Viikonloppua MAALIS -05

Puuha-Peteä ja esikko on isän kanssa laskettelukoulussa. Tai siis ei mies ole kuin kuskina. Esikoinen laitettiin laskettelukouluun, joka kestää kaksi viikonloppua. Kysymys herää, että onko ensi viikonloppuna lunta?? Lähdetään pääsiäisen tienoolla Lappiin lomalle ja ajateltiin ottaa kaikki hyöty irti, eli käydä " kurssi" jo ennen matkaa. Olisi kurjaa lomalla olla koko ajan sidottu laskettelukoulun aikatauluun. Ajateltiin mielenkiinnosta koittaa mitä Santtu tekee suksilla. Eli Levillä meinataan vuokrata hänellekin sukset ja laittaa mäkeen. Ei siitä varmaan mitään tule, mutta kiinnostaa kokeilla. Santtu on nimittäin melko ketterä kiipeilijä ja omaa tosi hyvän tasapainon. Ihan eri maata kuin siskonsa. Toiseksi hänellä olisi myös hirveä into suksille. Koittaa vänkää kaikkia näkemiään suksia jalkaan.



Meillä puhaltaa nukkumisessa uudet tuulet. Santulla oli pinnis siskonsa huoneessa ja meidän huoneessa isojen sänky. Iltaisin nukahti pinnikseen, mutta yöllä piti AINA hakea meidän huoneeseen jatkamaan unia. Sitten hän vaelteli koko yön minun ja oman sängyn väliä (sängyt oli kiinni toisissan, että vaeltaa voi olla vähän väärä termi). No nyt kuitenkin 2 vee päivän lähetessä ajattelin, että iso poika nukkuu omassa sängyssä omassa huoneessa. Hmmm, tiedä sitten kuinka kauan? Pinnis lähti pois ja isojen sänky laitettiin siskon kanssa samaan huoneeseen. Ihme ja kumma, mutta nyt kolme iltaa Santtu on nukahtanut sinne ilman tappelua. Hän pyytää oman kirjan ja lukee sitä kunnes nukahtaa. Siskolle luen iltasadun, mutta Santtu ei jaksa niin kuunnella. Kaksi yötä on nukkunut koko yön ihan hiljaa omassa sängyssä, mutta yhtenä yönä oli itkua. Kävin vähän makoilemaassa hänen vierellään ja sanoin että nyt kaikki nukkuu, Santtukin ja ihan suostui jäämään sänkyynsä. Voi kun tämä olisi kestävää!!!



Tänään taitaa olla juhlia ja kynttilän puhallusta joillakin. ONNEA ONNEA tuhat kiloa. Mekin menemme naapurin tytön synttäreille.



Kyselen vielä painonpudottajien tuloksia. Meneekö hyvin?? Edelleen täällä kateellisena. Mäkin sain jo pontsi-kirjan esille, mutta noudattaminen vähän takkuaa. Ensi viikolla yritän saada itseni salille.



Muo täällä jo vähän kauhistuttaa töihin meno, joka tapahtuu....ööööö... vuoden päästä. Naurettavaa, mutta kun vuosi menee niiiiin nopeasti. Pitäiskö vielä yksi lapsi.....? Oikeasti täälläkin kovasti jo odotellaan aikaa, että koko perhe voi harrastaa yhdessä ja matkustelu helpottuisi, että ei tähän enää uutta vauvaa hankita.



Nyt Santtu tuli vinkumaan Auto lee lee lee:tä (dvd).



Hyvää viikonloppua



T. lappu & Santtu 22.3

eli että olit kirjoitellut kuulumisianne. Nyt nimittäin piristystä kaivataan. Mökki on täynnä erittäin kipeitä miehiä. Esikoisen ripuli jatkuu, maalismuksu oksenteli koko yön ja mies on aivan petipotilaana.. Minä sinnillä yritän jaksaa. Eli samat oireet itselläkin. Lisäksi aivan järetön lihaskipu selässä ja lonkissa.



jospa tästä. en toivo kellekään tätä tautia.



