***>ELOISAT MA-TI<***

Huomenta,



Meidän vauva on tosi kipeä. Nuhaa, yskää, kuumetta, oksentelua ;) Mutta oksennus tulee yskimisestä eli ei vatsatautia nyt kuitenkaan. Ja sitten tietenkin sitä ei oikein nukuta yöllä. Pieni ressukka. Jaksuja muillekin sairastuville jos on muitakin joilla flunssa iskenyt. Mä olen itse onneksi vain väsynyt enkä ollenkaan sairas.



ISTUMISG: No vähän aikaa ehkä jo pysyy, mutta aika nopeasti siitä yleensä muksahtaa johonkin suuntaan.



Mitäs tässä muuta kuin pääsiäisviikkohan tässä alkaa eli perhelomaa tiedossa sitten monille meistä. Onhan se perhelomaa ihan kotonakin.



PARISUHTEESTA oli juttua ja on kyllä pakko sanoa että kyllä se elämä muuttuu kun perheeseen tulee vauva ja kyllä se meillä on aiheuttanut haasteita tässä jossain vaiheessa parisuhteellekin. Ja olen kyllä minäkin vähän aikaa sitten kokenut mieheni olevan hieman tyytymätön oloonsa. Mutta nyt tuntuu taas kaikki menevän hyvin ainakin minun mielestäni ;) ja ei olla riidelty mistään kotitöistä tms tyhmääkään vähään aikaan.



Pia ja tyttö ~8kk

joo eipä täällä kummosia juttuja oo..

istumisG: meillä istutaan matkarattaissa,sylissä yms,mutta yksin ei vielä osaa..kovasti jumpataan ja harjoitellaan :)

nyt kitinä yltyy joten menoksi..

Muuten luin jostain RIITELYARTIKKELISTA (niin parisuhteeseen liittyen taas) ja tuli mieleen sellainen juttu että siellä kehotettiin vähän säästelemään sanojaan riitelynkin aikana ettei loukkaa toista todella pahasti eli juuri sanomalla vaikka että on todella pettynyt sinuun kun olet tuommoinen ja tämmöinen. Kun se voi juuri jäädä mieleen kaivertamaan pitkäksi aikaa ja syödä sitä luottamusta yhteiseen eloon. Itse ainakin koin tämän aika hyväksi ohjeeksi, koska minä itse herkästi muistan kaiken mitä riitapukari on minusta suutuspäissään mennyt sanomaan. Piti vaan kertoa teillekin tämä juttu ;) kun oli mun mielestä ihan hyvä asia pohtia kuinka rakentavasti sitä kertoo asioita ja tunnetilojaan toiselle.

Ihana aamu! Aurinko paistaa ja on niiin keväistä. Taidanpa lähteä naapurissamme sijaitsevaan puutarhamyymälään ostoksille tänään.

Minä vietin viikon suomessa ja sitten lasketteluviikonloppu täällä ruattissa...tai siis minä en lasketelluta vaan miäs. Tytön kanssa oltiin kyllä mäessä katselemassa. Oli niin ihanaa suomen lomalla. oltiin tytön kanssa kahdestaan ja tavattiin paljon ystäviä, syötiin hyvin ja mummo, vaari ja täti jäi sinne itkemään kun lähdettiin, ei siis minua enää vaan tyttöä :).



meillä istutaan jo hyvin ilman tukea. Noin viikon ajan olen jo jättänyt itsekseen lattialle istumaan ja leikkimään. alla iso ja paksu leikkimatto, jonka alle vielä olen yhden paksun peiton laittanut jos sattuu tasapaino pettämään. Viime viikolla autossa istuessani tytön kanssa takapenkillä huomasin, että eka hammas oli puhjennut ja pari päivää myöhemmin tuli toinen. Yhtään ei tyttö ollut valittanut ja yötkin mennyt niinkuin ennenkin.



Parisuhteesta kommentoin minäkin. Onhan se muuttunut, meillä melkein se kaikki hellyys kohdistuu lapseen ja toisemme meinaamme unohtaa tyystin. Sitä vaan niinkuin unohtaa, että sitä pitää muistaa sitä ukkoakin helliä ja sama pätee kyllä toisinpäin. Nyt ollaankin ottamassa vauvailusta ensimmäinen irtiotto kuukauden päästä. Ollaan varattu hotelliyö ja vietetään vappua suomessa . Tyttö saa olla vuorokauden mummolassa hoidossa...kääk...mulla on ollu tosi vaikea jättää muiden hoitoon. Pakko se on vaan tehdä se, että muistetaan miehen kanssa mikä on parisuhde ;), on päässyt melkein unohtuun!



Muuten olenkin ihan pihalla keskusteluista kun en ole nettiin ehtinyt kahteen viikkoon.



