Onko ihan mahdotonta päästä synnytyksen jälkeen kotiin nopeammin kun 3päivän jälkeen?
Siis kakkosta yritetään ja aloin miettiä että kun tavallisessa sairaalassa synnyttää ja jos synnytys menee hyvin niin onko mahdollista päästä heti pois tai yhen päivän jälkeen mitenkään?Tiedän että joissain kaupungeissa se on mahdollista mut tässä meidän kaupungissa en ole kuulluut että kukaan ois päässy.Yleensä toisen lapsen kanssa vietetään se 2 päivää sairaalassa.Vietin itse ensimmäisen kanssa 3 pv sairaalassa ja vaikka muuten en ollut masentunut synnytyksen jälkeen niin sairaalassa kaipasin hirveästi kotiin ja itkin kovasti kun ahisti siellä.Kun pääsin kotiin niin olin todella onnellinen enkä itkenyt.Nyt mietin että kun joskus toivottavasti kakkonen syntyy niin en kestä erossa esikoisesta niin kauaa vaan haluaisin heti kotiin.Uskon että esikoisellekkin olisi helponpi jos tulisin nopeasti kotiin koska ei ole tottunut olemaan paljoa erossa minusta.Lisäksi voi olla että isä ja mummit ja kaikki ketkä voisivat katsoa lasta ovat töissä synnytyksen jälkeisenä päivänä joten mites sitten?Semmosta 3 vuotiasta ei varmaan sairaalaankaan voi mukaan ottaa niiksi päiviksi?Oikeasti haluan tietää että onko sairaalassa pakko olla synnytyksen jälkeen jos synnytys on mennyt hyvin.Voisha siel vaikka kolmena ensimmäisenä päivänä käydä mutta kunhan ei tarvitsisi olla yötä ja päiviä muuten.Meinaan neuvolasta kysyä kanssa tuota sit jos nyt tuun raskaaksi.
Kommentit (19)
Itse pidin toista lasta synnyttämään mennessä selvänä, että kun vaan ilmoitan aikeestani niin kotiin pääsee lähtemään seuraavana päivänä varsinkin kun synnytys oli normaali ja nopea, vauva täysin terve ja oma vointini loistava. En vaan ole koskaan pystynyt nukkumaan sairaalassa, liikaa ääniä, huonot sängyt ja sitten vielä yksi huonekavereista sattui olemaan armoton kuorsaaja...
Mutta yllättäen koko osaston henkilökunta kääntyi kauhistelemaan aikomuksiani - kotiin seuraavana päivänä (vauva syntyi yöllä), ihanko tosissani moista ehdotan, enkö tiedä että vastasyntyneen terveys vaatii tiivistä seurantaa ensimmäisten 3 päivän ajan, mitä teen jos vauvan sydän lakkaa lyömästä tai tulee äkillisiä hengitysvaikeuksia, täällä sairaalassa apu on kokoajan lähellä... jne. Vetosivat siihen että en kai halua oman mukavuuteni kustannuksella asettaa vauvani terveyttä uhanalaiseksi. Viimeinen niitti oli osastonlääkärin vakava puhuttelu, palasin vauvan kanssa masennettuna huoneeseeni ja kotiuduin 3 päivän jälkeen rättiväsyneenä.
sairaalassa joutuu olemaan pakosta vain jos määrätään pakkohoitoon, tässä siis lyhyt vastaus kysymykseesi!
Itseäni ahdisti ajatus sairaalassa olosta, vaikka kyse oli esikoisesta. Olin etukäteen ajatellut, että jos kaikki on ok, eli lapsi kunnossa, niin lähden kotiin mahdollisimman pian. Tiesin kokemuksesta, että en osaa sairaalassa nukkua ja että saamme paremmin ja rauhassa harjoitella lapsenhoitoa omassa kodissa ja levätä omassa sängyssä. Toki asiaan vaikutti se, että asumme 5 km:n päässä sairaalasta ja että mieheni aloitti isyyslomansa heti synnytyspäivästä.
