mikä oikea tapa kieltää 1vuotiasta lasta?
Hei! Mulla ois tällänen kysymys mikä on askarrattanu mieltä.Meinaan lapsen komentaminen kautta kieltäminen.
Kun meillä ei ainakaan poika usko ei sanaa ja enkä oikein hyväksy noita luu nappejakaan. Ja eikä oikein ees kuuntele kun yritän selittää et miksi sitä ei saa tehdä.oon miettiny et oisko se jäähy penkki hyvä systeemi opetella kun on noissa jossain telkkari ohjelmissa ollu?
Kyllä hän joskus uskoo kun selittää mut hetken päästä mennään samaan paikkaan tekeen pahaa.
Kommentit (10)
-näin ainakin meillä. Kielletyissä puuhissa jos poika on, sanotaan tiukasti EI ja haetaan poika pois/otetaan kielletty esine pois tms. Ja toistetaan niin kauan kuin tarvis. Jos tuli itku, lohdutettiin muttei silti annettu periksi. Ja hyvin toimi, mutta kärsivällisyyttä tämä vaati.
No joo oon kokeillu kaikenlaisia konsteja ja justiin sitäkin et oon ottanut tavaroita pois ala hyllyiltä ja meillä ei ole edes olohuoneen pyötää viälä hankittu just sen takia et ois pojalla tilaa leikkiä ja eikä ois sitä pahan tekookaan niin paljon välil tunttuu et tekee pahaa vaan hakeakseen huomioo tai sit kun tylsistyy..Mut kyl olen sitä mieltä et pienestä pitäen pitää jo rajat olla ja tieto siittä mitä saa ja ei saa tehdä.Vai mitä mieltä muut ovat.
Kysymys olikin siitä, että noin pientä EI SAA RANKAISTA (esim jäähypenkillä). Eihän tylsistyminen tai huomion hakeminen ole sama asia kuin olla tuhma tai tehdä jotain kiusatakseen. 1-vuotias on niin hirmu pieni vielä.
Olen edelleen sitä mieltä, että ainoa tapa on ottaa kielletyt tavarat pois tai lapsi niiden luota. Meillä pahin vaihe on alkanut siitä 10 kuukauden paikkeilla ja loppunut lasten ollessa noin puolitoistavuotiaita (toki isommatkin vielä keksii yhtä jos toista sillon tällön). Tiukka ei joka kerran on hyvä sanoa, pikkuhiljaa se siitä.
kent ja lapset 7v, 3v ja kohta 2v
Meillä kaksi vilkasta lasta, jotka ovat ehtineet koluta kaikki paikat. Olen aika samoilla linjoilla Kentin kanssa. Arvoesineet olen ottanut pois, samoin esikoinen on joutunut luovuttamaan pienet lelut nyt kun nuorempi laittaa kaiken mahdollisen suuhun. Pienestä pitäen olen lapsia kieltänyt, ja vienyt tilanteesta pois. Kun esim. kiipeily on ollut pahimmillaan, olen välillä kaatanut keittiön tuolit, ettei lapsi koko ajan kiipeilisi pöydällä. Vasta 1½ vuoden tienoilla kiellot ovat alkaneet tuottaa tulosta. Kuten joku edellä sanoikin, pitää kieltämisessä olla johdonmukainen, eli pitää kieltää aina tai ei koskaan. Esikoinen on ollut meillä ainakin niin jukuripäinen, että jos kerran olen antanut periksi, olen joutunut jälleen miljoona kertaa kieltämään. Vanhemman kohdalla on ollut harvakseltaan jäähypenkkikin käytössä, mutta vasta 3v jälkeen, eli kun on selkeästi ymmärtänyt tekojensa seuraukset.
meillä kanssa ei totella hirveän hyvin, aina kyllä katsoo kieltäjää kohdin, kun sanoo ei, mutta ei välttämättä tottele (poika on pari viikkoa vaille 1).. joskus voi totella hetken aikaa.. hänestä kivointa on tv:n sammuttaminen päävirrasta (yltää nappulaan juuri ja juuri ja tv on sen verran iso ettei voi sitä siirtää) ja keittiössä kivointa on uunin alakaapista paistinpannujen otto.. niin hassua minusta oli se kun tuossa kuukausi takaperin totteli vielä suht hyvin, nyt tuntuu että korvissa on sen verran vaikkua ettei totella millään.. taitaa olla aika vaiheittaista tuo tottelu ;)
Meillä on kaksi erittäin vilkasta poikaa. Esikoinen on jo neljä vuotias ja kuopus nyt 1 vee ja 4 kk. MENOA JA MELSKETTÄ riittää. Olemme ihmetelleet mieheni kanssa miten ESIKOINEN olikin aikoinaan niin kiltti. Hän ei - siis muistimme mukaan - tehnyt mitään supertuhmaa. Mutta nyt meillä on sitten tämän kuopuksen myötä tullut aivan toinenlainen käsitys lapsista. Hän kiipeilee, laittaa levyjä päälle, CD:t saavat " kunnon" käsittelyn, astiat lentelevät kaapeista ym. Olen yrittänyt siirtää KAIKEN mahdollisen, mutta ihan kaikkea ei pysty suojelemaan. Kiellän AINA kun huomaan hänen tekevän jotain " väärää" , mutta eipä sillä ole mitään vaikutusta. Mielummin aivan toisinpäin. Kuopuksen mielestä on aivan fantastista kun minä reagoin hänen leikkeihinsä.
