kun lonkkalastahoito ei auta

Kysyisin kokemuksia siitä kun 6 viikon lonkkalastahoito ei auta.Meidän 2kk ikäisellä tytöllä nyt oli 6 vk lonkkalasta ja vielä jatketaan pariviikkoa lastoja kun lonkat vielä löysät ja toisessa liukumaa. Lääkäri sanoi että jos ei tämä auta niin sitten ortopedille. Onko kellään kokemuksia mikä ollut hoito sitten

Eli oman lapseni molemmin puolista synnynnäistä lonkkaluksaatiota ei huomattu kuin vasta 3-vuotiaana, niin hoito on paljon rankempi (leikkaus, jossa lonkista operoitiin kaikki mitä oli opertoitavissa alkaen reisiluiden katkaisusta ja lähentäjien katkaisusta ja pidennyksestä sekä kipsihoito). Hoidon todellista onnistumista voidaan arvioida vasta parin vuoden päästä. Kävelemään meillä opitaan uudelleen 1/2-1 vuoden päästä toivottavasti.



Todennäköisesti kyseeseen tulee kipsaus sammakkoasentoon nilkoista vyötärölle (haaroista auki suunnilleen vaippa-alue). Voin lohduttaa, että pienen lapsen kanssa on varmasti helpompaa kuin reilun 3-vuotiaan kanssa. Pahalta kuitenkin varmasti tuntuu vanhemmista. Kipsin kanssa oppii selviytymään sekä vanhemmat että lapsi, harmillista on vain, että ei voi kylvettää ja peseminen on aika rajoittunutta, kun kipsi ei saa kastua. Kannattaa rohkeasti kysellä hoitavalta lääkäriltä, vaikka heiltä kaikilta ei meinaakkaan saada vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

6 viikkoa lonkkalastassa on vielä lyhyt aika, vaikka se pitkältä vanhemmista saattaa tuntuakin. Jatkotoimista en tiedä. Meillä aikoinaan pojan lonkkaluksaatiota hoidettiin lonkkalastalla reilu 7 viikkoa ja näin jälkikäteen tuo aika tuntuu tosi lyhyeltä.

meillä selvittiin 6 vkon hoidolla, mutta muutamalta lonkkalastasivustolta luin, että hoitoa voidaan jatkaa 3 kuukauttakin. Toivottavasti pitkä lastahoito riittää teilläkin, ettei tarvita noita kipsauksia.



-Tintti

Meillä selvittiin 5 viikon hoidolla (toispuoleinen luksaatio), joka oli lyhyt aika. Eli uskoisin että hyvinkin voi teillä vielä lastahoito auttaa! Ja jos lonkat ovat vielä hiukan löysät kun lasta otetaan pois, niin kantoliina tukee lonkkien oikeaa kehitystä. Minä kannoin vauvaa paljon heti kun uskalsin hänet pystyasentoon liinaan laittaa (pariviikkoisena), ja lääkärikin hämmästeli kuinka lonkka oli nopeasti täysin parantunut, vaikka luksoitui vastasyntyneenä täysin. Vauvalla oli tosin Pavlikin valjaat, joiden kanssa kantaminen on varmasti helpompaa kuin lastan kanssa.

Kiitosksia vastauksista, no vähän olo helpottaa että jospa meillä selvittäisiin tällä 8 vk hoidolla. Tuohan oli hyvä idea tuo kantoliina, olin jo sellaisen hommannut ja ajattelin jo ettei sitä voi enää käyttääkään.



Mutta tuota jäin ihmettelmään että miten on voitu huomata vasta 3 vuotiaana lonkkaluksaatio, eikö se näkynyt silloin kun opetteli kävelemään tai nousi pystyyn ?

Joka 107. vauva on lonkkavikainen, meille kerrottiin.



Poika oli ensin molemminpuolisen luksaation takia kuusi viikkoa lonkkalastassa ja sen jälkeen tutkittiin kirurgin toimesta ja todettiin molemmat lonkat ihan kelpoisaksi.

Saatiin puolen vuoden ikään tarkistusaika. Kuulemma 98%



Tuossa tarkastuksessa oli röntgenkuvat otettu vain edestä ja lääkäri sitten antoi lähetteen lastenklinikalle. Sinne pääsimme vajaat kolme kuukautta myöhemmin.

Kaksi lääkäriä tutki lonkkia vääntelemällä ja ultraäänellä, ja totesivat että on niin lievästi toinen lonkka enää viallinen, että todennäköisesti parantuu itsekseen luonnollisen kuluman avulla kun lapsi lähtee konttaamaan.



Seuraava tarkistuskäynti oli vuoden iässä. Silloin otettiin röntgeniä ja lonkkia väänteli kolme lääkäriä, eri ihmiset kuin edelliskerralla.

He kaikki olivat sitä mieltä että edistystä luonnollisella kulumalla ei ollut tapahtunut ja että pitää tutkia kunnolla ja todennäköisesti jotain tehdä. Koska reisiluun päät olivat vielä osittain rustoa, joka ei röntgenkuvassa näkynyt, saimme ajan nukutuksessa tehtävään varjoainekuvaukseen jossa selviäisi tarkemmin lonkkien laatu.