Kuulostelin etukäteen kotiinpääsymahdollisuuksista ja sairaalan nettisivuillakin puhuttiin juuri tuosta polikliinisen synnytyksen mahdollisuudesta. Neuvolan suhtautuminen oli todella negatiivista, joten en asiasta siellä suuremmin enää hihkunut, suhtauduttiin niin, etten millään voi tietää, minkälaista on edessä ja parempi vain on levätä sairaalassa. Juu, tiesin etten voi oloani ennakoida, mutta olinkin ajatellut vain, että jos kaikki on ok, niin sitten lähdetään, en siis ehdottmasti vaatinut sitä.
Synnytys meni hyvin, lapsi syntyi aamukuudelta ja oli hyväkuntoinen. Mietin jo päivällä, lähtisinkö illalla kotiin, mutta lääkäri ei ollut ehtinyt tehdä osastolle tulotarkastusta, koska siirryimme osastolle vasta iltapäivällä. Tarkastus tehtiin seuraavana aamuna ja tätä ennen kysyin kätilöltä kotiinlähdöstä. Hän totesi, että mielellään pidetään ensinsynnyttäjää ainakin kolme vuorokautta. Hän suhtautui todella epäilevästi ja totesi lääkärin haluavan vielä ainakin puhutella minua. Lastenlääkäri oli lyhytsanainen ja asiallinen, totesi vain että tulkaa kolmen päivän iässä uuteen tarkastukseen, eli ns. kotiinlähtötarkastukseen ja sillä siisti. Kehotti antamaan lisämaitoa jos oma maito ei ollut vielä kunnolla noussut ja seurailemaan keltaisuutta, jos se pahenee, niin heti vain mittauttamaan arvoja vauvalaan. Niinpä lähdimme kotiin synnytyksestä seuraavana päivänä puolenpäivän jälkeen.
Olin etukäteen ottanut selvää mm. imetyksen alkuvaiheista ja sain sitä kotona rauhassa harjoitella. Sairaalassa ohjaus ja hoitajien opastusaika oli muutenkin olematonta, osasto toimii samalla naistentautien osastona ja esim. tapasimme ensimmäisen hoitohenkilökuntaan kuuluvan vasta illalla puoli kymmenen, kun olin mennyt osastolle klo 12.! Tätä ennen kuljin vauva kainalossa pitkin käytävää ja metsästin hoitajaa, kun kellolla emme sitä huonetoverille saaneet. Eli tunsin myös olevani paremmassa hoidossa kotona...
Työni puolesta tiedän tästä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan lainsäädännöstä sen verran, että olisin vaatinut perusteet sille, miksi en olisi voinut lähteä lapseni kanssa kotiin, kun kaikki oli ok. Eli pakkohoito tai lapsen huostaanotto, ja kumpaankaan ei todellakaan yleensä synnyttäneillä ole perusteita! Tietenkään en olisi pelleillyt lapseni terveyden kustannuksella, jos mitään pienintäkään huolta olisi ollut. Mutta esim. kätilön selitys siitä, että sairaalassa on hyvä olla ainakin kolme päivää, koska kolmas päivä on yleensä itkupäivä, oli tosi ontuva selitys. Kai voin ja sain itkeä kotonakin...
Eli jos todellakin tilanne on se, etteivät ole halukkaita päästämään kotiin, niin vaatikaa perustelut! Ja tietenkin järki käteen siinä, missä kunnossa kotiin lähdetään!
Ei mitenkään mahdotonta. Kuopus syntyi perjantaina klo 0.20, lastenlääkäri tarkasti vauvan sunnuntaina puolen päivän aikaan ja päästiin kotiin. Eli n. 2½ päivää oltiin, vaikka synnytyin sektiolla. Kolmosen kanssa olin 3 päivää, olisivat antaneet lähteä kotiin, mutta suosittelivat vauvan takia olemaan vielä yhden yön, koska hän vapisteli niin paljon. Kakkosen kanssa olin sen 3 päivää enkä edes tajunnut haluta kotiin, esikon kanssa 5 päivää, hän syntyi myös sektiolla.
