Muiden lapsien käskeminen puistoissa/kerhoissa, mitä olet mieltä?

Se mistä kannattaa sanoa vaihtelee varmaan aikuisesta ja sen perusteella miten oma lapsi reagoi. Arkojen lasten vanhempien asenne on varmasti eri kuin vilkkaiden lasten ja minusta se on ymmärrettävää. Ei todella arka osaa puolustautua samalla lailla kuin joku vilkas ei niin kaikesta välittävä lapsi. Hyvä olisi siis muistaa etteivät kaikki lapset ole samanlaisia.



Tuosta miten lapselle sanotaan, olen itsekin kuullut kun joillakin äideillä on sanominen ollut muuta kuin kovin kaunista toisen lapselle. Näissä tilanteissa äidit ovat yleensä hieman menettäneet hermonsa ja joskus on kyseessä lapset jotka toiminnallaan ärsyttävät (siis ei tietenkään ole mitenkään lapsen vika, mutta kasvatus/käytösnäkemykset eivät yhdisty yleensä näiden lasten äitien kesken) näitä äitejä pidemmän aikaan. Ja usein nämä " motkottavat" äidit kyllä harrastavat samanlaista motkotusta lapsilleenkin, ei vaan ehkä aina niin kuuluvasti vieraiden korviin.



Sitten kun komentelupuolella sattuu ylilyöntejä voi asiasta mainita aikuiselle nätisti. Ei tosiaan aikuisen tarvitsee pitää pitkää saarnaa tai jatkaa motkottamista, eikä puuttua sellaisiin asioihin jotka eivät vaaranna/vaikuta muihin lapsiin. Tästä voi kyllä mainita.



Lopuksi täytynee todeta että meillä on vieraat aikuiset lopettaneet lasteni komentamisen yleensä siihen kun lapset alkavat itkeä. Meillä siis jos joku aikuinen tulee komentamaan, on lapset pieninä (ei sitten kyllä enää isompana jos nätisti sanotaan) alkaneet itkemään. Esim. Yksi kerta väsynyt 2v lapsi itki sitten puoli tuntia kun vieras aikuinen komensi lapsen pois kiipeilemästä samasta paikasta jossa isommat kiipeilivät ja johon isä oli antanut lapselle luvan kiivetä. Eli näillä kokemuksilla toivon välillä todellakin että vieraat aikuiset eivät ihan ensimmäiseksi tule komentelemaan kiukkuisesti lapsiani kun nämä ovat pieniä, sillä voi olla että lapsi saa todellisen sätkyn ja se ei lisää luottamusta vieraisiin aikuisiin. Asiat kun voi ilmaista monelle lailla ja seurata vieraan lapsenkin reaktiota.

olen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että toisten lapsia voi " komentaa" myös nätisti ja asiat kunnolla selittäen ja perustellen, jos toiset yrittävät viedä oman lapsen leluja kädestä tai vastaavaa. Tuon esiin kuitenkin toisenkin näkökulman: oma poikani on hirveän ujo, melkoisen varautunut ja epäsosiaalinen sekä alistuva, kun muita lapsia tai aikuisia on lähellä. Jos joku tulee ottamaan poikani kädestä lapion tai haluaa vaikka keinuun, johon poikani oli menossa, hän antaa tavaran välittömästi ja perääntyy keinun luota, eikä siis osaa ollenkaan puolustaa itseään. Puistoissa minustakin on tullut sellainen suojeleva äitikarhu, joka aina muistaa kertoa omalle lapselle, että kukaan ei saa ottaa sinun kädestäsi ja että sinun ei tarvitse antaa omia lelujasi toisille, ja että nyt oli sinun vuorosi. Ja kerron tämän heti myös niille, jotka tulevat pojaltani jotain ottamaan, mutta HIRVEÄN paljon ystävällisemmin kuin kuvailemasi tapaukset, ja yleensä niin, että vieraan lapsen vanhemmat sen kuulevat. En todellakaan huuda toisten lapsille enkä sano pahasti, mutta ymmärrän hyvin muita alistuvaisten lasten vanhempia, jotka tekevät kaikkensa, että omasta lapsesta kasvaisi pärjääjä, jonka kädestä ei viedä tavaroita vaan joka osaa puolustaa itseään. Oma lapseni ei sitä osaa, ja häntä pitää kannustaa asiassa.



Ja toinen ääripää kuvailemiisi leijonaemoihin on se vähintään yhtä ärsyttävä äitityyppi, joka käskee omaa, hyvinkin pientä ja ymmärtämätöntä lastaan kysymään hiekkiksellä joka ikiseen lapion lainaamiseen itse luvan lapion omistajalta ja toruu kauheasti, jos pikkuinen hipaiseekaan toisen lelua ilman omistajan lupaa. Tällainenhan osoittaa lapselle, ettei mitään kuulukaan jakaa, vaan omastaan kuuluu pitää kynsin hampain kiinni, myös puistossa, jossa yleensä kaikki on tavallaan yhteisessä käytössä. Siis lainata voi, jos kukaan ei juuri silloin leiki ko. lelulla. Isomman lapsen voi tietty olettaakin kysyvän luvan, mutta kun välillä äidit kometavat hädin tuskin puhumaan oppineita pyytämään lupaa koskea toisten leluihin.

kyllä saa ohjata muitten lapsia, mutta eihän nyt pienille lapsille ole mitään järkeä pitää pitkiä puhutteluja. Ja myös lapsiin pitäisi mielestäni päteä normaalit käyttäytymissäännöt, asiasta on ihan hyvä sanoa, mutta asiallisesti, kyllä kieltää voi ihan nätistikin eikä tarvitse heti olla hyökkäävä.

