Kotiäitiydestä ja töihin paluusta
Ennen lasten syntymää olin varma, että haluaisin ainakin 3 lasta ja haluaisin hoitaa heitä kotona mahdollisimman pitkään; ehkä juuri niistä syistä, joita tässä on jo monesti tuotukin esiin: sanotaan, että alle 3 vuotiaan paras paikka on kotona, ensimmäiset askeleet tulevat vain kerran jne jne.
Eskoisemme syntyi kovasti odotettuna 2v yrityksen jälkeen. Kaikki meni hyvin, lapsi oli ihana! Annoimme toiselle lapselle mahdollisuuden, ja nyt tärppäsikin " pelkästä ajatuksesta" kun esikoinen oli 6kk...
Eskoinen oli huono nukkuja ja korvakierre -lapsi, mutta olin varma että pärjäisimme silti kahden pienen kanssa. Yllättäen toinen lapsemme olikin syntyessään vakavasti sairas, ja joutui viettämään sairaalassa ensimmäiset 3kk. Lisäksi mieheni joutuu matkustamaan paljon työnsä vuoksi, eli voitte varmasti kuvitella millaista arkemme tuolloin oli: hoidin päivät kotona 1v ikäistä lasta, pumppasin maitoa kantaakseni sitä sairaalaan vauvalle, sukkuloin yötä päivää sairaalan ja kodin väliä koittaen täyttää molempien pienten tarpeet.
Kaikki helpottui kun vauva pääsi kotiin, joskin hänen hoidossaan oli silloinkin paljon lääkkeitä annettavana ja jumppaa yms erikoishoitoja huolehdittavana. Nuorempikin osoittautui korvakierre -lapseksi, ja antibiootteja syötiin oikein urakalla... Yöt olivat mitä olivat, asunto ahdas ja aina täydessä kaaoksessa, vaikka koitin kaikin voimin pitää jonkinlaista järjestystä yllä... Olin täysin uupunut, itkin ja mietin että tätäkö todella halusin...? En ehtinyt / jaksanut panostaa lapsiin niin kuin olisin halunnut, ja koin todella olevani huono äiti. Parisuhteenkaan en voi sanoa varsinaisesti kukoistaneen noina aikoina ;o).
Kun nuorimmainen oli 1v ja 3kk, meille tarjoutui tilaisuus saada lapsille hoitaja kotiin. Päätin palata töihin, ja se oli meidän perheessämme käännekohta parempaan. Sain edes hetkeksi ns. " omaa aikaa" ; aikaa käydä vessassa yksin, mennä valmiiseen ruokapöytään, syödä annokseni rauhassa loppuun...
Kaiken kukkuraksi mieheni, joka ei aiemmin kovin paljon kotitöihin osallistunut, katsoi nyt asiakseen niihin ottaa osaa, " kun sinäkin käyt töissä" ... Ihme juttu muuten tuo miehen logiikka; siitä voisi kirjoittaa pidempäänkin ;o).
Töissäkäyntini myötä taloudellinen tilanteemme kohentui, ja hankimme uuden, ihanan ja isomman asunnon. Nyt lapset ovat siirtyneet päiväkotiin ja viihtyvät siellä mainiosti. Kotonamme käy siivooja, eli illat on ihan oikeasti aikaa olla lasten kanssa ja keskittyä heihin.
Henkilökohtaisesti koen, että perheemme kokonaisuudessaan voi työssäkäyntini myötä paljon paremmin kuin silloin, kun olin kotona. Jaksan ihan eri tavalla nauttia lapsista ja kaipaan heitä hurjasti(positiivisella tavalla), kun välillä olen heistä erossa. Lapset viihtyvät päiväkodissa erinomaisesti, ja saavat sieltä virikkeitä.
Näin siis meillä. En missään nimessä sano, että äidin töihin paluu olisi aina hyvä ratkaisu. Meidän tapauksessamme se kuitenkin tuntui toimivan hyvin.
Kommentit (3)
Itselläni esikoinen oli mitä kiltein ja helpoin lapsi, ja silti kun neiti täytti noin 1½ vuotta, minusta alkoi tuntumaan, että kotona olo ei riitä minulle ja meidän todella sosiaalinen neiti tarvitsee enemmän aktiviteettia ja ikäistään seuraa kuin voin kotona tarjota. Niinpä menin töihin (30h/vko), kun neiti täytti kaksi vuotta. Enpä ole katunut, vaikka edelleen huushollin ja neidin hoitovastuu on minulla.
Neiti on viihtynyt hoidossa hyvin ja minä töissä. Nyt on toinen vaavi tulossa ja on taas kiva jäädä hetkeksi kotiin. Saa nähdä kuinka pitkään nyt viihtyy kotona.
Vaikka kyllä sitä kaikenlaista kritiikkiäkin on saanut. Mutta meidän perheelle tuo töihin meno oli myös hyvä ratkaisu. Itse asiassa jakosin työn ohella opiskellakin.
että oikea kombinaatio löytyy etsimällä - jokaisella perheellä se oikea juttu voi olla hyvinkin erilainen kuin toisilla - tai hyvin erilainen siitä mitä oli joskus " haaveillut" tai suunnitellut. Ihanaa, että vaikean alun jälkeen elämä on asettunut hyviin uomiin ja voitte nauttia elämästä perheenä. Raha ei tuo onnea, mutta sillä saa välineet onneen - tarkoitan juuri tuota molempien työntekoa.
Kyllä asiat aina järjestyy - joskus vain se matkanteko on rankkaa!
Niin se vaan tosiaan menee, että joka perheen tilanne on omanlaisensa ja siihen sopii omanlainen ratkaisukin. Kiva kuulla, että teidän tilanne koheni huomattavasti!!! :)
Omasta kokemuksesta sen verran, että meidän esikoinen on nyt 10kk ja olen ollut tähän asti Heidin kanssa kotona. Nyt kuitenkin marraskuista ulkomaanmatkaa varten piti mennä tekemään töihin muutama työvuoro miehen vapaa päivinä. Mies siis hoiti tyttöä kun olin töissä. Ensin töihin meno tuntui ihan järkyttävältä (motivaatiota -10), mutta nyt muutaman työvuoron jälkeen onkin ollut tosi kivaa! :) Ja mies on saanu olla rauhassa neidin kanssa jne... :) Vielä olisi huomenna aamuvuoro ja ens kuussa 4 yövuoroa. Odotan niitä innolla. :D
Sitä siis oikeestaan lähdin kirjottamaan alunperin, että muutama työvuoro on ihan mahtavaa vaihtelua kotiäitinä ololle, varsinkin näin kesällä kun kaikki muskarit ym. on lomalla. :)
Burde ja Heidi 10kk