Toivottavasti lumet pysyvät maassa, jotta lapun sankari saa käytyä hiihtokoulunsa. Kerro sitten Levin reissulta kuulumiset, miten teidän esikoisella meni rinteessä. Kun tästä lasketteluteemasta ollaan viime aikoina kirjoiteltu. kaikki nukkuvat tai ainakin ovat horteessa. Minä hoitelen tämän juomapuolen... Ja ehkäpä yritän levätä itsekin.

Ja terveisiä täältä vanhempieni luota! Tulimme mummulaan, kun mies lähti Alppi-reissulleen. On siis viikon poissa. Me olemme nyt viikonlopun täällä, ja onneksi vanhempani tulevat sitten keskiviikkona meille, niin en joudu yksin pyörittämään hommia koko viikkoa.



Pippandiin porukalle paranemista! Ei tosiaan kuulosta kivalta!



Ja onnea kaikille synttärisankareille! Siis sekä jo täyttäneille että tänä viikonloppuna täyttäville! Näinä aikoina kaksi vuotta sitten elettiin kitupäiviä, kun alkoivat viikot tulla täyteen, eikä neitiä vaan kuulunut... Ja kaksi viikkoa tästä sitten vielä kiduttiin... Oli kyllä pitkät viikot ;-)



Pippandiille kiitos synttärionnitteluista! Vuosia tuli sen verran, ettei viitsi mainostaa - 20 ja risat on ihan hyvä arvio ;-)



Ja Sengille siitä " mainitusta esimiehestä" : olen ollut ymmärtävinäni, että alaisilla on vähän sanomista ainakin välillä, mutta meille ko. henkilö on ollut tosi " taivaanlahja" , ts. näki ekstravaivaa, että saatiin molemmat lapset samaan hoitoon. Joten mulla ei pahaa sanottavaa. Mutta kuten sanoitkin, asiat voi nähdä niin monelta kantilta ja ihminen voi olla joltain osin hyvä hommissaan, toiset osat ei sitten sujukaan jne.



Kengistä: En ole uhrannut vielä ajatustakaan... Pitäis varmaan miettiä...



Ja synttärilahja: Tuntuu vähän tylyltä, mutta me ollaan mietitty, että ostetaanko mitään... Saana sai niin hirveästi joululahjoja, että mitään ihmeempiä tarpeita ei oikeastaan ole. Nytkin on ollut vaikea keksiä sukulaisille mitään hyviä synttärilahjaideoita (kun siis kyselevät), joten itselle on vielä vaikeampi keksiä... Ja kun neiti ei varmaan vielä ymmärrä, kuka antaa mitäkin tai antaako ylipäätään, en tiedä, onko sillä merkitystä, annammeko me mitään. Mutta todennäköisesti koetan kuitenkin keksiä jotakin, kun tuntuu tosiaan itsestä pahalta olla ostamatta mitään...



Ja vielä askarteluista: meillä väritetään&piirretään paljon (tosin Saana jaksaa yleensä piirtää n. 2 minuuttia ja sen jälkeen viskoo kynät yksi kerrallaan lattialle...). Myös muovailuvahailua harrastetaan. Hoidossa askartelevat sitten kaikenlaista. Minäkin olen laiskanlaista sorttia, eli en oikein jaksa ideoida mitään ihmeempiä askarteluja, pitäisi kyllä varmaan...



Lapulle piti vielä sanoa siitä kolmannesta lapsesta, että varsin samanlaisia ajatuksia täälläkin. Eli pohdin, että kaduttaako se kolmannen " tekemättä jättäminen" ... Mutta toistaiseksi järkisyyt ovat voittaneet, eli kahden kanssa on kuitenkin niiiiin paljon helpompi esim. järjestellä hoitajia ja matkustella ja muutenkin touhuta, että tuntuu ihan järjettömältä, että sitä kolmatta edes haaveilisi. Mutta silti se tuolla mielen pohjalla kaihertaa... No, tässä on nyt vielä pari vuotta aikaa miettiä, ennen kuin ihanihanihan lopullisesti päätetään... Mies aina välillä heittää herjaa kolmannesta, mutta luulen, että hän ei kyllä oikeasti enää kolmatta haluaisi. No, kunhan nyt pyörittelen näitä ajatuksia...