Tähtinova ja tyttö tasan 7kk

VIRPOJIA kävi täällä sit niidenkin puolesta jotka joutu ite suklaamunat syömään. 16 kpl ja siihen päälle vielä noi kolme omaa virpomisikäistä ;)



Jahas, Villa se sit pukkas taas Galluppia ;) ISTUTA täällä ei muuta kuin syöttötuolissa tyynyllä tuettuna (on aikas avara mallinen tuoli) ja rattaissa valjaissa. Hetken nököttää lattiallakin mut kädet on pidettävä ympärillä valmiina kun kaato tulee. Ei ole vielä noi suojarefleksit tulleet.



Se Pumpulin kertoma juttu siitä parisuhteen toisesta lapsesta kuulostaa kyl aika loogiselta. Meillä kun Mies on ollu alusta alkaen aika tasapuolisesti lastenhoidossa mukana niin kakkosen, kolmosen ja nelosen syntymät on vaan tavallaan lisänny vähän sitä hommaa mitä jo ennenstään on ollu. Eli ei ole kokenut lapsien syntymän vieneen meidän parisuhdetta huonompaan suuntaan. Omat kriisimme on mekin kyllä eletty ja kyllähän toi lasten kasvattaminen aika paljon joskus tuo erimielisyyttä... Mut kun on näitä harjotuskappaleita ollu niin kyllä se pikkuhiljaa jo sujuu ;) Mies kun on semmoinen savolainen sapperment-tempperament luonteinen niin esikoinen löytää joskus pyöränsä metsänlaidalta kun ei ole ajoissa tajunnut lukkojen taakse sitä viedä. Tai nappikset on lentäny takaovesta jos neiti oli unohtanu putsata ne harkkojen tai pelien jälkeen.... yms. Mut onneks tuo tyttökin osaa jo suhtautua jo vähän huumorilla vanhan isäukkonsa tempauksiin. Joo nyt mentiin vähän aiheen sivuun. Mut siis aina on meillä onneks oltu samaa mieltä siitä jos on haluttu lisää lapsia. Ja nyt neljännen jälkeen on kummallakin sellainen olo että nyt riittää. Kerran täs miehelle sanoin et olis kyllä katastrofi jos tulisinkin vielä vahingossa raskaaks. Mies siihen et ei se hänestä mikään katastrofi olis, järkytys kuitenkin ensalkuun mut kyllä se siitä sit iloks muuttuis. Toivotaan kuitenkin ettei semmoista vahinkoa pääse tulemaan ja ukkokin varais nyt jo sen ajan sinne sterilisaatioon!



Kahdenkeskistä aikaa munkin Mies halajaa ja pari kolme kertaa vuodessa käydäänkin ihan kahdelleen jossain. Mut kyl me sit käydään paljon koko perheenkin voimin, mitään ihmeempia omia harrastuksia kummallakaan ei ole (mies käy kerran viikossa pelaamassa la aamuisin lätkää ja mulla kaks kertaa viikossa jumppa). Esikoisen jalkapalloharrastuksesta on tullu vähän niinkuin koko perheen harrastus. Saa nähdä miten sit käy kun Eskarilainen alkaa enemmän harrastamaan kun ei aina voida koko lössi samaan paikkaan lähteä jos pelejä sattuu samalle päivälle.



Nyt tuli taas tylsää löpinää ihan liikaakin. Vähän oon kade PUMPULILLE, ERIALLE JA HANNELILLE kun niillä on niin hyvä ja hauska kirjotusanti. Mä oon aina tosi huono ollu kirjottamaan mitään, äikkäkin tais olla 7 koulussa.



Peeveli ja Toivo 270806

Vitsi vitsi...mä vaan täällä netissä roikottelen itseäni kun vauva nukkuu flunssaansa pois.

TAITOGALLUP. Minä ainakin innolla joka kerta kerron mitä meidän typykkä osaa, ja vertailu tapahtuu lähinnä noihin omiin isoihin lapsiini. Tämä tyttö on kyllä tosi menijä. Meillä kontataan jo kovaa ja oppi seisomaan myös viikonloppuna, mikä ei ole ollenkaan toivottava taito näin ennen 8 kuukauden ikää. Eilen oikein innostui näyttämään isojen sisarusten kannustamana kaikki temput, mutta tänä aamuna onneksi tyytyi lähinnä konttaamaan. Mustelmia löytyy tytöltä polvista ja päästä, koska koko ajan mennään ja kolhitaan. Onhan tuo suloinen kuin syötävä aina vaan!



