eroon tuttipullosta
Heips
Meillä 2 v 3 kk poika juo vielä maidon tuttipullosta. Kaikki muu neste menee mukista tai lasista mutta maito ehdottomasti pullosta. Hirvee huuto jos satun kaatamaan maidon esim lasiin... Poika todella tempperamenttinen ja uhmaiässä. Miten saisi vierotettua pois tuttipullosta.
Meidän piti ottaa pullo pois kun täytti 2 v, mutta sitten oli paljon kipeenä ja pullo on tärkeä ja älillä jos yölläkin kävi itkemään, niin halusi pullosta maitoa...
Onko muilla vastaavaa kokemusta??
Nöpö :)
Kommentit (2)
Meillä poika joi kaiken muun lasista paitsi aamuvellin oli saatava pullosta. Kun pojalla oli jo tuota ikää aika paljon ja halusin hänen pääsevän pullosta eroon päätin, että pullot viedään pupu-vauvoille meidän takapihalle.
Laitoimme kaikki pullot muovipussiin ja veimme ne illalla ulos terassille. Aamulla pussi oli kadonnut, mutta pupu-lelu oli tullut tilalle. Kyllä pullon perään vielä kyseltiin, mutta sitten haimme aina pupuäidiltä saadun lelupupun esille ja ihme kyllä se yleensä auttoin.
Tavalliset tutit veimme kummitädin ja -sedän vauvalle vähän yli 2 vuotiaana. Pari kolme iltaa oli itkuisia, mutta kun selitin, että " vauva tarvitsee niitä enemmän eikä niin?" Niin poitsu melkein rauhoittui.
Helpointa ehkä on jos pullot/tutit todellakin on jossain poissa niin ei tule helposti lipsuttua ja annettua.
...mutta vastaan kuitenkin. Meiillä esikoinen ei aikanaan huolinut tuttia ja pullosta luovuttiin asteittain n. 1v 2 kk siirryin antaan ruokailujen yhteydessä maidot nokkamukista ja pullosta sai ainoastaan ennen unia. Sitten kuukauden päästä hankin tuttipulloon sellaiset kaatonokat, joiden kanssa mentiin seuraava kuukausi ja 1 v 4 kk ikäisenä siirtyi juomaan unimaidotkin sylissä mukista. Tämä sujui meillä hyvin.
Toinen lapsi söi sitten tuttia. Nukkuessa se piti olla koko ajan suussa ja heräsi heti, kun tutti putosi. Pullosta hän luopui kuin itsestään 10 kk ikäisenä samalla kun lopetin imetyksen. Mutta se tutti! 1 v 6kk ikäisenä hänet oli pakko vieroittaa tutista, koska pureskeli tuttia niin paljon, että se meni ihan murusiksi muutamassa päivässä. Ikä ei ollut kovin otollinen. Ehdotukseeni, että viedäänkö tutit pikkuoraville hän vastasi topakasti, että EI. Sitten vain raa´asti otin tutin pois, ja huutohan siitä tuli. Päiväunille huutoa kesti noin viikon, mutta yöunille hän jaksoi huutaa KUUSI VIIKKOA! joka ilta 45 min-tunti. Siinä kysyttiin kyllä päättäväisyyttä ja hermoja. Huuto ei ollut mitään pikku kitinää, vaan huusi sängyssään pää punaisena ja yritti kiivetä laidan yli. Kävin häntä tietenkin rauhoittelemassa siellä vähän väliä ja laitoin takaisin makuulleen ja muutama uusi unikaverikin hänen kainaloonsa tarttui sinä aikana. Sitten tutista kuitenkin päästiin.
Tästä ei nyt ehkä ollut mitään apua, mutta suosittelen sinua kehittämään oman strategian esim. viikoittain tapahtuvasta pienestä edistysaskeleesta ja sitten pitämään siitä kiinni.