Onko normaalia punkea istumaan ja huutaa öisin tunnin välein?

Kuulostaa aika hurjalle, jos huutaa joka kerta hysteerisenä. Ehkä olisi syytä mennä lääkäriin, että ei ole mitään fyysistä syytä tohon tai että saa tarvitsemansa hoidon.



Toisaalta, miten rauhoittuu kun menet luokse? Rauhoittuuko pian, kuinka kauan kestää, että nukahtaa uudelleen? Miten saat hänet rauhoittumaan? Miten hän illalla käy nukkumaan?



Ja tärkein: MISSÄ hän nukkuu? Jos hän nukkuu yksin, olisiko syytä miettiä uudelleen nukkumisjärjestelyjä? Voisiko vauva nukkua sivuvaunussa, niin että olisit ihan kädenmitan päässä hänestä öisin (näin myös sun ei tarvitsis nousta sängystä ylös öisin ja saisit levättyä paremmin)? Kun vauva herää, pystyisit heti lohduttamaan esim. käsi hänen päälleen tai antaa tuttia jos hän sellaista käyttää. Joskus noin nopea toiminta vauvan unisyklin päätyttyä voikin auttaa hänet uuteen sykliin, ilman että hän edes herää kunnolla. Hän tietää, että olet siinä ja pelkästään se voi auttaa ja rauhoittaa yöt. Tuossa iässä eroahdistus on pahimmillaan ja erillään nukkuminen ei välttämättä ole toimivin keino uniongelmien ratkaisemiseksi. Meillä oli myös vaiheita, joissa herättiin tunnin välein, mutta vieressä nukkuminen ratkaisi tämän: tuttia tai tissiä suuhun, välillä riitti käsi. Ei huutanut öisin ja nukahti minuutissa uudelleen. Voin sanoa, että kyllä tuo on ohimenevää, tuo tunnin välein heräily.



Toinen asia on selkeät päivärutiinit. Monesti jo päivärutiinien säännöllinen noudattaminen voi parantaa öitä. Mikään ei ole oikotie onneen, mutta kantsii olla ennakkoluuloton kokeiluissaan ja nukkumisjärjestelyissä. Ja ehkä kannattaa mennä lääkäriinkin.



Sinänsä tuo tunnin välein heräily on normaalia, sillä vauvan yksi unisykli kestää 50 minuuttia. Kun unisykli vaihtuu uuteen unisykliin, uni muuttuu erittäin kevyeksi. Jotkut vauvat heräävät unisyklin lopussa eli tunnin välein eivätkä saa unenpäästä kiinni, ellei aikuinen auta heitä uneen. Teillä lienee tästä kysymys. Vauvallasi on herkkä taipumus herätä jokaisen unisyklinsä päätyttyä eikä hän osaa rauhoittaa itseään uuteen sykliin. Kun hän vielä havahtuu siihen, että hän on yksin, hän on tavallaan jo oppinut, että hysteerisesti huutamalla hän saa sinut luoksensa. Hän kyllä saanee tarvitsemansa unen, hänhän nukkuu sen täyden unisyklinsä, eli vajaan tunnin, siinä ajassa hän käy kaikki tärkeät univaiheet läpi. Aikuisen yksi unisykli on 1 h 30 min. Jotkut aikuisetkin havahtuvat aina yhden unisyklin jälkeen. Jos aikuinen ei saa nukuttua edes yhtä 1 h 30 min pätkää täysin putkeen, vaan hänen uni keskeytetään aina, lopputulos aamulla on sama, kuin ei olisi nukkunut yhtään, koska se tärkein loppupätkä unta jäi aina saamatta. Eli mahdat olla puolikuollut tällä hetkellä. Jotta aikuinen jaksaisi toimia päivisin, on suositeltavaa, että hän saisi nukuttua yössä edes kaksi 1 h 30 min pätkää.



