*** SYYS04 Nuoriso, kesäkuun vika viikko! ***

Olo on kaikkea muuta kuin reipas. Hilu taisi joskus lanseerata liskojen yön ja mulla todellakin oli juuri sellainen. Illalla ei uni tullut, vaikka menin aikaisin nukkumaan. Yöllä heräsin nuorison metelöintiin lähipuistossa, hereillä pyörin varmaan tunnin verran. Aamuyöstä vielä surisi hulluna joku pimpiäinen ikkunassa. Kello soi, kun umpiunessa näin omituisia unia. On sellainen olo, että juhannuksesta saa vissiin kärsiä taas koko viikon:)



Juhannus oli kuitenkin oikein mukava. Oltiin paljon ulkona, vaikka sää ei ollutkaan paras mahdollinen. Hieman viileä välillä, mutta kyllä aurinkokin ehti paistaa. Imatran kylpylän mökit oli tosi kivoja ja tilavia. Menomatkakin meni lasten kanssa tosi hyvin, vaikka loppumatkasta toki alkoivat hermostua vähän. Porukkaa meitä oli 5 mökillistä (=huoneistoa), osa vain yhden perheen käytössä, osa kimppakäytössä. Lasten nukkuessa saunottiin ja istuttiin iltaa. Ei mitenkään yömyöhään, mutta silti väsyttää sikana. Ottaa kunnon päälle jo tässä elämänvaiheessa:)



Nyt pitäis jaksaa keskittyä taas töiden tekoon. Vielä 3 viikkoa töitä ennen lomaa. Taidan olla omituinen, mutta on kiva ajatella, että loma on vielä edessä. Ei harmittanut, ettei juhannukselta saanut jo jäädä lomalle.



Alakuloisille paljon voimia! Koittakaa hellittää tahtia, joohan! Ja ottakaa aikaa ajatella mistä saada lisää voimaa jaksaa jatkossa. Hyvä oivallus Saamuska, ettei kaikkea alakuloa ja masennusta voikaan hävittää vaan silleen, että päättää ryhdistäytyä. Ulkopuolisesta varmaan useinkin tuntuu siltä, mutta kokemuksesta (vaikka vaan lievästäkin) voin sanoa, että voimat voi tosiaan olla niin lopussa, ettei se ole omassa hallinnassa enää.



Nyt töiden pariin viimein! Kirjuutelkaa!



T: Ynis

Viisaus/viisastelukirjallisuudessa on ajatus, kun on aallon harjalla, on väistämätön edessä. Sen jälkeen tulee aallon pohja. Kirjojen mukaan tyyni vesi olisi siis tavoiteltava olotila? Tai ainakin korkealla olon hinta kuuluu kauppaan, jos haluaa olla huipulla, on oltava valmis olemaan välillä pohjalla. Kuka sellaista silti hyväksyisi?!



Juhannus oli kaunis. Niittykukat kukkivat, ruoka oli grillistä ja hyvää, lapset leikkivät sovussa serkun ja muiden sukulaisten kanssa, vesi lämpeni uimakelpoiseksi, kuikka ui laiturin päässä. Käytiin kokoilla, saunottiin, ajeltiin veneellä, juteltiin, humalluttiin kahden kaljan verran ja selvittiin pian, oltiin ulkona. Juhannuksempaa juhannusta en ole kokenut.



Kotiinpaluu tuntui kaksin verroin tylsältä. Hikinen lähiökaksio, pelottavia töitä ja lasten kanssa nelisin kaksi yötä. Tahmean ja kiukkuisen alun jälkeen tämä taas sujuu.



Kesäkuulumisin,

Kukkuu

Voi hiisi tuo aika rientää! Mutta eipä silti, heinäkuun lopun ja koko elokuun ajan kesä on tavallaan sitä parasta kesää, koska siinä on jo aavistus syksyä:)



Täällä on harmaa ja kylmä päivä eilisen helteen jälkeen. Aamulla heitti muutaman veden mutta muuten ei ole raaskinut sataa.



Mulla on tunti töitä jäljellä ja sitten alkaa 2 päivän vapaat! Huimaa. Ja sitten taas viikonloppu töissä.



