Vauvani putosi sängystä

Nyt oli meidän vuoro säikähtää pahankertaisesti, kun pikkuisemme kopsahti sängyltä lattialle :( Onneksi heti alkoi lohduton itku. Otsassa on iso mustelma ja kuhmu.

Soitin heti neuvolaan, nyt mietin kävisinkö vielä tk:ssa näyttämässä lääkärille (että itse vähän rahoittuisi..)

Itse ihmettelin esikoisen kanssa, että kuka hullu nyt antaa vauvansa pudota lattialle. Kun toiseni oli tipahtanut peräti kaksi kertaa, lakkasin ihmettelemästä. Niin vain käy toisinaan ilman kenenkään syytä!



Leppis-76: jos vauva on muuten normaalin oloinen niin ei tarvitse käyttää lääkärillä. Kyllä vauvasta näkee, jos joku ei ole ihan kohdallaan (unelias, veltto...).

Meilläkin tuo isompi aikoinaan putosi sängystä muutaman kerran. Itki hieman, muuten ei mitään. Paniikkiin meinasin tosin itsekin mennä, mutta mies onneksi oli rauhoittelemassa mukana.. =)



Serkun tyttö on pudonnut pienenä betoniportaat alas, silloinkaan ei mitään kummempaa käynyt. Käyttivät lääkärissä ja olivat sanoneet että näitä sattuu, ja et vauvat on onneksi aika joustavia tapauksia.. =)



miitu ja poju 2v8kk sekä tyttönen vähän päälle 3kk (pienin ei siis ole vielä päässyt mistään putoamaan.. =))

on myös lapsilla ' lentäjän lupakirja' , joka on hankittu jossain välissä ennen puolen vuoden ikää. Muut on pudonneet ' vain' sängyltä tai sohvalta ilman mitään haavereita, mutta kakkonen tippui vaunuista n. 3kk ikäisenä betonilaatalle, enkä tänä päivänäkään tiedä miten sieltä oli alas tultu. Luin vaunujen vieressä postia ja kuulin isoveljen sisällä heräävän. Lähdin poikaa hakemaan sängystä ja alakertaan tullessamme kuulin vauvan huutavan. Ulko-ovelle päästyämme järkytys oli melkoinen, kun poika makasi mahallaan pää vaunuihin päin laatalla. Oletan, että oli potkinut itseään taaksepäin (oli ollut siihen asti erittäin rauhallinen ja tarkkaileva, mutta ei liikkunut mihinkään suuntaan) ja vaunujen pääpuolesta pudonnut. Vaunutkaan ei olleet ' kipanneet' , kun olivat samassa paikassa edelleen. Mitään ei pojalla tuntunut olevan, nenässä ja otsassa vain pari naarmua, mutta ei muuta. Sen jälkeen en ole uskaltanut vaunuissa lapsia nukuttaa ilman koppaa tai ainakin nurmikolla, ettei olisi niin kova alusta. Noloa myöntää, mutta kuulin ihan hiljattain tutulta, että vaunuihin on saatavissa valjaita... Kun ei esikoisen aikana tarvittu, ei hoksattu, että sellaisiakin olisi tarjolla.

Tänä aamuna muskarissa nimittäin sitten meidän neiti 11 kk kippasi penkiltä naamalleen kivilattialle :( Siellä oli sellaisen " kerhopenkit" eli ne perinteiset mallia pinottava. Tyttö istui siinä " keskikorkealla" penkillä aivan mun vieressä, ja putoamisuhan tiedostaen tarkkailin lasta tietenkin koko ajan. Siinä hän kuitenkin istui oikein nätisti ja rauhallisesti ja miten sitten sekunniksi katsoinkaan toiseen suuntaan tai jotain ja kuului aivan kauhea muksahdus, ja tyttö oli yht' äkkiä naamalleen kivilattialla. Nappasin hänet paniikisssa syliin ja kauhea itku ja huuto tietenkin tuli, niin tytölle kuin äidillekin!



