Keskittyminen, ja sen puute.. ov
Perheessämme on kaksi pikaa, 6 ja 5 vuotiaat. kuusivuotiaan kanssa on ollut paljon kehitykseen liittyviä "ongelmia" puheterapiaa jne... nyt kun ne on "voitettu" niin olen alkanut huolestua nuoremmasta pojasta. Hän on kanssani kotona kaksi päivää viikossa. Ja noina päivinä olen huomannut miten vaikea häntä on saada kuuntelemaan, tottelemaan ja keskittymään mihinkään. Hän pn taitava piirtäjä palapelientekijä jne keskittyy kyllä leikkeihin... mutta ei kuuntele, ei kuule. Kuulotutkimuksissa ei ole ollut mitään hälyyttävää. Esimerkiksi pukeminen, saatan sanoa jopa kymmenen kertaa että nyt pukemaan, laitan vaatteet valmiiksi esille ja sanon että tässä on sinun vaatteet, pue. silti hän alkaa tekemään jotain ihan muuta, esim. rakentaa legoja. sama toistuu hampaiden pesussa syömisessä kaikessa! Syöminen onkin yksi ongelma lisää.. Ruokailutottumuksemme on pysyneet jotakuinkin samoina koko ajan, aamupala puoli kahdeksan, päiväruoka puolelta päivin, välipala (jää usein pois) päivällinen viiden kuuden aikaan, iltapala kahdeksalta jonka jälkeen suoraan iltatoimetm´, ja nukkumaan. Hän ei syö, ei malta. kokoajan on kiire leikkiin tietokoneelle pelaamaan tai tv:tä katsomaan.. usein istuu viimeisenä pöydässä ja syö jo kylmettynyttä ruokaansa minun vahtiessa häntä vierestä... tarha aamuina aamupalan syöminen on hankalaa, oli se aamupala mitä tahansa ei kelpaa, "ei ole nälkä" sanoo...
Päiväkodissa keskustelin ja sanoivat että sieläkin rauhoittuminen ja keskittyminen ovat ongelmia, ei aina mutta usein. Aloin huolestua kun pk ope kysyi minulta että millaisia keinoja minulla on tähän.. en tiedä sanoin.. :(
harkitsen kuvien ottamista avuksi, jotta pukeminen syöminen ja muu sujuisi paremmin. PK:ssa sanoivat että lapsi on huomionkipeä, mistä tämä voi johtua? en tiedä mitä teen väärin, enkö huomioi? miten huomioin enemmän?
onko ketään joka kamppailee samanlaisten asioiden kanssa? mikä lastani vaivaa
Voi olla ihan eskariuhmaa jo. Ei ainakaan oma 5v poika tunnu aina kuuntelevan, mitä puhun saati noudattavan kehoituksia.
Mutta jämäkkyys varmaan auttaisi. Minä ainakin, jos ei kuuntele, otan kunnollisen katsekontaktin ja sen jälkeen katson, että asiat tehdään vaikka sitten minun avustuksellani. Esim. jos ei pue niin katskontakti ja uusi kehoitus. Jos ei pue niin sitten puetaan yhdessä. Eli lapselle viesti, että äiti tarkoittaa, mitä sanoo. Jos vain toistelee kieltoja ja kehoituksia eikä mitään reagointia niin oppiihan se lapsikin, ettei kehoituksilla ja kielloilla ole varsinaista merkitystä.
Jos keskittymisvaikeuksia paljon ja "aina kiire pleikkaria pelaamaan tai tv:tä katsomaan" niin minä kieltäisin tekan ja pelaamisen vaikka viikoksi. Lapsen ei ole hyvä tuijottaa noita koko ajan.