Viikonloppupino LOKAKUISILLE

MIANNIN JUTUT:



Huomenta!

Nazu: Kyllä tässä on kyse sen verta isoista summista, että niitä ei ihan muutaman kuukaudenkaan kaljarahoista säästetä! Ja kun laskuilla on kuitenki eräpäivä jo ensviikolla, niin.. Ja mieshän ne kuitenkin miltei kokonaan maksaa, ei mulla ole (miltei minimi-) äitiyspäivärahasta oikein mahdollisuutta osallistua. Ja siis sen verta tarkennan,että mies ei suinkaan joka kerta lähde kapakkaan kaljottelemaan, vaan monesti istuvat jonkun kaverin luona iltaa, laulavat karaokea jne eli varsinaisesti se ei tuu kauhean kalliiksi kuitenkaan.

Mutta vähän mulla kyllä alkoi nyt ahdistamaan, kun ajattelin näitä pinoja. Siis ihanko oikeasti minun mies on AINOA, joka käy ilman minua viihteellä? (sanotaanko nyt että 1-4x kuukaudessa, tuo kun vaihtelee paljon. kesällä kävi enemmän, viimeaikoinen on käyny vähemmän).

Ja aika moni tuntuu olevan sitä mieltä, ettei hyväksyis ollenkaan tuommoisia menoja. Minusta on ihan ok, että käy, jos sitten vastaavasti vähentäs sillä viikolla muita menojaan. Ja sitä en kans suvaitse, että sitten seuraava päivä menee vaan sängyn pohjalla maatessa..

En tiedä, jotenki jäi nyt vaivaamaan tämä asia, te näette tämän nyt kuitenki vielä 10000 x pahempana tilanteena kuin minä itse ja se mietityttää. Että olenkohan minä idiootti vai te muut nipottajia ;) (Ja tuo virke oli nyt sitten huumorilla vedetty, ettei vaan kukaan loukkaannu!)

Eli siis, minustakin miehellä on liikaa menoja ja välillä tuntuu, että on niin itsekäs keskenkasvuinen p***a kuin olla voi, mutta en minä kyllä NIIN pahalla noita menoja katso kuin te muut katsoisitte :)



Ja vielä.. eilen mies tosiaan kävi uimassa töitten jälkeen ja kun tuli kotiin, niin sanoi että oli ajatellut siellä rauhassa asioita ja huomannut, että minä oon ollu koko tän viikon tosi ahkera, kun oon siivonnu koko talon ja hoitanu noita vakuutusasioita & lapset ja hän vaan on mennyt omia menojaan. Pyysi jopa anteeksi ja sanoi, että arvostaa minua, kun jaksan.. Kyllähän tuo mieltä lämmitti, jos vaan tuli sydämestä eikä sillä yrittäny pehmittää itselleen vapaa lauantai-iltaa..



No, nyt jäin jankkaamaan tuota asiaa, sori!

Mitähän muuta..



JÄÄSYDÄN: Meillä on ikään suhteutettuna aika samanpituinen " liitto" takana.. Minä olin 16 ja mies 17, kun alettiin seurustelemaan ja nyt siis olen 26v ja ihan kohta tulee 10v yhteiseloa täyteen.



Tuomas nukkui viimeyönä hyvin, nukahti 21, söi 00.45 (ihan ihme aikaan!) ja nukkui sitten 6 saakka. Nyt kellii lattialla tyytyväisenä.



Josta tulikin mieleen, että äkkiä nämä vauvat kyllä oppii uutta. Eihän siitä ole kuin ihan vähän aikaa, kun kirjoitin, että Tuomas ei tykkää yhtään olla mahallaan eikä osaa olla kyynärnojassa. Ja nyt poika jo itse menee mahalleen, kyynärnoja sujuu ja eilen oppi pyörähtämään takasi selälleenki. Tosin, pää tuntuu painavan yhä paljon eli usein poju makoilee (nytkin) silleen hassusti, että on muuten aivan mahallaan, mutta pää on lattiassa kiinni ja siinä sitten jyrsii lelujaan ja katselee maailman menoa :)



Vaan nyt toivottelen parantumisia kaikille, jotka vielä sairastaa ja kaikille pirteää perjantaita!

Minä lähden aamupalalle...



T. Mianni + T, J, V ja V

Eli huomenta huomenat, nyt nukkuis poika, mutta typsy on ollut silmät pyöreänä puoli 6 saakka :O

Meidän lapset ei osaa nukkua, vaihdetaan aamu-unisempiin ;) *vitsi*



Uskomatonta mutta totta, meidän perheessä ei tervettä päivää nähdä, tytön hengitys rohisee TAAS ja nenä on ihan räkäinen :( Olikin varmaan vajaan viikon parempi ja nyt taas...Ollaan kyllä aika lahjakkaasti sairasteltu tämä alkuvuosi.



Mulla on illalla odotettavissa joku yllätysmeno, hyvä ystäväni(typyn kummi) on suunnitellut(ilmoittanut?) meidän johonkin kivaan illanviettoon, mut ei ole kertonut mulle et mihin :O

Varmaan kuukausi sitten pyysi tätä iltaa vapaaksi ja sanoi että sitten vie minut jonnekin ja ei ole mitään paljastanut. Ensin mennään johonkin syömään,Nam! Illalla tuli sitten huono omatunto kun harmittaa jättää muksut isälleen. Mutta onneksi sanoi että minähän olen niiden kanssa ihan KOKO ajan. Olen tän illan kuulema ansainnut :) Samaisen ystävän kanssa ollaan varattu Helsingin shoppailureissu loppu kuulle, ihanaa!!! :o)



Josta päästäänkin aiheeseen Miannin mies ;) Minusta se on ihan tottumiskysymys, miten mihinkin asiaan suhtautuu. Toisten miehet ei käy koskaan missään ja toisten miehet käy ihan luvan kanssa. Onhan meitä äitejäkin, jotka tarvitsevat monta kertaa viikossa vapaaillan. Enkä nyt puolustele baariin menoa, mutta ei nyt lynkata Miannin miestä ihan kokonaan :)

Esim. mun oma isä on todella kova urheilemaan. On monet juhlat ja tärkeät menot peruttu sen vuoksi että isällä ollut jotain urheilumenoja.