Kantsii lukea tämä HUS unikoulu pätkä vielä ihan ajatuksella:



" Unilaboratorioissa on seurattu unihäiriöisten ja ei-unihäiriöisten imeväisten nukkumista. On todettu molempien heräävän säännöllisesti n. joka toisen - joka kolmannen unikierroksen aikana. Herääminen on toisella ryhmällä täydellistä, toisella vain havahtumista valvetilaan, jonka jälkeen alkaa uusi painuminen kohti unen syviä kerroksia. Tämä ero jakaa lapset hyviin ja huonoihin nukkujiin.



Jos lapsi herää ympäristössä, joka on selkeästi erilainen kuin se, missä hän nukahti, hän havahtuu kiinnittämään tähän asiaan täyden huomionsa. Evolutiivisesti on ymmärrettävää, että pienen lapsen on tärkeätä aika ajoin tarkistaa ympäristö: Mikäli emo olisi siirtynyt leiriltä eteenpäin ja hänet olisi unohdettu, hänellä olisi vielä mahdollisuus huutamalla tulla huomatuksi ja otetuksi mukaan.



Unitutkimukset siis osoittavat, että terve vauva usein herää unisyklinsä kevyimmissä kohdissa nukahtaakseen joko itse tai autettuna uuteen sykliin. Koska vauva herää oman unisyklinsä mukaan, hän saa tarvitsemansa unen ja on päivisin virkeä - päinvastoin kuin häntä hoitaneet aikuiset. Unihäiriöiset vauvat eivät pysty itse auttamaan itseään uneen herättyään, kun taas hyvin nukkuvat pystyvät. "

Heippa,



Kuulostaa hurjalle, että vauvasi huutaa heti hysteerisenä herättyään. Jos yhtään epäilet, että hänellä voisi olla jotain fyysistä sairautta, niin kannattaisi ehkä viedä hänet lääkärin tutkittavaksi. Toisaalta, tuossa iässä eroahdistus on pahimmillaan ja erillään nukkuminen ei välttämättä ole paras järjestely tässä ikävaiheessa. Tekstistäsi tulkitsen, että hän ei nuku vieressäsi, nukkuuko samassa huoneessa? Kuinka nopeasti hän rauhoittuu, kun menet hänen luokseen? Miten hän rauhoittuu? Miten hän illalla käy nukkumaan? Kaikista oleellisinta on se, missä hän siis nukkuu?



Sinänsä on normaalia, että hän heräilee tunnin välein. Vauvan unisykli kestää vain 50 minuuttia, joten hän saanee tarvitsemansa unen - hän käy kaikki unen tärkeät vaiheet läpi alusta loppuun. Kun hänen unisykli loppuu, hän herää eikä pysty nukahtamaan uuteen sykliin ilman apua. Tästä lienee teillä kyse.



Jos hän nukkuu vielä täysin yksin, jos pelkkä yksinolo havahduttaa hänet täydellisesti ja ainut keino saada apuja, on huutaa sinut paikalle. Terveet vauvat heräilevät unisyklin kevyimmässä kohdassa, eli kun unisykli on käyty läpi ja siirrytään uuteen sykliin. Heräily on normaalia, mutta se pystyykö vauva nukahtamaan itse vai ei, jakaa vauvat hyviin ja huonoihin nukkujoihin. Teidän vauva ei pysty nukahtamaan ilman apuja ja herää jokaisen syklin päätyttyä, jotkut vauvat heräilevät vain joka toisen tai kolmannen syklin päätteeksi.



Aikuisen unisykli kestää 1 h 30 min. Kun teidän vauva herättää sut noin tunnin välein, sulta jää saamatta se unen syvin vaihe sieltä lopusta. Jos ihminen ei saa nukuttua täydellistä unisykliä putkeen, eli 1 h 30 min, vaan hänet herätetään kesken syklin esim. tunnin välein, on lopputulos aamulla sama, kuin ei olisi nukkunut lainkaan. Jotta aikuinen jaksaisi seuraavan päivän, olisi hyvä saada edes kaksi 1 h 30 min unipätkää, mieluiten 3 h yhteen pötköön, mutta kaksi 1 h 30 min pätkääkin on jo hyvä saavutus. Mahdat siis olla toisin sanoen jo puolikuollut.