Jahas. Romaanihan tästä taas tuli. Menen katsomaan, mitä vekarat puuhaavat...



Mukavaa viikonloppua!



Terhi&muksut mummulasta

Näin on, että lumi on kadonnut pikavauhtia ja ruoho pilkottaa monin paikoin. Likka on oppinut lätäköissä hyppimisen jalon taidon. Itse asiassa vasta eilen tajusin, että hän siis osaa myös hypätä tasajalkaa. Koskaan ennen en ole moista ihmettä nähnyt, mutta näköjään luonnistuu sopivan lätäkön kohdalla.



Likka on päikkäreillä ja odottelen sisartani lapsineen saapuvaksi piakkoin. Heillä oli säilytyshankintoja Ikeasta ja piipahtavat tässä meillä samalla. Ei ollakaan nähty kuukausiin, kun aina on joku lapsista ollut kipeänä.



Lähdenkin tästä leipomaan--->

Korvapuustit

vaikka toista kuvittelin.



Herättiin tänään kukonlaulun aikaan. Mies ihanainen lähti Kaisan kanssa ulkoilemaan ja mä sain nukkua sillä aikaa. Nyt ovatkin sitten Kaisan kanssa vuorostaan päiväunilla, ja mä puuhastelen kotihommien parissa. Tai siis surffaan netissä :)



Kenkäasioita en ole miettinyt sen kummemmin. Kaapista löytyy kaikenmoista Kaisalle, kun huusin netistä viime vuonna ison kenkäpaketin. Niistä suurimman osan pitäisi sopia nyt. Pitänee varmaan mennä penkomaan laatikoita, sillä jotain niistä pitää pakata matkaankin. Kaisalla on pieni jalka, vasta nyt alkaa koon 21 sandaali käydä ahtaaksi (ollut sisäkenkänä tarhassa).



Päiväunien jälkeen suuntaamme äänestämään, apteekkiin ja kauppaan. Illaksi pitäisi keksiä jotain hyvää ruokaa. Mitähän se voisi olla.. Huomenna on asukastalolla lastentarvikekirppis, sinne pitää mennä. Mä olen joka kerta löytänyt sieltä kaikenlaista. Hinta-laatu -suhde on erinomainen, miinusta tulee vain tilan ahtaudesta.



Ja mitä kertois maaliskuisesta.. vesilätäkköleikit on meilläkin pop. Pukeminen aiheuttaa tällä erää ihan tolkuttomia raivareita. Muumeja tuijotettaisiin telkusta kaiken aikaa. Ja niiden sammuttaminen aiheuttaa raivarin. Piirtäminen on pannassa, sillä Kaisa piirtää kaikkialle muualle paitsi paperiin. Sanoo samalla " ei saa piirtää pöytään, piirtää paperiin" ja sohii kynällä seiniin, lattiaan, pöytään, ikkunaan, mihin vaan ylettyy. Hermot meni jatkuvaan riitelyyn ja laitettiin kynät pois.



Sormivärejä ollaan kokeiltu muutamaan kertaan. Edellä kuvatusta syystä emme tosin viime aikoina. Muovailuvahaa en tohdi edes yrittää, suuhun se menee kuitenkin. Yritettiin askarrella synttärikutsuja yhdessä, mutta kun liimatuubi oli kaiken aikaa suussa, niin tein ne sitten itse. Koitetaan taas myöhemmin. Tarhassa meininki on kuulemma samanmoista. Kaisa laittaa muutenkin kaiken suuhun edelleen! Toruu kyllä itseään " ei suuhun" ..



Mukavasti sujuu. Kuten joku jo mainitsikin, lapsi on jotenkin aina parhaassa iässä. Nyt niihin kotihommiin.



kua ja Kaisa

Nyt on tosiaan kevättä ilmassa. Partsillakin tarkenee juoda kahvit.