KESKUSTELUT JA ÄITIYS. Olen vähän taas lukaissut näitä pitkiä pinoja, mutten millään kaikkea jaksa/ehdi, mutta hyvä kun keskustellaan puolin ja toisin. Minä aina kannustan ihmisiä olemaan eri mieltä (tai siis omaa mieltä), mehän olemme tällä palstalla niin erilaisia, koska meitä yhdistävät vain nuo samaan aikaan syntyneet vaavit. Minusta se on hauskaa äitiydessä, että on päässyt lasten myötä tutustumaan ihmisiin, joihin en olisi ikinä oman työni/harrastusteni/ystäväpiirini kautta tutustunut. Esikoisen ja kakkosen aikaan pyörin paljon täällä kotopuolella mammakerhoissa ja puistossa, ja meillä oli tosi hyvät porukat. Kävimme syömässä ja tapasimme toistemme kotona, vieläkin pidetään yhteyttä. Ainoa yhdistävä tekijä meillä oli äitiys, ja minusta äitiys yhdistää! Se on ollut hienoa huomata.



KEVÄT JA SIIVOUS JA PIHA. Tuntuu kuin olisi omaa päätä tuulettanut taas kun olimme viikonloppuna pihalla ja kellarissa hommissa. Ihanaa kun kaikki alkaa näyttää puhtaalta ja lumettomalta. Meillä käy siivooja, joka pesi myös ikkunat ja johan oli ihanan näköistä. Minä olen tehokas, mutta en saa kyllä yhtä puhdasta jälkeä kuin hän. Kaatopaikalle tuli taas monta keikkaa ja niin haluaisi jo kukkia portaille ostaa. Voihan ne aina sitten sisään nostaa pakkasilla. Meillä rakennetaan tuohon pihalle, joten sotkua silti riittää vielä pari kesää.



VIIKONLOPPU VS. ARKI. Vaikka viikonloput ja perjantait ovat tosi jees, niin jotenkin aina odotan näitä arkipäiviä, kun saa täällä vähän rauhaa kun typy nukkuu. Tuo kakkonen on kyllä kotona ma ja pe, ja tiistai tuntuukin vähän kuin lomalta. Viikonloput ovat meillä niin täynnä aina kaikkea menoa, joten nautin kyllä täysillä tästä rauhasta aina välillä. Vaikka onhan nyt keväällä ja kesällä paljon helpompaa, kun voi aina lähteä pihalle tai puistoon tai minne vaan, siis lasten kanssa.



Pääsiäisterveisin Pikkuodessa ja typykkä pian 8 kk

Tyttö nukahti just päiväunille ja olipa se tänään helppoa! Silmät lupsuivat jo syöttötuolissa, sitten imetys soseen päälle ja nyt on hiljaista.



Meidän tyttö ei vielä osaa ilman tukea istua, kovin huojuvaa on. Rattaissa ja syöttötuolissa istuu ihan hyvin. Ryöminyt on nyt pari viikkoa, sähköjohdot ja kukkaruukut kiinnostaa kovasti! Vaipanvaihto hoitopöydällä melkein mahdotonta, kieputaan ja pyöritään koko ajan. Ja öisin usein sellaisia välihuutoja, että kääntyy mahalleen ja sitten huutaa pää pystyssä. Sitten käännän kyljelleen ja ehkä nukkuu ehkä ei… Viides hammas pukkaa, laitetaan yöhulinat sen piikkiin ja toivotaan parempaa.



8 kk lääkärineuvola oli viime viikolla. Muuten kaikki ok, mutta sydämestä kuului sivuääni! Vähän huolestuttaa, onko kaikki hyvin, laittoi lähetteen sydämen ultraäänitutkimukseen. Kovasti lääkäri vakuutteli, että tällainen melko yleistä ja yleensä ovat vääriä hälytyksiä, ei siis tarkoita mitään sydänvikaa automaattisesti. En muista sanasta sanaan miten hän minulle selitti, kun olin siinä tilanteessa niin järkyttynyt, kun huomasin jo lääkärin ilmeestä sydäntä kuunnellessa, että nyt on jotain… Mutta jos jollain teistä on tietoa/kokemusta SYDÄMEN SIVUÄÄNESTÄ VAUVALLA, niin kertokaa ihmeessä.



Nyt meillä onkin kivaa menoa, kun miehellä työmatka Tampereelle, niin lähden vaavin kanssa mukaan sinne siskoni luo. Tarkoitus olisi käydä myös Ideapark katsomassa, ehkei siellä kuitenkaan vauvan kanssa kauaa jaksa.

Sitten kotitöitten pariin ja palaillaan!

Mantse ja typykkä (huome tasan 8kk)

Muuten meille kuuluu hyvää, kaksoset sairastui mutta ovat taas paremmassa kunnossa.

Istumista ei vielä hallita, mutta etenkin poika ryömii ihan ympäri yläkertaa.



Parisuhteesta: Aika ajoin otetaan yhteen, mutta päällisin puolin olen aika heikoilla jäillä mikäli miehelleni valitan, sillä hän on meistä se taitavampi vanhempi. Itse olen tulisempi ja lapsienkin kanssa pinna palaa herkemmin.