Kannattaa tosissaan miettiä noita nukkumispaikkoja ja nukkumisjärjestelyjä ihan tosissaan, koska tämä nykyinen tapa ei ainakaan helpota tilannetta. Helpoin tapa jaksaa ja hoitaa yöheräilyt on tietenkin se, ettei tarvitsisi nousta sängystä ylös lainkaan. Jo pelkkä jalkeille nousu rasittaa kehoasi ja joudut piristymään liikaa, jolloin unensaantikin voi hankaloitua. Myös jos vauva nukkuu eri huoneessa, hän joutuu myös heräämään täydellisesti ja karjumaan hysteerisenä, jolloin hänelläkin voi kestää saada unen päästä kiinni. Jos mitenkään mahdollista, kokeile ihmeessä sivuvaunua näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Epäilen suuresti, että mikäli vauvasi todetaan lääkärissä terveeksi, yölliset huudot ovat puhtaasti eroahdistuksen aiheuttamaa ja siihenhän ei auta muu kuin aika ja läheisyys - öisinkin, sillä hänhän heräilee yöllä. Lähellä nukkuminen myös synkronoi unirytmejänne toisiinsa eikä vauvan tarvitse huutaa hysteerisesti, ennenkuin hänet kuullaan ja hänen luokse tullaan. Pian hän oppii siihen, että öisin ei tarvitse huutaa sinua luokseen, kun olet jo siinä kädenmitan päässä. Kun vauva havahtuu unisyklistään, teet sen mikä toimii: onko se sitten tutti tai rauhoittava käsi tai hyssyttely. Ei siis mitään seurustelua, vain läsnäoloa ja minimaalista toimintaa. Hän saattaisi näin toimien painua hyvinkin nopeasti uuteen unisykliin eikä sunkaan tarvitsisi nousta jalkeille. Kun pahin eroahdistusvaihe on ohi, voi sitten miettiä uudelleen nukkumispaikkoja.



Se, miten saisi vauvan nukkumaan enemmän niitä unisyklejä putkeen havahtumatta, ei ole mitään yksiselitteistä keinoa. Ajan myötä heräily vähenee. Meilläkin oli vaiheita, jolloin herättiin tunnin välein viikko tolkulla, mutta vieressä nukkuen se ei tuntunut ylivoimaiselta ja vauva sai minuuteissa unen päästä taas kiinni eikä hän koskaan huutanut. Voin lohduttaa, että on ohimenevää ja nyt järjestelet asiat niin, mikä nukkumisjärjestely sitten rasittaa vähiten. Ole ennakkoluuloton kokeiluissasi. Jaksamista! :)

Ekan viestin herjas, että palvelu pois käytöstä. Kirjoitin pitkän pätkän turhaan.



Kirjoitin sit toiseen kertaan ja nyt näköjään molemmat viestit tuli läpi eli en kirjoittanu ekaakaan turhaan. Niissä on nyt vähän eri sisällöt, mutta sama idea ;) Tarkoitus oli siis vastata sulle vain yhden kerran.

Kuulostaapas tutulle! Meillä ollu niin samankuulosia öitä kuin sinun kirjoittamasi,. Meillä siis varmaan jostain 6 tai 7 kk iästä (en enään muista) tähän ikään asti, siis on nyt 1 v niin ollut just tuota heräilyä. Välillä enemmän välillä muutama yö vähemmän. Mutta siis koko vuoden aikana on vissiin n 10 yötä yhteensä ollut et ois nukkunut 6 tuntia tai enemmän putkeen heräämättä.



Meillä siis just sama että poika herää huutamaan hysteerisenä ja sinne on mentävä heti tai yltyy ihan mielettömäksi ja sit siihen ei auta ku herättää kokonaan. Syliin täytyy aina ottaa, kun istuu sängyllä ja silmät kiinni huutaa vaan. Jos yrittää laittaa makuulleen niin pistää ittensä ihan kaarelle ja jäykkänä panee vastaan ja huutaa entistä enemmän. Ja sylissä piti pitää yhteen väliin vaikka kuinka kauan ja odottaa että nukahtaa varmasti kunnolla kun sama rumba pitää aloittaa muuten alusta.