Joka ikinen päivä lähtee töiden jälkeen hiihtämään, mutta siihen on jo niin totuttu että outoahan se olis jos joku kerta ei lähtiskään :) Ja silti ihan hyvä iskä on ;) Ja riitojakin aiheesta saatu TODELLA usein. Aikuista ihmistä kun on niin kovin vaikea muuttaa.



Me ollaan oltu yhdessä kohta 8 vuotta (meilläkin pitkä aika siihen nähden että minä täytän huhtikuussa 24.), kihloissa kesäkuusta 6 vuotta ja naimisissa puoli vuotta :)



Voi että kun nyt unohdin täysin mihin kaikkeen pitikään vastata...Oli paljon Gallupeja, mutten muista kuin tuon yhdessäolojutun. Ärr, pitänee käydä vilasemassa ja tulla uudestaan vastailemaan.



Ihanaa, mahtavaa ja vielä kerran ihanaa. Vielä tämä päivä ja miehellä alkaa LOMA!!! Mahtavata! Viikon joku auttaa minua lastenhoidossa ja on seurana :)



Mutta nyt turis typyn housuissa sen kuuloisesti että pakko mennä pelastamaan body ;) On muuten vieläkin niin kova tyttö kakkimaan. Joka ikinen päivä ja useamman kerran.



Camelot ja Aamu Aurinko 4kk

Ekaksi pitää sanoa MIANNILLE + muille tietty vielä noista miehen menoista että tottahan se on mitä CAMELOT sanoi, että se on tottumuskysymys ja niin kuin minäkin eilen kirjoitin, että olet tottunut siihen ja sehän on pääasia että SINÄ olet tyytyväinen tilanteeseen, eikä me muut. Kitjoituksellani nimenomaan tarkoitin, että meille tuollainen ei sopisi ollenkaan vaan me eletää täysin eri " säännöillä" . Sekö minä että mieheni olemme jättäneet kaljoittelut ym viihteellä hillumiset aikaan ennen lapsia ja meille asia on enemmän kuin päinvän selvyys. Me vietämme sitä " omaa" aikaa urheillen tai esim. koko perhe vauvauinnissa tms eikä sen lisäksi tarvi muuta. Kukin tallaa tavallaan.





JOskus kuitenkin pistää silmään se, että usein asia tuntuu kuitenkin sinua vaivaavan, joten siksi ainakin minä olen kertonut suoraan mitä mieltä asiasta olen. Minusta ei ole kysymys siitä onko joku idiootti vai joku nipottaja, onhan se jo ihan selvää että mikä sopii toiselle, ei sovi toisella jne. Muutenhan me kaikki tappelisimme samasta miehestä, jos kaikkien maku kohtaisi, eikös?? Joten älä missään nimessä ota näitä kommetteja pahalla, sinähän miehesi tunnet parhaiten. Mutta toki käytös saattaa joidenkin mielestä joskus tuntua oudolta, minusta jo se että kerran kuussa käy koko illan ja yön kestävällä kaljoittelureissulla on perheelliselle isälle liikaa. 1krt/vuodessa kuulostaa paljon luonnollisemmalta. Mutta asia ei kuulu minulle enkä aio siitä enää sanoa, mitään koska en halua sinualoukata todellakaan;-) Ja tunnen tuon kuvion kyllä, sillä oman mieheni yksi parhaista kavereista tekee tuota jatkuvasti, ja silti hän on oikein mukava ja ihana mies ja isä - ei se siihen katso vaikka en sitä ymmärräkään.



Huh, tulipa tekstiä!!!



Kiinteita tai ei, meille on vakiintunut tuo 2 syöttäkerran rytmi, mutta se tuntuu nyt hyvältä kun pätkät ovat kuitenkin 4-5 tuntia, nopea syönti ja uneen.



BERNUSKI; kerrotko vielä miten " tyrkytit" sitä tuttia että se alkoi maistua??



COE; se paistoksessa oli sinistä keijua (vai oliko se flooraa) jotain 50-70g siis sitä maidotonta levitettä se oli, kaurahiutaleita, vaniljasokeria, tavallista sokeria ja kanelia sekä omenan palona 3-4dldl. Vuoka rasvataan, omenan palat alle, päälle kaurahiutale-voi-sokeriseos ja uuniin kunnes pinta ruskistuu ja omenanpalat ovat pehmeitä. n. 1/2 tuntia. Sitten sitä voi syödä sen Go Green - vaniljakastikkeen kera. NAM!!!!



Esikoinen kaatui pitää menn



N

.. että piti vain vielä sanoa, että mulla on usein sellainen olo että pitäisiköhän lopettaa kirjoittelut kun niin usein tulee tahtomattaan loukattua kanssakirjoittelijoiden tunteita tahtomattaan!!!! Täällä vain kirjoittaa heti sen mitä asiasta suoraan ajattelee tarkoittamatta mitään pahaa - vain oman henk. koht mielipiteensä.