Olisin päässyt kotiin kahden yön jälkeen eli vauvan ollessa 2 vrk:n ikäinen. Meillä oli jo lääkärintarkastuskin tehty ja lupa senkin puolesta, mut sitten pitikin jäädä vielä yhdeksi yöksi seuraamaan sokeriarvoja...olis kait siltikin päästy jos olisin oikein tingannut, mutta lapsen hyvinvoinnin halusin varmistaa ja jäätiin vielä. Mut siis ois päästy, jos ei olis tuota sokerijuttua ilmaantunut.
PHKS:ssa ainakin vielä 04 oli toiveena, että vauva on lähtötarkastuksen aikaan 3vrk. Perustelivat sitä sillä, että tuolloin keltaisuus tulee esille jos on tullakseen. Myös imetyksen tulisi onistua. Jos vauvalla ei ongelmia ja itse suht tolpillaan niin kyllä sieltäkin aikaisemmin pääsee. Kätilot kannustavat olemaan 3vrk, mutta jos lastenlääkäri ottaa vastaan niin kyllä se kotiutuslupa saattaa hellitä aikaisemminkin. Minulle kaksi yötä neljän hengen huonosti ilmastoidussa kattohuoneistossa oli liikaa. Aurinko paistoi huoneeseen koko päivän eikä muovitetut patjat ja tyynyt edesauttaneet viihtymistä lainkaan. Vauvat huusivat ja ruuaksi tarjottiin kaalikeittoa...hyvin sopeutuvana ihmisenä halusin vain kotiin LEPÄÄMÄÄN!
-99 3vrk, -01 2vrk, -04 vajaa 2vrk (synnytysaikakin vaikuttaa)
Itse olin ekalta 3+1 pv ja toiselta 8+1 pv. Toinen kellastui vähän, ja se keltaisuus ei todellakaan tullut ilmi vielä 3.pv. Tietty olisi voinut käydä sairaalassa näyttämässä ja verikokeita ottamassa, mutta onhan siinäkin oma stressinsä. Ja olisivat ottaneet vain sitten takaisin osastolle.
Minäkään en osaa nukkua sairaalassa ja olo on siellä perinpohjin tympeää, mutta olen ollut siellä vauvan takia!!! Siellä katsovat, että painot lähtee tarpeeksi nousuun jne. eikä tarvitse sitten pohtia kotona.
Yritin toisella kerralla ottaa " loman" kannalta ja käytin vauvalan yökätilöitä hyväksi:) Itseasiassa ne muutama torkuttu yö oli parhaita pitkään aikaan! Varasin itselleni pari romaania, läjän lehtiä jne. tietäen, että minulla on edessäni totinen työmaa (2 pientä+muutto+elämä remontin keskellä).
Tottahan itkin koti-ikävääni suihkussa, mutta en todellakaan ajatellut lähteväni kotiin ennen kuin tiesin vauvallani olevan kaikki 100%:sti hyvin!
Synnytin 3. lapsemme 15 v sitten Päijät-Hämeen Ksekussairaalassa, joka on tunnettu aataminaikuisista käsityksistään synnytysten hoidossa (nyt alkaa lievenemisen merkkejä jo ilmetä - onneksi).
Silloin siellä oli joku pöpö, joka aiheutti lähes kaikille lapsille märkäruven tyyppistä näppyilyä. En halunnut moista vaivaa omalleni, joten ilmoitin jo esitiedoissa, että lähdemme heti salista kotiin. Vastaanottava kätilö hymyili kierosti ja sanoi: " Jaaaa, sä pelkäät märkärupea..." Sanoin, että niin pelkäänkin.
Synnytys meni hyvin ja nopeasti, joskin vuotoa meinasi olla yli oman tarpeen. Lapsikin oli hyväkuntoinen. Vanha kätilö, joka tuli hoitamaan vauvaa, sanoi, että hänen mielestään se pöpö jyllää vauvojen vaatteissa, ja haki vauvalle vanhentuneita steriilejä liinoja, joihin vauva puettiin.
Lastenlääkäri katsasti vauvan ja jouduin vielä allekirjoittamaan paperin, jossa tunnustin lähteväni kotiin ' omalla vastuulla ja vastoin kehotusta' . 3½tuntia synnytyksestä olimme jo kotona.