Nukkuminen: Yöt menneet hyvin. Tyttö nukkunut jo 3 viikkoa yöt läpeensä.



Kiinteät: Uppoaa hyvin. Tosiaan se Muksu 5-6 kk puuro on mainio, se uppoaa tosi hyvin. Muutenkin lähinnä valmisruuat maistuvat. NIiden koostumus on jotenkin meidän lapsille mieleen. Syöminen onnistuu niin hyvin, etten edes ruokalappua aina jaksa käyttää. Tarkoitan siis että kaksoset eivät sotke. Mutta mitä tulee tuohon esikoiseen....Hänen kanssaan syöminen on yhtä taistelua aika ajoin. Muutenkin uhma on välillä tosi paha, ja tuntuu että vain pienensanallisen taistelun kautta saamme mitään tehtyä yhdessä.





Totta tosiaan, osalla on todellakin kynä hallussaan, ihana lukea kun runosuoni sykkii ja tekstiä suorastaan ahmii.



Koskas muuten Pumpuli uskaltaudut kylään jos tuossa naapurissa vierailet?



Elo + lapsukaiset

mutta semmoista mietiskelin kun ei kukaan koskaan vastannut kun kyselin joku aika sitten että: olisiko mahollista joskus tapaamiset järkkää jumboon? vai onko erityinen syy miksi ne on aina johtokafeessa? eikös jumbossakin ole hyviä tapaamis paikkoja?

Meillä on tässä taas ollunna semmonen extrema-viikonloppu, että on tuo kirjoittaminen ollu aika höllässä.



Meillä on lauantaisin semmoinen diili nuitten isovanhempien kanssa, että ottavat noita poikia muutamaksi tunniksi, että kauppaan pääsemme sitten rauhassa. No kauppareissu menikin ihan kivasti, vaan kun pääsimme mummolaan, niin jo ovelle kuului kakkosen itku :(

Vaari totesi, että meillä on täällä tapeltu, johon mummi sitten hätäpäissään, että eipäs kun tuolle pojalle kävi jotain, mitä he eivät olleet nähneet. Kättään poika piteli ja oli siihen mennessä itkenyt jo puolituntia, kun me paikalle ehätimme. Pojasta ei saanut selvää, että mihin kohtaan koskee, mutta olin itse sitä mieltä, että jos hän on puolitunita itkenyt, niin johonkin on TODELLA sattunut. Niinpä isä sai lähteä viemään poikaa aluesairaalan. Siellä sitten tietty nuo ostopalveluna hommatut neljännen vuoden opiskelijat sormi suussa ihemtteleevät, että mikäs tämä nyt on? Oli siellä kuvat otettu juu. Ihan oli tuo käsivarsi ja kyynerpää kuvattu, mutta eipä sitten muuta. Murtumia eivät löytäneet ja käsikivät isää ja poikaa hetken leikkimään, jos vaikka kipu unohtuisi! Ei unohtunut kipu kuitenkaan ja saivat sitten lähetteen keskussairaalan kirurgille. No äiti sitten lähtee illansuussa pojan kanssa ajamaan sairaalalle (55km) Sielläkin sitten kaksi erikoistuvaa kirurgia pojan kyynerpäätä pyörittelee ja ihmettelee, eivätkä kuuleviin korviinsa ota, kun äiti piipittää vieressä, ettei tosiaankaan ole varmaa, että se kyynerpää on kipeä! Aivan sama! Poika passitetaan kotiin sanoin: lasten murtumat, jos niitä on paranevat itsekseen. Niinpäniin. Paska reissu, mutta tulipahan ajeltua lauantai-illan iloksi. Käsi on vieläkin hieman kipeä, mutta onneksi se kuitenki toimii.

Tässä juuri taas se tyypillinen tapaus, kun äidiltä kysellään, että mitä kävi, niin hirveän kiva siinä sepustaa, että enhän minä...ja mistäs minä sen ja että lapsi oli mummilassa ja että kukaan ei mitään ole nähnyt.



Että semosta, no näitähän käypi.



Kiva kuulla Mantsen ja Elonkin kuulumisia.



Pubun idea piknikistä oli tosi kiva!



Nyt tuolla huudetaan, menoks sano...





Eria & pojat + lomaileva iskä

Virpomishulinat nyt ohitse ja kyllä pikkunoitia kävikin! Täytyi kaivaa jouluiset suklaanjämät myös kaapista kun ei munat riittäneet ;)



Emppusimppu: Hyvä, että unikoulu alkoi lupaavasti. Päätin myös ryhtyä toimiin yösyöttöjen vähentämiseksi (viimeyönä 6krt!). Siirrän näin aluksi Lukan sängyn toiseen huoneeseen, jos se auttaisi asiaa..



