Voiko sektioäiti hoitaa vauvaa laitoksella?

minulla poitsu matkasi minun kainalossa leikkaussalista tarkkaluun ja sielta osastolle. eli ihan koko ajan vieressa!! en pystynyt moneen tuntiin liikkumaan puudutuksesta johtuen, mutta syottaminen sujui pedissa kyljeltaan (johon hoitajat minut pisti) sitten noin ehka 5h kuluttua olin jo jalkeilla itse (vessaan ja suihkuun) jonka jalkeen itse pystyin nostamaan vauvan sangysta viereeni jos sinne olin laittanut nukkumaan. suurimman osan ajasta 6 paivaa sairaalassa nukuimme samassa sangyssa ja paivalla iskan sylissa kun mina lepasin. itse olin todella yllattynyt kuinka " helppoa" liikkuminen oli ja kuinka vahan kipuja vaikka kaikki jankkasi sita etta on rankkaa kun on niin iso operaatio...ja minulla oli erittain vahan kipuja eli olin onnekas. kavelin jo pitkin osastoa samana paivana lekkauksesta.



henkisesti hyvinvointi olikin sitten toinen juttu... eli leikkauksesta toipuminen paakopassa kesti kauemmin :-)

Minulla itselläni ainakin vointi oli hyvä ja kun iltapvällä leikattiin, seuraavan aamuna jo pääsin keskolaan katsomaan vaavia ja vierustoverin vauva tuli heti synnytyssalista vierihoitoon, vaikka äiti ei päässyt vielä edes istumaan, vauva oli siinä vieressä sängyllä ja ainoastaan pesulle ja vaipanvaihtoon tarvitsi apua ekana iltana, sen jälkeen pärjäsi jo. Itselle ainakin jäi yllättävän hyvät kokemukset sektiosta vaivva pelkäsin etukäteen.

Minä olen synnyttänyt kaksi lasta sektiolla (ensimmäinen kiireellisellä ja toinen kaksi viikkoa sitten suunnitellulla) ja molemmat olen pitänyt vieressäni alusta asti. Paitsi tietty ihan syntymän jälkeen kun minut on pitänyt kursia kokoon ja heräämössä on pitänyt odotella. Mies on ollut lasten kanssa tämän ajan (tunti-pari).



Ensimmäisessä sektiossa saimme perhehuoneen, jossa hoitajat kävivät vain pyydettäessä (eli harvoin). Toisella kertaa olin ihan tavallisessa 2hengen huoneessa. Ensimmäisen päivän mies hoiti vaipanvaihdot (ekalla kertaa vähän pitempäänkin kun oli koko ajan paikalla). Nyt tokalla kerralla yökkö vaihtoi yöllä vaipan samalla kun mittaili pienen lämpöä tms. Toisena yönä hoitelin hommat itse.



Molemmat vauvoista nukkuivat alusta asti vieressäni sairaalasängyssä ja välillä siinä läpinäkyvässä kopassa sängyn vieressä. Minulle ei edes ehdotettu lapsen " pois ottamista" enkä olisi kyllä antanutkaan! Naapuripetissä olevalle ensisynnyttäjälle (sektio myös) sanottiin suoraan että vauva yöksi kansliaan, mutta kun hän kuuli minun sanovan että pidän lapsen vieressä hän teki sitten samoin. Hyvin meni kaikki hänelläkin, vaikka vaikutti kipeämmältä kuin minä.



Ja varsinkin suunnitellun sektion jälkeen lähdetään aika pian ylös, eli ensimmäisenä iltana minä kävin jo vessassa ja seuraavana päivänä kävelin jo pitemmästi ja hain itse ruuat, vaihdoin vaipat, kannoin vauvaa tms. Kipulääkettä saa ja kannattaa pyytää jotta pääsee äkkiä ylös (helpottaaa paranemista). KOtiin minä pääsin jo kahden yön jälkeen kun vauvan paino ei ollut tippunut enkä itse ollut enää kovin kipeä.