Ihanaa, pääsen huomenna kampaajalle. Olen yrittänyt sietää tätä pehkoa mahdollisimman pitkään. Reilu kk sitten kävin ekaa kertaa tällä uudella kampaajalla ja kun tarkoituksena oli tyylin vaihto, se sanoi, että olis vähän saanut vielä kasvaa, niin olis paremmin saatu haettu tyyli alulle. Leikkasi tuolloin pari milliä vaan. Nyt sitten on sen näköinen:) Polkkamallia haetaan ja niska on ihan ruokottoman näköinen, kuin petolinnun perse, kuten on tapana sanoa:D Ei se kotioloissa mitään mutta kun pitää palvella asiakkaita.



Perjantaina saan ekan tilin!!! Ei se taida kovin suuri olla kun 2 kertaa kuukaudessa maksavat, joten en taida vielä saada koko töissäoloajan palkkaa.



Moni asia askarruttaa pienen mieltä. Kotona menee päin seiniä kaikki. Mutta mitäpäs minä niistä. Sehän on vain elämää.



Mitenkähän Onnilla on mennyt päivä hoidossa... Varmaan ei kovin hyvin. Kaverin reilu 3-v tyttö oli jo viime keskiviikkona kahteen otteeseen sanonut: Äiti minä en jaksa enää kuunnella tuota märisemistä. Onni kun ei hoitopäivän aikana juuri muuta tee kuin itke. Onko sekään nyt sitten reilua Onniakaan kohtaan. Äiti olis tänäänkin voinut hoitaa kun on lomalla mutta ajattelin, että josko nämä pari päivää Onni vielä olis kaverilla. Sitten äiti saa hoitaa. Onhan se niin, että hoitoon on totuttava mutta jotenkin tuntuu, että alkakoon se varsinainen totuttelu sitten kun tarha alkaa.



No, jospa mä nyt lopettelen. Vielä pitäs niitä kukkia käydä tänään ostamassa.



T-P

Jos välillä ei olisi alakuloa tmv, ei hyvätkään hetket tuntuisi niin hyviltä. Niinhän se on.

Mä kuulun myös tähän tuumailusakkiin. En ees oikein oo päässy selville onko mulla ikäkriisi vai mikä. Tai sitten oman ajan puute yhä vaivaa/ se, etten vaan osaa ottaa kunnolla aikaa itelleni.

Myös lapsilukuasia yhä mietityttää. Ikään kuin se pitäis justnytheti päättää.



Voi olla, että oon viime aikoin jaaritellu samoja, mutta olkoon.



Meille tuli pieni vesivahinko = keittiön allaskaappi ja muovimatto menee vaihtoon ja matonreunoista on ensin otettava kaistaleet ja annettava kuivua 3-4vko. Mies oli hyvillään, ettei vahinko oo tuon isompi ja että mä huomasin sen nyt. Mä taas oon ollu kärtynen itelleni ja miehelle siitä, ettei oo huomattu aiemmin/ mä oon seuraillu, et jotain hämminkiä on, muttei olla tartuttu asiaan.



Esikoinen totes eilen mulle, että mun maha on sen näköinen, että sielä tulee pian taas vauva :( Eli kilot ei ookaan lähteny " itestään" , päinvastoin juhannuksen on tullu vähän lisää. Ja mun kun piti tsempata lauantaisiä häitä varten :( Nyt sitten koitan ottaa itteäni niskasta kiinni ja jättää kerrassaan herkut pois, liikkua enemmän ja tarkkailla muutenkin syömisiäni & kitata kovasti vettä.



Huomenna Iikan kanssa lastenpolille kasvukontrolliin. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee. Jos jaksan, käyn vähän myös kauppoja kiertämässä.



Kirjoitelkaa nyt muutkin!



T-P:lle tsemppiä ja selvyyttä asioihin!



T@hti

Mitä mieltä olette, kun päiväkodissa yritetään " pakottaa" esikoinen maistamaan salaattia, vaikka toinen ei vaan suostu. Hoitaja kerran jo mulle sanoi, että voisitte kesällä opettaa esikoista syömään salaattia. Tänään sitten oli oikein monta kertaa muistuttanut toista hoitajaa sanomaan asiasta mulle, kun hain lapsia. Oli ollut vaikea ruokailu sen takia, että ei halunnut salaattia. Siinähän jää helposti koko ruoka syömättä.