ISTUMISG: Luka oppi taidon reilu 7kk iässä. Nyt ei sitten pahemmin enää istumaan malta, vaan siitä kiire tutkimusmatkailemaan..



Sitten omaa napaa vähäsen. 8kk lääkärineuvolassa olimme tänään. Omalla käyrällään hyvin kasvaa, 7700g ja 68cm - aika pieni mies siis täällä. Tukea vasten nousee ja siinä vähän askeleita ottaa. Kiire tuntuu siis olevan :-/ Mutta voi sitä ilmettä, kun pääsee omille jaloilleen :)) kyllä on niin polleata poikaa, että..



Piti vielä tuohon parisuhdeasiaan jotakin kommentoida, mutta velvoitteet kutsuvat.



Mukavaa päivää!!!



Hallas ja pienimies 0608

minen vastannu, kon en oikein pysty venyyn tohon tietoon tuosta Jumbosta :D



Eria

Täällä kun on puhuttu siitä puistossa näkemisestä toukokuussa niin jos on hyvä ilma, sopisiko sellainen, että tavattaisi



TÄSSÄ Martinlaakson lähellä ISOSSA, kivassa PUISTOSSA, josta löytyy mm. minigolfrata ja paaaaljon nurmikkoalueita, siltoja ym. kaunista???



Paikkaan on helppo tulla vaikkapa junalla ja autolla. Junalla tullessa Helsingistä päin voi jäädä jo Louhelassa pois. Voin vaikka tulla asemalle vastaan ;) Laitan linkin mistä näkee tämän puistoalueen... jos onnistun...



http://www.keltaisetsivut.fi/cgi-bin/gwi679/gSks/gwx/?todo=scale&todo2=…



Jos ei ole hyvä ilma niin minäkin kannatan vaihteeksi tuota JUMBOA.

piti sanoa, että toivottavasti sydämen sivuääni on vain " normaalia"

vaaratonta. Usein näin todellakin on! Jos vauvalla ei ole mitään

oireita niin tuskin on vakavasta kyse!

Tiedän tunteen, että silti on pelko ja huoli asiasta, kun ei tiedä mikä

on syynä tuohon.

Meidän pikkusella oli sydämen sivuääni vastasyntyneenä, mutta meni pois.



Pidän peukkuja tääl, et kyseessä vaaraton juttu!



Villa

Aamupäivä oli kahtiajakoinen. Aamu sujui vallan mallikkaasti, Keskari teki innoissaan palapelejä ja EsikoisPoikanen muovaili. Eeli yritti löytää sellaista piiloa, mistä äiti ei löytäisikään, vaan aina löysin, milloin johtojen kimpussa, milloin tuolin alta. Oli niin auvoista, kuin elokuvasta Onnelliset.



Sitten alettiin tehdä uloslähtöä. Puin ensin Poikasen, sitten Eelin samalla kuin Keskari istui potalla. Vessasta kuului " Valmista tuli" , laitoin Eelin rattaisiin vöihin katselemaan veljen ulkoleikkejä. Juoksin vessaan, pyyhin Keskarin puhtaaksi ja nakkasin vauhdilla tuotokset pönttöön. VIRHE! Samassa kun sen tajusin, alkoi jo takanani Herra Tahto availla äänijänteitään, hetkessä se nousi yli falsettikorkeuden " Minu ITTE taataa" . Se siitä harmoniasta. Eeli ja Poikanen kahdestaan ulkona, mitä teen? " Kaadapa huuhteluvesi itte" . Ei kelpaa, korvia jo huumaa huuto. Epätoivo valtaa, pissaanko itse vähän pottaan, jotta huuto lakkaa? No en sentään. Juoksen katsomaan keittiön ikkunasta ulos, kaikki hyvin. Pientä kilinää kuuluu astiakaappien suunnalta, kirkuminen on lautasistakin kamalaa. Äiti meni pilaamaan kiireissään koko jutun, tärkeintä pottaharjoittelussa on itse kaataminen. Keksin huijata sitruunafairylla, jota nakkaan tilkan pottaan Herra Tahdon huutaessa silmät kiinni vessassa. Ei mennyt sekään läpi. Peli oli menetetty sen pissan osalta. Joten terveisiä Elolle ja muille uhmisten äideille, taistelut jatkuvat täällä edelleen.



PIAn tytölle ja muillekin sairasteleville pikaisia paranteluja! Meillä nuhasteltiin pari viikoa sitten ja viime viikolla loppui kuuri korviin. Kevät on aina tällaista räkärodeota enemmän tai vähemmän. Pukeminen on hankalaa, kun pitäis välttää hikoiluakin, kun sitten ne pikkuiset saattaa taas kylmettyäkin hikisinä. Mulla on jäänyt -kiitos anopin- oikea trauma EsikoisPoikasen ekalta keväältä, kun aina muka puin pojan väärin ja aiheutin kaikki nuhat sille.



