Minä en ymmärrä sitä kasvatusperiaatetta, että lapsen ei anneta kiukutella kiukkujaan " loppuun" .

Siis, että harhautetaan kesken kiukkuamisen tai itkemisen huomio johonkin muualle, tai kutitellaan tai kikatellaan, kuten joku jossain aikaisemmassa ketjussa sanoi.



Miksi lapsen ei vain yksinkertaisesti anneta tuulettaa tunteitaan, ja ottaa lapsi sitten syliin, kun kiukku on laantunut? Pitäähän lapsen oppia itse säätelemään tunteitaan kuitenkin jossain vaiheessa.



Vai mitä?