itsestään syöminen

Meillä poika alkoi syömään itse ehkä vuoden ja 3kk iässä. Oli oma lusikka ja söi sillä sen minkä söi ja äiti auttoi vierestä. Sotkuahan se oli, mutta oppi. Mutta vaikka ikää on nyt 2,3v niin edelleen saa joskus autella. Eli pienten kohdalla ei ainakaan meillä itse syöminen ole mikään ehdoton juttu. Usein meillä ainakin poika pahimman nälän tyydytettyään alkaa höpöttää tai haaveilla ja syötän loput hänelle sitten. Tai joskus esim. iltapuurolla on tosi väsynyt niin syötän.Pidän tärkeämpänä sitä,että syö hyvin ja tarpeeksi kuin, että söisi pelkästään itse. Tiedän kuitenkin, että syö itse niin voin turvallisin mielin laskea esim. tarhaan. Mutta vinkkejä ei oikein tule mieleen muuta kuin kehuminen. Meillä pojan harjoitellessa kehuttiin tosi paljon aina kun laittoi lusikan oikein suuhun. Toinen mitä kannattaa harrastaa niin yhdessä syöminen, saa mallia esim. isästä ja äidistä.

Meillä lapset ovat alkaneet itse syömään 11kk-1v4kk välillä. Ehkä sitten olen pääässyt helpolla mutta en muista että syömisen kanssa olisi koskaan kauheasti takuttu.

Tuo 11kk oli esikoinen joka ei enää suostunut olla syötettävänä niin annoin lusikan käteen ja neiti söi heti eikä ikinä ole sotkenut ruuan kanssa. Kakkonen on ollut tuon 1v4kk ja hän sotkee vieläkin eniten syödessään vaikka ikää on jo pian 6v. Kolmonen oppi syömään itse 1v3kk enkä muista että häntäkään olisi tarvinnut mitenkään opettaa itse syömään. Tosin on meidän lapsista se joka syö eniten ja ainoa poika. Kuopus söi itse lautasellisen ruokaa tänään ja hän on nyt kolmea päivää vajaa 1v2kk. Ihan vaan laitoin tytön syöttötuoliin ja ruokalapun kaulaan, lapun alareunan pistin lautasen alle ja siitä neiti sitten lappoi riisiä ja kanaa suuhunsa. Osa putosi matkalta mutta tyhjäsin välillä ruokalapulta ruuat takaisin lautaselle. Aikaa syömiseen meni 45min mutta eiköhän tyttö tullut kylläiseksi. Pahaita olisi aloittaa tahmaisilla ruuilla jotka helposti pysyy lusikassa. Vaikka perunaa ja jauhelihakastiketta mössöksi tms.

Meidän poika oppi syömään itse 1v6kk tienoilla. Ennen sitäkin oli paljon yritystä mutta sotkemistahan se oli. Muutettiin juuri pojan ollessa puolitoistavuotias tänne mun vanhemmille väliaikaisesti ja siinä sitten " jäi vaan" se syöttäminen. POika osasi heti syödä hienosti ja huomasin minäkin, että tulee vähemmän sitten stressattua pojan ruokailusta - syö sen minkä syö, itse. Ja sain itsekin syödä samalla. En varmaan muuten olis antanut alkaa itse harjoitella noin kovasti heti mutta äitini sanoi, että hienostihan se osaa syödä ja toisekseen poikaani 3kk vanhempi serkkunsa söi jo niin hienosti tuolloin, että otti siitä mallia. Näkevät melkein päivittäin.