Toisen äidin käytös ihmetyttää - mielipiteitä
Yritän nyt kertoa tämän meidän tilanteen mahdollisimman tarkoin ja puolueettomasti, olen itse aika ymmälläni enkä tiedä,mitä ajatella.
Poikani on juuri 4-vuotias, minulla on lisäksi 2-vuotias tyttö. Kun poikani oli n. 2 v. tutustuin muskarissa poikaani melkein vuotta nuorempaan poikaan ja hänen äitiinsä. Tuo äiti, jota sanon tässä nyt vaikka Pirjoksi, on minua reilut kymmenen vuotta vanhempi. Tuo hänen poikansa, jota sanon vaikka Hannuksi, on siis poikaani melkein vuoden nuorempi ja ns. iltatähti. Hänen isoveljensä ja -siskonsa ovat jo täysi-ikäisiä.
Tuon Pirjon kanssa olemme sitten nähneet vaihtelevasti ja jutelleet enimmäkseen lapsista. Ihan hyvin olemme tulleet juttuun. Poikamme olivat samassa kerhossa vuoden verran ja PIrjo jäi sinne alussa aina itsekin, kun Hannu ei olisi muuten jäänyt sinne. Pirjo on alusta lähtien ollut hyvin kiinnostunut pojastani ja tukenut kovasti poikien leikkiä.
Menimme molemmat töihin nyt syksyllä. Olemme toisinaan tulleet samalla bussilla kotiin ja vaihtaneet muutaman sanan. Lapsemme ovat eri hoitopaikoissa mutta hyvin lähellä toisiaan. Olemme joskus myös sopineet treffit puistoon, jossa Pirjo on reuhannut poikien kanssa ja minä leikkinyt tyttöni kanssa. Pirjo on siis itse vienyt pojat mennessään. Hän on myös ehdotellut,että lähtisin pois, hän voisi tuoda poikani meille myöhemmin. En tunne Pirjoa sillä lailla hyvin, en ole koskaan ollut heillä eikä hän meillä. Olen torjunut nuo ehdotukset sillä perusteella, että olemme lähteneet kotiin syömään. Emme siis puistossa ole juurikaan jutelleet toistemme kanssa, Pirjo on puuhaillut poikien kanssa ja minä vahtinut tyttöäni.
Pari päivää sitten tarjosin Pirjolle poikani vanhoja vaatteita ja ehdotin, että voisin illalla heittää ne heille kotiin, kun olen muutenkin liikkeellä siellä päin. Pirjo kiitti vaatteista mutta sanoi, ettei ole illalla kotona. Hän ehdotti, että tulisi seuraavana päivänä meidän pihalle. Sanoin, että voin hyvin tulla poikani kanssa ulos, kun tyttöni nukkuu päiväunia. Mieheni on kuitenkin sisällä tytön kanssa. Pirjo sanoi, että jospa poikani tulisi ihan yksin. Olin ihan hämmentynyt ja sanoin, että voitte kyllä leikkiä pihalla. Pirjo sanoi, että voisi lähteä poikien kanssa, minne nämä haluavat. Lopetin puhelun ihan ihmeissäni. Kerroin asiasta miehelleni ja hän sanoi, ettei poikamme saa missään nimessä lähteä mihinkään noin vieraan ihmisen seurassa. Kysyin pojaltani, haluaisiko hän lähteä, ja hän kieltäytyi heti. Miehenikin mielestä Pirjon käytös on outoa. Mietin asiaa yön yli ja laitoin aamulla Pirjolle viestin, jossa peruin nuo treffit tekosyyllä.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Olemme tosiaan tulleet juttuun ihan hyvin, on siksi kummaa, ettei Pirjo halua nähdä selkeästi minua lainkaan. En ainakaan muista sanoneeni koskaan mitään pahaa. Ikäeroa meillä tietysti on, mutta niin on kyllä hänellä ja kaikilla muillakin 3-4-vuotiaiden lasten äideillä. Jotenkin hänen kiinnostuksensa poikaani kohtaan on kummaa, hän ei myöskään kysy, saisiko viedä lapseni pois meidän pihalta. Eikä kerro tarkemmin, minne he ovat menossa jne.
