vauva ei rauhoitu enää omaan sänkyyn, apua kaivataa!
elikkäs tyttö on nyt 6kk ja kiinteet on aloitettu 4kk iässä aluksi niitä menikin hyvin mutta nyt viikon verran on kelvannut vai tissi ja iltapuuro. Yöt on kokoajan nukuttu hyvin n.klo21-7 aamuöystä olen syöttänyt siinä klo5 ja siirtänyt omaan sänkyyn takaisin sänky on samassa huoneessa, mutta nyt tyttö ei millää suostuisi käydä nukkumaan ja yöllä kun herää ei suostu jäämään omaan sänkyyn vaan huutaa ja huutaa vaikka kuinka rauhottelen ja tassuttelen kun otan viereeni niin nukahtaa samantien ja nukkuu nätisti aamuun asti. en haluaisi opettaa lasta nukkumaan vieressäni koska seuraavaksi saan tapella sen asian kanssa,pitääkö minun vain huudataa lasta yöllä?
päivisin nukkuu vaunuissa ja välillä omassa sängyssä lyhyenpiä pätkiä vaunuissa nukkuu aina hyvin. tyttö jaksaa olla hereillä noin 2-3tuntia jonka jälkee laitan päikkäreille nukkukohan liian paljon päivällä? kun vähensin päikkärit kaksiin niin iltaunille käyminen oli kauheeta huutoa kun vauva oli jo liian väsynyt. hampaita on varmasti tulossa vaikuttakohan se näihin öihin tälleen??
kertokaa mielipiteitänne pliis!
Kommentit (13)
aamulla herää siinä 7 ja noin 9 käydään ekoille unille nukkuu 2-3 tuntia eli heräilee siinä klo 12 ja sitten taas klo 14-14.30 on taas ihan kypsä nukkumaan nukkuu 1-1,5 tuntia ja viimeiset päikkärit n 18-19, yöunille käydään tai yritetään käydä klo 21 mutta eilenkin tyttö kukkui huutelemassa vielä 22.30 ja sitten vasta nukahti kunnes heräsi 02.30 jonka jälkeen otin viereeni kun halusin itse saada nukuttua.
vähensin aikaisemmin päiväunet kahteen yht 3tuntiin niin illalla oli liian väsynyt että nukkumaan mennessä vaan huusi eikä suostunut edes syömään nyt kun olen antanut nukkua aika kun siltä tuntuu niin ilta rauhallisempi.
särkylääkettä en ole antanut kun on rauhottunut syliin niin olen ajatellut ettei niin koske kun kerta rauhoittuu, mutta jos tää nyt pidempää jatkuu niin täytyy kyllä koittaa sitäkin.
taitaapi olla vaan niin että tää vaan kuuluu pienen vauvan kehitykseen ja siihen on vaan itse sopeuduttava se vaan ihmetyttää kun yö hulina alkoivat niin yhtäkkiä.
toisaalta nyt on kovaa yritystä ryömimisen kanssa joskos sekin mullistaa pikkuisen yöt.
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Tuosta jutusta voit saada hieman uutta näkemystä asiaan.
Kuuden kuukauden iässä vauvan kehitys etenee nopeasti sekä motorisella että emotionaalisella alueella. Tässä, kuten myöhemmissäkin voimakkaan kehityksen vaiheissa, vauvan yöuni häiriintyy helposti. Useimmiten apua unihäiriöihin haetaankin kuuden kuukauden ja yhdeksän kuukauden välissä. Aiemmin kohtuullisen hyvin nukkunut vauva on tässä vaiheessa alkanut tarvita huomattavasti enemmän aikuisen apua nukahtamiseen ja unessa pysymiseen.
Pystyyn nouseva vauva on vaikeampi saada rauhoittumaan uneen kuin makuullaan pysyttelevä. Samalla vauva on vakiinnuttamassa valikoivaa kiinnittymissuhdetta vanhempiinsa. Vauvan havahtuminen erillään olemiseen lisää pelkoa nopeasti.
Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6-10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin - ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.
Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.
Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina.
Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.
Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.
Lisää:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445,7649
Heräilyn todellinen syy ei selviä, mikäli oletetaan lapsen olevan hemmoteltu tai oppineen heräilemään.
Tee sitä mikä toimii, unohda loput.
http://www.babyidea.fi/vinkkeja/einuku.html
Elisabeth Pantleyn kirja;
Hän kirjoittaa kirjansa alkupuolella perusteellisesti huudattamisen haitoista ja siteeraa myös asiantuntijoita. Lisäksi huudattamisen tuoma apu on usein tilapäinen: vauvat alkavat usein jonkin ajan päästä heräillä taas uudelleen. Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/appantley.html
Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista.
"Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä."
http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html
Se on piittaamattomuutta vauvan tarpeista ja tylsyttää vanhempien vaistoa lapsen viestejä kohtaan. Lisäksi pitkitetty itkeminen on haitallista vauvoille. Kaiken huipuksi, huudattaminen ei paranna yöunia yleensä kuin tilapäisesti. http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apgranju.html
Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.
Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla. Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.
Yksin oleminen pelottaa vauvaa
Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista.
Kivijärvi on itse neljän lapsen äiti ja on nukuttanut kaikkia lapsiaan vauva-aikoina vieressä. Esikoinen söi alussa tiheästi, joten häntä alettiin nukuttaa vanhempien vuoteessa. Vauva alkoi syödä harvemmin ja rauhoittui vanhempien lähellä hyvin.
Koliikista kärsinyt poika puolestaan nukkui öisin hyvin, vaikka iltaisin itkikin paljon ja oli selvästi koliikkivauva. Vauvoja ei tarvinnut koskaan kanniskella yöllä, koska he olivat äidin ja isän lähellä ja tyyntyivät helposti.
-Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.
Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.
Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin.
Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki
Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.
Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.
Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla. Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.
Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.
Ei pehmeää sänkyä!
Jos perhe päättää nukuttaa vauvaa vieressä, kannattaa tarkistaa vuoteen sopivuus. Vauvaa ei saa nukuttaa vesisängyssä eikä patjalla, joka on pehmeä tai hyvin joustava. Tukehtumisvaaran vuoksi vuoteesta kannattaa poistaa ylimääräiset peitot ja tyynyt ja pehmolelut. Vauva tarvitsee omaa tilaa vuoteessa noin puoli metriä. Usein perhepeti rakennetaan niin, että parivuoteen lisäksi laitetaan yksi normaali sänky. Vauvan vieressä ei pidä nukkua, jos on nauttinut reilusti alkoholia tai käyttää unilääkettä.
(Kaksplus 3/2007)
Oletko kokeillut antaa särkylääkettä jos vauva ei millään rauhoitu tassutteluun? Meillä on ollut kovien kipujen takana kaikkien hampaiden tulo ja se on nimenomaan ilmennyt niin, että poika ei millään rauhoitu sänkyynsä ja tassutteluun vaan huutaa ja huutaa ja huutaa. Kun huutorumbaa on kuunneltu muutama tunti käyden 15 min välein tassuttamassa, ollaan annettu suppo + maitoa. Niillä eväin poika on useimmiten (muistaakseni) rauhoittunut ja nukkunut aamuun saakka levollisena.
Nyt meillä ilmeisesti tehdään kahta viimeistä hammasta ja ovat taas kovien tuskien takana, poika herää huutelemaan 2 tunnin välein läpi yön. Tänään heräsi itkien puoli seitsemältä eikä enää rauhoittunut, vaikka lopulta annettiin maitoakin. Normaalisti herää vasta kahdeksalta ja aina hyväntuulisena jokellellen.
En kannata "huudattamista" mutta toisaalta olen sun kanssa samoilla linjoilla siinä, että ehkä ei kannata vieressä opettaa nukkumaan - sen asian kanssa sitten saattaa joutua myöhemmin taistelemaan, vauva saattaa ehkä oppia itkemään jopa juuri siitä syystä, että sitten pääsee viereen =) Toisille tosin sekin sopii hyvin.
Miten paljon tyttönne yhteensä nukkuu päiväunia? Yöunet saattavat jäädä lyhyiksi siitä syystä, että päivällä nukkuu ns. liikaa. Mutta yliväsymyskään ei ole hyvä.
Meillä 6 kk:n ikäisestä lähtien on ollut rytminä:
aamuherääminen 08, ekat päikkärit 11:n maissa 1.5 tuntia, tokat päikkärit 15:30 maissa 1.5 tuntia, yöunille 21 siten, että iltatoimet ovat alkaneet jo klo 20 jolloin ollut hereillä kolmisen tuntia eli melkein enimmäisjaksamisaikansa.
Nyt on öiden kanssa meilläkin tosiaan TAAS ongelmia, mutta päivärytmi on pysynyt suht ennallaan, herää vaan aamulla aikaisemmin jonkun vaivan vuoksi kun itkee ja huutaa, poikamme on nyt 10 kk.
t: Vilmis