niin aidin perään että

poika on ollut myös koko ikänsä kovasti äidin perään. Se paheni aina sellaisina kausina kun olin kaiket illatkin kotona. Aloin systemaattisesti lähtemään monta kertaa viikossa iltaisin pois, jotta isä ja poika saavat olla kahdestaan edes tunnin iltaisin.



Kyllä poika tosin oli vielä reilun vuoden ikäisenä kovasti äidin perään, mutta 1,3 kk:n iässä tapahtui ratkaiseva reipastuminen ja jatkuva syliin pyytely ja lahkeessa roikkuminen väheni huomattavasti.

kuopuksella, että alkoi isäkin kunnolla kelpaamaan... niin kauan kuin rintaa sai, tahtoi äidin joka paikkaan... kun rintamaito lopetettiin (ei edes täysimetetty missään vaiheessa!!!) alkoi vähän helpottamaan eli isäkin alkoi kelvata. Ensin opeteltiin iltanukkumaan menot isän kanssa, sitten vähitellen muutenkin. Ja parhaiten oppi sit olemaan isänsä kanssa kun isä oli paljon lomalla kotona eli läsnä tavallista enemmän. Mutta edelleen on meidän neiti 1v9kk ' äidin tyttö' . Isä kelpaa ihan kaikkeen kun äiti ei ole paikalla (näin ei siis ollut tuon ekan vuoden aikana) nykyäänkin ja osaan juttuja jo vaikka äitikin olisi paikalla ;-)). Eli helpottaa se, vaikka joskus luulin ettei helpota koskaan!

Meidän pikku rakkauskuopus oli NIIN äidin poikaa, että. Kun lopetin imetyksen niin jo alkoi isi kelpaamaan, ja nyt on isi ihan yhtä ihana kuin äiti. Ikää oli 14kk silloin



Mareila+Pojat

Juuri kun yli 1v kanssa helpotti, niin nyt 1,4v oli taas joku äitikausi. Jos olemme miehen kanssa yhtäaikaa kotona, niin yleensä haluaa äidin (tai sitten mies saa keksiä oikein hauskaa tekemistä lapselle että kelpaa). No poikkeuksena oli kun mies lähti muiden lasten kanssa autolla, tämä tyttö itki perään- olisi halunnut mukaan, vaikka äiti jäikin kotiin. Isi tosin kelpaa, jossei saa äitiä, mutta jos äiti on saatavissa haluaa yleensä äidin. Äidin poissaollessa ei ole ongelmia.



Vertailun vuoksi täytyy sanoa että isosiskolla 4,5v ollut myös varsinainen äitikausi. On jopa itkenyt kun äiti on lähtenyt käymmän tunniksi-kahdeksi jossain ja on jäänyt isänsä kanssa. Huoh, ja isä on hoitanut samaista tyttöä paljonkin, yli vuoden isompana taaperona kaikki päivät. Ja meillä lasten isä on joka ilta ja viikonloput kotona ja paljon lasten kanssa, ettei siitäkään johdu.



Joskus ihmettelen mikä meidän " äiti-takiais-tytöillä" on. Olen kyllä ollut paljon kotona, mutta välillä jotkut kaudet tuntuvat melkein liioittelulta. Meillä koulun aloittavalla pojalla ei ihan vastaavia ole ollut kuin kerran vajaa 2v (silloin syntyi pojalle pikkusisko), vaan välillä tuntuu että riittää että hänellä on joku aikuinen, joka on hänestä kiinnostunut ja riittävän tuttu. Tytöt sitten näyttävät meillä kaipaavan erityisesti äitiä. No totuuden nimissä ehkä tuo isompi tyttö on enemmän vielä kiinni, tällä pienemmällä tuntuu olevan lievempää ja iän vuoksi ymmärrettävää, mutta välillä tietysti toivoisi että sekin olisi vielä vähempää. Luonnekin siis tuntuu vaikuttavan tuohon äidissä kiinni olemiseen ja jostain syystä meillä myös sukupuoli.