N

Hei kuule, et sinä ollenkaan ole minua loukannut!! Et missään tapauksessa. En nyt oikein osaa selittää tätä.. siis tarkoitin, että välillä minua ahdistaa, kun tuntuu että kaikilla muilla on sellaista onnellista ja tasaista perhe-elämää, jossa isä on täysillä mukana kaikessa lapsiin liittyvässä. Tulee sellainen olo, että meidän perhe on tosi outo, jotenkin huonompi, kun meillä rehellisyyden nimissä se isä ei kyllä osallistu sillä tavalla lasten arkeen kuin suurimmalla osalla muilla. Ja siis en todellakaan ole tyytyväinen tilanteeseen, välillä olen asiasta tosi väsynyt jne, mutta kuitenkin hyväksyn miehen menoja varmaan keskiimääräsitä enemmän, ainakin näin lokakuisten otannalla :) Usein minusta tuntuu, että elän lasten kans ihan omaa elämääni, johon sitten mies osallistuu haluammallaan tavalla, kun jaksaa ja viitsii.. Mutta ehkä tämä on sellainen aihe, jota tästä lähtien pohdin omassa mielessäni, ettei nämä meidän vauva-aiheiset pinot mene vaan minun parisuhteen vatvomiseen. Itsehän olen tuon miehen kans lapset tehny, joten minunhan tämä on ongelma.



Ei nyt muuta, täytyy alkaa pyykkihommiin ja sitten ulos.

Täällähän käy kiivaat keskustelut. Hih, tuli mieleen, että mitähän Miannin mies sanois jos näkis miten paljon hän on saanu tilaa lokakuisten palstalla;) Ei minusta oo mitään pahaa siinä että purat mianni mieltäs täällä. Luulis että jokainen silti tajuaa, että ei se mies nyt ihan täyspaska ole. Oon minäki täällä valittanu miehen tempauksista, mutta ei se sitä tarkota ettenkö häntä rakastas ja etteikö hän ois ihana mies. Se vaan on jotenki niin, ettei kehtaa jotenki omille ystäville kauheesti avautua omasta miehestä, tänne on " helpompi" ku sitä ei kukaa tunne. Ja yleensä ottaen oon sitä mieltä (vaikka en ite tätä aina niin pystykää noudattamaan) että puolisosta on vähän tyhmää kellekkää valittaa, ne ongelmat pitäs pystyä miehen kanssa kaksistaan selvittää. Monesti vaan on niin että ku on hermona niin sillon on äkkiä pakko päästä jollekki purkamaan.

En usko että täällä meillä kellää on ihan täydellistä miestä, tai siis sellasta josta ei ois valittamista, ja toisaalta taas tuskin meistäkään kukaa on niin ihana vaimo ettei ikinä ärsyttäs miestä. Toiset vaan tuo sen voimakkaammin esille ku toiset.. olemmehan kaikki niin hyvinki erilaisia. Ja toisten suhteet on tasasempia, toisilla taas räiskyvämpiä ja se on hyvin pitkälti meijän jokaisen luonteesta kiinni. Olkaamme siis hyvillämme että olemme erilaisia, eikä sun Nazu tarvi kirjottelua lopettaa ;) Jokainenhan täällä saa oman mielipiteensä kertoa, kunhan ei odotakkaan että se niitten toistenki mielestä on se paras vaihtoehto (en tarkota nazu että sinä oisitkaa niin luullu, ymmärrän kyllä että kerrot vaan sen miten sinä asiasta aattelet ja sehän on ihan ok :) ). Ja luulen että on ihan hyvä jos tulee erilaisia mielipiteitä, niistä voi saada jostakin jopa ahaa elämyksiä tai vinkkejä muutenki.



Miannille vielä, että koska me ei käytetä alkoholia, meillä ei oo mitään kaljottelu iltoja tai menoja kummallakaa. Mutta mies käy pari kertaa viikossa harrastuksillaan, tai saattaa lähtä kavereillaan käymässä illalla tai sitte kyläillään yhessä. Kerran vuodessa tekevät nuoruudenystävien kanssa vkl mittasen reissun jonnekki mökille. Ja se on minusta enempi ku ok, koska iteki kaipaan omaa aikaa vastapainoksi 24h/7 lasten kanssa olemiselle. Ja kun mies tekee lopputyötä tiiviisti, niin minusta hän on ansainnukki vapaahetkiä joka viikko. Ja tiedän että hän niitä tarvii, jaksaa sitte taas paremmin meijän kanssa :) Meillä ei tulis kuulonkaa sellanen mitä Nazun perheessä suositaan, että kummanki menot minimaalisia. Mutta ehkä meillä on tilanne sikäliki eri, että mies on lähestulkoon päivät tässä kotona tekemässä tota työtänsä, joten joutuu hälinässä yrittää jotain aikaan saada. Olis eri asia jos olis töissä päivät.



Tästä tulikin mieleeni galluppi: Mikä on parasta teidän miehessä?



En kyllä osaa ehkä eritellä mikä on minun miehessä parasta, mutta yleensä ottaen hän on tosi huumorintajunen ja hauska mies. Sellanen persoona, että kun mä mun siskolle edes sanon miehen nimen niin hän alkaa jo nauraa ;)

arvostan sitä, että jos pyydän omaa aikaa niin yleensä hän mielellään suostuu ottamaan lapset hoiviinsa ja antaa mun mennä. Tosin ymmärrän että ku vauva ei suostu juomaan pullosta niin häntä varmaan jännittää joka kerta jäädä sen kanssa kotiin että huutaako se taas koko ajan vai ei...