Kyllä minä ymmärrän maistamisen tärkeyden, mutta pitääkö oikeasti pilata koko ruokailu sen takia. Meillä kun on niin mahdottoman vaikea historia koko ruokailujen suhteen esikoisen kanssa. Sanoinkin ihan suoraan, että en ala kesää pilaamaan tollasen asian takia, ettei kaikki vaan tykkää syödä salaattia. Sitä paitsi oppii joskus jos oppii. Miehen veli pärjää edelleen ihan hyvin, vaikkei syö mitään tuoreita kasviksia:) Meillä on nykyään ihan ok tilanne esikoisen ruokailujen kanssa, joten en halua sitä tosiaan alkaa sotkea taas. Sitä paitsi tämä ok tilannekin tarkottaa meillä varmaan joidenkin mielestä aika huonoa tilannetta. Jotenkin tuntuu, että nykyisessä pk-ryhmässä ei olla koskaan tajuttu tätä. Aikaisemmassa ryhmässä osasivat suhtautua paremmin asiaan.



Mun mielestä on ok, jos ei saa näkkäriä ruoan jälkeen, jos ei maista salaattia. Enpä antanut itsekään tänään mitään ruuan lisäksi, kun molemmat tytöt jätti kurkut lautaselle. Mutta sen suurempaa numeroa ja pakottamista en haluaisi asiasta tehdä. Olenko jotenkin kohtuuton, jos 5-vuotiaan (ja noin hankalan tapauksen) ei välttämättä tarvi kaikkea maistaa? Kohta käy vaan niin, ettei tyttö halua mennä enää syömään päiväkodissa, jos joka kerta tapellaan yhden salaatin takia.



Pitkä märinä, mutta ois kiva kuulla muiden mielipiteitä. Itse tietty tuijottaa niin yksipuolisesti asioita.



T: Ynis

MAtkat meni hyvin vaikkaa ruuhkia pelkäsin..Torstaina lähettiin vasta vaille7 ajamaan ni ruuhkat oli jo täältä menny ja takasin ajettiin typyn päikki aikaan ni tais pahimmat ruuhlat alkaa paljo myöhemmin.

Lapset meinas alottaa autossa heti tappelun mutta muistutin että jos ei onnistu istuminen ni muumimaat ja puuhamaat saa unohtaa,minä en aja ;-))



Kouvolassa viihtyivät tosi hyvin pihalla keskenään..Voi ku ois rivari!

Anoppilassakin meni päivä hyvin.Otettii typylle sinne matkasänky mukaan ni ei päikessäkään mitään ongelmaa.



Nyt on arki alkanu,puistossa kökittiin.Miehen loma alkaa ensviikolla,mustaki tuntuu hyvälle et loma on edessä ja nyt voi tän vkon juhannuksesta toipua ihan vaa kotona..mies ei taida olla samaa mieltä!Ei kuulemma oikein työt innosta!



Juhannuksena tuli syötyä!!!!!Nyt pitäs olla tiukka viikko,ens ma ollaa laivalla..Onneks pääsen jumppaa ti,ke,to :-)



Alakuloa täälläkin liikeellä...Tuntuu et ystäviä ei nää oikein ikinä ja puuttuu sitä puistoseuraa.Ulkomailla asuvaa serkkua hirmuikävä..hänet tarvisin tänne jokapäivänpurkauksiin!Ja se vauva.....Työjutut tulee jo uniin :-/

No,onneks ensvkolla lomaillaan :-)



Tuo ruokajuttu on vähän hankala...Kun kaikki ainakin maistaa,niin miks yks ei maistais...Kokonaistilanne on kyllä otettava huomioon!ettei mene ruokailut pilalle ja lopulta vaikuttaa tietty koko tarhapäivään..

En hirveesti tykkää siitä " jos et maista,et saa näkkäriä" Tarhapäivä on pitkä ja nälkäsenä vielä pidempi!!!

Kotona en alkas pakkomaistattamaan nyt kun olette saanu ruokailua vähän sujumaan!Ei lomaa kantsi pilata!!!



Saa nähä mietn typyn maistamiset...on tosi epäluulonen ja osaa sanoa esim.en syö salaattia ku olen allelginen eli on alkanu käyttää sitä hyväks...