Nykyään, kun poliklinikkasynnytyskäytäntö on jotenkin vakiintunut, on kai yleisin aika olla sairaalassa pkl-synnytyksen jälkeen 6 tuntia.
Mutta tosiaan, ei ne siellä kaltereiden taakse laita :) voit lähteä kotiin, kun haluat - tietysti jos kaikki on kunnossa. Ja kun on toisesta lapsesta kyse, voit sanoa tietäväsi, millaista on normaali toipuminen ja mennä sitten takaisin, josa kaikki ei sujukaan kotona hyvin.
että noinkin nopeasti voi päästä kotiin. Ekan kanssa olin jorvissa vähän yli 2 vrk. Kauheasti kyselivät, olenko tosissani, kun ilmotin ensimmäiseksi, että haluan kotiin. Olin neljän hengen huoneessa (Jorvissa silloin remontti) siinä lavuaaripaikalla, missä kaikki pesetti vauvojaan ja käsiään ja kahdella muulla huoneessa olijalla kävi vieraita pitkin päivää... Kotona rauhassa alkoi imetyskin heti toimia paremmin. Lastenlääkäri sanoi, että jos jotain ongelmia kotona tulee niin aina pääsee takaisinkin.
Taidanpa ehdottaa tällä kertaa heti tuota polikliinistä synnytystä! Kiitos!
Olin ekalta reilun vuorokauden ja tokalta 6 tuntia.
Minä lähdin kotiin jo toisena päivänä ja kyse oli esikoisesta. Kävin heti lääkärin tarkastuksen jälkeen pyytämässä luvan. Kävivät vain vielä tarkistamassa minun episotomia haavani (imukuppi synnyts) Ja sain kotiuttamisluvan kun kerran oltiin molemmat ok. Ja kyse oli ensimmäisestä lapsesta. Sanoivat että normaalisti ollaan 3-4 päivää mutta kun kaikki ok ja halusin kotiin niin sain lähteä. Ja olivat oikein ihania vielä kun sanoivat että saa tulla takais jos ei kotona sujukkaan ja saa myös soittaa ja kysyä nauvoja jos ongelmia tulee. Eli kannattaa varmaan pyytää erikseen lupaa sinunkin.
lähdin miltei samantien... Esikoinen oli 2v10kk, ja halusin vaan äkkiä kotiin. Tyttö syntyi alkuillasta, ja olisin lähtenyt samantien, mutta piti odotella lääkäriä vielä tarkastamaan tyttö. Eli pääsin kotiin seuraavana aamuna, sairaalassa olin siis alle vuorokauden. Eiväthän he pakolla voi pitää, itse ainakin vaan ilmoitin että lähden asap =) Ekan lapsenkin kanssa olin sairaalassa reilu 2 vrk. Synnytin Kättärillä Helsingissä.
ja esikoisen jälkeen ilmoitinkin heti haluavani kotiin. Tyttö oli sen verran pienikokoinen, että halusivat pitää yön yli (neiti syntyi klo 14.17), seuraavana päivänä lähdettiin puolilta päivin. (Synnytin kätilöopistolla). Nyt olen raskaana vk36+2 ja ilmoitin etukäteen jo, että haluan pois mahdollisimman pian. On siis aivan mahdollista päästä nopeasti kotiin, jos molemmat terveitä, tosin ennen lastenlääkärin tarkastusta eivät päästä lähtemään.
Kotiuduttaessa esikoinen oli 1,5 vrk, kakkonen 2 vrk, kolmas 1vrk (käytiin vielä parin päivän päästä näyttämässä vauvaa lastenlääkärille synnytyssairaalassa), neljäs 1,5vrk
Eli tällöin synnytyksen jälkeen äitiä ja vauvaa seurataan synnytyssalissa (tai joissakin sairaaloissa synnyttäneiden osastolla) 6h ja sen jälkeen lastenlääkäri tutkii vauvan. Jos kaikki on molemmilla kunnossa, pääsee kotiin.
