APUA!! 2v2kk raivokohtauksissaan yrittää satuttaa itseään :(
Hei. Olen niin epätoivoinen ja huolissani, joten yritän tätä kautta saada varteenotettavia neuvoja.
2x 2kk poikani saadessaan raivokohtauksen esim. siitä, ettemme ymmärrä heti mitä haluaa (puheen viivettä) ja heittäytyy lattialle. Ennen hakkasi päätään (sain lopetettua tämän), yritti joskus lyödä itseään (sain tämänkin seis), mutta nyt raapii kasvojaan :(. Muutenkin ne raivarit vaikuttavat siltä, että koska itkua ei tule tarpeeksi, niin yrittää saada niitä kovemmiksi.
Itse käyttäydyin tilanteissa niin, että otan heti (väkisin) syliin, jotta ei vahingoittaisi itseään, pidän käsistä kiinni (vähän holdingia), selitän rauhallisesti, että äiti ymmärtää että harmittaa/kiukuttaa ja yritän tarjota hänelle vaihtoehtoja mitä poika alunperin tarkoitti. Sitten (joskus en) kun keksin oikean eli haluaakin jogurtin tilasta viinirypäleitä, niin sanoo joo ja itku loppuu kuin seinään.
Mieheni ei pärjää, hän on emotionaalisesti vajaa (psykiatri todennut), mutta opettelee kovasti tunteiden nimeämistä. Usein minun ehtiessäni paikalle on poika juuri nostettu syliin (en tajua miksi miehen pitää olla niin hidas reagoija) ja melkein vain ainoastaan minä saan hänet rauhoitettua. Joskus johonkin toiseen asiaan huomion kiinnittäminen lopettaa samantien raivarin.
Jotenkin pelkään, että tämä ei ole mikään pikkujuttu, on lyönyt meitä vanhempia ja parasta kaveriaan. Olisiko teillä jotain ideoita, kommentteja, arvauksia tai jopa tietoa?
t. kurnau
Kommentit (2)
Minulla on 3vuotias poika joka sai noita pahoja raivareita 1,5v-2,5v ikäisenä. Raivarit vähenivät paljon kun poika oppi puhumaan kunnolla ja kertomaan mikä harmittaa. Mutta vielä joskus hän saa tämänkin ikäisenä raivarin, jos ei tule heti ymmärretyksi. Raivarit ovat kuitenkin harventuneet 1 kerta 6kk sisällä tyyliseksi, kun pienenä niitä tuli joka päivä.
Poikani myös vahingoitti itseään ja muita raivareiden aikana. Häntä ei voinut pitää sylissä, sillä ei rauhottunut siinä. Annoimme pojan raivota omalla paikallaan ja katsoimme, että ei satuta itseään. Nämä ohjeet saimme myös ammattilaisilta.
Niin, poikani on edelleenkin tempperamenttinen ja hieman agressiivinen, mutta huomattavasti parempaan suuntaan ollaan menossa. En usko, että sinunkaan poikasi tuosta kovasti enää enemmän villiintyy. Olemme menosa pian tutkimuksiin, että onko pojallamme ylivilkkautta ja keskittymishäiriötä. Jokatapauksessa lohdutuksena voin sanoa, että raivarit vähenevät/jäävät pois kun lapsi kasvaa isommaksi ja puhe kehittyy.
mutta ainakin vanhemmilla lapsilla voidaan käyttää tunnekortteja, siis eri tunnetiloja kuvaavia kasvoja, joista lapsi voi näyttää oman tunnetilansa, näin sitten harjoitellaan niiden tunnistamista ja nimeämistä.
(Itse en ole mikään kokenut ammattilainen, mutta sosionomin kouluts löytyy ja jonkun verran olen ollut töissä lastenkodeissa ja sitä kautta törmännyt tunteiden käsittelyn vaikeuksiin.)
Voihan tuo olla vain tavallista kovempaa uhmaa ja kiukuttelua, mutta jos olet huolissasi, niin kannattaa hakea neuvoja ihan ammattilaisilta! Itse tunnet kuitenkin lapsesi parhaiten, joten tiedät onko kyse pikkujutusta vai ei. Lyöminen ei tietenkään ole oikea tapa saada tahtoaan läpi.
Uskoisin, että tuo holding-tyyppinen kiinnipito on juuri oikein tehty, lapsi kokee silloin olevansa turvassa. Lapselle pitää selittää miksi pidät kiinni ja samalla aina nimeät lapsen eri tunteita (niinkuin olet tehnytkin), näin hän oppii ne itsekin.
Mutta mä kyllä ehdottaisin, että otat yhteyttä neuvolaan tästä asiasta, jotta pääsette esim. psykologille tai kasvatusneuvolaan saamaan tietoa ja käytännön vinkkejä.