Siinä paha missä mainitaan, tuli kotiin ja mun pitäs olla pakkaamassa :O Kuten eilen sanoin, lähetään sitteki tänään mummulaan. Oli vaan joku hetken hermostuminen ja ei meinannu muka sen takia lähtä ;)



MUTTA vauvan kuulumisia : Yöt alkaa mennä vähän paremmin ku ei flunssa enää vaivaa.

Esikoisella on vaan flunssa tulossa vissiin uudestaan, saa varmaan vkl lähtä päivystykseen taas kulettamaan..evvk. On niin limasta yskää.



Pitää nyt mennä...



Mukavaa viikonloppua!

Jääsydän

Pistin kommenttia " mies ja ulkoilu" -keskusteluun tuonne vanhaan pinoon, mutta jääköön sinne:)

Pitkästä aikaa kirjotan. Meillä on ollu elämä yhtä hullun myllyä. Viime viikonloppuna tuli extempore lähtö Suomeen koska tuo Samuelin ihottuma ei ottanut parantuakseen Kiinassa. Pakko oli tulla Suomeen jotta saadaan poika kuntoon. Lääkärikin kauhisteli asiaa joten aiheetta en tänne tullut. Kallistahan tuo on kun ei vakuutus korvaa matkakuluja. Eikä ois yhtään huvittanut lähtee tänne ton lapsikatraan kans yksin mut onneks lennot meni hyvin. Nyt on pojalla antibioottikuuri tohon ihotulehdukseen ja ens pe tehdään prick-testit ja maitoaltistus. Jospa se sit selviäis mistä tuo ihottuma johtuu. Pakko ois selvitä ettei ihan turhaan tänne tultu. Voitte vaan kuvitella kuinka oon kironnu noita hemmetin amerikkalaisia lääkäreitä (Kiinassa) jotka ei suhtautunu tohon asiaan vakavasti. Kumma juttu ettei koko maasta näytä löytyvän allergialääkäreitä.



Joo mutta muuten on menny ihan ok. Poika kasvaa hyvin. Oli nyt 4! kk ikäisenä 7,5 kg ja 66,5cm. Perunaa ja banaania annoin muutamia lusikallisia mutta nyt mennään jonkin aikaa pelkällä rintamaidolla ton ihottuman vuoksi. Hassua sinänsä kun tälle herralle ei nuo kiinteät niin maistuneet edes kun taas nuo isommat lapset jo tän ikäisenä söivät purkillisen tai kaks sosetta päivässä.



Jotain galluppejakin oli. Me oltu miehen kanssa yhdessä n. 6v., naimisissa 4½v.



Työhönpalaamisesta. Mä en aio palata entiseen työpaikkaani (en ole ollut siellä moneen vuoteen) vaan suoritan nyt matkailualan opintoni loppuun ja etsin sitten jossain vaiheessa sen alan töitä. Mutta näillä näkymin olen kotona lasten kanssa ainakin vielä pari vuotta.



Yks gallup tais olla mikä miehessä parasta. Mulla tulee ensimmäisenä mieleen se että meillä mies hoitaa kyllä noita lapsia ihan kiitettävästi. Tykkää olla lasten kanssa ja siitä kyllä iso plussa hänelle. Ja kiitosta myös siitä että jaksaa mun kiukutteluja ym. Harvoin tulee riitojakaan.



Noita isompia lapsia olen imettänyt kumpaakin n. 7kk. Luulenpa että tällä kertaa imettäisin pidempään mutta jos poika osoittautuu maitoallergiseksi niin taidan lopettaa imetyksen. On tuolla ulkomailla niin hankalaa tuo paastoaminen kun en voi olla 100% varma mitä tuotteet sisältävät. Täällä Suomessa onnistuis paremmin ja täällä on vaikka mikä hyvää maidotonta ruokaa tarjolla.



Ja tuosta tulikin mieleen että pari viikkoa sitten yritettiin juottaa Samuelille pullosta rintamaitoa mutta ei poika suostunut juomaan. Kauhulla odotan sitä hetkeä kun täytyy alkaa antamaan korviketta. Pakkohan se poika on saada pullosta juomaan. Jännä juttu että marraskuussa kyllä joi korvikkeet ihan hyvin pullosta kun annettiin mun rintatulehduksen vuoksi. Ei ole noitten isompien kanssa ollut mitään pullosta juonti-ongelmia. Kaikin puolin vaativampi tämä poju.



Mut nyt on mentävä¿Ehkä mä nyt ehdin paremmin kirjottelemaan kun ollaan täällä mummolassa ja lapsilla enemmän hoitajia/tekemistä.



MaryJ & Samuel 4½kk

Nyt on lattialaatta valittu ja melkein kylppärinkin laatat.

Meille tulee siis laattalattiaa keittiöön, olohuoneeseen ja eteisiin.

Makkareihin laminaatit.

Valikoimaa tosiaan oli PALJON, mutta valinta oli suht helppo sitten kun päästiin miehen kanssa yhteisymmärrykseen.

Miehessä parasta

osaa olla ihana kun vaan haluaa :)

Meillä ei mies ole piiiiitkiin aikoihin käyny kavereiden kanssa kaljottelemassa eikä oikeen muuallakaan, patsisteltu kyllä on.

Mutta aika vapaasti meillä saa molemmat mennä menojaan, kunhan vähän ilmottelee missä menee. Tuntuu toimivan.

Mutterille: Meillä kakataan jo lähes päivittäin :)

Nyt on kakattu joka toinen päivä, ilman mitään suurta numeroa, kakka tulee siis ihan normaalisti.

