14 kuukauden ikäisen opettaminen / totuttaminen vieraan hoitoon
Hei,
Meillä ei ole alunperinkään oikeastaan ollut käytössä hoitoapua. Olemme tähän asti jakaneet mieheni kanssa "vuorot" tasan eikä pieni poikamme ole päässyt tottumaan muiden aikuisten käsittelyyn ja hoitoon.
Nyt alamme kuitenkin olla siinä vaiheessa että hoitoapua tarvitaan ja halutaan..
Olen itse aika ahdistunut kun tiedän jättäväni lapsen itkemään paniikissa meidän perään. Tähän asti tehdyt yritykset ovat menneet juuri näin.. Eikä meillä ole kokemusta onnistumisesta. Lapsi ei todellakaan ole unohtanut meidän lähtöämme....
Onko muilla ollut kokemusta siitä miten tämä vaikeus lopulta kääntyy voitoksi? Miten olette hoidon suhteen edenneet ja mistä ovat apua saaneet ne jotka eivät ole sukulaisten ympäröimänä (tms.)??
Tuleeko lapselle traumoja kun jää itkemään eroahdistuksessaan?
tAI pitääkö meidän unohtaa koko hoitoasia ja yhteinen aikamme toistaiseksi...??!!!
Toivon apua tähän tilanteeseen, joka stressaa mua todella.
Kiitos
Kommentit (2)
Olen siis yksinhuoltaja, joten poikani on koko ajan kanssani. Tähän asti hän on jäänyt hoitoon (ystävälleni tai vanhemmilleni) ihan hyvin, mutta nyt on joku sellainen kausi, että hän on aivan superriippuvainen minusta. Jos olemme kylässä, hän ei anna minun käydä vessassakaan yksin ilman hirmuista huutoa.
Olen huomannut, että nämä auttaa hoitoon jättämistilannetta:
- äidin iloinen asenne
- äiti viestittää käytöksellään, että hoitoon meno on ihan ok eikä siinä ole mitään ihmeellistä eikä syytä itkuun
- lapsi saa jonkun lelun mukaan
- äiti vie lapsen rauhassa sisälle, mutta lähtee päättäväisesti
Poikani itkee kun jätän hänet, mutta se menee kuulemma nopeasti ohi kun hoitaja vaan vie huomion muualle esim. leluihin.
Hampaiden puhkeaminen lisäsi äitiriippuvuuden aivan mahdottomaksi yhdessä vaiheessa. Lääkäri määräsi hammaskipuun Pronaxenia 2 krt / pv ja äitiriippuvuuskin väheni huomattavasti.
T: Toukomaa
Mutta itse ajattelisin lähestyä uutta tilannetta ensin yhdessä, vaikka ihan koko perheenä. Siis että hoitaja, olkoon sitten tuttu tai tuntemattomampi entuudestaan vaikka kyläilisi ensin joitakin kertoja teillä, tai te mahdollisessa hoitopaikassa ihan koko perheenä ensin, tai vähintäänkin lapsi ja vanhempi yhdessä. Silloin saisit itsellesikin ensin luottamuksen siihen, että hoitaja kyllä pärjää muksusi kanssa. Silloin voisit hyvissä ajoin itsekin opastaa hoitajaa kaikissa jutuissa, mistä puuhista/ leluista/ tms lapsi tykkää, mikä saa hyvällä tuulelle hänet jne. Ehkäpä sitten poikasi pikkuhiljaa tottuisi myös olemaan lyhyitä aikoja hoidossa ihan ilman vanhempiakin?! Ja voisithan kokeilla sitten "tositilanteessa" poistua paikalta vasta, kun lapsi on päässyt hoitajan kanssa "vauhtiin", eikä niin että samalla ovenavauksella äiti häipyy maisemasta kun hoitaja tulee :)
Meillä on kyllä hoitoapua oikestaan aina saatavilla, mutta siitä huolimatta olen itsekin ollut maailman huonoin jättämään lasta edes isovanhemmmille hoitoon. Me kun olemme aina olleet miehen kanssa muutenkin kotona viihtyvää sorttia jne, niin eipä tyttö kovin paljoa ollut tutuillakaan ollut hoidossa ennen, kuin n.1v10kk aloitti päiväkodissa viime syksynä. Ja käytännön syistä emme edes ehtineet juurikaan käydä tutustumassa päiväkotiin etukäteen, mutta kaikesta huolimatta tyttö on alusta asti viihtynyt päiväkodissakin mainiosti!
t. Ope ja tyttö 2,5v