Miehen kanssa juteltiin ja hän totesi meidän tulevan vallan mainiosti toimeen ilman Pirjoa ja hänen seuraansa ja ehdotti, etten vastaisuudessa pistäisi tikkua ristiin meidän tuttavuutemme suhteen. Itse olen samalla mielellä. En oikein tiedä, mitä ajatella. En ymmärrä, miksi minun seurani ei kelpaa. En siis ole siitä loukkaantunut yhtään, Pirjo ei ole ystäväni. Ja toisaalta kiinnostus poikaani kohtaan mietityttää. Pirjo perustelee asiaa sillä, että hänen poikansa niin kovasti odottaa minun poikani näkemistä. Siltä asia ei kyllä näytä, hänen poikansa ei tunnu edes tajuavan, kuka poikani on. Tyttöäni Pirjo ei juurikaan noteeraa.
Mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa? Pirjo on töissä päiväkodissa, joten luulisi hänen enemmänkin kaipaavan aikuisseuraa.
Kommentit (13)
Meitä pallon tallaajia on niin moneen menoon, että aina emme ensisilmäyksellä ymmärrä toisiamme.
Itse ajattelin ensimmäiseksi, että Pirjolla on tarve etsiä pojalleen ikäistänsä leikkiseuraa, koska muut perheen lapset ovat vanhempia. Monet äidit eivät näe tilanteen "toista puolta", koska vain ajattelevat oman lapsensa tarpeita.
Toisaalta olen tavannut mýös monia työlleen vihkiytyneitä hoitotätejä, jotka eivät osaa vapaa-ajallaankaan elää ilman hoitamista. Jotta niinkuin rutiininomaisesti kerää lapsia ympärilleen ja jatkaa vapaa-aikanaan ammattiaan.
Pirjo saattaa myös pyyteettömästi yrittää helpottaa sinun elämääsi. Ottaa vapaaehtoisesti huostaansa toisen, jotta pääsisit yhden lapsen kanssa helpommalla.
Monesti tällaisissa tilanteissa vanhemmille tulee ajatus, että ulkopuolinen ihminen on kiinnostunut lapsesta seksuaalisesti. Todellisuudessa naisten harjoittama insesti kodin ulkopuolisiiin lapsiin on äärimmäisen harvinaista. Niin äärimmäisen harvinaista, että sitä mahdollisuutta ajattelisin aivan viimeiseksi. En edes tiedä yhtään tapausta Suomessa viimeisten 70 vuoden aikana.
Itse suosittelisin kysymään asiaa aivan suoraan. Kerro, että olet huolestunut ja haluat tietää, miksi Pirjo toimii tavallaan. Ammattilaisen pitäisi ymmärtää, että tiedustelet asiaa ainoastaan lapsen etua ajatellen. Jos Pirjo kysymyksestä loukkaantuu, niin "mitä sitten"! Ette kuitenkaan ole sydänystäviä ja sinä ajattelet ainoastaan lapsesi parasta. Oman pojan takia äiti voi tehdä ihan mitä tahansa, ainakin esittää asiallisen kysymyksen!
Olen samaa mieltä kuin edellinen. Minustakin Pirjo varmaan vilpittömästi etsii vain pojalleen leikkiseuraa. Vanhempi leikkikaveri on erityisen haluttu yleensä. Lisäksi, kun sinulla tuo pienempikin lapsi niin hän varmaan oikeasti yrittää auttaa. Sinuna tosiaan puhuisin asiasta suoraan ihan ystävällisesti, että teillä on sellaiset periaatteet, että lasta ei päästetä yksin vieraan kanssa vielä mihinkään. Siinähän se on sitten sanottu. Itse en kyllä sinänsä epäilisi Pirjon tarkotusperiä, mutta en kyllä omaa lastanikaan yksin vieraan mukaan päästäisi tuossa iässä. Eri asia sitten ajan kanssa, jos sattuisi paremmin tutustumaan. Mutta itse en kyllä näe mitään sinuun kohdistuvaa loukkausta, turhan herkkänahkainen ei kannata olla. Puhu asioista suoraan.