Kiva kuulla Töppösestäkin täällä palstalla, Mantsesta ja Tähtinovasta! Tuosta sivuäänestä tiedän sen verran, että tosiaankin osa niistä on iän myötä ohimeneviä eikä ollenkaan vaarallisia. Eelillähän tarkkailtiin päivä ennen syntymää ja koko synnytyksen ajan sydämen rytmihäiriötä, ja äidin korvaan se kuulosti huolestuttavalle. Ymmärrän hyvin huolesi! Kyllä tutkimukset sitten tuovat enemmän tietoa ja joka tapauksessa asiaa seurataan varmasti tarkoin, joten liikaa huolta ei kannata kantaa.



PARISUHDE: Mä olen siitä kummallinen, että jos meillä jää parisuhde huonolle hoidolle pitkäksi aikaa, alan sitä vähemmän itse tekemään asialle jotain ja ikäänkuin luovutan. Meillä ei onnistuis esim. hotelliyö pitkän kylmän ajan jälkeen, koska en saa itseäni niin vaan viritettyä yhtäkkiä parisuhteenhoitotaajuudelle, enkä siis tarkoita vain seksiä. Niinpä meillä kaiken arkihässäkän keskellä on todettu parhaaks aina jollain tavalla huomioida toista, jotta vire pysyy ja suhdetta tulee hoidettua kaikilla osa-alueilla. Jonkun pitkän narinasaarnani jälkeen Miäs saattaa kysyä rauhallisesti (ihan parasta hänessä tuo tasapainoisuus), että " ehtiikö rouva sen kalsarit pesukoppaan-marmatuksensa sijaan tulla hetkeksi sohvalle niin sais vaikka pussata" . Tietenkään en aina mene, koska haluan kiukutella (keneenköhän tuo Herra Tahto on tullut?), mutta saa mut ainakin sisäisesti vähän paremmalle tuulelle. Sähäkät tekstarit ja meilit kesken työpäivän tai ohimennen tosen koskettaminen on meidän parisuhteen hoitoa. Juu ja ei ole meilläkään aina ruusuilla tanssimista, aina ei jaksa ei.



ERIA: Voi kurjuus!!! Kaikkea sitä sattuukin. Ja leikkimälläkö ne helpottaa, jaahas. Tuonko verran sitä oppii monen vuoden lääkäriopiskelujen jälkeen? Meillä kävi joku aika sitten hiukkasen samanlainen haaveri anopin ja ppiukon hoitaessa poikia meidän kauppareissun ajan. Kaupasta lähtiessä Miäs soitti tänne, että tulossa ollaan. Takaa kuului kamala huuto, mutta appiukko tyynesti vaan, että " Tulkaa ihan rauhassa, ei täällä mitään hätää ole." Sanoin Miähelle, että juu ihan rauhassa mennään vaan, että ehtiivät käydä polilla paikkaamassa mukulat ehjiksi. Kamala olo tuli ja ajoimme tietysti nappi pohjassa ovenkahva edellä mutkaan. Kotona odotti Twin Peaks-tunnelma, EsikoisPoikanen imi peukkua sohvannurkassa. Oli kuulemma tullut verta nenästä, mitä ei kyllä ikuna ole ennen käynyt. No miten se tapahtui? Ei tiedetä. Ei nähty. Ei me vaan tiedetä. Yhtäkkiä oli ollut verta lattialla ja sitä minäkin vielä siivouksesta huolimatta näin kuivuneena EsikoisPojan ranteessa ja veriset paperit vessanpytyssä. Sattuuhan sitä kaikkea, mutta ikävää, kun ei kerrota, miten se kävi, putosiko sängystä, kaatuiko, löikö Keskari tms. Kun appivanhemat lähti niin pojat kertoivatkin itse, mitä oli tapahtunut.



Nyt täältä jorisemasta, vaikka jotain mun vielä piti...Elo, laitan viestiä, kevään ja kesän myötä voisin vaikka asua niillä kulmilla kaiket päivät. Olette kyllä ihan parhaaseen paikkaan muuttaneet!



PEEVELILLE vielä kiitokset, mukava kun tietää ainakin muutaman näitä romaanejani lukevan. Ja sun " galluppin" vastaus: kyllä se kiitettävä tais aina olla. Tykkään kirjoittaa.



Pumpuli

Niin Helsingin keskusta ollaan valittu tapaamispaikaksi sen takia että sinne on parhaimmat yhteydet kun tulee eri suunnilta Suomea julkisilla esim. idästä, lännestä, pohjoisesta yms.