Johan tuli tarinaa...poika on vielä pihalla,typylle pitää tehä lentsikka..



jatu

Meillä Onni aika ennakkoluulottomasti maistelee kaikkia ruokia. Lauantaina grillattiin ja söi pekoniin käärittyä sientä vähän ihan hyvällä halulla. Kohta sanoi, ettei tykkääkään siitä:)



Mä olen ollut lapsena todella huono syömään. Muistan kun 1-lk:n opettaja puuttui asiaan ja sanoi äidilleni kerran linja-autoon yhtäaikaa sattuessa, että mikä siinä on kun *** ei syö mitään. Mun aamupala koostui kaiketi koko ala-asteajan, ainakin suurimman osan siitä, kaakaosta ja pullasta. En syönyt koulussa mitään, levitin vaan lautaselle. Pinaattikeittoa mulle pakkomaistatettiin ekalla tai tokalla ja sen jälkeen, kun meinasi oksennus tulla, en ole moiseen koskenut. Makaronilaatikkoa söin koulussa, kerran niin paljon, että meinasin oksentaa.



Meillä ei kotona ole ollut mitään pakottamisia. Eikä varmaan oikein mitään maistamaan kehottamisia. Äiti vaan sanoi, jos en tykännyt perunasta esim. että mene sitten Biafraan. Aika monen 70-luvulla syntyneen äidit varmaan on näin sanoneet...



Aloin joskus yläasteella sitten omatoimisesti maisteleen kouluruokaa ja nyt olen kaikkiruokainen.



Minun mielestä ei tarhassakaan kannattaisi tehdä mitään numeroa, jos ei maista salaattia. Ehkä kuitenkin (mun mielestä) sen " oikean" ruuan syöminen on sitten tärkeämpää.



Huonosti syövän lapsen äitinä ymmärrän Ynksyä vallan mainiosti, ettet halua sotkea syöntikuvioita enempää.



Ihanaa, sataa vettä, asiasta viidenteen!



Nyt pitää mennä telkun ääreen. Huomenna on vapaapäivä!



T-P

Kun ei oikein vois ajatella lasten olevan eriarvoisessa asemassa. Kyllä neiti syö tavallista ruokaa ja pärjää tosi vähällä, joten sikäli näkkärin saamatta jääminen ei ois iso juttu. Niin kai siellä toimitaan muidenkin lasten kanssa. Tavallaan mullehan on ihan sama, jos taistelevat päiväkodissa tollasesta asiasta, mutta kotona en ole valmis luopumaan tän hetkisestä tilanteesta.



Pihasta tuli mieleen, että useimmiten se onkin ihan kiva juttu ja tänäänkin leikkivät ja söivätkin siellä illalla. Mutta kyllä tohon omaan pihanlänttiin myös kyllästytään ja meillä usein ruikutetaan, että " millon mennään alapihalle" , eli taloyhtiön leikkipaikalle. Tee nyt siinä itse omia pihajuttuja, kun toiset haluaa toiselle puolelle taloa leikkimään. Meillä uutuudenviehätys on kadonnut jo kauan sitten:)



T: Ynis

Kukat kuihtuu kohta, kun en joka ilta jaksa kunnolla kastella. Maa ei enää kohta edes ime mitään, vaan vesi vaan valuu pois. Nurmikko alkaa jo olla sellanen.



Noita kammojuttujakin olen miettinyt ruuan suhteen. Lähes kaikilla taitaa olla jotain sellasia muistoja. En ymmärrä, että pakotetaan syömään ruokaa, jos siitä ei tykkää. Koulussa kun ei saanut jättää siihen maistamiseen ainakaan meillä.



Meillä toisaalta esikoisella on paljon ylitsepääsemättömiä ennakkoluulojakin. Voi olla, että jos tunkis väkisin salaatinlehdestä palan suuhun, niin tajuais sen olevankin ihan ok. Mutta ruuan kanssa en ikinä tekis noin. Se on vähän väärä homma soveltaa tota kynnyksen väkisin ylittämistä.



T: Ynis, joka luulee olevansa jo nukkumassa:)

Pitkästä aikaa :)



Juhannus oli tosi kiva ja lämmin, oltiin mökillä, sisällä käytiin vaan nukkumassa, muuten nautittiin auringosta. Illalla oli kyllä tosi kylmä, pakko oli istua tulen äärellä jotta tarkeni. Typy itki kun piti kotiin lähteä ja olisi sitä tosiaan voinu pidemmäksikin aikaa jäädä mökkeilemään.



Loma alkoi mulla ja lapsilla, jos hyvin käy niin lomailen sinne elokuun puoliväliin asti ja sitten kouluun.