Täytyy tunnustaa, että jonkinlainen namutätiajatus vilahti kyllä mielessäni. Lähinnä, että ajattelin, että mitä JOS. En kyllä itsekään siihen usko, mutta pieni epäilys nakertaa kuitenkin takaraivossa. Nykyaikana asioista puhutaan niin paljon, ja onhan nyt paljastunut tapauksia, joissa ystävällinen koulutaksin kuljettaja onkin ollut vallan muuta. Hänen kuljettamansa lapset ovat aikuistuneet ja uskaltaneet puhua tapahtuneesta. Mutta en siis aktiivisesti usko, että Pirjo olisi tuollainen. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että varoituskellot soivat päässäni. Ihan normaalia tämä ei ole.
Mietin itsekin, haluaako Pirjo olla tavallaan avuksi. Ehkä mutta jotenkin en usko, että se on vaikuttimena. Pirjolle olen nimittäin jutellut siitä, että haluaisin tehdä vielä lyhyempää päivää ja olla enemmän lasten kanssa. En ole koskaan valittanut, että olisi raskasta tms.
Pirjon poika on täysipäivähoidossa ja hän on luonteeltaan hyvin sellainen syrjäänvetäytyvä. Se, että tuo lapsi aktiivisesti toivoisi kanssakäymistä poikani kanssa, on ihan kukkua. Sekin tuo asiaan lisää epäilyttävyyttä. Miksi tuossa asiassa ihan selkeästi valehdellaan? On tietysti mahdollista, että poika puhuisi kotonaan paremmin ja avoimemmin, mutta ne oikein sitäkään usko. Hänen sanavarastonsa tuntuu kovin suppealta.
Pirjon poika on ikäistään minusta aika paljonkin jäljessä, on vielä vaipoissakin, vaikka on jo yli 3,5-vuotias. Puhekin on hyvin epäselvää ja äänenmuodostus jotenkin outoa. Poika puhuu vähän niin kuin itse puhuisi "Ison karhun äänellä", kun siis itse lukee vaikka satua. Ääni on siis sellainen möreä ja tulee syvältä. Minulle tuli tästä syystä eilen lenkillä mieleen sekin, että PIrjo saattaa käyttää poikaani ehkä jonkinlaisena terapiana pojalleen. Siis, että poikani olisi jonkinlainen esikuva tai malli. Mietin myös, onko hänen äitinä jotenkin helpompaa, kun hänen ja hänen poikansa välillä on jonkinlainen esiliina. Tuo hänen oma poikansa on jotenkin niin vaikeasti tavoitettavissa, että ehkä leikkiminen on helpompaa, kun mukana on toinenkin lapsi. Onkohan turhan kaukaa haettua??
Ja haluaako hän, että minä en olisi paljon tekemisissä hänen poikansa kanssa??
Puistossa kun joskus katselin hänen leikkiään poikien kanssa, huomioni kiinnittyi siihen, että hän (vaikkei siis nähnytkään, että katselin) priorisoi poikaani. Vei esim. poikani korkealle mäkeen yksin ja käski omaa poikaansa laskemaan sillä välin itsekseen pyllymäkeä ilman pulkkaa. Ehkä vieraskoreutta, mutta sitä oli jotenkin liikaa. Hän ikään kuin hännysteli poikaani. Tuntui kummalta.
Pirjon poika on kyllä täysipäivähoidossa ja hänellä on kuulemma paljon kavereita. Poika on 3-5-vuotiaiden ryhmässä, joten hänellä on seuranaan myös isompia poikia ja tyttöjä. Pirjo aloitti kyllä päiväkodissa työt viime syksynä, mutta hän vaihtoi heti toiseen päiväkotiin. Hän kokee työnsä raskaaksi, niin hän on ainakin sanonut. Valittelee isoja ryhmiä, pitkiä päiviä jne.
Mutta tosiaan, taidankin jatkossa sanoa, että meillä on periaatteena, ettei anneta lapsia ulkopuolisten hoitoon. Koska niinhän asia oikeastaan onkin. Naapurin perheen seurassa meidän isompi poika on ulkoillut, mutta niihin ihmisiin luotan ihan sataprosenttisesti, tunnetaan heidän paljon, paljon paremmin. Ja heillä on hyvin erilainen tyyli, sanovat, minne ovat menossa ja koska tulevat takaisin jne.