Pelästytettiin siinä sitten muutkin muskarissa olleet äidit. Eikös kuitenkin aivotärähdys oireile välittömästi?! Neiti onneksi rauhoituttuaan oli ihan oma itsensä ja jaksoi leikkiä ja touhottaa vielä perhekahvilassa hetken muskarin jälkeen. Unelias hän oli ja on sitten kotimatkalla ja edelleen on nukkumassa, mutta niin olis normaalistikin, kun nukkuu aina päikkärit muskarin jälkeen. Pitääkö mun nyt käydä välillä varmuudeksi tökkimässä tyttöä kun nukkuu nyt pihalla?! Vaikka kyllä mä taidan kaiken varalta mennä hiukan kokeilemaan että reagoi...



Kyllä taas tuli huono äiti -fiilis, mahtaakohan tästä edes uskaltaa miehelle kertoa, hän kun on muutenkin jokaisesti pienestä muksahduksesta niin huolissaan :)



t. Huono äiti -kerhon viimeisin jäsen :/

aivotärähdys heti näy vältämättä, voi tulla vasta puoli vuorokautta myöhemmin, ja just niin et kun nukkuu nii on mentävä herättelee seuraavana yönäkin koska tosiaan voi ilmetä vasta myöhemminkin.

ihmettelin vaa miten tääl puhutaa rennosti siitä kuinka näitä sattuu että lapsi tippuu jostain, eihän sellaista saa sattua, sehän on fakta. Kerran jos ymmärränki mutta en tyylii tollasta kun joku kirjoitti että jonkun ystävän vauva on tippinut ties kuinka monet kerrat, sitteristä pöydältä lattialle(kuka ees jättää tarkkailematta sitteris olevaa vauvaa pöydälle), tai syöttötuolilla kaatunut naama edellä tms. syöttötuoleissa (ainakin suomalasissa) lukee jopa selkeesti ettei lasta saa jättää yksin vartioimatta), onko se nyt vaikeaa ymmärtää että jos lapsi on jossain korkeella esim.sängyllä, sohvalla tms. niin sitä pitää valvoa joka ikinen sekunti.

en halua siis syyllistää ketään joilla on vahinko käynyt kerran esim. mutta luulisi siitä kerrasta olevan Vieläkin varovaisempi ettei enää satu tollasia tyyliin- lapseni tippunut monesti jostain-juttuja.

vaikka vauvoilla on kova kallo jne. ja onneksi harvoin sattuu mitään vakavaa niin pitää muistaa se että myös kosmeettista haittaa saattaa sattua. Mieheni veljen vaimo nukutti lastaan 10kk ulkona vaunuissa, siis lasta joka nousi ja käveli tukia pitkin, niin tottaki tyttö oli sieltä ylös noussut herättyyäään ja tippunut suoraan betoni lattiaan, ei siinä mitään päähän sattunut mutta komeasti 3 hammasta meni ylhäältä juurineen, ei saada istutettua takas, käyttivät hammaslääkrillä heti tapahtuneen jälkeen, on juuret revenny niin pahoin ettei rauta hampaita siis enää kasva. nyt on tytön puhe viivästyksissä kun ei pysty tuottamaan äänteitä, lääkärit ovat sanoneet että ikeniin voidaan aikuisena istuttaa hampaat ettei rumaksi jää.

että näinkin voi käydä,vaan tämäkin sen takia että tämä äiti sattu nyt olemaan sen verran tietämätön ettei ottanu huomioksi ettei ton ikästä lasta voi jättää ilman valjaita nukkumaan yksin.

Kannattaa laittaa patjat lattialle tai meillä on otettu runkopatjasängyistä jalat pois. Silloin vauva ei putoa sängystä ainakaan kovin korkealta. Me nukumme kaikki samassa sängyssä(lapset 10kk ja 3v), mutta vaikka vauvalla olisi omakin sänky niin aika paljon taitaa vauvat olla vanhempienkin sängyssä, ja putoilla...Kyllähän vauvat sen kestää, mutta itse voi olla levollisempi kun pudotus on matala.