Tosin koostumus on tosi tahmasta ja haisee imelälle, mutta on vissiin ihan normaalia :-o

En oo nyt ihan varma mikä näistä kaikista konsteista tepsi, kun koitin vähän kaikkea (ja viikko sitten saatiin toinen rotavirus-rokotekkin joka voi löystyttää vatsaa).

Meillä siis alkoi noi kiinteiden syömiset (peruna-maissia), sitten annan ruoan kanssa runsaasti [b]vettä[/b] joka välissä, (keitän vielä veden).

Ruoan päälle annan [b]luumua[/b] ja meillä kun käytetään jo aika paljon korviketta, niin käytän tutteli omneo jauhetta silloin tällöin, sekä apteekista ostettua natural instant maidonsakeuttajaa, molemmat tarkoitettu herkkävatsaisille, pääasiassa korvikkeena NAN standard ja baby semp. Olikos teillä vielä korvikkeita käytössä, kun en muista?

Uskoisin että meillä auttanu toi luumu ja vesi...

Ja päärynää aletaan maistelemaan ens viikolla.

Nyttenkin tyttö haisee,

joten vaipan vaihtoon.

Ootko muuten juottanut vettä? Sitähän voi ja kannataa antaa joka välissä, vaikka ennen syömistä niin vetäsee siitä aika paljon jo nälkäänsä ennen kun huomaa ettei se olekkaan maitoa ;)

Jeps mutta nyt vaipanvaihtoon ja syöttämään meidän pikku ähisijää.

Z ja J 4kk

Koska mulla ei ole mitään kerrottavaa meidän päivistä (menee ihan normaalisti) niin kommentoin sitten Miannia :) :) Eikun siis:



Mä en myöskään sietäisi sitä että mies käy omilla menoillaan niin paljon kuin sinun. Mutta ei se tod tarkoita sitä että minun mies olisi mikään unelma aina ja kaikissa asioissa. Esim. minä pahoitan tosi usein mieleni siitä kun mies ei pyydä anteeksi vaikka sanoo ikävästi ja vaikka tietää että tarvitsen sen anteeksipyynnön (on puitu tätä paljon; mun oma isä on sellainen ettei _koskaan_ pyydä anteeksi, siis 25 v aikana en kertaakaan ole kuullut...). Vastikään oli tällanen tilanne, olisko ollut toissa iltana, kun yritin puhua kuinka pettynyt olen kun talohommat menikin puihin niin mies äyskäisi että ei jaksa kuunnella. Istuin siinä sitten sellaset 5-10 minuuttia odottamassa anteeksipyyntöä, kun sitä ei tullut niin menin pesemään hampaat ja otin vauvan ja nostin miehen petivaatteet käytävälle. Yölläkin sähähdin että kenen luvalla takas sänkyyn olet tullut (oli kuulemma nähnyt painajaisia yksin sohvalla, kertoi sitten aamulla... KUN pyysi anteeksi...).



No niin, mutta kussakin on siis puolensa :) Minun mies ei käy omissa menoissaan juurikaan, mutta häntä saa patistella tietokoneelta lasten pariin joka ikinen ilta, ja hän on useimmiten klo 21 niin väsynyt että tulee riitaa jos sanon yhtään mitään poikkipuolista sanaa. Toisaalta hän tekee tosi hyvin työnsä, ei koskaan hauku minua mitenkään, tekee kotitöitä (vähän! :D) ja jaksaa kuunnella vaikka selitänkin vauvapalstan asioista tai jostain, kun ei muuta elämää ole.



Luulen vaan että tuo on niin epätavallista tämän päivän suomalaisessa kulttuurissa, että äiti hoitaa kodin 90-prosenttisesti, ja mies saa sopia omia menojaan, että siksi susta tuntuu yksinäiseltä asian kanssa.



Mun anoppilassa on muuten ihan tismalleen sama kuvio, ja 30 vuotta ovat yhdessä pysyneet ja appiukko arvostaa ja rakastaa anoppia hurjasti silti. Yksi juttu mitä ehkä kannattaa miehen kanssa miettiä (näin miniän näkökulmasta) on se, mihin lapset oppivat ja mitä isästään ajattelevat, eli mies ja siskonsa molemmat kyllä jonkinasteisesti halveksivat isäänsä kun ei tee " mitään" kodin eteen ja on aina pitänyt omaa napaa tärkeimpänä. Miehelle tuo kodin tapa, että äiti tekee kaiken, myös periytyi aika ikävästi (samoin siskolleen) ja siitä sitten itse jouduin aika pitkään kärsimään. Eli itse varmaan miettisin tuota, että haluanko lapsille periytyvän saman käytösmallin.



En mä tiedä oliko tuosta apua vai haittaa... ehkä plusmiinusnolla? :)



Yleisesti LOUKKAAMISESTA: Mä oon ajatellut lähtökohtaisesti niin, että kenenkään ei tässä joukossa ole tarkoitus toista loukata, joten jos joku juttu tuntuu mua loukkaavan niin varmaankin se on minun oma vika ja tulkintavirhe, ja yrittää sitten kysyä enemmän. Tosin on ollut vähän kiikun-kaakun joissain tilanteissa, esim. kun miehen työpaikka oli katkolla syksyllä 1kk ennen laskettua aikaa ja LUPICAIA (terveisiä vaan jos luet, ja kerro mitä kuuluu :) kysyi että miksi _minä_ en mene töihin, seuraavaan hengenvetoon kertoi että on käsittämätöntä kun nuoret naiset ylläpitävät naista alistavaa yhteiskuntaa, ja sitten vielä sanoi että hän ei tarkoita _minua_, tuli vaan tässä yhteyessä mieleen... :D No silloin mietin pari kertaa että olikohan nyt tarkoitus loukata minua vai ei, en muista jätinkö sitten lopulta ihan sikseen enkä edes vastannut vai miten siinä kävi.