Kestää hetken ennenkuin tottuu tähän lomaelämään, tänään ollu jo monta epätoivon hetkeä, että tätäkö tämä loma on: Ipanat nahistelee keskenään, joku roikkuu mun kimpussa aamusta iltaan, hirvee pyykkivuori pestävänä ym ym.

No joo, oikeesti on ihanaa kun ei ole kiire mihinkään.



Typy ei nuku päikkejä kotona, joskun saattaa autoon nukahtaa.



Ystävistä kun on ollut puhetta.

Mulla on ollu onni saada kolme ihanaa ystävää. Pitäisi useammin muistaa kertoa heille, kuinka tärkeitä he mulle ovat.



Allille voimia olla tukena ystäville.



Hilu

Meillä lapset on kait aika hyviä syömään, mutta nirsoilukausiakin on ollu ja on ja ite oon aika valikoiva yhä.

Hoitopaikassa on varmasti just tuo vaikeus, varsinkin isompien kanssa, että miksi sitten toisten pitää syödä, jos yksi ei syö.

Mutta mun mielestä silti kannattaa rauhallisesti ja yhä uudellen selittää taustat eli ettei todellakaan ole viitisimättömyydestä kyse, vaan siitä, että tyttö ylipäänsä syö jotain.

Pakottamalla ei saa hyvää aikaan.

Suostuttelunkin kanssa on vähän niin ja näin.

Mutta usein auttaa oma ja toisten esimerkki ja tässä ruoka-asiassa siis se, että salaattia on esillä ja sitä myös syödään.

Isommille auttaa joskus myös ihan järkisyyt eli selittää sen, miksi salaattia on tärkeää syödä.



Ei siis mitään uutta auringon (eikä sadepilven) alla.



Täällä on satanu likimain koko päivän.



T@hti

Iltapäivällä tultiin Turun saaristosta juhannuksen vietosta, josta ystävämme olivat varanneet useamman mökin. Oli tooosi lepppoisaa hyvän ruoan, saunomisen, vanhojen ystävien kera. Matkatkin meni ihmeen hyvin (pelkäsin etukäteen ihan todella)Vilho jaksoi tosi hyvin ja Samukin nukkua posotti matkat. Ajettiin aina niin pitkästi kuin Samu nukkui ja sitten taukoa pario tuntia. koko päivä meni mennen tullen matkatessa.





huoh, taidan painua nukkumaan!



tiivii ja pojut

Joo, kesäistä tosiaankin. Lämpötila +11 ja vettä sataa. Sade tosin on tervetullutta, kylmyys ei:)



En sitten vieläkään saanut nukuttua kunnolla. Taitaa olla hormoonit jotka tällä hetkellä eniten häiritsee unta. Armas pms.



Syyslapsen loppukeskustelu tänään pienten ryhmässä. Meillä on kohta iso tyttö:) Voisin yrittää samalla ehtiä jutella esikoisen ryhmän elton kanssa noista ruokailuista. Esimerkit ei ole auttaneet, kun päiväkodissakin on ollut jo 2 vuotta. Kotonakin syödään salaatteja, vaikkei ehkä ihan arkiruoan kanssa joka päivä. Vainoharhaisena rupesin jo miettimään, että jos jätti eilen kurkutkin syömättä sen takia, että alkaa kammota koko vihanneksia.



T: Ynis ja sateinen pk-seutu:)

mut lisää lämpöä vielä, jooko!



Ollaan oltu juhannuksenseutu pikku reissussa ulkomusmaassa ja hyvin sujui, paitsi nyt Typy reagoi ihollaan johonkin muuhunkin kuin vain maitoon. (Pakko varmaan soitella lähetteen perään, kun ei tutkimuksista kuulu mitään...) Yhden päivän oli ihan ruikulilla, mutta veikkaan sen johtuneen algeerilääkityksestä.



Minä en pakottaisi salaatinsyöntiin - maistamispakosta saattaa tulla ikuinen kammo. Ehkä joku suostuttelu tai lahjonta voisi toimia, mutta ei kai sitä pakko ole heti tehdä kun syöminen on alkanut normalisoitua.



Matkatavarat pitäisi purkaa ja aloittaa pyykkirumba. Sellaista arkea siis.



Keilin

Hirmu pitkästä aikaa tulin lukemaan kuulumisianne :D

.............. öh, nyt tuli tyhjä paikka kun aloin miettiä mistä sitä oikein alkaisi kirjoittaa, on ollut niiiiiiin pitkä tauko että huh huh.