Kampin keskuksen alakerrassahan on metroasema, rautatieasema lähellä yms., kaukoliikenteen bussiasema kampin keskuksen alakerrassa. Nämä ovat ne syyt Helsingin keskustan valintaan. Onhan tätä tosiaan pohdittu aiemminkin.

Esimerkiksi Turkusesta on Vantaalle huomattavasti hankalampi matkustaa kuin Helsingin keskustaan kun kaukojunat kuitenkin tulee keskustaan.

Kylläpä on..on ollut keskustelua, pinot olen kyllä lukenut mutta Oikeesti!! Rupesipa päähän ottamaan tämmönen.HUH! Naiset!



Ja se siitä..

Mulla on tullut pakostakin taukoa, veljen oikeudenkäynti, hevoset, tuo pieni poikanen ja tämä suuri kaaos täällä tontilla ovat verottaneet tätä nettielämää..ja ehkä ihan hyväkin.



Eilen saatiin piha siivottua, elukat (siis koko lauma) on suht kevät kunnossa, kopuka täytyy raspata ja koirat madottaa, mutta muuten ovat kunnossa.



Eemeli on alkanut syömään, ja voi taivas kyllä se nyt syökin!Minä olen vain NIIN ONNETON TEKEMÄÄN LIHA JA ETENKIN KALASOSEITA, että pitkälti purkki linjalla ollaan. Jos jollakulla on pomminvarma kalasose RESEPTI niin olisin tosi tyytyväinen..



Ei istuta (paitsi syöttiksessä ja keinussa pikkupätkiä), ei ryömitä..ei oikeastaan mitään:) Kauheasti juttelee, ja omaa tahtoa löytyy pelottavan paljon..Yöt menee miten menee..Joskus kierii paikasta toiseen..



EROAHDISTUS meinaa vähän eemeliä häiritä, tosi tarkkaan katsoo missä äiti/iskä menee, mutta ei vielä varsinaista meteliä nosta vaikkei heti ottaisi syliin/jos joutuu (tai siis pääsee) ihan vieraaseen syliin..



Siinä kai ne..

sitten SHOPPAILUT! Mie ostaa täräytin Gracon rattaat (miusta aivan ihanan värisetkin..:) niin hintaan 69e! ja samalla reissulla ostin emman syöttiksen (siis TripTrap kopion) ja nyt olen kyllä tosi tyytyväinen että jätin san ökykalliin triptrapin sinne kauppaan, tuo on AINAKIN yhtä hyvä ja hintaa 49e. Lastentarvikkeessa olikin 40vuotis juhlat, ja paljon alennuksia:)



NAISTENVAIVAT alko eilen ja tosiaan melkein lorina käy! kaikki paikat on ihan sikakipeet, eikä ruokakaan maistu (tosin se on kyllä ihan hyväkin...:P) Syvältä, minun ei ollut niitä yhtään ikävä.



Sitten mie olen perustanu itelleni kirjaston! meillä on yks huone ollu vailla käyttötarkoitusta, niin sinne ostin 5 kirjahyllyä ja nojatuolin (juu, tili näytttää nyt -0e!..) ja ihan onneni kukkuloilla olen nyt kun kaikki kirjat on samassa paikassa..Ollaan jo eemelin kanssa otettu päivärutiinikisi hakea aina ennen toisia päikkäreitä joku kirja mukaan, jonka sitten luen ääneen eemelin torkkuessa. Iltaisin meillä luetaan aina pätkä Narniaa. Kirjat on mulle aina ollu tosi tärkeitä, ja tykkään lukea.



Nyt en enää pysty syvemmälti omaa napaa kaivelemaan (rupee jo tuntumaan ilkeältä:). Joten voimia ja halirutistuksia ja uni- ja paranemissäteitä täällä jaossa kaikille tasapuolisesti, hakee ken kokee tarvitsevansa!:)



Loistavaa viikon alkua koko eloisten köörille!

Keru, Eemeli ja eläinlauma iloinen!

IstumisG: Tyttö oppi istumaan siinä 5,5kk iässä ilman tukea. Mutta ei siis ryömi tahi liiku oikein muutenkaan mihinkään suuntaan. Istuminen on niin kivaa, mitä sitä turhaan lattialla makailemaan.



TAPAAMINEN jumbossa: Siitä vaan järkkäilemään. Me ei kuitenkaan jakseta sinne asti lähteä, matka on jo liian pitkä tällaiselle laiskimukselle kuin minä. Mutta tuskinpa meitä siellä kaivattaisikaan ;)



Mä olen ollut tänään niin saamarin VÄSYNYT! Just tänään olisin niin kaivannut sitä, että mies olisi tullut illaksi kotiin. Aamulla kun se taas pakkasi laukut ja lähti niin se oli jotenkin ihan järjettömän masentava tilanne. Tuntuu, että en jaksaisi pyörittää just tänään tätä arkea yksin.



