muita 10-11kk äitiin takertujia?!

Kuulostaa siis tosi tutulta! Mahdoton äitikausi alkoi reilu puolivuotiaana ja kuvittelin tietysti, että menee ohi jossain kohtuullisessa ajassa kuten esikoisellakin...vaan eipä mennyt! Tuttikin alkoi kelvata tuona infernaalisen ahdistavana aikana, jolloin tosiaan herra oli kuin takiainen. Oikeastaan tämä vaihe ei ikinä ole täysin mennytkään ohi, vaikka pikkukakkonen on jo 2,5 vee..sellainen äitinpoika, ettei mitään määrää. Mutta toisaalta on kyllä kauhean läheisyydenkipeä myös muiden kanssa, siis isäkin (jo!) kelpaa. Jossain puolentoistavuoden tietämissä ehkä tuli sellanen taitekohta, että alkoi kiinnostaa muutkin touhut ja ihmiset sen verran, että päästiin pahimmasta eli vessassakin pystyi jopa käymään yksin ja olemaan jopa eri huoneessa. Olen joutunut hyväksymään tosiasian, että tällä veitikalla on luonne tämä, toisella toinen ja kolmannella vielä varmaan erilainen. Omaa pinnaahan se on venyttänyt, kun ois kiva tehdä joskus jotain rauhassa ja jopa yksin, mutta toisaalta haluankin olla äitinä " paljon saatavilla" , en kai muuten lapsia olisi halunnutkaan, jos en olisi hetkellisesti valmis luopumaan omista ambitioista..Mutta ei se aina siitä huolimatta juhlalta tunnu, mutta mistään " koulutuksista" huolimatta ei asia juuri silloin pahimmassa vaiheessakaan muuksi muuttunut, joten lopulta todettiin, että " aika parantaa" ja näin onkin käynyt, pikkuhiljaa.