Meillä on käytössä esikoisen kohdalla rauhoittumisnurkka. Sinne myös meidän kuopuskin välillä menee hetkeksi OMASTA VAPAASTA TAHDOSTAAN itkeskelemään. Ja mikäli veli sinne joutuu menee hänkin paikalle ja ottaa veljeään kädestä.
Toivon, että kuopuksemme huimapäisyys ja tottelevaisuus tästä vielä paranee. Tietysti hän on vielä kovin pieni, joten eiköhän ikä tuo viisautta mukanaan.
Mä olen sitä mieltä, että lasta pitää tarvittaessa kieltää (johdonmukaisesti) ja estää (ja estää ja estää), mutta että 1-vuotiaan on aivan turha kuvitella muistavan kieltoja. Ja sitten kun lapsi muistaa, että jokin asia on kielletty, alkaakin jo oma tahto näkyä ja niin kuuluukin olla. En siis odotakaan, että 1-2 -vuotias tottelisi.
En usko, että 1-vuotiaalla olisi vielä kovin kehittynyt käsitys syy-seuraussuhteesta; niinpä en usko, että jäähypenkistä olisi apua. Meillä se ei ole käytössä edes 3,5-vuotiaan kanssa.
puhe mennyt läpi. mitään ei olla siirretty " turvaan" eikä mitään ole rikki mennyt.
jäähypenkki tyyppiset ei toimi juu tuon ikäisellä, ja periaatteessa selittäminenkin menee vähän ohi korvien, mutta lapsi kyllä ymmärtää elekielen, äänensävyn ja puhetta. topakasti kun sanoo ei ja yhdistää siihen oikeanlaisen elekielen niin kyllä lapsi ymmärtää. tietty jos toisinaan sama juttu on sallittua ja toisinaan kiellettyä niin se vain sekoittaa. eli johdonmukaisuutta myös.
mutta tuskin kukaan voi väittää, että yksivuotiaalle on riittänyt yksi ainoa EI jostakin asiasta ja sen jälkeen ei enää koskaan ole sitä tehnyt. Eli ei:tä saa hokea niin kauan, että lapsi ei enää ole ko asiasta kiinnostunut.
lapsi ei luultavasti osaa edes yhdistää asioita, eli miksi on joutunut jäähylle.
Selittäminenkään ei suurimmalla osalla auta mitään (toki nyt on iso ero, puhutaanko lapsesta, joka on juuri täyttänyt 1v vai joka täyttää viikon päästä 2v)
Itse olen tullut tulokseen, että niin kauan, kun lapsi ei ymmärrä, MIKSI jokin asia on kiellettyä, kieltämisellä ei ole mitään tulosta. Tai siis toki sillä on tulos jos lapsen siirtää pois, mutta lapsi ei tavallaan tuossa iässä vielä lopeta jonkin asian tekemistä siksi, että se kielletään.
Minä olen ensinäkin ottanut pois sellaiset hypersuperarvokkaat tavarat ja tietysti vaaralliset, sillä kieltämään joutuu joka tapauksessa paljon. Sitten olen yrittänyt vähentää kieltämistä, eli lapset saavat katsella kauko-ohjaimia ja puhelimia jne, kunhan niitä ei paiskota maahan. Tuon siis lapselle ns. vaihtoehtosen tavan eli MITEN jotakin esinettä käsitellään.
Ainoa toimiva konsti pienen lapsen kohdalla on joka kerran vain viedä lapsi pois paikalta (tai vaihtoehtosesti tavara). Jossakin vaiheessa lapsi sitten rupeaa ymmärtämään, mihin ei saa koskea ja mitä ei saa tehdä.
Älä käsitä väärin, lasta pitää toki estää tekemästä tyhmyyksiä, mutta noin pientä ei saisi " rankaista" sillä lapsi ei todellakaan tee asioita tuhmuuttaan.