Varjoainekuvauksessa selvisi että toinen lonkka oli kunnossa mutta toinen rajatapaus, tarvitseeko hoitoa vai ei. Laittoivat sitten kuudeksi viikoksi pojan jalat kipsiin, ihan nilkkoihin asti, ja sen jälkeen katsotaan mitä tehdään.

Nyt on siis poika kipsissä, häntä jurppii kun ei pääse enää konttaamaan mutta kipsin kanssa on oppinut ryömimään. Paino tuplaantui painavan kipsin takia ja nostelu on hankalaa, mutta kun on pakko niin pärjätään.

Tulin tänne kurkkaamaan mitä laitettu. Lonkkaäiteelle jaksamisia kovasti. Joo ei sit pidäkään luulla että kaikki olisi vielä ok meilläkään. Meidän tytöllä myös todettiin toisen lonkan olevan vähän huonompi mutta kuitenkin viimetarkastuksessa että kaikki ok. Odotellaan sitä 6 kk tarkastusta, tyttö nyt 3kk.

Vähän lohdutusta Lonkkaäidille että mulla itselläni oli aikonaan kipsit toispuoleisen synnynnäisen lonkkaluksaation takia, laitettiin kuulemma jotain 4kk vanhan ja sain pois ne reilun vuoden vanhana. Äidin kertoman mukaan kovasti pistelin menemään kipsien kanssa ryömien, hartiavoimin(nyt on hartiat aika leveät). Sitten kun kipsit otettiin pois lähdinkin samantien kävelemään vaikka lääkäri oli sanonut ettei heti saanut päästää kävelemään mutta mua ei kuulemma mikään pidätellyt.

Lonkat ollut aikuisena ihan kunnossa mutta huomasin joskus ettei ne kyllä pitkänmatkan juoksemista kestä, no eimpä kyllä haaveillutkaan juoksijan urasta.

Meillä tytöllä todettiin vasemman lonkan lonkkaluksaatio jo sairaalassa.

3kk lastahoito auttoi parantamaan lonkan. Ja hyvin on menny lonkan suhteen tyttö nyt 1v4kk ja liikkuvainen sekä energinen tyttö.

Elikkä olisi pitänyt huomata, mutta kun ei huomattu... päivähoito kiinnitti asiaan huomiota ensimmäisinä.



Oireita lonkkaluksaatiosta isommalla lapsella:



-kurvikas lantio

-keikkuva kävely

-seisoi ja käveli puita pisin 5kk ennen kuin lähti kävelemään ilman tukea

-jalkojen korkealle nostaminen vaikeaa

-epätasaisessa maastossa liikkuminen vaikeutui vähitellen, kun paino lisääntyi

-kävellessä jalat väsyivät kasvaessa=painon lisääntyessä aiempaa nopeammin



Terveydenhuoltojärjestelmä petti meidän tilanteessa pahemman kerran. Ja nyt korjaillaan, mitä sitten on korjattavissa, aika näyttää.

Uskomatonta ettei neuvolassakaan aikaisemmin huomattu. Sen vielä ymmärtää ettei silloin sairaalssa kun syntyi ole huomattu koska se saattaakin olla silloin vaikeaa huomata niin pienenä.

Oletteko saaneet jotain korvauksia hoitovirheen takia.

Potilasvahingoissa 6-8kk käsittelyajat. Toivottavasti tulee myönteinen päätös. Korvaukset ei ole isoja, omansa toivottavasti saa ainakin pois. Kivusta ja särystä sekä kosmeettisista haitoista saattaa saada myös jotain.



Myönteinen päätös on tärkeä, koska tulevaisuudessa korvataan kaikki samasta vaivasta johtuvat ilman eri hakemisia eli ilman aikarajaa (siis myös vanhempana) ja rahallista ylärajaa.



Ei se tässä vaiheessa hirveästi lohduta. Pitkä tie vielä edessä toipumisessa ja lopputulos on vielä kysymysmerkki. Takana on kuitenkin isoja koettelemuksia lapsella ja toisaalta myös vanhemmilla.



Tästä opin myös sen, että oma luottamukseni terveydenhuoltojärjestelmään on rajallinen. Meidän kohdalla ammattitaito petti liian monen ammattilaisen kohdalla (n. 6 eri henkilön ainakin).