Esikoinen aikanaan otti oikein vauhtia kun pyörähti lattialle sängyltä. Muistan vieläkin sen kauhean paniikin, joka seurasi kun näin vauvan vilahtavan lattialle. Hirveä huuto siitä tuli ja soitin heti ensiapuun. SIeltä sanoivat vain että tarkkailla tilannetta, että moni vauva tippuu jopa hoitopöydältä kaakelilattialle, eikä tule mitään.

Sama esikoinen on kopsahdellut vähän vanhempanakin. Isänsä kanssa oli saunassa hypännyt alimmalta lauteelta lattialle, lattia oli liukas ja poika kaatui selälleen niin, että pää osui siihen lauteeseen :(

Kuhmu tuli takaraivoon heti, mutta mitään muuta ei tullut. Kävin yölläkin häntä herättelemässä ja katsomassa pari kertaa, että kaikki on hyvin.



Kuopus taas tipahti viime viikolla ensimmäistä kertaa yöllä sängystä. Tippui päiväpeiton päälle, joten mitään vakavaa ei sattunut.

Kukaan ei ole huono äiti/isä näiden vahinkojen tapahtuessa, vaikka olisi kuinka tarkkaavainen, niin niin voi käydä joskus.

Itse kai siinä eniten säikähti. Poika mätkähti selälleen maahan. Huusi kuin mikäkin. Rauhoittui syliin vähäsen, ja kun laskin hänet sänkyyn ja annoin maitoa (jatkoin iltarutiineja siitä mihin jäimme ennen putoamista), niin maito kelpasi ja uni tuli.



Seuraavana päivänä pojalla oli päässä hirveän kokoinen kuhmu, joka laski vähäsen, mutta on siinä vieläkin. Poika oli kaikin puolin normaali sen yön, hetken ennen nukahtamista ja seuraavina päivinä. Kuhmu ei ole edes kipeä, kun siihen saa koskea. Tosin sitä en kovin mielelläni tee, kun on niin ilkeän tuntuinen, kun on ihan pehmeä. Neuvolan tätitikin olis sitä mieltä, ettei ole vakavaa.



Sitä vain itse kuvittelee kaikkein pahinta, kun on oma rakas vauva kyseessä..

Meille tapahtui esikoisen ollessa juuri 7kk samanlainen kämmi, toin poika ' hyppäsi' eli ponnautti itsensä hoitopöydältä alas suoraan kylppärin kaakeleille!! Meni vielä nassu edellä. sain itsekin hysteerisen kohtauksen, muistan varmaan ikuisesti sen hetken kun tajusin tapahtuneen ja näin vauvani siinä lattialla mahallaan...edelleen (tapahtuneesta kohta 3v) sydän vetäiseen kiepin jos toisenkin kun ajattelen tilannetta....

Minäkin kutsuin ensiavun paikalle, koska en tiennyt muutakaan tehdä siinä paniikissa. Vauva alkoi kyllä heti itkeä ja itku loppuikin pian, halusin silti varmistaa, että kaikki on ok. Niin olikin ja on edelleen:D



Onneksi vauvelit on tehty kestämään koviakin kolhuja ja siksipä esim. kallon saumat ovat vielä auki, jotta ne antavat periksi iskuja. Päähän muokkautuu vielä pitkään juuri tästä syystä.



Luulen, ettei vauvallesi tapahtunut mitään kamalampaa. Jos kaikki sängyiltä/pöydiltä tippuneet vauvat vaurioituisivat, ei maailmassa olisi kuin murto-osa enää terveitä lapsia/aikuisia jäljellä:)

Meijän vauva on tipahtanu muutaman kerran sängystä, aika matalalta, ja on huutanut mutta en usko että mitään on tullu. Enemmän pelkään nyt kun kiipeää joka paikkaan 8,5kk. Ei vielä tajua yhtään varoa. Enemmän nyt on vaaratilanteita.

Ite sitä enemmän säikähtää ja lapsikin varmasti säikähtää.

Kaikkien lapset joskus kopsahtelevat.

