Lue keskustelun säännöt.
Lukiko kukaan Keskisuomalaisesta ja olikohan muissakin juttu pakkosijoituksesta??!!
02.05.2006 |
15-vuotias poika pakko sijoitettiin tunnin varoajalla lastenkotiin, josta ei saanut olla yhteyksissä perheeseen kuin kaksi kertaa koko tänä keväänä. Vanhemmat olivat hakeneet lapselleen apua, kun hänellä oli vaikea murrosikä. Tapahtui Jonesuussa. Tai edelleenkään ei kyllä ole pakkohoitopäästöstä saatu peruttua. Juttu on viety oikeuteen. sosiaalitointa arvostetiin todellä kärkkäästi asiantuntijoiden puolelta. Vanhempia kehuttiin lujiksi ja mallikelpoisiksi avun hakijoiksi. Eivät ole alkoholin käyttäjiää ja edes tupakkaa eivät polta. Poika on heidän 4. nuorin poika.
Luulin, ettei Suomessa voi käydä näin. Tämä oli kuin pahin painajainen. Ihan todella näköjään ei kannata hevin hakea apua. Mieluummin vaan pysyä ongelmien kanssa itsekseen. Onneksi en koskaan ikinä myöntänt, että minulla on raskausmasennus, hymy korvissa vain kävin neuvolassa.
Kommentit (10)
johtopäätöksiä ja yleistää asioita noin. ehkä joissain tapauksissa huostaanotto voi olla " väärin" , mutta ne ihmiset jotka päätökset tekevät tietävät taustoja enemmän kuin te joidenkin lehtijuttujen perusteella. Ei lehdissä kerrota sitä toista puolta asioista kun työntekijöillä on salassapitovelvollisuus, eivät siis julkisesti pääse päätöksiään puolustelemaan. Ikävää et noin tärkeää työtä tekevät näin helposti leimataan ja unohdetaan kaikki ne " pelastetut" lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa että huostaanotto on hoidenkin viranomaisten taholta kuulema ainoa keino saada psyykkisesti sairaalle lapselle hoitoa. En ole keskisuomalaisen juttua lukenut, mutta kuulostaa varsin tutulta....
Tässä jutussa tehtiin huostaanotto vanhempien tahtoa vasten. Ja pojankin, kun 15-vuotiaala pitäisi olla jo huomioon otettavaa kuultavaakin, mutta ei kyselty.
Oikeasti tilanne on varmasti kamala :(
kun lapset huostaan otetaan eivät he saa olla perheeseensä yhteydessä. Perhe saa olla koossa ehkä kerran kuukaudessa ja sekin aika on lyhyt muutaman tunnin josta välimatkoihin menee jo puolet. Lapsille saa soittaa kerran viikossa ns. soittotunnilla, eikä lapset saa soittaa kotiin...
Lapset eivät pääse vanhempiensa luokse edes silloin kun lähipiiristä joku lähiomainen kuolee, eivät saa silloinkaan edes puhelimessa puhua vanehmmilleen...
Vaikka perheessä olisikin vikaa niin kyllä minusta vanhempiin pitäisi saada olla yhteydessäedes puhelimitse, tai vanhemmat voisivat vierailla lasten luo sijaiskodissa.
Minua myös kauhistuttaa se, että jos huostaanotto pitäisi olla tilapäinen ratkaisu, että lapset pääsisivät kotiin kun perhe vanhemmat saavat asiat järjestykeen, mutta todellisuudessa se tilapäisyys onkin ollut ihan sama kuin ikuinen huostaanotto. Siis vanhemmille vain sanottiin tilapäinen vaikka se ei sitä sitten ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ei sen ikäiseltä lapselta mitään kysytä eikä myöskään vanhemmilta. SIskoni pakkohuostaanotettiin 17-vuotiaana, eikä siinä keneltäkään kyselty. Ja perhekoti johon hän joutui, oli aivan kamala paikka. en ikinä toivoisin kenenkään joutuvan sinne.
että tuossa kirjoittamassani jutussa ei ollut kyse nuoresta vaan kolmesta alle 10v lapsesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisin kuin näillä täydellisillä vanhemmilla, joilta lapset vääryydellä riistetään.
kuinka oli aina kammottavaa, kun oli pakko lähteä tapaamaan äitiä. Äiti oli usein täysin muissa maailmoissa, hallusinaatiot päällä ja juopporemmi pyöri ympärillä. Sinne sitten lykättiin lapsi tapamaan äityliä.
Tuttavani kertoi, että se loppui vasta sitten kun hän kasvoi tarpeeksi isoksi, eivätkä enää pystyneet pakottamaan. Hän kieltäytyi täysin ja pisti välit poikki äitiinsä.
Nyt on itse aikuinen, on perhe ja työpaikka ja asiat kunnossa. Ihana ihminen muuten!
huostaanotto oli tehty aivan värin perustein, niin sitä ei voi siltikään kuulemma purkaa! Tai se on erittäin vaikeaa.
Mikä siitä tekee vaikeaa? Sehän kuitenkin riippuu vaan tietyistä ihmisistä? Eikä näillä ihmisillä ole tahtoa hoitaa asioita oikein? Eikähän se purkaminen ole kuitenkin vaan loppujen lopuksi pala paperia, jonka sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyy.