5v:n puhumattomuus päiväkodissa
Onko muilla kokemuksia lapsen puhumattomuudesta päiväkodin tädeille? Meillä juuri 5v täyttänyt tyttö ei suostu puhumaan päiväkodin tädeille. Aina ollut ujonpuoleinen tyttö. Nyt helmikuussa vaihtoi perhepäivähoitajalta päiväkotiin ja nyt muuten menee hyvin mutta ei vaan suostu vastaamaan hoitajien kysymyksiin. Lasten kanssa leikkii ja juttelee kovastikin ja on muuten mukana kaikessa päiväkodin toiminnassa. Edellisessäkin paikassa meni pitkää ennen kuin suostui hoitajan kanssa puhumaan edes ne pakolliset asiat. Nyt linja on pään nyökkäyksessä ja pudistuksessa. Onko kokemusta millä saisi tämän lukon auki? Päiväkodinkin henkilökinta ei enää keksi mitä tälle voisi tehdä. Puhetta oli 5v tarkastuksen yhteydessä että erityislastentarhanopen kanssa asiaa pohdittaisiin syksyllä.
Kotona on hyvin puhelias neiti ja tutuille ihmisille kyllä puhelee mutta kun vieraampia on niin ei puhu.
Kommentit (5)
Hei!
Meillä lasta jännitti päiväkoti ja vieraat hoitaja. Puoliksi vahingossa sitten tulin ohjeistaneeksi mitä voi sanoa jos on täysin vieras ihminen ja tilanne jännittää. Tyyliin " Hei, nimeni on... kuka sinä ole" .
No, hoitajat kertoivat seuraavana päivänä, että lapsi oli tehnyt juuri näin. Itsekin vasta sen jälkeen tajusin, että lapsi kaipaa aivan konkreettisia neuvoja mitä tilanteissa pitää tehdä ja sanoa.
Eli koettakaa käydä asioita leikin avulla ja keskustellen läpi. Tilannetta voisi myös auttaa joku " oma hoitaja" joka yrittäisi aktiivisesti ottaa kontaktia lapseen hänen omilla ehdoillaan eli ei tekisi numeroa puhumattomuudesta. Tietty hankalaa päiväkodissa.
Esikoispoika ei juurikaan puhunut opelleen - ei kuulema ollut asiaa! Kavereiden kanssa puhui ja pälätti koko ajan, joten ope kyllä tiesi että lapsi osaa kieltä ja puhua (asumme ulkomailla).
Joku lukko aukesi lapsen ollessa 5 v - käytös muuttui kiltistä alistujasta aktiivisemmaksi osallistujaksi. Mutta vieläkään (nyt ekaluokkalainen 6 v) hän ei halua puhua open (ope on vaihtunut) kanssa juuri pakollista enempää.
Me olemme myös roolileikkineet kotona eli olemme käyneet läpi tilanteita. Esim loman jälkeen ope takulla kysyy mitä lomalla on tehty jne.
Kannattaa ehdottomasti ottaa kaikki päiväkodin tarjoama apu vastaan, jos puhumattomuus jatkuu syksylläkin ' leikkiharjoituksista' huolimatta. Esim. puheterapeutti voisi olla silloin hyödyksi.
Itse muistan omasta lapsuudestani, että pelkäsin tarhassa ryhmän lastentarhanopettajaa (en uskaltanut puhua hänelle, näyttää piirustuksia tms.), mutta en lastentarhanhoitajaa.
Jos yrittäisit kysellä tytöltä, olisiko henkilökunnassa joku sellainen, että hänen kanssaan voisi rakentaa luottamuksellisempaa suhdetta? Meidän lapsella on ainakin henkilökunnassa oma suosikki (joka on muuten päiväkodin apulainen, ei lapsen omahoitaja) - tosin hän kyllä pärjää muidenkin kanssa.
Ja tuossa pissahädästä ja janosta voisit ehkä sanoa henkilökunnalle, jotta tytön ei tarvitsisi erikseen pyytää pääsyä vessaan tai juotavaa.
Tammikuussa aloitti päiväkodin pienessä aamupäiväryhmässä, ja nyt kesäloma, ja sitten syksyllä jatkaa kokopäiväryhmässä. Viimeisellä viikolla oli kevätjuhla, ja siellä joutui muiden mukana lavalle, sen perästä joku lukko aukesi hoitajien mukaan, ja viimeisen viikon ajan puhui normaalisti hoitajille. En osaa sanoa, syksyllä varmaan sama homma edessä että ei puhu mitään puoleen vuoteen. Vaikea homma, ja äitinä pelottaa, kun ryhmä on isompi, ja hoitajia vähemmän. Miten sitten pärjää.
Ainakin on usein janoinen ja kovin pissahätäinen ollut, kun on tultu aamupäivähoidosta. Ei uskalla siis pyytää itse apua pissille tai vettä.
Ehkä se siitä, pitää jutella hoitajien kanssa, että mikä helpottaisi. Meillä on ainakin tiedossa, että jos saisi aamulla vietyä aikaisemmin ennen muita, ja ruuhkaa, niin ehtisi olla pienemmässä ryhmässä edes 10 minuuttia, niin se jo helpottaa aina, ja ehtii saada jonkun kiinnehoitajan päivän ajaksi.
Perhepäivähoitoa en harkitse silti, kun siitäkin on huonoja kokemuksia, jatkuvat varahoitojärjestelyt jne. Päiväkodissa sentään paikat ja kaverit pysyy samoina, ja on samanikäisiä seuralaisia. Ja ne pari hyvää kaveria helpottaa myös. Ja sellaiset " isoveljet" , jotka auttaa tyttöä, ja joille tyttömme on puhunut hoitajien sijaan.
Yksi helpottava tekijä on myös ollut kevään ajan, että tyttö on kotona leikkinyt itsekseen päiväkotia, ja olen mennyt tilanteisiin mukaan. On yhdessä siis leikitty päiväkotia nukkien ja pikkuveljen kanssa, ja samalla on tullut luonnostaa käytyä läpi, miten pitäisi vastailla kun hoitajat kyselee kaikkea tai jos on joku hätä. Syömätilanteet, pukemiset, vessaan menot, jne. Se on selvästi auttanut aina heti, hoitajat heti ovat kertoneet.