Niin mullakin luottamus pettännyt. Emme saannet ajoissa hoitoa: A paikka ei ottanut tosissaan eikä antanut lääkäriaikaa, B paikka laittoi pikalähetteen eteenpäin( positiivinen asia), C-paikka tutki väärää lonkkaa/jalkaa vaikka lähetteessä LUKI ja me (vanhemmat) kerroimme mikä jalka oli kipeä ja että lapsemme ei enää käyttänyt sitä. Olivat vain sitä mieltä että toisessa (terveessä lonkassa/jalassa oli jotain lievää vikaa. Vaikka ei ollut. Saimme kuitenkin lähetteen lastenklinikalle.(D-paikka) Jouduimme väärän diagnoosin perusteella odottaa monta kk vaikka soitin ja itkin ja vaadin että pääsisimme aikaisemmin koska poika, silloin alle vuoden ikäinen oli tuskissaan. Saimme 3 kk kuluttua perutusajan. Tuli ilmi että lonkka oli pahasti vaurioittunut. Calmette rokotus oli aiheuttanut luutulehduksen joka oli vauriottanut sitä. Lääkärit sanoivat että jos olisimme saanneet hoitoa aikaisemmin ei olisi mennyt niin pahaksi. Tuli muutaman kuukauden kipsihoito ja tuberkuloosi lääkitys. Kuin kipsit poistettiin jalat olivat vielä sammakko asennossa. Meillä oli röntgenaika noin tunti kipsinpoiston jälkeen.Siellä röntgenhoitaja VETI JALAT SUORAKSI, ja sen yhteydessä pojan reisiluu murtui. Reisi turposi ja näytimme hoitajalle mutta kukaan ei reagoinnut. Sanoivat että voi kuulua taudinkuvaan. Poika itki kauhuisaan ja hysteerisesti monta tuntia. ´Lähettivät meidät kotiin. Soitin samana päivänä ja tiedustelin koska poika kärsi. Kerroin turvotuksesta ja kivuista mutta sanoivat vain että on normaalia kipsinpoiston jälkeen. Menin paikkakuntaamme terveyskeskukseen näyttäämään jalkaa. Siellä lääkäri sanoi vain että voimme odottaa 3 viikkoa kunnes meillä on seuraava ortopedin aika. Menin kuitenkin lastenklinikalle seuravana päivänä näyttämään jalkaa. 2 lääkäriä, toinen kirurgi katsoivat jalkaa ja sanoivat että kuluu asiaan olla turvonnut. Lähettivät kotiin. Muutama päivä tämän jälkeen menimme toiseen sairaalaan ottamaan tulehdusarvoja ja siellä näytin taas yhdelle lääkärille jalan ja hän passitti HETI RÖNTGENIIN. Saimme tietää että meidän aavistukset olivat oikeat: REISI OLI MURTUNUT SILLOIN RÖNTGENISSÄ 11 PÄIVÄÄ SITTEN.

Kauheaa kuinka noin voi käydä, voi pientä raukkaa. Toivottavasti kaikki kuitenkin kääntyy hyväksi. Missä pakkakunnalla noin toimitaan? no kaipa noin voi käydä missä vaan, kun alkaa pieleen mennä niin sitten menee kunnolla.

Ottakaa ihmeessä potilasasiamieheen yhteyttä vaikka se ei teidän pojan asiaa auta mutta että ovat jatkossa tarkempia.

Piti ihan tänne tulla kertomaan että meidän tyttö saikin lonkkalastat pois. Turhaan hätäilin niiden takia, selvittiin 8 vk lastahoidolla, ihanaa. Vauva tuntuu nyt tosi pieneltä ja ei oikein osaa käsitellä ilman lastoja, vihdoin saa vauvan kunnolla lähelle ja imetyskin onnistuu paremmin. Toivottavasti painokin alkaa nousta paremmin, kuulemma tyypillistä lonkkalasta vauvoilla tuo painon hidas nousu.

Hienoa, että teillä selvittiinkin noin lyhyellä lastahoidolla. Muistan tunteen, millaista oli saada muksu hoitojen jälkeen ensimmäistä kertaa lastoitta ja valjaitta syliin. Se voitti melkein fiilikset synnärillä! *herkistelyä* Nyt vain nauttimaan normalisoituneesta vauva-arjesta!



-Tintti

oli lonkkalasta 3kk, jonka jälkeen huomattiin,että vika onkin lonkan rakenteellinen vika. Lonkkamalja liian laakea sekä reisiluu oli kääntynyt taaksepäin. Hoitona oli kiertokorjausleikkaus. Tyttömme oli siis tuolloin 3kk. Leikkaus kesti yli 6h. Ja sen jälkeen hänellä oli kipsit 2kk:n ajan. Kuukauden välein kipsi vaihdettiin. On kuulema äärimmäisen harvinaista, että linkkaluksaatio joudutaan leikkauksella korjaamaan. Sen huomasi hoidoissakin,tuli turhia mutkia matkaan, kun ns. kokemusta sen hoitamisesta ei ollut.



Tyttö on nyt kuitenki 3v eikä tietoakaan mistään lonkkaviasta. Kaksi leikkaushaavaa on,joita tyttö esittelee mielellään. Aluksi käytiin 8kk:n päästä poistattamassa reisiluusta sellainen metallilevy, joka oli ruuveilla kiinni (oli tukemassa luutumista). Sen jälkeen käyty vuoden välein kontrollissa. Viime kontrollissa lonkka vastasi jo tervettä. Seuraava kontrolli 2v:n päähän.



Näin meillä. Loppujen lopuksi kaikki hyvin.