VOIMAT LOPPUU! MITÄ TEHDÄ ESIKOISEN MUSTASUKKAISUUDELLE?
Eli meillä on siis 7,5kk tyttö ja 2v 7kk tyttö. Ja nyt, kun pienempi on lähtenyt liikkeelle niin tämä isompi on koko ajan pienemmän kimpussa. Käyttää rajujakin otteita, kun äidin silmä välttää ja tekee sitä myös ihan äidin silmien alla, eikä usko vaikka kuinka kieltää. Mun on aina puututtava tilanteeseen ihan konkreettisesti, kun tyttö ei muuten lopeta. Mulla on hermot niin kireellä, kun kaikki päivät saa olla silmät selässä ja vaikka missä kun esikoinen tekee kiusaa minkä kerkee pienemmälle. Omista hommista ei tahdo tulla mitään. Sit jos laitan tytölle jonkun videon pyörimään saa sisko olla hetken rauhassa, samoin minä. Mutta en mielelläni antaisi tytön katsoa paljon tv:tä näin pienenä.
Muuten esikoinen on ollut kultainen tapaus, hyvin empaattinen ja helläsydäminen, mut nyt on tapahtunut selkeä muutos hänen käytöksessään muutenkin. Ehkä tämä on myös uhmaa ja onkin varmasti aivan normaalia.
Mut mistä tässä saisi itselle voimia ja miten muutenkin tässä pitäisi suhtautua esikoisen temppuihin? Olen itsekin tosi herkkä tapaus ja siksi tuntuu erityisen pahalta se, että toinen haluaa satuttaa pientä tahallaan. Kyllähän mä tiedän, että esikoinen on VASTA 2v7kk, mut silti meinaa ymmärrys aina loppua.Miten te muut äidit olette toimineet ja oletteko saaneet tuota kiusantekoa vähentymään? Mulla on vielä sellainen tilanne, että mies on reissutyössä, joten olemme tyttöjen kans paljon keskenämme-voimat siis on vähissä senkin takia. Olis ihana kuulla teidän muiden kokemuksia, ehkä siitä saisi vähän voimia itsellekin kun tietäisi ettei ole yksin näiden asioitten kanssa...
Kommentit (6)
sama homma välillä....huomaan kyllä että esikoinen hakee selkeästi huomiota tekemällä kaikkea kiellettyä.
Eli ei kait siihen oikein muu auta kuin antaa niin paljon huomiota kuin mahdollista ja keksiä tekemistä esikoiselle....yleensä parhaiten onnistuu kun olen " askeleen edellä" eli ennen kuin " keksii" kiusaamisen annan muuta tekemistä. Parhaiten yleensä tehoaa kun pyydän itseni avuksi johonkin kotihommaan tai jos laitan leikkiä vähän alkuun esim. rakennan majan tms.
ja tietysti pitää yrittää huomioida esikoista aina kun tekee jotain oikein ja vaikkei mitään erityistä tekisikään mutta kunhan ei kiusaa pikkusisartaan tai tee muuta kiellettyä.
Kieltäminen yksinään ei tosiaan meilläkään auta vaan täytyy vaan keskeyttää sen hetkinen oma homma ja puuhata hetki esikoisen kanssa.
Onnneksi päivät vähän vaihtelee, eli välillä tuota käyttäytymistä on enemmän välillä vähemmän.
meillä ei ulkona kiusaamista tapahdu ollenkaan eli yritetään ulkoilla mahd. paljon ja lisäksi kylpeminen on esikoisen lempipuuhaa, siellä viihtyy hyvin.
Minäkin olen tosi herkkä kimpaantumaan asioista ja kerta toisensa jälkeen totean että oma kimpaantumiseni vain pahentaa asiaa. Eli mitä rauhallisempi pystyn itse olemaan sen parempi....kunpa pystyisikin aina!
Välillä yritän olla niinkin järkevä etten yritäkään tehdä mitään omia juttuja kun olen yksin ja hermot kireellä, pyykit ja likaiset astiat saa lojua...
Mutta kuulostaa tutulta. Meillä on lapsilla 2v6kk ikäeroa ja siihen juuri sattu tuo uhmakin ja tietysti aina isompi haluaa sitä huomiota. Meillä on otettu kyllä ihan selkeät rangaistukset käyttöön, meillä se ainakin toimii. Tietysti pelkästään ei voi rankaista, vaan pitää myös olla sitä yhteistä aikaa ja myös kehuja ja palkintoja hyvästä käytöksestä.