Eli jos kaikki menee hyvin eikä kummallakaan teistä ole mitään hätää, voit aivan varmasti hoitaa vauvaa alusta asti itse! Henkilökuntaa pyydät vain apuun vaipan vaihdossa, kyljeltä toiseen kääntymisessä, vauvan siirtelyssa,,, ainakin alussa.



Ja maidon nousun kannalta varsinkin sektion jälkeen on aivan oleellista että vauva saa olla vieressä ja imeä aina kun haluaa! Kun ei tule supistuksia, voi maidon nousu olla tiukemmassa kuin alateitse synnyttäessä. Minulla on kyllä molemmilla kerroilla maito noussut lähes heti.



Eli jos päädyt sektioon niin tässä on minun kokemukseni siitä. Minulla leikkaukset sujuneet " ihanteellisesti" , mikä helpottaa hieman pettymystä siitä etten koskaan saa synnyttää alakautta... Tottakai paraneminen voi olla takkuisempaakin, mutta myös näin hyvin voi mennä!

Minä en alkaisi perätilassa synnyttämään, varsinkaan kun isosta vauvasta kyse. Itsellä kaksi nelikilosta vauvaa. Piti syntyä alateitse, mutta lopulta molemmat syntyi sektiolla.

Mutta siittä hoitamisesta niin hyvin onnistuu :) :) Omasta voinnistahan se on kiinni, mutta sanoisin, että yleensä vauvan saa samana päivänä viereen niin halutessaan.

Yöksi kyllä mielellään annetaan kipulääkkeet piikkeinä parina ekana päivänä ja ne ovat väsyttäviä eikä sängystä saa enää nousta, kun on laitettu. On olemassa myös sellainen joka ei vie " jalkoja alta" , mutta äidin kannalta on parempi että saa varmasti nukuttua, koska näin paraneminen nopeempaa.

Raakasti sanottuna niin heittäsin pesään tuollaset kasvatusoppaat. Ei se vauva mitään traumoja saa!! Jos tosiaan uskoo noin niin voihan kysyä perhehuonetta ja mies sitten siirtää vauvaa äitin viereen ja auttaa kanniskelussa jne.

paitsi että kolmonen joutui lasten osastolle 1vrk vanhana, ja silloinkin olin sielä kokoajan hoitamassa.



Mulla kaikki sektiot suunniteltuja ja aamupäivällä tehtyjä. Jo iltapäiväst' ä nousin pystyyn ja hoidin vauvaa lähes pelkästään itse mies autteli kun pystyi. Kätilöt kehoittikin pitää vauvaa niin paljon rinnalla ja itsellään kuin mahdollista jotta maito nousisi paremmin. Öisin mua autettin ainoastaa vaipan vaihdossa ja rinnan vaihdoissa, on sen verran arka vatsa että ei sitä niin vaan nousta joka asiasta pystyyn ekan vrk:n aikana. Ja tokana päivänä ei ongelmaa ollut enää nousemisessa ja silloin tein kaikki tarvittavat hoidot itse.



-MM-

Mielestäni olo oli eka yönä niin kipeä että turha alkaa mitään sankaria esittämään. Pidin vauvaa rinnalla koko eka päivän, ja yöksi hoitoon - tuotiin 2 krt syömään. Hyvä näin. En olisi itse pystynyt nostamaan vauvaa sieltä vauvan sängystä, ja olin AIVAN jumissa yläkropasta kun vauva oli siinä ensin 4h maannut enkä ollut juuri liikkunut.



Mutta sitten toka päivästä hoitelin itse, tosinkun vauva huuti kaikki yöt ja kipupumpun kanssa oli jokseenkin vaikea liikkua, vauva vietiin sitten satunnaisesti muinakin öinä hoitoon että sain edes pari tuntia nukahdettua.

Ainakin K-SKS:ssa saa hoitaa aivan alusta asti itse, jos vaan jaksaa.