Ja lapselle tekee kyllä karhunpalveluksen, jos on koko ajan kyttäämässä, ettei kukaan tule vaan mitenkään häiritsemään, mitä isompi lapsi niin sen tärkempää on, että oppii itse selvittämään hankaustilanteita. Sitten jos ei näytä pärjäävän, niin vasta apuun. Toki ylilyönteihin lasten kohdalla pitää välittömästi puuttua.

Meidän lähipuistossa käy tällainen " leijonaemo" ja tämä äiti tosiaan komentaa huutaen muille lapsille ihan turhistakin asioista tyyliin " ei saa juosta niin kovaa, meidän * voi säikähtää" ymym. Tämä äiti siis huutaa kovaa ja vihaisesti, ei todellakaan mitenkään nätisti sano asioita..

pahoittaa mielensä jostain esim lelun kädestäviemisestä tai tönimisestä.

Ensin katsoisin kyllä tämän toisen lapsen huoltajaa " merkitsevästi" ;-)

Kyllä toisten lapsia voi komentaa ja saakin - myös meidän lasta, joka on välillä (?) aika villi. Varsinkin jos en aina huomaa, että on tekemässä jotain toruttavaa.



Mutta itse ainakin odotan (jos ei mistään vaarallisesta ole kyse), että lapsen oma aikuinen komentaa/toruu. Eihän voi tietää mikä toisessa perheessä on sallittua vaikka itsellä ei olisikaan. Tarkoitan, että en lähde torumaan esim. lasta, joka kiipeää jostakin mistä en omani antaisi. Varsinkin jos kyseessä on isompi lapsi. Vaikka vain vähänkin. Pienillä puolenkin vuoden ikäero saattaa olla taidoissa aika iso. Omalle voin sanoa, että " vaikka toinen tekee niin sinä et" .



Kotonani taas komennan muidenkin lapsia tietyistä asioista mitä meillä saa tehdä tai ei saa tehdä.



Mutta ap:n mainitsemat kerho/puisto niin en lähtisi sättimään toista lasta kovin äkkiä. Ensin katsoisin mitä hänen aikuisensa tekee + antaisin omallenikin mahdollisuuden puolustautua. Mielestäni lapset saavat jo aika pienenä kinata rauhassa ilman, että siihen heti puututaan. Yleensä tosin joudun puuttumaan, koska omani ei vielä aina innostuessaan tajua, että hänkin pystyy satuttamaan. Aihe josta niin kovin usein on puhuttu ja toruttu ja rangaistu.

puuttua lapsen huonoon käytökseen, niin mielestäni vastuuntuntoinen aikuinen tekee niin. Jos joku aikuinen vain suojelee tai puolustaa omiaan ja huutaa tai muuten väärällä tavoin esim. pitkään jankuttaen komentaa muita lapsia, voisi siitä asiallisesti huomauttaa tälle aikuiselle. Asiat eivät mene parempaan suuntaan, jos tämän aikuisen häiritsevästä torumisesta/toiminnasta ei kerrota hänelle ystävällisesti.

lapsen vanhempi reagoida jos itse siinä vieressä ole ja voin konfliktin estää. Minulla arka tyttö joka pienempänä tosi herkästi alkoi itkemään jos vieras lapsi tuli liian lähelle eikä ulkoilusta/kerhoilusta sitten enää tullut mitään. Siksipä pyysin jo ennakoimaan tilanteet ja sanomaan vieraalle lapselle että ei ota lelua tytöltä jne. Ehkä joku tätä piti liikana suojeluna tms. mutta en vain olisi jaksanut sitä selvittelyä mikä etukäteen sanomisella saatettiin välttää. Poikieni kanssa katselen hiukan pidempään mutta jos ei toisen vanhempi puutu niin kyllä minä puutun sitten.

jos vaikka oma äiti ei ole siinä tai olis vaikka kauempana. Meille sattu tässä vähä aikaa sitten niin että äiti jolla yksi lapsi, oli puistossa meidän kans yhtäaikaa. Ja lapseni 4v ja 6v laskivat mäkeä, niin hän sanoi lapsilleni että menkää pois tästä mäestä että he polkevat hänen lapsensa. Omat lapseni ovat oppineet varomaan pienempiä koska heillä on pieniä sisarruksia kotona ja toisekseen hänen lapsi on niin pieni joka vain konttasi portaissa itse edessä. Ja se mua ainakin inhotti tässä että hän käänsi selkänsä minuun päin etten huomaisi, vaikka näin selvästi että selkänsä käänsi ja sanoi, joten isommalta sitten kysyin mitä tapahtui.