Minusta puhut tosi rumasti tuon toisen äidin lapsesta. Että on ikäistään jäljessä, puhe epäselvää, äänenmuodostus epäselvää, on vaikeasti tavoitettavaissa, että käyttää sinun lastasi terapiana. Miten voit puhua 3,5 vuotiaasta noin? Kaikki kehittyvät eri aikaan ja ovat jossain parempia ja jossain huonompia. Tulee ihan paha mieli lapsen puolesta. Lastesi kaveriksi kelpaavat ilmeisesti vain täydelliset ja hyvin kehittyneet lapset? Kauhea lynkkausmenininki sinulla koko perhettä kohtaa. Älä ole heidän kanssaan, jos on noin vaikeaa, mutta en minä noilla perusteilla keksi heistä kauheasti haukuttavaa.
kanssa samaa mieltä tästä asiasta, että ei kannata laittaa tikkua ristiin enää. Mutta, ymmärrän kyllä harmituksesi, kun itse et ole tehnyt mitään väärää. Siksikin ymmärrän, että minulle on käynyt joskus hieman vastaavanlaisesti. Ihmiset ovat välillä niiiin kummallisia! Eräs toinen alkoi lopetti tervehtimisen ja kanssani puhumisen, kun minä en enää "seukannut" yhden yhteisen äidin kanssa. Lapsellista ja todella epäaikuismaista!
Voisiko olla jotain, josta Pirjo olisi tullut sinulle kateelliseksi? Saanut teistä/teidän perheestä kuulla jotain sellaista, joka häntä harmittaa? Itselleni tuli omissa tapauksissa tällainen mieleen. Viis siitä, jätä omaan arvoonsa. Nauti ja tapaile muita kavereita:)
En tarkoittanut sanoillani mitään pahaa. Pojan seurahan kelpaisi vallan mainiosti, se, etten ole antanut lastani hänen äitinsä hoitoon, ei tosiaan johdu pojasta mitenkään. PIrjohan ei selkeästi halua minun seuraani, poikani sitäkin innokkaammin.
Tiedän hyvin, että lapset kehittyvät eri tahtiin. Minulla on kaksi hyvin erilaista lasta. Se, että he ovat jossain ikäisiään edellä ja jossain muualla ikäisiään perässä, ei vähennä rakkauttani heitä kohtaan vähääkään.
...että hän haluaa nimenomaan lapselleen leikkikaverin. Itse en vielä pitäisi Pirjoa kamalan outona, mutta ehkä hieman epäkohteliaana sinua kohtaan. Tietenkin jokainen saa päättää itse, keiden kanssa seurustelee ja antaa lapsensa leikkiä.
Meillä on tuttavapiirissä vähän toisenlainen tapaus, alun perin hyvänpäiväntuttu äiti, joka aktiivisesti haluaa lähettää omaa nelivuotiastaan meille yksin kylään, vaikkemme me aikuiset tunne kovin hyvin. No, minulle homma kyllä sopii, vaikka meidän poika ei vielä käy yksin kylässä. Ilmeisesti tämänikäisten lasten perheissä on suuret erot siinä, kuinka paljon kyläilyjä ym. tehdään vielä vanhemman kanssa ja kuinka paljon lapset laitetaan jo muiden aikuisten vastuulle.
tässä tulee väistämättä mieleen eräs työpaikallani järjestetty työhyvinvointikoulutus. Siinä kouluttajana toiminut psykologi totesi, että toisten tekoja ja ajatuksia on aivan turha lähteä psykologisoimaan. Mielikuvituksella on paha tapa lähteä joskus laukkaamaan liikaakin ja jopa katseesta olevinaan tiedämme mitä tuntematon ihminen varmasti ajattelee...Kukaan meistä ei tässä tapauksessa voi kuin arvuutella Pirjon motiiveja ja siitä taas ei ole mitään hyötyä. Mielestäni vaihtoehtosi ovat joko tutustua Pirjoon paremmin ja näin päästä selvyyteen asiasta tai unohtaa koko juttu. Mutta on ehkä kaikkien kannalta viisaampi, ettet rakenna mitään tarinaa ilman faktoja, sillä ihmismieli helposti alkaa uskoa olemattomaankin.. : )
Itse aion aktiivisesti antaa asian olla. Suuri helpotus on ollut se, että suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että ei antaisi lapsen lähteä näin vieraan ihmisen hoitoon yksin. Itse veivasin sitäkin asiaa ja mietin, olenko liian suojeleva ja epäluuloinen.
