Liimakorvasta kyselisin...

Heippa!



Meillä 1 v. pojalla todettiin liimakorva noin kuukausi sitten. Pojalla oli korvatulehdus huhti-toukokuussa, joka oli todella sitkeä ja hieman väärän hoidon takia pitkittynytkin. Jälkitarkastuksessa diagnosoitiin sitten meille täysin yllärinä liimakorva kummallakin puolella. Nyt odottelemme tilanteen rauhoittumista elokuun puoliväliin, jolloin seuraavassa tarkastuksessa mietitään sitten putkituksen tarve.



Onnistuimme löytämään todella pätevän korvaspesialistin, joka ei ole kovin innokas putkituksen kannattaja. Tietty on paljon tilanteita, joissa putkitus on ainoa keino ja siitä on todellista hyötyä, mutta siihenkään ei ilmeisesti pitäisi kovin hätäisesti ryhtyä. Meillä pojalla ei liimakorvista ole minkäänlaista vaivaa, joten mitään antibiootti- tai sulfakuuria ei ole päällä. Siitäkin eri lääkäreiden mielipiteet vaihtelevat, toiset määräävät heti kuurin ja heti perään vielä vahvemman jne., toiset ovat taas puolestaan sitä mieltä että lääkkeet eivät paranna erilaisia korvatulehduksia. Me siis vaan odottelemme ja seuraamme tilannetta, onneksi, sillä turhia kuureja tuli syötyä jo neljä huhti-toukokuussa. Liimakorva ei kuulemma sinänsä vaikuta kovinkaan paljoa, ihan normaalisti voi käydä pesulla, saunassa jne., mutta putkituksen jälkeen tilanne onkin täysin toinen. Meidän spesialistimme mukaan liimakorva ei aiheuta arkeen minkäänlaista muutosta, myssyä olemme tosin ruvenneet ihan omatoimisesti pitämään entistäkin tiiviimmin päässä :)



Meillä liimakorva on syntynyt flunssan jälkitautina, jossa limaa on jäänyt korviin ja se ei ole päässyt poistumaan sieltä luonnollisesti. Meillä tähän ei ole perinnöllistä alttiutta, pojalla vaan on tällainen taipumus ja sehän ei kovin tavatonta ole...Lääkärimme valisti meitä, että heinäkuun jälkeen ei liimakorvaa Suomessa yleensä tavata, sillä meilläkin on seuraava kontrolli elokuun puolivälissä. Kumma juttu, mutta näin kuulemma on. Samoin liimakorvaa ja välikorvan tulehduksia ei tavata Saksan eteläpuolella, sillä meilläkin hoito alussa ontui sillä poikamme sairastui alunperin Espanjassa, jossa tauti ei kovin yleinen ole.



Itse olen kovin antibiootti- ja sulfavastainen, mutta tietty joissain tilanteissa se saattaa olla paikallaan. Suomessa vaan taitaa valitettavasti olla vallalla näkemys, että kuuri määrätään varmuuden vuoksikin ja mikäli ensimmäinen ei tehoa, määrätään aina vaan enemmän ja vahvempaa. Olen myös kuullut, että homeopaattisista valmisteistakin on moni saanut avun, itse emme ole kokeilleet.



Itseä pelottaa lähinnä se kuulon heikkeneminen, se olisi aivan kamalaa. Myöskään sitä putkitusta en ihmeemmin odota, sehän asettaa sitten ihan omia rajoituksiaan elämään ja veden kanssa pelaamiseen.



Kerro miten teillä tilanne etenee :)

Itse olen nyt kuumeisesti yrittänyt saada tietoa liimakorvasta ja kun tuolta lueskelen, niin hieman sekoittuu omassa päässä liimakorvan ja välikorvan tulehduksen ero.. Osaako joku valaista asiassa? Ja lääkärikään ei ihan selvästi sanonut ( ja minä hölmö en tajunnut kysyä ). Puhui liimakorvasta, mutta antibiootissa lukee mm. välikorvantulehduksen hoitoon. Ja minusta on jotenkin vaan niin outoa, että meillä ei koskaan ole ollut korvatulehduksia ( lääkäri siis on tarkistanut flunssan jälkeen korvat), eikä ainakaan yli kuukauteen, melkein kahteen edes flunssaa. Ja lapsi ei siis mitenkään ole valittanut korviaan, ainoastaan tuo kuulon heikkeneminen on ollut kummastuttavaa.