Tuo tyttö on nyt keksinyt sen, että se nukkuu vain miniunia. Tänäänkin nukkunut vain 2x20 min. Mun on pakko saada se vielä kertaalleen tänään päiväunille, muuten ei tuu elämästä yhtikäs mittään :( Mä en saa mitään kotitöitä tehtyä... Niin no, istunhan nyt tässä, tämänkin ajan olisin voinut käyttää pyykin ripustamiseen tai tiskikoneen tyhjentämiseen. Omaa tyhmyyttä siis oikeastaan.



Kerrankin likka muuten viihtyy itsekseen lattialla kun annoin sille syötäväksi KENGÄN (ja ennen kuin soitatte lastensuojeluun ;) niin kyseessä on isosiskon vanha ensikenkä, vain sisällä käytetty).



PIAn tytölle paranemista ja jos oli muitakin sairaita niin jaksamista kaikille.



ERIA: kuulostipa kamalle teidän viikonloppu. Toivottavasti kaikki on nyt hyvin.



ELO: kiva kuulla taas sinustakin. Jaksamista uhmailevan esikoisen kanssa kamppailuun.



VIRPOJISTA: Meillä täällä ainakin on tapana, että käydään vain ja ainoastaan tuttavien ja lähipiirin ja sukulaisten luona virpomassa. Jo pelkästään virpomisoksien koristelu on oma ohjelmanumero sinällään ja siihen pitää uhrata aikaa ja vaivaa. Ei mitään yhtä höyhentä jossain risussa roikkumassa. Sitten mennään niiden suurella vaivalla valmistettujen oksien kanssa läheisten luokse virpomaan ja viemään hyvää mieltä. Kyseessä ei ole vaan karkkien kerääminen kaikilta aikuisilta. Eli siis jos ja kun ihmettelette, miksei virpojia käy, niin tässä ainakin yksi syy.



Kai se on sitten se tiskikone vaan tyhjennettävä. Ei se itsestäänkään näytä sujuvan.



Jamssa + tytsy 7,5kk

Vihdoin ja viimein sain pojan päiväunille... Meillä uusin hitti on konttausasento ja nytkin kävin kiepauttamassa pikkumiehen takaisin makuulle pariin otteeseen, sillä tyyppi kääntyy konttausasentoon jopa peiton sisään käärittynä ja alkaa siinä sitten huutaa kuin hinaaja kun uni ei tulekaan!:) Vitsit mikä näky kun peittopötkö on vääntäytyneenä konttaamaan:) Seitsemäs hammas tuli vihdoin läpi tänään, joten nyt odotellaan seuraavaa hammasta. Johan näitä hampaita on tässä jo pukannutkin muutaman viikon.



Eria, toivottavasti pojan käsi on jo parempi. Ihan uskomatonta, ettei edes kourallinen lääkäreitä saa selville mikä lapsen kättä vaivaa!



Täällä oli myös vauhdikas viikonloppu, kun pikku-ukko hinasi itsensä meidän olohuoneessa ripustusta odottaneille tauluille ja sai jotenkin kaadettua toisen taulun päällensä. Taulusta särkyi lasi suoraan pikkumiehen päähän, mutta onneksi mitään pahempaa ei tullut, ei verta eikä kuhmua. Päivystyksen täti pyysi tarkkailemaan tilannetta mahdollisen aivotärähdyksen varalta, mutta poika vaikutti ihan normaalilta pienen pikahuudon jälkeen.



Istumisesta: Vielä ei onnistu ilman tukea istuminen, mutta syöttötuolissa poika istuu jo jonkin aikaa toppauksien keskellä:)



Pia: Jaksuja sairastuvalle!



Parisuhteesta: Otettiin vielä perjantainen riita varovasti puheen alle eilen illalla ja tehtiin treffit makuuhuoneen vällyjen väliin tälle illalle heti kun ollaan saatu naperot unten maille:) Saa nähdä saammeko ukon mielestä meidän parisuhdetta parempaan jamaan...:)



Peeveli: Kaikkien sun juttujesi perusteella sulla tuntuu olevan oikein ihana ja fiksu mies!



Mantse: Tuuthan heti kertomaan kun kuulet lisää pikkuisen sydämen sivuäänestä! Toivottavasti ei ole mitään vakavaa!



K.h.p. ja Villa: Meillä pitkänmatkalaisille (vaikkakin harvakseltaan ainakaan itse paikalle pääsen) keskustan kahvilat ja ravintolat ovat parempia tapaamispaikkoja kuin esim Jumbo. Pitkän junamatkan jälkeen on helpompi vain kipittää Kamppiin kuin alkaa suoriutumaan Jumbolle paikallisliikenteellä.



Jahas, nyt kuuluu huuto. Voi viulu!



Pantoufle