Meillä esim. isompi pomppi vauvan vieressä vaikka kuinka käskin lopettamaan(melkein päällä siis) niin kauan, kunnes ilmoitin että nyt iltasatu jää lukematta(oltiin juuri menossa nukkumaan). Seuraavalla kerralla kun tuli jotain ettei uskonut, ei tarvinnut kuin muistuttaa että jos et usko niin...Toinen mikä meillä on palanut on Pikkukakkonen. On vasta hiljattain ruvennut katsomaan lastenohjelmia, mutta jos törttöilee(esim.kun puri vauvaa)niin menetti loppuviikoksi lastenohjelmien katseluoikeuden. Silloin lastenohjelmat tulevatkin tosi tärkeiksi vaikka niitä ei joka ilta muuten muistetakaan katsoa. Jonkun mielestä tämä ehkä on julmaa, mutta meillä on ainakin toiminut ja kun tehtäväni on varmistaa myös vauvamme turvallisuus. Esim. puremista on tosi vaikea estää kun se käy niin nopeasti.
Palkintona on tietysti kehuja joka välissä kun esikoinen on nätisti tai " auttaa" jossain " isojen tyttöjen" hommissa, ja muutenkin toimitaan paljolti isomman ehdoilla. Lisäksi voi tietysti yllättää lapsen että nytpä voit valita ylimääräisen iltasadun kun olit niin kiva isosisko/veli tai vaikka leipoa yhdessä sen kunniaksi tai lähteä vaikka kaksin joskus kahville/retkelle/uimaan tms.
ja nyt taitaa olla pahin mustasukkaisuus voitettu. Jossain vaiheessa olikin ihan kamalaa, juuri kuvailemasi kaltaista. Uskon, että oma aikansa siinä menee vaikka tekisit mitä. Mua helpotti tosi paljon se, että yritin aina ajatella, että huomioo ja läheisyyttä se vaan hakee. Meillä esikoisella on muuten kyllä jääähyt ym. käytössä, mutta pahimman mustasukkaisuuskauden aikana uhohdin kyllä rangaistukset, jos siis teot johtuivat selkeästi huomion hakemisesta. Lapsihan hakee sen huomionsa aina, pahalla sitten jos ei muuten sitä saa. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee vielä megapaljon syliä ja äidin läheisyyttä, ei oikeasti kyllä halua satuttaa sisarustaan, ei vaan ymmärrä ja on huomannut, että toista vahingoittamalla saa äidin jakamattoman huomion.
Minä unohdin hetkeksi kaiken turhan siivoamisen ym. ja keskityin vain esikoiseen. Annoin syliä ja huomioo tosi paljon, kehuin joka kääntessä ja jos esim. löi siskoaan, näytin konkreettisesti, miten siskoa silitetetään ja tietysti kerroin, että ketään ei saa lyödä. En korottanut ääntäni, en rankaissut. Enkä sen enempää antanut huomiota tästä asiasta. Ja sitten otin vauvan syliin ja lohdutin häntä, isompi siis huomasi, että lyöty saa äidin huomion, ei lyöjä. Kehuin iiiiiihan hirveästi jos teki jotain mukavaa siskolle. Jonkin ajan päästä huomasi, että saakin paljon enemmän huomioo, kun esim. halaa siskoa kuin että lyö.
Nyt meillä menee suht. mukavasti, pikkusiskokin on jo sen ikäinen, että oman huomionsa haluaa hänkin, ja yritän olla mahdollisimman tasapuolinen. Edelleen esikoinen tulee mustasukkaiseksi, jos esim. meillä kylässä olevat vieraat kauheasti lässyttävät vauvalle, eivätkä huomioi häntä niin paljon. Silloin minä alan kehua esikoista kauheasti, esim. jos vieras sanoisi että " Onpas teidän vauva söpö." siihen minä että " mutta tuo xxxx vasta söpö onkin, oikea äidin mussukkapoika." Sillä lailla selvitään hyvin näistä tilanteista. Ja enää ei onneksi näytä mustasukkaisuuttansa väkivaltaisin keinoin, saattaa muuten vaan ruvata riehumaan ja hakemaan huomiota.