Anyways, minä en useimmiten viitsi kirjoittaa että " ei ole tarkoitus loukata" , koska oletan että muut tietää sen kuitenkin, jotenkin tuntuu että jos noin sanon niin silloin vaan loukkaan sanomalla että en halua loukata. Äh, vaikeaa :) :) Ja tämän ei ollut tarkoitus loukata ketään!! :D :D :D



Mua alkoi nyt ainakin naurattaa kuinka vaikeaksi meni :)



Nyt pitää alkaa siivota, kun nuo edellämainitut anoppi ja appiukko ovat tulossa... ääk, tunnin päästä :o :o ARGH.



HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!



Coe + Anja 4kk (väh) + sisko 2v ensi viikolla

Minun puolesta senkun vaan sotketaan pinoja miesongelmilla :) Jos muistan oikein niin oot sanonut että pinot on sinun henkireikä tällä hetkellä ja ystäviä ei ole liiaksi, niin ei mun mielestä todellakaan tarvi omassa mielessä vaan vatvoa. Ihan yhtä lailla tässä ollaan ystäviä vaikka ei naamatusten toisiamme tunnettaisikaan jos vastaan käveltäisiin - ehkä tiedetään paljon enemmänkin toistemme elämästä itse kukin kuin monen tosielämän ystävän.



Tietenkään jos et itse halua enää asioita tuoda esiin niin sitten eri juttu, mutta en usko että meidän muiden vuoksi tarvii huolehtia, ja mä aion silti valittaa omasta miehestäni jos tarvis on :)



Coe

Nazu ei varmasti lopeta kirjoittelua. Kaikki me tänne mahdutaan, omina mielipiteinemme :)



Minun miehen hyviä puoli on mm.

Ei saa hermostumaan oikeastaan koskaan.

Hoitaa lapsia tosi paljon ja yleensä lähtee aamulla pojan (aamuvirkun) kanssa olkkariin ja antaa mun jatkaa unia.

Huumorit kohtaa meillä hyvin :)

Mun äidin mielestä täydellinen :O

MUTTA;

vähän sama kuin Coe:lla että toisaalta tuo suuttumattomuus on myös huonokin puoli. Jos on asioita joita pitäis puhua/selvittää niin hänestä ei saa juttukumppania. Inhoaa riitelemistä yli kaiken ja siitä se riita vasta syttyykin kun minä en saa selvittää mieltä painavia asioita :D

Ja anteeksi kyllä pyytää, muttei tule esim. halaamaan jos olen surullinen tai vihainen juuri silloin kun sitä eniten kaipaisin.

Mutta ihan hyvä mies silti :)



Josta päästäänkin näppärästi uuteen galluppiin;

Mitä miehesi tykkää näistä vauvasivuista?Kerrotko miehelle mitä tänne kirjoittelet?Onko lukenut näitä juttuja jne?

Meillä minä joskus kerroin " parhaita paloja" , mutta loppupeleissä ei taida kiinnostaa yhtään ;D



Mutta mutta...Jos vaikka hetken huilaisi ennen kun miekkonen kotiutuu töistä,,niin joo, kerroinkos et meillä alkaa LOMA ;DD



En kai yhtään oo odottanut lomaa, juu en ;)

Pitäisiköhän munkin alkaa kirjoittelemaan, kun kuitenkin JOKA PÄIVÄ käyn useaan otteeseen lukemassa teidän kuulumisia! Raskausaikana kirjoittelin pari kertaa, mutta siihenpä se sitten jäi. Eli meidän lokakuinen syntyi 14.10. Ukkeli on meidän esikoinen ja hartaasti ja pitkään toivottu ja odotettu!!! Ihanaa kun saimme hänet, ei voi vieläkään aina uskoa todeksi!



Pikku-ukkeli on tosi kiltti, nukkuu yöllä tosi hyvin, herää kerran tai kahdesti syömään. Päiväunetkin on vaatimattomat 4-5h ja sitten täytyy mennä herättelemään! Kiinteitä ollaan maisteltu reilu kuukausi, peruna-porkkanaa ja ruusunmarjaa ja vadelmaa! Ja kyllä maistuu. Imettää en voinut kuin noin kolme kuukautta, mikä vieläkin harmittaa. Tuntuu, ettei ole kunnon äiti kun ei imetä. Mutta maito ei riittänyt pojalle, joten pääasia mulle oli että hän saa masunsa täyteen vaikka korvikkeesta, joten pullolla meillä mennään.



Joitain galluppeja oli: yhdessä ollaan oltu reilu 9 vuotta, kihloissa reilu 6 vuotta ja naimisissa noin 4,5 vuotta! Miehessä on ihanaa se, että hän on pojan kanssa aivan älyttömän paljon, varmaan johtuu siitäkin, että hänkin oli todella surullinen kun emme saaneet helpolla vauvaa ja kun onnemme toteutui, hänkin haluaa mahdollisimman paljon viettää aikaa ukkelin kanssa. Tekee myös ruokaa ja siivoaa. Tietenkin nyt kun minä olen kotosalla, ne hommat kuuluvat " automaattisesti" mulle, koska päivälläkin on niin paljon aikaa touhuta omia ja kotijuttuja kun poika nukkuu.



Töihin pitää jossain vaiheessa palata, sain vakipaikan ollessani raskaana. Kotona aion kuitenkin olla vielä reilun vuoden ja sitten mummu jää hoitamaan. En halua viedä omaani aikaisin tarhaan, koska itse olen päiväkodissa töissä, joten en raaski viedä häntä aikaisin hoitoon. Musta se on ristiriitaista ja sotii minun arvoja vastaan viedä oma aikaisin hoitoon ja mennä hoitamaan toisten lapsia!