Mutta josko kuulumisia :)



Meillä menee suht kivasti, Riiko on kasvanut hurjasti ja on jo aika iso poika. Puhuu paljon ja kertoo höpöhöpö juttujakin. Kamala vauhti päällä koko ajan ja uhmaa riittää. Pahinta on iltaisin nukkumaan meno, isi saa pojan nukkumaan ihan hyvin kun minä en ole kotona, mutta jos olen niin... Toinen ongelma on se että Riiko ei suostu tekemään pottaan mitään. On yritetty olla vaipatta ja hyvin menee jonkin aikaa mutta aina se pissi tulee lattialle, vaikka potta olisi vieressä.



Reetta on nyt 1v4kk ja tomera pikku prinsessa. Lähes jo juoksee ja omaa tahtoa löytyy. Puhetta ei vielä tule paitsi joitain " lähes sanoja" .



Miehen kanssa suhde on miten on ja jo vuoden verran on pyristelty liitossa vastamäessä. Mäen huippua vaan ei millään tunnu tulevan. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta :( Mutta parhaamme teemme.

Itse olen ollut töissä viime lokakuusta asti ja toukokuusssa jouduin työttömäksi, nyt teen kuukauden jakson töitä, 2vko vielä jäljellä, ja sitten taas työttömänä. Ehkä syksyllä voisi saada vakituisia töitä.



Tällaista meille, pitää lähtä töihin, nyt kun niitä on, mutta koetan aktivoitua käymään täällä useammin :D



t. Tuuliina

Mulla on ihan mahdottomia vaikeuksia keskittyä mihinkään. Sain tehtyä tunnissa jutun johon olin varannut koko päivän ja nyt en osaa tarttua mihinkään isompaan työhön. Siksi siis tavoista poiketen tulin tänne.



Ihan hyvä, että sataa ;) tai satoi. Mun ei tartte mennä illalla kastelemaan kasvimaata. En tosin usko, että tämä vesimäärä riittää. Illalla on puistojumppa, johon ajattelin mennä lasten kanssa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.



Koska olen täällä työajalla, voisin kommentoida maistamis/nirsoilujuttuun. Meidän päiväkodissa on tapana, että maistetaan ja Otsokin syö siellä paljon sellaista, mitä ei kotona suostu (silakka yms.). Hänelle maistaminen ei olekaan iso juttu. Vaikka kotona saatan houkutella maistamaan tai syömään esim. 5 lusikallista, mutta pakottamaan en lähde. Salaatti on yksi niistä harvoista, mitä Otso ei syö edes päiväkodissa. Oletan, että salaatti on aika kurjan tuntuista ja vaatii melkoista käsittelyä ennekuin menee alas. En tiedä, onko sitä koskaan maistanut. Ei ainakaan kotona.

Pakottamalla ei lapsia saa syömään, mutta tietty houkutella kannattaa ja niinkuin useimmilla, muuta ei tule. Joskus auttaa, jos ruokaa laitetaan pienimäärä lautaselle, ei tartte kuitenkaan syödä. Joskus sitten saattaa sitä " pahaa" ruokaa mennäkin alas. Kasvisten kanssa ei kannata kuitenkaan luovuttaa kokonaan, vaikka lapsia ei söisi kannattaa niitä aina laittaa lautasella ja omalla esimerkillä osoittaa, etta kasviksia kananttaa syödä. Lapsen ottaminen ruuanvalimstukseen mukaan, auttaa usein nirsoiluun.

Mutta, nyt menin vähän ohi Yniksen aiheesta. Minusta voisitte puhua päiväkodissa tästä. Kun työtn syöminen on muutenkin ollut ongelmallista ja nyt tilanne on kohtuullinen, on aika typerää lähteä pilaamaan sitä. Päiväkodissa tietty ryhmässä täytyy olla suht samat säännöt, mutta kotona tehdän miten parhaaksi nähdään. Mutta minusta nyt tehdää tästä liian iso asia ja sitten ollaankin enempi metässä. Tykkääkö tyttö osallistua ruuanlaittoon? Jos saisi pilkkoa ja koskea salaattiin tai muihin epäilyttäviin ruokiin, niin se voisi lisätä innostusta syömistä kohtaan. Tässä tosin voi mennä pitkäänkin ja lapsen täytyy antaa edetä omassa tahdissa. Itse pyrin siihen, että kunhan kasviksia syödään jossain muodossa ja meillä tehdää nykyää salaatit niin, että salaatinlehdet ovat erikseen, kun en jaksa sitten nyppiä niitä lasten lautaselta. No, joo taas tuli juttua, mutta tämä lasten ruokailu on melko lähellä sydäntä. On niin kurjaa, jos pienenä pilataan syömisenilo ja normaali nälän/kylläisyydentunne. Se näkyy sitten aikuisena vastaanotolla ;-).



