Tosi heikosti syövä kolmivuotias
Onko muilla kokemusta? Eli tyttömme täyttää ensi viikolla kolme ja on jo jonkin aikaa syönyt tosi heikosti. Lähinnä syömiset menee tappeluksi kun yritän lähes väkisin syöttää. Neuvolassa käytii torstaina ja täti ei ollut lainkaan huolissaan vaikka paino oli pudonnut 3kk aikana n 400g. Tänää kävin ostaa sanasol:a apteekista että saa edes vitamiineja... Jospa alkais ruokakin sitten maistuu.
Aiemmin on syönyt ihan reippaasti eli kuuluuko tää jotenkin ikään vai onko jotain poppakonsteja kellään jolla sain tytön taas syömään.
Kaikki hampaat on ollut tullut jo ajat sitten, että siitä tuskin on kyse.
Kommentit (4)
yhdyn edelliseen. Meilläkin hyvin tuttu juttu - tuo syömättömyys siis. Ei siihen auta mikään.lapsi syö, kun on nälkä. Herkkulinjalle ei kannata lähteä vaan tarjota säännöllisesti kunnon ruokaa. Asiantuntijatkin sanovat, että vanhemmat tarjoavat kunnon ruokaa ja lapset sitten päättävät, mitä syövät.
Painon laskeminenkin varmaan huolestuttaa.
Kuitenkin minäkin olen sitä mieltä, että älä missään nimessä pakota syömään. Pyydä rauhallisesti maistamaan ruokaa ja syömään sen verran kuin " haluaa" syödä. Sitten anna jättää syömättä. Älä missään nimessä anna mitään syötävää ennen seuraavaa ruokailua. Useille äideille on todella vaikeaa antaa lapsen olla syömättä, mutta usko pois, että lapsi syö, jos on nälkä (olettaen, että tarjoat samanlaisia ruokia kuin ennekin).
Meillä on kokemusta lapsesta joka ekoista kiinteistä lähtien on ollut aivan onneton syöjä. Tuntuu vaan silti pärjäävän ihan hyvin ja pienempänä sairastelikin todella vähän. Nykyään syö MultiTabsin pureskeltavia vitamiineja, että saisi kaikki vitamiinit kuitenkin. Tyttö on nyt 5v. Tänä talvena on ehkä ekaa kertaa ollut sellainen olo, että tyttö on oikeasti nälkäinen ja haluaa syödä. Saattaa siis suostua syömään jotain ruokaa pikkuisen vain sen takia, että luvataan sitten leipää " palkinnoksi" . Ruokailut on meillä olleet suorastaan painajaisia eikä tunnelma edelleenkään ole kovin rentoutunut meillä aikuisilla, kun yhdessä syödään. Aina saa jännittää mistä alkaa huuto ja temppuilu. Yritetään silti peittää omat fiilikset.
Toinen tyttö meillä on ollut hirmuinen syöjä ja nyt 2,5 ikäisenä ekaa kertaa testailee ja koettelee meitä vanhempia. Saattaa myös jättää ruuan syömättä. Jotenkin se huolestuttaa enemmän, kun on aina ollut niin nälkäinen. On vaikeampaa antaa olla syömättä, mutta näin kyllä tehdään siitä huolimatta.
Voisiko teillä ikä tehdä osuutensa asiaan, eli uhma. Onko uhmaa esiintynyt aikaisemmin? Usein ensimmäinen oman tahdon esiintymä on ruuasta kieltäytyminen lapsella. Se kun on helppo keino näyttää omaa tahtoa.
Tsemppiä ja toivotaan, että on ohimenevä vaihe! Vielä sellainen tuli mieleen, että jos tilanne ei rupea muuttumaan, niin voisiko olla jotain allergiaa?
T: Yniäinen ja yksi miniannoksilla pärjäävä ja yksi hevosen lailla syövä tyttö:)
Aamu ja iltapuuron on syönyt aina todella hyvin, paitsi hampaiden tulo aikana.
Muuten saanut kaikesta ruoasta taistella.
Lopetin taistelun. Tarjoan ruoan joka kerta ruoka-aikana. Jos ei kelpaa niin sitten pois pöydästä ja seuraava ruoka tulee seuraavana ruoka-aikana. Lounaalla yritän houkutella enemmän jotta päiväunet onnistuu paremmin. Ruoatta ei oikein nuku kunnolla.
Mutta tämä ei meillä nykyään enään ole päivittäistä. Poika on päivähoidossa ja syö siellä todella hyvin. Lienekö äidin pöperöissä vika :) Maksalaatikkoa ja pinaattikeittoa/pinaattilettuja söisi kyllä joka päivä :D
Mutta itselläni on periaatteena ollut se että meillä syödään ruoka-aikana ja sitä ruokaa mitä pöydässä on. En lähde tekemään erikseen mitään muuta jos ei kelpaa. Leipää saa kun on syönyt ruoan.
kuuluu ikään. Älä pakota lasta syömään. Lapsi kyllä tietää itse kuinka paljon ruokaa tarvitsee. Tiedän monia lapsia jotka voivat olla päiviäkin syömättä juuri mitään ja hyvin voivat.