toivuin hyvin! Jälkeenpäin olen kelannut usein tätä upeaa tapahtumaa. Jos kakkonen tulee, niin samaa reittiä mennään.



T. Marketta & poika 5 kk

Tämä nyt on sitten tarina kiireellisestä sectiosta joten toivottavasti et pelästy.

Lyhyesti: Synnytys käynnistyi pe iltana 23 aikoihin vesien menolla. Siitä sitten sairaalaan, auki 3cm. Epiduraalin sain 3 aikaan, olin auki n.6cm.

6aikaan olin auki 8cm ja crp-nousivat (tulehdusarvot)

Lapsen tiedettiin olevan iso.

9 aikaan tehtiin sectiopäätös, pysähtynen synnytyksen, tulehdusarvojen nousun (jatkoivat nousuaan antibiooteista huolimatta), kuumeilun yms takia.



Siitä 9.15 mentiin sectioon, jossa puuduteltiin yli tunnin verran.

Puudutus (epiduraali) ei meinannut tehota, joten uhkailivat nukutuksella. Sanoin että kokeilkaa nyt sitä spinaalia vielä (paksu selkänahka ;))

Se onneksi onnistui mutta vähän oli tuntoa jäljellä mutta ajattelin että antaa mennä. En sitten tässä puutumattomassa kohdassa tuntenut mitään, onneksi.

Poika syntyi 11. aikaan, näytettiin äkkiä minulle ja vietiin sitten suoraan vauvojen teholle (tämä ei liity sectioon)

Kiinni mahaani kursittiin myös tunti. Ja siinä vaiheessa alkoi olla puudutus " loppunut" toiselta puolelta. ¨

SILLOIN sattui, huusin tuskissani ja hoitajilla oli kiire laittaa heti vaikuttavaa puudutusta. Sitä sain kaksi ruiskullista että auttoi. Vähän ajan päästä uudelleen sama annos, koska kipu (tuska) palasi.

Pieni repeämä tuli myös jonnekkin, koska vauvan pää oli jo aika alhaalla , jos oikein muistan.

Verta siinä hötäkässä meni 2litraa ja sain lopulta 2.5litraa verensiirrossa. Hemoglobiini ei noussut millään. ALimmillaan se oli 82 (normaalisti 130-145)

Samana päivänä en päässyt ylös, yritin kyllä. seuraavana päivänä pikkuhiljaa. Sairaalassa olin 12päivää. (Tämä osin liittyen sectioon ja osin vauvan vointiin.)

Mustelmat käsissä olivat JÄRKYTTÄVÄT (huonot suonet..)

Tippa kanyyli jouduttiin uusimaan päivittäin ja aina oli anestesialääkäri sitä tekemässä. Niilläkin meni 45min parhaillaan.

Tippa piti siis pitää verensiirtojen takia.



Lopulta sitä on ihan tyytyväinen tähän hommaan- vähän jäi hampaan koloon, koska alatiesynnytys oli todellakin toiveessa.

Meillä ehkä parempi näin. poika painoi nimittäin 5160g syntyessään, joten ei mikään pikkunen kaveri. Kaikenlisäksi väärä tarjonta- avoinainen laki.



Juuh, loppu hyvin kaikki hyvin!

10kaks ja terve poika 7vkoa

Toivottavasti en nyt pelotellut liikaa, muista mitä jeo sanoi ;)

jeo:

ja saathan sä sairaalasa yhdenhengen huoneenkin (luksusta) ja sulle tuodaan ruokakin sänkyyn... ja oma vauvakin on kainalossa.. EI PAREMPAA PALVELUA :)))

TZEMPPIÄ, HYVIN SE MENEE, älä turhaan jännitä. muista mitä jeo sanoi.

T.jeo ja jade vajaa3kk

Ai yhdenhengen huoneen, riippuu ilmeisesti sairaalasta, samoin muu palvelu..

Itse olin kahden hengen huoneessa, ruoka tuotiin muuten kyllä muttei välipaloja aina muistettu kun ne olis itse pitänyt hakea. Samoin unohtivat vaihtaa vauvalle vaippoja kun en itse vielä pystynyt. Ja kaikki " palvelu" mitä sain tuli hiukan tylysti (tyyliin, olis meillä parempaakin tekemistä).

Eli riippuu paikasta, mulla SEKS