Asumme pienellä paikkakunnalla ja täällä on vain terveyskeskus, joten hieman huolettaa tuo kunnollisten laitteiden olemassaolo... Mutta kiitos Minna Y:lle vastauksesta, valaisi hieman asiaa. Vielä jos lisää tietoa löytyy tai muita liimakorvia, niin ilolla otan kaiken vastaan.

Siis en tosiaankaan ole mikään korvalääkäri, joten voi olla että olen ihan väärässä. Mutta minusta kuulostaa kummalliselta, että liimakorvaan määrätään antibioottia, jos ei korva ole kipeä. liimakorvahan usein syntyy korvatulehduskierteen seurauksena, mutta esimerkiksi meidän kuopuksella oli jo syntyessään krooninen liimakorva. ja siihenhän ei taida oikein auttaa kuin putkitus.



Yhdellä meidän pojista ehti kuulo selvästi alentua, kuulotestissä todettiin liimakorvan seurauksena selvä kuulon alenema, jtoen sikäli kyllä suosittelen putkitusta.



Kuopuksella vaan ongelmana tuo putkien irtoaminen, alle vuoden vanha on putkitettu jo kolme kertaa.



Putkien kanssahan voi nykyään elellä ihan normaalisti, ei niitä tarvitse suihkussa käydessä suojata. Tulppia suositellaan mikäli lapsi ui likaisissa vesissä, jotta korvaan ei menisi bakteereja tai sitten jos sukeltelee uimahallissakin. Mutta ei meillä noista putkista ole kenenkään lapsen kohdalla ollut vaivaa.

Poika oli jo yli kymmenvuotias kun korvatulehdukset alkoivat. Josta syystä sit tuli lähete korvapolille. Siellä käytiin ja sanottiin et kitarisat on isot ja ne leikataan. Silloin kun sin leikkaukseen mentiin ja ennen ku leikattiin kysyttiin että saako laittaa putket korviin jos löytyy korvista jotain se on vissiin vakio et tarkistavat korvat samalla. Liimakorva löytyi et oli tulehdus päällä ollu silloinkin mutta ei ollu ees valittanu että korvaan sattuu. No myöhemmin sitten käytiin kuulo kokeessa ja todettiin siinä korvassa korkeimmillä äänillä ´jonkin verran huono kuulo mut ei vaikuta puhe ääneen se. Hoitakaa ne kunnolla ku se on se joka niit huonoi kuuloi aiheuttaa sekä useat korvatulehdukset. Meil ei oo ollu putkien jälkeen ku 1 tulehdus. Mut ei kai se kaikilla näin ole!

Hei!



Meillä on molemmilla tytöillä ollut liimakorva, toisella vain toisessa korvassa ja toisella molemmissa. Sairastelivat silloin useita korvatulehduksia, joten meillä se ei niin yllätyksenä tullut kuin teidän perheessä.



Kävimme korvalääkärillä heti muutaman tulehduksen jälkeen (emme siis tav. lääkärillä) ja hän on sanonut, että liimakorva voi parantua itsestään tai esim. ruokavalion muutoksella (maitoallergia tai maitotauti voi olla yksi aiheuttaja). Tilannetta voidaan seurata puolisen vuottakin, mikäli liimakorva on vain toisessa korvassa, jolloin lapsi kuulee vielä hyvin terveellä korvalla. Hänen mukaansa antibiootit EIVÄT liimakorvaan pure. Jos seurannassa ei tapahdu mitään positiivista muutosta, auttavat liimakorvaan vain putket, ei siis antibiootti.



Meidän tapauksessamme tyttöä, jolla oli liimakorva vain toisessa korvassa, seurattiin puoli vuotta (ja kokeiltiin mm. maidotonta diettiä). Tilanne ei kuitenkaan parantunut ja hänelle laitettiin putket. Tytölle jolla oli liimakorva molemmissa korvissa putkitettiin nopeammalla tahdilla, juuri tuon kuulon heikkenemisen vuoksi. Olivat alle 2 v. ja parhaillaan opettelivat puhumaan, joten kuulon aleneminen olisi voinut viivästyttää puhetta. Mitään pitkävaikutteista haittaa kuulolle ei ymmärtääkseni aiheudu.