Mitähän muuta sitä oli? Ei muista yhtään. Toivottavasti tänne mahtuu mukaan kirjoittelemaan. Tuntuu kuin tuntisin teidät kaikki kun olen kuitenkin seuraillut jo melkein vuoden lokakuisten kirjoitteluja ja on tää mullekin melkonen henkireikä. Joku muukin kirjoitti, että täältä saa hyvin tukea omiin ongelmiin, kun tuntuu, että jos itselle tulee jokin huolenaihe, niin jollain muulla on samaan aikaan sama ongelma ja täällä voidaan yhdessä ratkoa ja pohtia asiaa. Tulipas sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti ymmärrätte.



Nyt pitää lähteä siivoileen, jee! Kirjoittelemisiin!

Hessunen ja Pikku-ukkeli 4,5kk (hui, miten se aika vierii, vastahan meillä kaikilla oli isot mahat :) )

Siis onhan se oikeesti _tosi_ väärin, että minä täällä kirjoitan meidän asioista noin paljon. Eri asia,jos tämä ois ihan vaan meille " tutulle" porukalle suljettu keskustelu, mutta näitähän voi lukea vaikka miljoona eri ihmistä.. Pitää kyllä illalla selittää tämä juttu miehelle, kunhan tulee kotiin.



Se vaan on just niinku COE kirjoitti, että tämä nyt on yhdenlainen henkireikä mulle ja monet teistä tuntuu ihan oikeilta kavereilta. Ja silloin kirjoittaessa ei aina muista, kuinka julkista tämä kaikki oikeesti on. Nyt kyllä pelottaa ihan, että minkalainen riita tästä saadaan miehen kans aikaseksi vielä.. No, oma moka.



Josta pääsen galluppeihin:

Mies kai tietää jonkun verran tästä keskustelupalstasta, mutta en usko että on koskaan lukenu mitään juttuja ja en pahemmin puhu sille näistä. Joistain saatan mainita, kuten Inuliinin vesivahingosta tyyliin, että sattuu sitä muillekin ja kerroin, että minkalainen oli sattunu. Mutta en siis yleensä puhu.



PARASTA miehessä on ensinnäki se, että se rakastaa ja jaksaa kuunnella ja katella minua, vaikka oon välillä tosi rasittava :) Sitten hän on tosi hellä, tietyissä asioissa tosi huomaavainen, romanttinen ja on vuosia sitten antanu mulle anteeksi yhden todella ison jutun. Loppujen lopuksi, kun ajattelen, niin hän on aivan loistava kumppani ja avomies, mutta häntä ei vaan todellakaan ole luotu (suurperheen:)isäksi. Ja kun sellainen hänestä vähän niinkuin on tullut (eka ja viimenen lapsistamme on ns. yllätyksiä olleet..) niin siksi tämä yhteiselo aika-ajoin tökkii.

Ja minun mies kyllä pyytää anteeksi ja puhuu sekä pussaa :)



Mutta nyt minä aattelin ottaa vähän etäisyyttä tähän palstaan ja selvitellä vähän ajatuksia (+ jutskata sen miehen kans kunhan tulee kotiin). Eli älkää ihmetelkö, jos en muutamaan päivään kirjoittele..



Ihanaa viikonloppua kaikille!!!!

Poika nukkuu ulkona niin ehtii vaihteeks jotain kirjottelemaan.



Eli noihin galluppeihin. Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 9,5 vuotta ja kesällä on 4. hääpäivä. Mun mies on paljon töissä, nytkin yhteen menoon 2 vrk. Välillä on kurjaa kun tarvii itse hoitaa melkein kaikki kodin hommat mutta mies onneksi imuroi meillä yleensä. Se on sellanen homma josta en kauheesti tykkää =)). Miehessä on myös se hyvä puoli, että hoitaa kyllä vauvaa hyvin, tosin ei aina jaksa kauaa sylissä pidellä.



Olen kyllä kertonut miehelleni näistä sivuista, mutta eipä häntä kiinnosta. Muuten kyllä on kiinnostunut vauvaan liittyvistä asioista ja neuvolaankin tulee mukaan yleensä aina kun vain pääsee.



Maanantaina olisi sit 5 kuukautisneuvola. Poika taitaa painaa jo yli 8kg ja pituuttakin on aika lailla. Kovasti on kasvanut vaikka syö kyl vähemmän ku kaverin päivää nuorempi tyttö. Soseista tykkää kovasti eikä vielä semmosta makua ole tullu vastaan mistä ei tykkäis. Ihottumaa on aina välillä erityisesti poskilla mutta ei näytä siltä, että tulis mistään ruoka-aineista vaan taitaa olla atooppista.



Täytyy tässä nyt mennä laittamaan pyykit narulle. Hyvää viikonloppua kaikille!



P.S Onko täällä muuten jonkun muun vauveli syntyny lokakuun 4. päivä?

Tuli vaan mieleen tuosta Miannin kirjoituksesta, että jos perustettais suljettu palsta Yahooseen tai muualle niin siirtyisittekö sinne tai kirjottasitteko sinne lisäksi? Itsekin rupesin näet miettimään että helpostipa minutkin näistä jutuista tunnistaa ja vaikka varonkin vähän mitä kirjoitan, niin en nyt ihan kaiken soisi vuotavan. Ja toisaalta kun musta on mukava kirjoitella kaikista arkihuolistakin vertaisryhmässä niin en haluaisi siitä luopua... Siellä vois sitten eri lailla lapsistakin puhua nimillä ja itse omalla nimellä (heh! :) ja vois kuviakin laittaa... Joten just a thought...