Polikliinisestä synnytyksestä täytyy kuitenkin sopia etukäteen että synnytyssairaalassa siitä tiedetään etukäteen. Samoin oman terveydenhoitajan kanssa täytyy sopia kotikäynneistä synnytyksen jälkeisinä päivinä.
kaksi yötä Naistenklinikalla. Mua kanssa ahdisti ihan hirveästi siellä olo ja halusin mahdollisimman pian kotiin. Vajaan kahden vuorokauden ikäisenä sitten lähdettiin kotio =)
Eli toinen lapsi syntyi aamulla, ja lähdin illan suussa muistaakseni 17-18 aikaan kotiin. Sain olla synnytysosastolla yhdessä tyhjässä huoneessa (ei siis synnytyshuone vaan joku ylimääräinen jossa oli sänky), lapsivuodeosastolle ei siirretty.
Sain kuitenkin koko ajan myös muuttaa mieltäni, jos olisinkin halunnut jäädä yöksi.
Riitti kun sanoin asiasta synnyttämään mennessäni. (Tosin olin kai sen toiveen johonkin esitietolomakkeeseenkin kirjannut.)
Tämä Jorvissa.
Mulla oli myös ekan kanssa ihan sama, olin 3 pv sairaalassa, ja masensi ja hermostutti juuri se oman rauhan puute ja vieras ympäristö elämäni herkimmässä tilanteessa, enkä osannut nukkua siellä.
käytäntöjä..mä synnytin hämeenlinnassa ja yritin päästä kotiin (esikoinen) heti hyvin menneen synnytyksen jälkeen (lapsi oli myös täysin terve ja normaalikokoinen)..mutta eivätpä päästäneet vasta kun aikasintaan ton 3 pvän päästä..sanoivat ettei tämä käytäntö ole äidin voinnista kiinni vaan haluavat vaan pitää vauvoja siellä tän 3 päivää..3 päivänä pääsin sitten vihdoin kotiin kun pojalla oli ollut lääkärintarkastus..
jotenkin oli ankeeta olla sairaalassa kun oli ihan terve ja energinen olo..ja etenkin kun huonetoverin vauva oli oikein superitkuinen (toisin kun oma joka nukkui kun tukki)..niinpä siinä valvoin sitten ne yöt kun toisen vauva huusi parhaimmillaan 4 tuntia putkeen...
nyt seuraavasta toivon et josko pääsisi kotiin vähän nopeemmin..
kiitos vastauksista!Juu...miuta meinattiin jopa 4 pv pitää huvikseen ja taistelin että edes 3. päivänä pääsin kotiin.Kyllä miunkin kanssa samassa huoneessa oli nainen jonka vauva itki kun ei saanu rinnasta tarpeeksi maitoa ja se valvotti.Nyt kyllä meinaan sanoa heti neuvolassa että minähän en todellakaan jää sairaalaan jos synnytys menee hyvin.Enkä varmasti jää.Nyt etenkin kun tiedän että pieni poikani odottaa ja tarvitsee minua niin en halua jäädä...Pelkään todella että sanovat että en voi lähteä koska se ei ole tämän sairaalan käytäntö.Muutama kaverini ei on päässyt 2 pv synnytyksen jälkeen,mutta ei se paljoa lohduta kun haluaisin päästä kotiin jo aikasemmin.Kyllä joku 6h tai 8h tai 12h menettelis mutta ei pidempään.Voiko ne oikeasti pakottaa jäämään sairaalaan vastoin äidin tahtoa.Minusta heidän täytyisi ajatella miten äidille ja lapselle on parasta ja voin sanoa että minulle ja tulevalla vauvalle olisi parasta päästä nopeasti kotiin.
Sanot vain haluavas polikliinisen synnytyksen eli synnytyksen jälkeen 6 h seurantaa, lääkärintarkastus ja himaan:) Kyllä mäkin pääsin Kättäriltä ku sanoin että turha tervettä ihmistä on sairaalassa pitää.Me varattiin kyllä Haikaranpesästä perhehuone, esikoisellekin (1,5v) oli sänky ja ruoat valmiina, mutta synnytys kesti vain tunnin yöllä, isi meni kotiin jatkamaan unia ja tuli aamulla hakemaan meidät kotiin.Iltapäivällä mentiin koko perhe leikkipuistoon:)