Toivottavasti tästä sekavasta kirjoituksesta oli jotain apua teidän tilanteeseen. Muista, että ei se esikoinen tahallaan ole ilkeä, hän vain niin kovasti pelkää menettävänsä äidin ja isin rakkauden, ja tekee kaikkensa, että hänet huomataan. Kun hän huomaa, että hyvällä käytöksellä saa paljon enemmän huomiota, niin alkaa sitä käyttämään. Mä olen henk. koht sitä mieltä, että rankaisemalla tässä tilanteessa mennään ihan metsään. ja isompi ahdistuu enemmän ja enemmän. Mutta kaikki tietysti tyylillään, mutta meillä tehosi tämä keino. Ja meidän poika on todella vilkas, temperamenttinen ja meillä on ollut muutenkin ongelmana aikaisemmin muiden lasten läpsiminen, töniminen ym. että tällaiseenkin villiviikariin tehosi " rakkaushoito" . Tsemppiä sulle, koita jaksaa, kyllä se kohta varmasti helpottaa!!!!
Mutta itse haluan vielä korostaa tuota että koita kaikin mahdollisin keinon pysyä itse rauhallisena ja anna niin paljon huomiota ja rakkautta pikkutyttärellesi kuin vain voit. Itse ainakin aikoinaan ajattelin että voiko olla tosi että esikoinen vieläkin haluaa huomiota vaikka mielestäni sitä annoin jo TOSI paljon mutta niin se vain tarvi sitä lisää. Ja ennen kaikkea sitä kahdenkeskistä aikaa äidin kans!!! Meillä myös nuo rangaistukset (jäähyt ym) vain pahensivat tilannetta. Pahimmissa tapauksissa meillä sit takavarikoitiin leluja kun huomattiin että se tepsi parhaiten.
Meillä lapsilla ikäeroa 1v 4kk 3vk ja eka vuosi oli TODELLA rankka esikoisen mustasukkaisuuden takia. Meni tuo aika että saatiin edes jotenkin järjestykseen meidän elämää. Vieläkin (lapset 3,5 ja 2v) mustasukkaisuutta on mutta ei enää niin paha.
Ja sen kun koittaa muistaa että huomiota se esikoinen sillä vain haluaa niin ehkä vähän helpompi kestää.
Jaksamisia sinulle!! Tiedän että on rankkaa...
Meillä ei ainakaan vielä ole tullut esikoiselle tuota (lapset 4 kk ja 2 v 9 kk), että alkais oikeesti kiusaamaan pikkusiskoaan, mutta muuten on kyl varsin hankala ja mulla hermot palaa jatkuvasti. Olenkin koittanut ottaa tarpeeksi usein aikaa ihan kahden kesken esikoisen kanssa, jolloin tehdään jotain kivaa yhdessä ilman kiirettä. Näin ainakin joskus saa kummallekin positiivisen kokemuksen yhdessäolosta, eikä olla koko ajan vaan " riidoissa" .
Yritän myös lasten päiväunien tms. hetkien aikaan tehdä jotain omaa kivaa; lukea kirjaa/lehteä, katson jotain leffaa tms., jotta saan vähän rentouduttua. Ei siis aina kotitöitä lasten nukkuessa. Tai sit menen itsekin päiväunille.
Mahtaisko olla apua, jos esikoiselle keksis jonkun tärkeän tehtävän pikkusisaruksen hoidossa (sukkien pukeminen, kirjan " lukeminen" , lusikan hakeminen tai jotain muuta oikeeta tekemistä)? Jos hän kokis itsensä hyödylliseksi niin vois ehkä alkaa suhtautua vauvaan uudella tavalla. V
Jos joku keksis mitä näille alle 3 v. mussukoille keksisi, että ne sais oikeesti tottelemaan niin elämä olis paljon helpompaa. Meilläkin esikoinen vaan nauraa ja riehaantuu entisestään, kun koittaa komentaa. Olen koittanut muistaa, että mä olen tässä se aikuinen ja pitäis koittaa käyttäytyä sen mukaan, mutta kiritys, uhkailu ja lahjonta ovat keskeiset " kasvatusmetodit" . Todella tuntee onnistuneensa, kun uhkailee 2-vuotiasta...
Eipä näistä paljon varmaan apua ole, mutta jos edes joskus sais pientä helpotusta.
t: Lempi