Alla yksi linkii asiaa koskien:



http://www.pulssi.fi/6.php?nid=1116848184&avnid=-1&show=1&sl=0

Meillä tyttö nyt 1v10kk ja tällä hetkellä putket molemmissa korvissa.Toisessa korvassa oli liimakorva (nyt parantunut).Takana oli 3 antibioottikuuria 6 kkn sisällä (missään vaiheessa korva ei täysin parantunut).Meillä korvalääkäri sanoi, että itse liimakorvaan ei auta antibiootti (krooninen tila), joten hoitona putkitus.Meillä tytöllä oli liimakorvassa jo kuulon alentuma (nyt kuulo normaali). Eli meillä putkitukseen päädyttiin suhteellisen varhaisessa vaiheessa (hoidettiin yksityisellä).Korvia ei ole tarvinnut varoa mitenkään, suihkussa ja kylvyssä käydään normaalisti ja uimassakaan korvia ei tarvitse suojata (jollei kovasti sukeltele).Minä olen ollut kovin tyytyväinen hoitoon ja siihen, että tytön korvat nyt kunnossa. Ainiin, ja putkeet olleet 5/07 lähtien.



Hope-a

Meidän korvalääkäri sanoi, että varsinkin puheenoppimisen iässä korvat saatetaan putkittaa normaalia hanakammin juuri puheenoppisen vuoksi.



Toinen huomio: Hoitamattomasta liimakorvasta voi seurata pysyvää kuulonalentumaa ( en tiedä miten yleistä tai harvinaista se on, mutta mahdollista joka tapauksessa).

Meidän tytölle laitettu putket juuri liimakorvan vuoksi 2 vuotiaana. Senkin opin, että kun on 2 korvatulehdusta peräkkäin, menen suoraan kunnon korvalääkäriin, en edes yksityiselle sektorille jää. Juuri niiden yksityisten lääkäreiden takia meillä meni vuosi korvista kärsien ja kiitokseksi siitä saatiin infektio-astma. joka nuhasta, 4 viikon lääkitseminen.

Joo, minäkin olen ymmärtänyt ettei itse liimakorvaan antibiootit tepsi, sillä yritinkin tiedustella välikorvantulehduksen ja liimakorvan eroja. Mutta ilmeisesti nämä välikorvantulehdukset ovat juuri niitä korvatulehduksia, mihin antibiootteja määrätään ja mitkä niillä myös todennäköisesti paranevat (?).

Kun lääkärissä olimme, en tiennyt liimakorvasta juuri mitään, nyt olen hieman asiaan tutustunut. Siksi en tajunnut lääkäriltä kysyä, miksi hän antibiootin määräsi. Itse hieman mietiskelin, et voisiko olla niin,että hän haluaisi nujertaa mahdollisen bakteerin joka tämän aiheutti. Neitokaisella alkoi joku aika sitten silmät myös rähmiä, ötökän piston seurauksena. Tai niin minä luulin, joten silmiä pestiin ahkerasti ja tilanne helpotti. Mutta ilmeisesti tämä onkin sitä samaa pöpöä.. Lääkäri piirsi meille oikein kuvan miten pöpö on perille päässyt ja mitä siitä on seurannut. Näin juuri sen jälkeen kun minä ihmettelin, että mistä tämmöinen voi yhtäkkiä ilman mitään nuhaa tms. tulla. Mutta nyt osaisin kysyä hieman tarkempia kysymyksiä, mutta kontrolliaika on vasta kolmen viikon kuluttua.

Minäkin luin noista allergiamahdollisuuksista, mutta voiko olla ettei se mitenkään muuten ilmene kuin liimakorvana? Jotenkin kuulostaa omituiselta... Mutta edelleen mielelläni kuulen miten teillä muilla on ollut ja mitä mahdollisesti on esim. korvalääkäri sanonut. ( Meillä lähin korvalääkäri on 100 km päässä ja sinne pääsee vain lähetteellä.)

Semmosta vielä arvelin kysästä, että löytyykö ketään kenellä liimakorva todettu tosta noin vaan? Eli ilman mitään oireita ja jatkuvia nuhia jne. Eli onko se mahdollista, alan jo epäilemään kun ei kohtalotovereita tunnu löytyvän. Tarkoitan kun kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen sairastelukierre takana... Luotan sikäli kyllä pätevään lääkäriin, mutta hän ei ole korvalääkäri ja laitteet eivät varmaan ole uusimmat mahdolliset.