Meidän pikkulikkka olikin siirtynyt eilen isojen puolelle. Siskoni haki lapset eilen ja aamulla minä ihmettelin, kun tytön lokero oli tyhjennetty. Itkun kanssa jäi, mutta niin on jäänyt viime aikoina pienten puolelle. Meillä jäi kasvastuskeskustelut kokonaan käymättä tytön open kanssa. Kevällä todettiin, että kaikki menee niin hyvin, että mitä sitä kehumisella kannata aikaa varata :).



No, nyt täytyy tehdä vähän jotain, ettei tule huono omis.



Pilette.

Tosi kiva kuulla asiantuntijan mielipide. Tästä asiasta on tulossa jo ihan painajainen, itkua täällä väännän. Mentiin päiväkotiin pienemmän keskustelua varten ja siellä huoneessa sattumalta oli tämä esikoisen elto. Rupesin sitten sanomaan, etten rupea pilaamaan kesää sillä, että alan vängätä jostain salaatin syömisestä, kun meillä 4,5 vuoden painajaisen jälkeen on alkanut viimein syöminen sujua edes jotenkin. Elto oli täysin eri mieltä, että kyllä joka aterialla pitää maistaa kaikkea. Esikoinen on siis talvella suostunut maistamaan salaattia päiväkodissa ja keväällä lakkasi maistamasta taas. Sanoinkin, että ehkä on todennut, ettei vaan tykkää siitä. Ei auta, todellakin vängättiin asiasta ja elto jo alkoi puhua ulkopuolisesta avusta. Siihenkin sain sanottua, että kyllä jo käytiinkin perheneuvolan psykologilla ja samalla linjalla oltiin ruokailujen kanssa. Ei pakottamista, ei liikaa houkuttelua, vaan mukavia ruokailutilanteita. Myös mahdollisista elinikäisistä traumoista mainitsin.



Miksi ruokailuista pitää tehdä niin kauhea asia päiväkodeissa ja kouluissa. Onko ihme, jos yläasteikäiset juoksee ruokiksella lähimäkkäriin syömään roskaruokaa tai eivät syö mitään. Mun mielestä on pakottamista, jos pitää joka kerta maistaa, vaikka mitä sanois.



Keskustelu päättyi siihen, että elto lähti huoneesta (tietenkin, kun se oli meille varattu) ja sanoi, että jatketaan keskustelua vaikka sitten elokuussa lomien jälkeen. Just joo. Tekis mieli soittaa saman tien perheneuvolaan ja pyytää se psykologin aika. Näkis mitä sanois ja oisko samaa mieltä meidän kanssa ja jos ois, niin vois vaikka kirjottaa lausunnon päiväkotiin. Samaa psykologia siellä ei enää ole. Tosin kirjaimellisesti pinttyneitä tapoja noudattavalle eltolle sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä. Mutta mulla hajoaa jo ajatuksestakin pää, kun pitää jonkun päiväkodin takia taantua taas jonnekin muinaiselle tasolle ja repiä kaikki haavat auki.



Mulla on tänään kampaajakin. Ajattelin hyödyntää mahdollisuuden, kun mieskin on kerran jo kotona, samoin minä. Ei vaan vähempää kiinnostais nyt mennä.



T: Ynis



Ps. pienemmän keskustelun ois voinut myös melkeen jättää väliin ja käydä asiat vaikka pihalla pikaisesti läpi. Pelkkää positiivista palautetta tuli.

Kiva kuulla Tuuliinan kuulumisia!



Pinot olen lukenut vähän referoiden eikä paljon jäänyt mieleen. Ruoka keskusteluun ei taida minulla olla järkevää lisättävää, paitsi että nauttikaa kesästä ja unohtkaa koko juttu, syksyllä sitten taas keskustelette...



Omaksi yllätyksekseni olen viihtynyt polilla, mutta loppuviikoksi taas työterveyshuoltoon :)



Pojat olleet mummulassa nyt hoidossa kun ph lomalla/lomautettuna, Ee jäi tänään yöksikin.