4 kk ikäisenä vauva lennähti alas hoitopöydältä kylppärin kaakeliin vatsa ja naama edeltä. Alkoi heti huutaa kovasti, ja automatkan lääkäriaseman päivystykseen oli hereillä mutta rauhallisempi. Päivystyksessä kuvattiin varmuuden vuoksi käsivarret, muttei niissä mitään ollut. Ikenistä tuli hiukan verta paidalleni, ja syöminen oli sen vuoksi hankalaa noin puoli vuorokautta. Annettiin maitoa ruiskulla suoraan suuhun. Mitään muita oireita ei tullut, vaikka minä myös pelkäsin vaikka kuinka pitkään kaikkea mahdollista. Kuin minua lohduttaakseen vauva oppi samana päivänä tarttumaan esineeseen! Ajattelin olevani maailman huolimattomin äiti, mutta löysin silloin onneksi samanlaisin tarinoita netistä, enkä löytänyt yhtään huonoa juttua!

Miten tuo kallonmurtuma todettiin? Eli oliko vauvassa selkeästi jotain merkkejä että on jotain vialla? Tuo kallonmurtuma vaan kuulostaa tosi kamalalta.



Meillä typy putosi jenkkisängystä taannoin (nykyään sänky onkin lattian tasalla, kuten tuolloinkin oli vain viikko muuttoon että oli sänkymuutos tulossa) mutta ilmeisesti mahalleen, itku tuli mutta loppui pian (itse olin kaupassa ja isän kanssa putosi..)

Meillä on kolme lasta ja kaikki ovat järjestään pudonneet sängyltä. Vaikka kuinka olen yrittänyt varoa ja vartioida.

Koskaan ei ole kovin pahasti käynyt...

Keskimmäisen kanssa pelästyin tosissani, hän taisi olla vasta 5kk,kun tippui yöllä sängystämme (olimme molemmat nukahdettu imetykseen) Heräsin kovaan paukahdukseen,hetken oli hiljaista ja sitten alkoi lattialta kuulua kova itku. Laitoin valot päälle ja huomasin pojan makaavan naamallaan lattialla ja verta ihan hirveästi (päästähän tulee yleensä paljon pienestäkin haavasta). Nostin pojan ylös ja nenästä sekä suusta valui verta. Lähdimme yöpukusillaan kaahailemaan ensiapuun,jossa totesivat vauvan selvinneen lähinnä saikähdyksellä, nenästä oli verisuoni katkennut,ei ollut edes murtunut ja kahdella hampaalla oli puraissut huuleen. Hoidoksi saimme vain tarkkailua pari vuorokautta. Panadolia annoin mahdolliseen pääkipuun pari päivää.



Kovaa tekoa onneksi lapset ovat!

aika korkealta jenkkisängystä. Tiesin kyllä, että tyttö osaa ryömiä hyvin, mutta otin hänet silti aamulla viereeni köllöttelemään. Itse nukahdin, tyttö ei nukahtanut...

Heräsin muksahdukseen, syöksyin lattialle ja otin tytön syliin, huuto alkoi saman tien. Kun sain tytön rauhoitettua, hän jäi olkapäälleni aivan velttona ja naama meni valkoiseksi.

Olin aivan paniikissa: veltto ja kalpea vauva näyttää kamalalta! Itselläkin oli tosi paha, oksettava olo, kun pelkäsin niin paljon.

Soitin neuvolaan. Terkkari käski tarkkailla ja lähteä parin tunnin päästä lääkäriin, ellei muutosta tule, ja jos oksentaa tai nukahtelee, pitää lähteä heti.

15 min kuluttua tyttö oli oma iloinen ja reipas itsensä.