Juu, sisko lapsineen oli eilen kylässä ja likat riemuitsivat toistensa seurasta juosten hippasilla hiki päässä pikkupojan konttaillessa lattialla. Ihme, ettei sattunut mitään tälliä. Maalistyttö sai taas reilun kassin pukineita tuomisiksi. Hän on käytännöllisesti katsoen kasvanut serkkutytön vaatteissa, uusia on hankittu vain jonkin verran.



Illalla sitten tuli mun kanssa telmiessä se tälli. Vähän jäi päivältä vauhti likalle päälle ja rupesi painimaan mun kanssa. Itse suojasin kasvojani käsivarrella ja eiköhän likka kaatunut suunsa mun kyynärpäähän. Huuto oli mahtava ja verta tursusi juuri niin, kuin suusta tulee. Syötin likalle pari kourallista jäisiä mustaherukoita, mikä tyrehdytti verenvuodon. Aamulla sitten hampaita pestessä näin hampaanreiän kielessä. Ei se enää aristanut, joten säikähdyksellä selvittiin.



Ensi viikonlopuksi suunnitellaan synttäreitä, joten pitänee aloittaa pakastimen täyttäminen pikku hiljaa. Lahjaksi on kummilta toivottu piirustuspaperia, sitä kun kuluu. Tyttö ei onneksi osoita suurta kiinnostusta piirtelyyn muualle kuin paperille. Vähän tietysti joskus lipsahtaa ohi. Muovailuvahasta syntyy matoja ja " ihmishahmoja" , tai ainakin niillä on nimet kuten äiti, isä, sisko, veli, samoin kuin piirroksillakin.





Takaisin parvekkeelle!

Korvapuustit

Muutenkin tauti taitaa olla omalta osaltani voitettu. Meidän maalislapsi on valitettavasti pahiten taudin syövereissä. Yön nukkui hyvin (miehellä oli vuoro) ja oksensi vain kerran. Mutta koko aamupäivän on ollut erittäin väsynyt ja teki valtavat ripulit vaippaan. Hetken tuossa piristyi, söi pienen annoksen puuroa ja joi jopa Osmosaliakin tilkkasen. Yritän sitä tarjota jatkuvasti nyt. Ainakin tuo isoveljensä varmaan hieman kuivuikin, vaikka joi ja söi mielestämme hyvin. Mutta hän on siis nyt reipastunut 13 tunnin yöunen jälkeen. Sanoi jo äsken, että ei ole mitään tekemistä ja että on tylsää. Eikös se olekin jo terveen pojan merkki? ;))



Mutta nyt taas pieni lepohetki. Aamupäivä on mennyt siivotessa ja pyykkiä pestessä, nyt kun on jo energiaakin. Mutta silti koti on ihan sekaisin ja kaikki levällään. Ihan kaikkea pyykkiäkään en ole saanut sijoitettua kaappeihin.



Kiitos Kua kirjavinkistä. Katsoin jo kirjastomme sivuilta ja kirjat ovat paikalla. Kunhan sinne pääsen, taidankin lainata kyseiseltä kirjailijalta useamman.



Pippandii, jonka pitäisi jo suunnitella huomista työpäivääkin, mutta siihen tarvitaan päiväunet.

Lapun jutustelut kuulostivat kovin tutuilta. Miten laskettelukoulu meni? Me oltiin tänään koko perhe lautailemassa mäessä (siis maaliskuinen ei tietenkään) ja esikoinen pääsi jo hitusen vaativampaan lasten mäkeen ja innostui todella, ei olisi halunnut lähteä pois! Kivaa oli ja lumet riittää lumetuksen (tykkilunta) myötä hyvin pitkään kevääseen. Rinteet siis olivat aika hyvät, mutta rinteiden vieressä oli lumetonta ja golfkentän kunnostus täysillä menossa. Täysi kevät siis täällä ja lumet todella vähissä, joka paikassa vaan maa näkyvissä ja pyöräkausi aloitettu.



