Kenelläkään kokemusta vihanhallintakursseista?
Lapset on melkein 4v ja 2v, ja aika uhmakkaalla tuulella aika usein, ja jos ei mua uhmaa niin tappelee keskenään, ja tuntuu että räjähdän ja räyhään tosi pienestäkin ja joka päivä. Halaan kyllä ja pyydän anteeksi, ja kerron että rakastan, ja kehun jos asiat tapahtuu niinkuin on pyydetty, mutta silti tulee tosi paha morkkis siitä ettei ollenkaan saa itseään hallittua. En tee mitään fyysistä (paitsi joskus puen lapsoset sitten melko riuskoin ottein kun ei 20 pyynnön jälkeen tapahdu mitään), vaan huudan, mutta se on silti mun mielestä vähän liiallista. Ja joka kerta päätän että tää loppuu tähän tää huutaminen, koska se ei todellakaan auta, sitten varsinkin on kaikilla tippa linssissä.
niin että tollaset vihanhallintakurssithan on kai aika tehokkaita, onko kenelläkään kokemusta? Siis varsinaisesti mitään vihaahan tämä ei ole, en oikein tiedä miksi sitä kutsuisi, lapset on tosi rakkaita, mutta silti pinna palaa. Muuten olen tosi sosiaalinen ja positiivinen ihminen, mutta... tai oiskohan vaikka Dr Philin jossain kirjassa jotakin sopivaa neuvoa? Tai pitäisköhän mennä kallonkutistajalle.. Kaikki kenen kanssa olen puhunut (siis muut pienten lasten äidit) sanoo että kuulostaa tutulta, mutta silti tää ei musta tunnu ollenkaan hyvältä.
Kai se on vaan kaivettava jostain pidempää pinnaa ja yritettävä laskea edes kymmeneen - yleensä ei ehdi edes aloittaa laskemista ku sytytyslanka meni jo...
Kommentit (3)
toivoisin kans kuulevani jonkun kokemuksista noista vihanhallintakursseista. Rakastan lapsiani yli kaiken mutta joka päivä menetän hermoni ja huudan rumasti. En varsinaisesti kurita fyysisesti mutta joskus retuutan arestiin kovakouraisesti. En satuta mutta silti tuntuu, että ylitän rajan. Sama juttu huutamisessa: en hauku, en mollaa, en alista mutta karjun kuin moukka. Ja joka kerta itselle tulee hirveä morkkis.
Olen miettinyt kans tuota töihin menoa ja uskoisin sen auttavan kärsivällisyyteeni. MUTTA luulen, että kärsivällisyyteni tuolloin johtuisi vain huonosta omasta tunnosta, kun en ole lasten kanssa kotona ja siksi koittaisin olla heitä kohtaan todella ihana äiti. Eli siis vihanhallintani olisi edelleen heikolla pohjalla.
Jo Frost antoi eräässä kasvatusohjelmassa neuvon vanhemmille mennä tuollaiselle kurssille ja sitä ennen purkaa kiukkunsa ilmapalloon: heti kun alkaa pinna kiristyä, pitäisi alkaa puhaltaa ilmapalloon ilmaa ja puhaltaa niin kauan kunnes kiukku menee ohi. Varmaan pitäisi kokeilla;) Ei muuta kuin ilmapalloja taskut täyteen.
Mä olen kyllä töissä nyt, ollut n. puoli vuotta, musta taas tuntui että jaksoi kotona ollessa paremmin. Töissä on tosi kivaa ja nautin todella, mutta silti tuntuu ettei jaksais aina. Varsinkin aamut on aika raskaita välillä, kun pitäis ehtiä töihinkin mutta pukijat (myöh. puettavat) vaan sanoo että " En pue" . No, kai se tästä, ehkä sekin jo auttaa että itse edes tiedostaa tilanteen, ehkä se siitä muuttuu. Toivottavasti. Kiitos tsempistä!
tutulta kuullostaa :/
Itse olin myös kotona lasten kans tosi usein pahalla tuulella ja ääntä tuli korotettua milloin mistäkin ja tuntui ettei mitkään asiat oikein luista.
Olen ollut nyt vajaa kaksi kuukautta työelämässä ja olen kuin eri ihminen!! Meille oli ainakin paras mahdollinen ratkaisu se että lähdin töihin ja lapset meni hoitoon. Illat ja viikonloput on tosi ihania ja jaksan nykyään tosi paljon paremmin lasten kans ja se näkyy mielestäni myös heissä. Onhan se välillä äitistä ja lapsista ikävää lähteä hoitoon ja töihin ku kotiinkin olisi kiva jäädä mutta silti olen 100% varma että tämä on meille paras ratkaisu.
Jaksamisia sinulle!
Honey, lapset 3,5v a 2v
Ps. Minulla auttoi välillä se että sain järkättyä itselle vapaa viikonlopun. Sen jälkeen jaksoi taas vähän aikaa paremmin. Ei tietty ole kaikille mahdollista :(