Tähän väliin sanon että sori ku kirjotan piti ja pitää kun välillä ollut vaikeampaa ja välillä helpompaa saada takaisin nukkumaan... :)



Mutta siis en jaksa nyt enempää kirjottaa mitä kaikkea öisin on tapahtunut. Vaikka mitä ollaan kokeiltu ja ainut millä saa kunnolla rauhottumaan niiin on syli ja tissi ja äiti. On tehty vaikka mitä järjestelyjä ja aina on aluksi toiminutkin hyvin mutta sit taas viimestään viikon päästä sama juttu.



Nykyään nukutaan patjalla lattialla. Helmikuusta asti niin että poika menee sinne illalla nukkumaan joko niin että nukahtaa patjalle mun viereen tai sit olkkarissa jo tissille. Tämäki sen takia vaihdellu ku nyt on vähä rytmit muuttumassa ku lyhentänyt päikkäreitä ja ja jättänyt toiset pois ym. Niiin ja sit minä ramppaan siellä rauhoittamassa lasta jos en ole vielä ite mennyt nukkumaan. Jos nukun niin jään sit eka herätykseltä sinne pojan viereen. Se tuntuu auttavan aika usein nykyään varsinkin kun on aivan kamala eroahsitus taas päällä. Koittaa koko ajan kädellä että olen siinä vieressä. Muutenkin saa ihme pelkokohtauksia nykyään...



No yksvuotispäivän aikaan oli anoppi, joka on hieroja, niin meillä kylässä. Mun mies sit sano äitilleen että on huomannut että poika ei käytä vasenta jalkaansa niin paljon ku oikeaa, tai jotenki varoo sitä. Lisäks astuu vasemmalla jalalla enemmän sisäänpäin kun oikealla. Anoppi sit katto sitä jalkaa ja hieroivat mieheni kans sitä kahtena iltana. Eka iltana jäi vähä kesken mut seuraavana päivänä tai iltana niin anoppi hiero sitä ja sano että siellä on reidessä lihas ollut tiukalla varmaan syntymästä asti. Ja että sitä pitäs hieroskella välillä. No seruaavana yönä poika kyllä edelleen heräili mutta ei huutanut! Itki vaan ihan normaalisti.



Siitä lähtien mies on yrittänyt sitä hieroa joka päivä mutta aina ei oo kerenny tai muistanu niin sen kyllä sit huomaa jos ei hiero niin taas itketään enemmän. Ja lisäks muuten pojalla naksuu oikea polvi ja kun herppaa päivällä tai yöllä niin sitäki naksuttelee. Ja ollut öisin tosi pitkään sillai et ku herää huutamaan niin potkii ja sätkii niitä jalkoja et nyt vasta sit tajusuin et ne on olleet kipeenä!



Sanoin just neuvolassa tuosta ja anto kesäkuulle ajan et katotaan niitä jalkoja ja jos on vielä sama juttu niin antaa lähetteen fysioterapeutille. Anoppi kyllä kans onneks tietää kaiken mahollisen ihmisen anatomiasta niin voin aina siltä kysästä mutta ku asuu niin kaukana että ei nää kovin usein. Mutta ens kerralla käsen taas kattoo että onko se lihas siellä vielä kuin tiukalla. Sanoi että kun mahassa ovat lopussa niin ahtaasti että se saattaa kuulemma siellä jo mennä.



Sori ihan hirveesti sekava teksti mutta tässä nyt oli miten meillä suurinpiirtein jos jotain selvää sai. Ja niin meiän poika ei sii svielä kävele mutta tukea vasten kyllä kävelee. Ja hampaita tekee nyt kans niin seki kyllä vaikuttaa mutta tiedän miltä tuntuu. Välillä meillä on menee pari yötä paremmin ja odotan että josko se rauhottuis kun käveleen oppii ja tissin saa lopetettua.



Jaksamista sinnekki! minä oon nykyään jo ihan rutinoitunu tähn touhuun että en ees koskaan muista kuin monta kertaa yössä on herätty. Helpottanu sentään tuo ku ite menee tuonne isolle patjalle pojan viereen niin ei tarvi miettiä miehen töihinheräämistä ja ja mutuenkaan ei ole niin ahdasta. ...