Eli kaikki meni hyvin, mutta ikinä sitä ei varmaan itse unohda, miten kamalalta silloin tuntui.

kaupan liukuportaissa. Olin kolmen kanssa menossa liukuportaita alaspäin, vauva rattaissa ja kaksi isompaa seisten mun vierellä. No kakkonen sitten horjahti niissä portaissa nurin ja mä tietysti yritin nostaa sen nopeasti ylös ettei jää sinne liukuportaiden väliin. Vauva oli silloin 2kk ja onnistui jotenkin siinä hässäkässä kiepsahtaamaan rattaiden turvakaaren yli, suoraan päälleen liukuportaisiin! Onneksi oli makuupussissa. Se oli aivan hirveä tilanne, esikoinen kirkui täysiä kun säikähti tietty niin paljon, mä revin kakkosta ja vauvaa yhtäaikaa ylös sieltä ja yritin vielä pitää rattaitakin pystyssä. Sain just " pelastettua" kaikki kun liukuportaat loppui. Kamalinta must oli kun ihmisiä vaikkä kuinka ympärillä eikä kukaan auttanut. Toi tapahtu niihin aikoihin kun se yks pikkulapsi jäi vaatteista jumiin sinne liukuportaisiin ja kuoli (-90 luvulla). Just semmonen tilanne mitä oli aina pelännyt että käy ja sit kävi niin vaikka oli kuin varovainen. Kyl mä tunsin itseni pitkään tosi huonoksi äidiksi. Mä juoksin heti sen jälkeen kaupasta ulos ja taksilla tosi lujaa suoraan ensiapuun. Vauvalle ei onneksi jäänyt siitä mitään muuta kuin pari naarmua otsaa, maakupussi suojasi niin hyvin. Tarkkailin tietysti sitä kotona vielä pitkään. Jäi kyllä pienoinen liukuporras kammo siitä....

Vauvat on yleensä kestävää tekoa. Jokainen vauva putoaa kuulemma vähintään sen kerran sängyltä.



Ambulanssimiehet varmaan antoivatkin ohjeeksi seurata vauvan tilaa. Jos menee tajuttomaksi tai tulee yliväsyneeksi tai jos alkaa oksentaa, silloin kannattaa mennä päivystykseen, voi olla aivotärähdys. Me ollaan saatu myös ohjeeksi (esikoisemme tultua kävelytuolilla muutamat portaat alas) että ekana yönä herätimme hänet parin tunnin välein ja katsoimme että on ok. Eli herää, askeltaa jne. Sitten laitoimme takaisin nukkumaan.



Minun ystävälläni on hurjapääpoika, nyt 1v, joka on tippunut sängystä, sohvalta, sitterin kanssa pöydältä lattialle naamalleen sekä kaatunut syöttötuolilla naamalleen, mutta mitään ei ole pojalle käynyt. Säikähdyksellä siis noista yleensä selviää.





Eli seuraile lapsen tilaa ja jos alkaa epäilyttää, voitte käydä näytillä. Mutta yleensä aivotärähdys antaa merkkejä aika pian. Mitään aivovammaa en osaisi kyllä epäillä, pudotus on kuitenkin niin pieni ja vauvat on tosiaan lujaa tekoa; pehmeät luut jne.

Kun ambulanssimiehet tulivat niin poika vain hymyili tuttinsa takaa punaisia miehiä ja miehet sanoikin ettei voi kovin vahingoittunut olla kun on noin tarkkaavainen. Mutta itkun jälkeen vauvan silmat alkoi tosiaan lurpsahdella ja silloin koko kropan valtasi paha olo, paniikki. Pidin hereillä, juttelin ja tarkkailin. En tiedä oliko se pelkkää väsymystä kun noi päikkärit jäi niin huonoiksi aiemmin päivällä.



Eikä sitten illalla meinannutkaan millään nukahtaa, oli jo niin yliväsynyt. Tarkkailua suosittelivat niinkuin teinkin. Poika taisi itse tarklkailla itseään kun niin huonosti nukkui, varmaan vesirokkonäpyt kutitti. Aamulla aikainen herätys ja normioloinen poika. Silti huolettaa että jos sittenkin tuli jotain vakavampaa. Tarkkaillaan!

Serkkuni vauva putosi sängystä ja kallo murtui, mutta ei tullut aivovauriota. Tunnustele kallo, ettei ole kuoppia!