Kiva lueskella myös että joku toinen on vielä kotona, luulin olleeni melko ainut! Minä tosin odotan aika innolla jo töihin menoa syksyllä, ei ole sellaista pakokauhua kuin edellisten lasten kohdalla (vain maaliskuisen pieni ikä tuo surun puseroon). Tuo kolmannen lapsen ajatus ja perustelut tuntuu olevan niitä mitä itsekin on joskus miettinyt, mutta tuota mietintää ei enää tarvitse kun maaliskuinen on meillä jo kolmas. Oma halu tuohon kolmanteen oli niin suuri, että voitti kaikki järkiperustelut. Nyt kyllä huomaa nuo järkijututkin kun hinku olisi kova harrastaa perheen kanssa ja tehdä muutakin kuin ainaisesti hoitaa lapsia ja maaliskuinen sitoo vielä paljon ja ei pääse joka paikkaan mukaan. Laskettelusta sen verran että ensi talvena yritetään maaliskuinen laittaa laskettelusuksille mäkeen (mutta toisen vanhemman tarvitsee sitten luopua laudasta ja vaihtaa suksiin hänen kanssaan) ja luistimille ehdottomasti yritetään. Eli aikaisin meilläkin alkaa nuo lajit, jotta saadaan muiden mukaan.



Lapun tuleva hiihto/laskettelureissu kuulostaa ihanalle! Meillä luovuttiin ajatuksesta korkeiden majoituskustannusten vuoksi ja lasketellaan kotikulmilla ja nukutaan kotona. Pääsiäistä kun vähän katsottiin mitä majoittumiset maksaisi, oli hirveät hinnat! Ja mäessä menee vielä hissilippujen hinnat yms. Ja kotihoidontuella ei ole niin paljon varaa kaikkea tehdä. Muutenkin alkaa tehdä tiukkaa taloudellisesti ja mieli tekisi puuhailla kaikkea kivaa.



Pippandiin perheelle paranemista. Eiköhän tauti ole pian kokonaan ohi.



Maaliskuinen meillä askartelee omatoimisesti muovailuvahalla ja saksilla kuten isommatkin, eli hyvin vapaasti. Piirtelee myös ja enimmäkseen kyllä paperille, mutta saattaa olla isompien piirrustuksia tai kirjojakin tuo paperi... Sormivärejä ei ole.



Taisi olla jotain muutakin aihetta, mutta nyt pääsi unohtumaan. No palaillaan myöhemmin.

Kivan kuuloisia synttäreitä tulossa. On kiva jos lapsilla on samanikäisiä serkkujakin (niin kuin monella tuntuu olevan). Meillä ei tätä iloa ole, kun kaikki serkut on jo yläaste-aikuisikä akselilla valitettavasti.



Meidän maaaliskuisen synttärit ovat vasta ihan loppukuusta ja vasta mietittiin miten pidetään: On kutsuttavia tasan kaksi mummoa ja kahdet kummit, muita ei tule (voisi kutsua mutta eivät tule kuitenkaan, esim. omat sisaruksemme kieltäytyvät aina kutsuista, paitsi yksi joka on maaliskuisen kummina). Vähän siis tylsää kun aina pienet juhlat. Yksi viikonloppu menee vain minun äitini kanssa, muita sukulaisia minun puoleltani ei tule. Miehen äiti ja veli vaimonsa kanssa, jotka siis ovat kummit kutsutaan toinen kerta ja sitten ihan erikseen maaliskuisen kummina oleva kaveriperhe. Eli pienissä erissä nuo juhlat 1-3henkilöä kerrallaan, mutta ei yhtäaikaakaan viitsi kun ei heillä ole mitään tekemistä/keskusteltavaa keskenään ja ovat niin erityylisiä ihmisiä että voisi olla aika vaivautunut tunnelma. Onkos muilla tälläisiä järjestelyjä synttäreiden kanssa vai aina iso suku tulossa tupa täyteen?