Meidän vauva syntyi sektiolla klo 22 (ja sitä edelsi parin päivän alatieurakka) ja yön ajan vauva oli hoitajien huomassa, kun olin kaikista saamistani lääkkeistä ja puudutuksista (epiduraali, spinaali ym. mömmöä yhteensä kymmenkunta sorttia) niin tokkurassa, etten uskaltanut lasta hoitaa (eikä siinä pöppörössä kiinnostanutkaan). Aamulla sitten toivat vauvan viereen ja sen jälkeen oli vieressäni. Jalkeille nousin sektiosta seuraavana päivänä. Mies oli pari ekaa päivää kokonaan kanssamme eli nosteli vauvaa ja haki mulle ruokaa ym. auttoa - ja jos mies ei ole paikalla, voi nuo hommat teetättää hoitajilla. Puolentoista vuorokauden päästä sektiosta pystyin jo hoitamaan itseni ja vauvan kokonaan.



Sektion jälkeen olin tietysti kipeä, mutta en ollenkaan niin kipeä kuin mitä olin kauhukertomuksista kuullut. Kipulääkettä kyllä pyysin ahkerasti, sillä ajattelin että mitä vähemmän kipeä olen, sitä paremmin jaksan lapseen keskittyä. Mutta on sektiosta hyvätkin puolensa - istua kärsii heti ja vessa-asiatkin hoituvat helposti. Plus että suunnitellun sektion jälkeen ei ole varmaankaan niin väsynyt kuin parin päivän alatiesynnytyksen jälkeen.

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla 12 tunnin alatieyrityksen jälkeen, ja olin ensimmäisen päivän ja yön aika tokkurassa väsymyksestä ja kipulääkkeistä (kipupumppu syyti runsaasti kipulääkettä). Vauva oli ensimmäisen yön vauvalassa, enkä toisaalta olisi osannut sitä ensisynnyttäjänä kyseenalaistaakaan.



Kakkonen syntyi kiireellisellä sektiolla aamupäivällä, ja nousin vasta seuraavana aamuna ylös. Ensimmäisen päivän ja yön hoitaja vaihtoi vaipat, mutta muuten vauva oli koko ajan vieressäni. Ainakin TAYSissa sai sektiopotilaana sähkösängyn, jossa oli laidat, joten vauvan nukuttaminen vieressä onnistui hyvin. Kipujakaan ei ollut kipupumpun ansiosta, tällä kertaa pumppua sai itse annostella, ja sain aina kipulääkettä juuri sopivasti kun vaihdoin vauvaa puolelta toiselle tai vaihdoin asentoa. Toki vauvan hoitaminen oli hiukan hankalaa kun oli kanyyli kämmenselässä, mutta kyllä se onnistui. Ensimmäisenä yönä hiukan hävetti kun en päässyt vauvan kanssa käytävälle kun hän alkoi itkeskellä (huonetoverit antoivat omansa ihan vapaaehtoisesti vauvalaan että saisivat levätä), mutta soitin hoitajan kapaloimaan vauvan uudestaan, ja siihen rauhoittui. Minäkin tuntisin oloni kamalaksi jos joutuisin luovuttamaan vastasyntyneen vauvani toiselle hoitoon, joten en kauheasti säälitellyt huonekavereita...



Vauvan hoito onnistui toisesta päivästä alkaen ihan itse, ja pääsin kolmantena päivänä pois. Lisämaitoakaan ei tarvittu pisaraakaan kun pidin vauvaa paljon rinnalla. Kannattaa laittaa esitietolomakkeeseen että haluat vierihoitaa vauvaa sektiosta huolimatta (jos sektioon nyt päädyt). Itse laitoin vielä lapunkin vauvan sänkyyn etten halua hänelle tuttia enkä lisämaitoa muuten kuin lääketieteellisestä syystä, eikä sitten kukaan tullut ehdottamaankaan että ottaisi vauvani hoitoon :o)