Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi 5-vuotias lyö? Toisin sanoen osoittaa iloa mottaamalla?
15.05.2006 |
Ihmettelin taas tänään... Vein päiväkotiin jossa hän näki viikonlopun jälkeen parhaat kaverinsa. Oli aivan onnesta soikeana, ja heti saatuaan takin yltään pamautti sillä ystäväänsä päin naamaa. Ja oli siis vain ihan vilpittömästi iloinen jälleennäkemisestä, ei tarkoittanut satuttaa. Ystävä näytti olevan toista mieltä. Vaikka asia sovittiin heti, minulle jäi tunne ettei viesti mennyt taaskaan perille.
Sama juttu on esim. isovanhempien suhteen. Kun nähdään, poika saattaa tömäyttää nyrkillä vatsaan tai jalkaan tajuamatta ettei se tunnu mukavalta, ja menee taas sitten hämilleen kun asiasta puhutaan/moititaan.
Omasta hipiästään hän on aivan yliherkkä, ei siedä kipua oikeastaan ollenkaan ja muistelee katkerasti vielä viikkojenkin päästä jos joku on vahingoissakin sattunut vaikkapa tönäisemään.
Muutenkin hänellä on tapana olla aina hosumassa leluilla tms. toisten kasvoille(ei satuta mutta hosuu kasvojen edessä) mutta auta armias mikä älämölö seuraa jos joku muu tekee hänelle samalla tavalla.
Pelottaa vaan että poika jää pian hyvin yksinäiseksi. Vaikka leikit sujuvat hyvin ja rauhallisesti ja ne muutama hyvä ystävä on olemassa, tuskin he pitkään sietävät tuommoista arvaamatonta hosumista. Jo nyt on ollut ongelmia ettei poikaa halutakaan leikkeihin. Ymmärrän hyvin.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa, kun puhe (sen enempää meidän, isovanhempien kuin pk:n henkilökunnankaan) ei tehoa?
Kommentit (3)
4v. poika, joka ilmaisee iloaan ja riemuaan hyvinkin rajusti. Ei ymmärrä, että toista sattuu. Toisaalta on ihan ylivilkas tapaus, etenkin kotona, mutta päiväkodissa taas ennemmin vetäytyy omiin juttuihinsa. Pikkuhiljaa ovat saaneet mukaan leikkeihin. Leikkii pitkiäkin aikoja omissa mielikuvitusmaailmoissaan mieluiten.
Lastamme kuvaa melkein parhaiten se, että ei ole mitenkään ennustettavissa-yhtään ei tiedä mitä tapahtuu seuraavana päivänä tai tunnin päästä. Vieraat paikat ja ihmiset aiheuttavat ensi alkuun paniikin.. Toisaalta taas hänellä ei ole minkäänlaista vaaran tajua ja jotenkin, kun vaikka sanoo, että älä kiipeä niin korkealle, ettet tipu, niin hän vaan nauraa.
Mitään uutta ei suostu pukemaan päälleen,ennekuin vasta vaatteet ovat olleet kaapissa tarpeeksi kauan. Kaikki sellaiset tilanteet joissa tapahtuu esim. muutos äkkiä ovat kauhistus. Hänellä on myös pakkoliikkeitä tai liikesarjoja. Oli kaksivuotiaana kuiva, mutta nyt puolivuotta sitten alkanut kastelemaan uudelleen joka yö. Päiväkodin mielestä poika on persoonallinen, mutta itse olemme alkaneet ihmetellä, että ei vaikuta ihan normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinlaista liiallista vilkkautta meilläkin on ollut pojan kanssa, vaikka nyt kuluneen vuoden aikana tilanne onkin tasoittunut aika hyvin. Kuitenkin " oireet" ovat sen verran lieviä ettei niistä ole koskaan saatu tehtyä diagnoosia.
Olisiko jollain antaa jotain konkreettista ohjetta tuohon lyömisen yms. lopettamiseen? Oletteko laittaneet vastaavassa tilanteessa lapsen pyytämään anteeksi vai kuinka?
Meillä poika vaan hämmentyy ihan täysin vaikka pian muistaakin että lyödä EI saa. Tuntuu kuin hän ei hallitsisi itseään noissa tilanteissa, kaikki tapahtuu spontaanisti ja sekunnin murto-osassa. Sama koskee esim. tilanteita jossa tapahtuu jotain mukavaa, tulee esim. vieraita.
Alue: Aihe vapaa
kyse on ihan vain siitä, että oikea tapa ilmaista tunteitaan ei ole vielä mennyt perille, mutta menee kyllä kunhan siitä aina sanotaan ja sitä käydään läpi.
Jokin tuossa vain kuulosti niin tutulta oman asperger-lapseni takia. Siinähän on kyvyttömyyttä sekä tunneilmaisuun että oman ja muiden reviirien erottamiseen ja usein myös aisti-yliherkkyyttä - kuten kosketuksen ja vaikka nyt näköhavaintojen suhteen.