Perjantaina ehkä Särkänniemeen mekin!



Mari ja miehet

Kylmä on. Vettäkin on satanut pitkin päivää. Hyväähän se tietysti tekee, en minä sillä.



Onni on ollut todella vaikea tänään. Hillittömän limppukohtauksen sai aamulla kauppareissulla, kun naapurin kanssa oltiin. Ehkä se kostautuu nyt, kun eilen oli niin iloinen ja suloinen hoitopäivän päätteeksi. Kaikki on muutenkin ei ei ei. En syö, en minä jaksa syödä, en minä jaksa nukkua jne. Tänään tuli lounasta syömään pöytään enkä ollut muistanut passittaa käsienpesulle. Onni oli sitten vähän sillä mielellä, että EI kaikille ehdotuksille. Sanoi itse sitten " en mee peseen käsiä!!!!" , tai paremminkin huusi. Josta sitten muistin, että ai niin, kädet pitää pestä. Pienen neuvottelun jälkeen näin myös tehtiin. Mutta kuin oikein hankalaksi heittäytyy, ei osaa muka tehdä mitään. Ei edes nostaa kädestä tippunutta pehmolelua tms. lattialta...



Tuuliinan kuulumisia oli tosi kiva lukea pitkästä aikaa!!! Tsemppiä parisuhteeseen, samaa tahkoamista se täälläkin on taas - tai vielä, miten vaan. Kuten kaverille eilen viestitin, työ voittaa kotiolot tällä hetkellä 100-0:)



En voi kun ihmetellä, miten suuren asian Ynksyn lasten pk:ssa tehdään syömisestä!!! En tietystikään tunne tarhojen käytäntöjä vielä mutta jotenkin tuntuu ihmeelliselle, että pitää vängätä noin kauheasti yhdestä salaatista. Voihan niitä kasviksia ja muuta sellaista yrittää muussakin muodossa. Yritä olla ottamatta stressiä kesäksi asiasta.



Kävin tänään alennusmyynneissä. Äiti oli tyttökavereidensa kanssa kanssa. Vai pitäskö sanoa mummukavereidensa:) Kaikki kun ovat mummuja jo. Äiti katsoi Onni tovin aikaa ja minä löysin Stokkalta hameen kympillä! Ihan kivan. Mullahan on sinne lahjakortti. Sitten ostin kympillä semmosen rannekellon... Kun vein sykemittarin kellon liikkeeseen, että laittavat uudet patterit. Olin ihan innoissani nimittäin Euroviisumatkalla kun kaveri lainasi mulle illaksi aivan ihqua kelloa, jonka oli jostain ulkomailta ostanut. Vaaleanpunainen leveä ranneke ja kellotaulua kiersi " timantit" . Ostin samantyyppisen, mustan (ilman " timskuja" tosin). On sitten niin ku koru, jos lähtee baariin. Ja tarpeeksi iso, että osaa tulla oikeaan aikaan kotiin:D



Milloinpa sitä lähtis, kun on aina töissä. Ens keskiviikkona olis Irina Oulussa ja mulla on torstaina iltaan meno. Vois kyllä käydä kuuntelemassa Irinaa.



Huomenna taas kaupoille. Työkenkulit pitää ostaa ja jos jaksais jotain vaatetta katsella. Perjantaina tulee eka tili!!!!



T-P

Jouduin käymään " vieraissa" , kun vaki-kampaaja on lomalla. Pesupaikalle mennessä naapurilavuaarista kuului " moi ayap!" :) Sain seuraa kampaamokäynnin jälkeiselle ajalle ja kyydin kotiin *kiitos vielä* Nyt on tukka kikkaralla.



Yniksen esikon ruoka-asiasta puhuimme hiukan, ja elävästi tuli mieleen se kuinka meillä kotona (siis kun olin piäni) syötiin tai itkettiin ja syötiin. Lautanen tyhjäksi - ei vaihtoehtoa. Siitä on jäänyt sellaiset jäljet minuun, etten ikinä pakota lapsia syömään (houkuttelen ja painostan satunnaisesti, mutta pakottamiseen asti en mene). Älä Ynksy sinäkään pakota, ihan sama mitä pk:n täti sanoo.



Muisti on niin lyhyt, etten osaa kirjuuttaa nyt enempää.