Anoppilasta tulevatkin vasta 30 min kuluttua, vielä ehtii palstailla :D



Coe

Meinasin nimittäin jo eilen illalla vielä kirjoitella, että kyllä meilläkin mies käy omilla menoillaan (myös kaljoittelemassa) vähintään kerran viikossa, yleensä arki-iltana ja joskus pe tai la iltana. Joskus jopa sekä että ja se on mulle ihan ok. Ei meidänkään elämästä tulisi mitään, jos oltaisiin kaikki illat omalla porukalla kotona tai puuhattaisiin kaikki yhdessä, vaan meidän perheessä molemmat vanhemmat tarvitsevat säännöllisesti omia menojaan. Olenpa minäkin muutaman kerran piipahtanut lähikuppilassa lasillisella enkä pode siitä pätkän vertaa huonoa omaatuntoa:) Päinvastoin, kun saan välillä tehdä ihan omia juttujani (vaikka sitten istua tyttökaverin kanssa viinilasin äärellä pari tuntia) niin olen vastavuoroisesti taas parempi ja jaksavampi äiti lapsilleni. Ainoa mikä tässä harmittaa on se, että kun kummallakin on enemmän tai vähemmän säännölliset omat menoillat, niin yhdessä -siis KAKSIN miehen kanssa- ei oikein sitten tule oikeastaan käytyä missään koskaan. Toki tässä on lastenhoidollinenkin aspekti olemassa, mutta meillä on kyllä ihan hyvin hoitajia saatavilla jos vaan tarvitaan. Mutta kun ollaan yhteensä jo kaksi tai useampikin ilta viikossa poissa kotoa, niin ei enää raaski olla enempaa, välillä on tietenkin kiva olla yhdessä perheenäkin. Ääh, ei mun pitänyt omiani alkaa kirjoittelemaan vaan tarkoitus oli tukea MIANNIa ja kertoa, että on muitakin perheitä joissa isät käyvät menoissaan (ja jopa äidit;) eli ette todellakaan ole mikään poikkeava perhe. Ja kyllähän isien urheiluun ym harrastuksiin liittyvät menot " yleisesti" sallitaan, miksei sitten satunnaisia tai säännöllisempiäkin baari-iltoja? Nyt toki tarkoitan ns. normaalin rajoissa tapahtuvaa alkoholinkäyttöä, eri asia on tietenkin se, jos se on oikeasti ongelma. Eikä tietenkään ole kiva, jos isukki makaa USEIN krapulassa kotona, mutta lohdutukseksu MIANNIlle: on meilläkin ollut joskus sellaisia päiviä.



Nyt tuli kauheana jäsentelemättömänä pötkönä tämä vuodatukseni, pahoittelut siitä. Elli ei vaan jaksa enää sekuntiakaan ilman äitiä, nyt jo meni överiksi. Ei siis jouda korjailemaan (eikä katumaan;) mutta uhallanikin sanon vielä että mull sopis paremmin kuin hyvin joku suljetumpi tapa kommunikoisda, Yahoo, MSN tmv. Osaako joku perustaa sellaisen?



-L-

Mullekin sopis hyvin suljettu ryhmä, mutta mulle ainakin pitäis rautalangasta vääntää se että miten se toimii ;) Eli minun taidot ei ainakaan riitä moisen perustamiseen :)

Mutta kannatan ehdotusta, olispa hauska laittaa muksujen kuvia sivuille ja miksei omaakin. Tammikuisilla sellainen ainakin on kun joskus olen käynyt siellä paria " tuttua" moikkaamassa. Tosiaan näitä meidän juttujahan voi kuka tahansa lueskella, harmi.

...jos siis joku osaa sinne perustaa meille oman yhteisön.

Zimpura: tuo vesijuttu on vielä kokeilematta. Annan aika epäsäännöllisesti vettä tytölle, usein menee päiviäkin, etten anna ollenkaan. Varaan pitäisi... Meillä oli rotarokotuksen toinen osa myöskin tiistaina, ja salaa toivoin, josko olisi laittanut kakan tulemaan, mutta ei... Meillä syödään muuten tissiä, mutta iltatankkaukset menee korvikkeella. Semppiä käytetään, kun ei tuntunut olevan mitään haittaakaan. Ollaan käytetty semppiä jo pari kuukautta, jo ennen kakkaongelmien alkua...



Gallupit: mies on superrauhallinen ja hyvin joustava. Auttaa aina, kun vaan mitä tahansa pyydän. Siivoamisesta tuntee jopa huonoa omaatuntoa, jos minä olen siivonnut " liikaa" ... Kummallinen mies.



Meillä mies käy ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ulkoilemassa poikien kanssa, ja silloin yleensä jää myös yökylään... Tuo yökyläily on kylläkin mun ehdotus, kun ei oikein jaksa haistella lemuavaa miestä vieressä. Ja koska ne baari-illat vaativat yleensä hampurilaiset kioskilta kera valkosipulin, niin haju on aina überkamala... Itsekin olen kerran käynyt bilettämässä tyttöjen kanssa Nellin syntymän jälkeen, muuten olen ollut tiukasti kotona.



Mianni: en usko, että kukaan on saanut sun miehestäsi mitään kamalaa kuvaa. Et kai sä muuten sen kanssa olisi noin pitkään viihtynyt!! Kovasti tsemppiä sinne ja voimia keskusteluhetkiin!



Kannatetaan suljettua foorumia!



Mutteri ja Nelli