Pirjon motiiveja ei tiedä kukaan, mutta kaipa ihmisellä on jokin sisään rakennettu tarve löytää oudolle käytökselle syy. Tai yleensäkin syy jollekin asialle, joka tuntuu oudolta ja yllättävältä. Itse mietin aikoinaan kuumeisesti, miksi poikani jäi perätilaan. Oli vaikeaa hyväksyä se, että syytä ei ole löydettävissä.
Minkä itse koen turhauttavaksi on se, että mieluusti soisin lapselleni tuon pojan leikkikaveriksi mutta en niin, että antaisin poikani mennä yksin Pirjon hoitoon. Joten tilanne on patti. Pirjo haluaa tapaamiset ehdoilla, joihin en suostu. Voisin suostua ehtoihin, jos tuntisin hänet paremmin. Mutta milläs tutustun, kun en saa tulla mukaan. Onneksi on muitakin kavereita, keskityn heihin.
"Suuri helpotus on ollut se, että suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että ei antaisi lapsen lähteä näin vieraan ihmisen hoitoon yksin."
Tokihan on itsestään selvää, että jos tutustuminen paremmin ei onnistu, niin et anna lastasi vieraalle epäilyttävälle ihmiselle hoitoon. Siitä tuskin on tässäkään keskustelussa epäselvyyttä ollut. Tuskin kukaan meistä antaisi, minä en ainakaan. Mutta alunperin kyselit mitä sinulla on mahdollisuuksia toimia. Ja mielestäni ne on juuri nuo kaksi aiemmin mainitsemaani ja kun olet jo toisen pois sulkenut, niin asiahan on selvä. =)
tuo Pirjo saattaa olla vain arka muiden aikuisten seurassa ja arastelee myös sinun seuraasi. Haluaisi kuitenkin saada seuraa pojalleen, mutta kokee helpommaksi olla vain keskenään lasten kanssa, jolloin ei tarvitse miettiä keskustelunaiheita kanssasi. Epävarmuutensa vuoksi ehkä myös kiinnittää erityistä huomiota poikaasi silloin, kun on hänen kanssaan, ja tekee sen ystävällisenä eleenä sinua ja poikaasi kohtaan. Jos haluat, voisit kertoa Pirjolle, että sinä tulisit kyllä oikein mielelläsi mukaan poikien ja Pirjon kanssa ulkoilemaan. Pirjo ei varmaankaan tahallaan ole töykeä sinua kohtaan, vaan luulen sen johtuvan ujoudesta ja siihen ehkä pohjautuu muukin omituiselta tuntuva käyttäytyminen. Jos Pirjo ei ole kiinnostunut ystävystymään kanssasi lähemmin, niin anna asian olla. Jos hän kuitenkin tuntuu kaipaavan aikuistenkin seuraa, niin mukavaa, jos näet vaivaa sulattaaksesi jään ja ystävystyisitte paremmin.
En luottais itsekään lastani henkilölle, jonka kotona en ole käynyt ja joka ei ole muskari-/puistotuttavuutta läheisempi ystävä.
Tokihan minunkin äiti-kaverit ehdottaa välillä, että voisivat ottaa meidän lapsia heille leikkimään, mutta nämä on kuitenkin sen verran tuttuja, että kahvitellaan toistemme kotona ja nähdään ilman lapsiakin välillä.
Luota vaan vaistoosi, että tuossa "pirjossa" on jotain outoa. Ette varmasti paljon menetä, jos lakkaat pitämästä yhteyttä, kun ei mistään ystävyydestä ole kysymys kuitenkaan.